Purjehtijakurssin kolmas purjehdus

Eilinen ilta meni jokseenkin lauantain lopputenttiin valmistautuessa. Siinä kurssikirjaa lukiessani heräsi muutamia ihmettelyn aiheita, joita kysäisin mieheltäni ja uuups - sain useimmiten perusteellisempia vastauksia kuin halusin kuulla. Muistutinkin, että olen nyt menossa tässä kohtaa opintielläni ja tuo on jo vähän liikaa. Ensi kerralla sitten kädet korville ja "enkuuntele-enkuuntele-enkuuntele" -jankutus päälle, kunnes hänen innostunut aerohydrodynaamiikan luentonsa päättyy.

Jouduin ostamaan häthätään uudet kengätkin. Vanhat valkoiset tennarini menettivät konepesussa viimeisenkin pidon pohjistaan ja viime purjehduksella olin ajoittain kuin Bambi kuivalla teakkikannella, paitsi että olen pikkuisen pätkäkoipisempi ja vähemmän söpö ;D  Jalat kuitenkin liukuivat veneen kallistuessa hallitsemattomasti joka suuntaan. Tein sitten eilen tarjoushintaisen pikahankinnan ruokamarketista: Adidaksen sisäpelitossuissa oli kaikkein pitävin pohja ja se piti myös märällä kannella.

Säätilan kehittymistä olin seurannut jännityksellä jo pari päivää. Hämmentävää miten vastakkaisia tuulensuuntia eri sääpalveluiden ennusteet tarjoavat, vaikka tuulen voimakkuus oli kaikissa samaa suuruusluokkaa: 6-9 m/s. Tällä kertaa todellinen sää  osui Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen ennusteen väliin, eli kevyehköä sadetta, etelätuulta 8 m/s ja sumua. Sormet syyhyävät väsäämään taulukoita ja vertailemaan systemaattisesti eri sääpalveluiden ennusteita keskenään sekä toteutuneisiin mittauksiin. Toistaiseksi pieni aika- ja energiavaje on lykännyt homman aloittamista.

Tänään purjehdin Swan 371:llä, jossa meitä oli iso miehistö: viisi oppilasta ja opettaja. Uusi vene tarkoitti myös vähän toisenlaisten systeemien opettelua. Illan meriseikkailun kohokohtiin kuului mereen pudonnen hanskan pyydystys pelkällä purjevoimalla (tuulta siis se 8 m/s ja hämärää). Toinen jännä hetki oli ruotsinlaivojen kohtaaminen ahtaassa ympäristössä kovassa sumussa. Meillä ei ollut tietenkään tällä kurssilla tutkaa käytössä, eikä sattumalta gps:ääkään. Jättiläinen lipui meitä kohti sumuverhon takaa täysin äänettömästi, kun purjehdimme hiljalleen sivumyötäistä kohti kotia. Olin itse silloin ruorissa ja tilanne näytti ensin vähän jänskälle, mutta ehdimme muitenkin mukavasti väylän reunaan. Kolmas purjehduksen kohokohta oli kieltämättä sateisena ja sumuisena iltana se kuuma kahvi ja pulla.

Ison veneen ajaminen laituriin ei sujunutkaan sitten ihan helposti. Ajoin opettajan ohjeiden mukaan, mutta ruotsinlaivojen peräaallot sortivat rantatumisemme pieleen. Ei muuta kuin peruutus, uusi lähestyminen ja silloinkin vaadittiin vähän keplottelua, jotta pääsimme omaan paikkaamme. Ei kuulemma ollut minun vikani - tätä se todellisuus sitten on...  Kokonaisuutena tämä purjehdus sisälsi sekä onnistumisia että opettavaisia epäonnistumisia. Hyvä niin - into oppia säilyy. Nyt lämpimään suihkuun, kamat kuivumaan ja aamuksi taas rantaan.