lauantai 23. helmikuuta 2013

Runko ja keho rakentuvat

Tammikuun lopulla saimme viimeisimmät kuvat veneen tilanteesta Englannista. Näistä kuvista sen alkaa jo tunnistaa sporttiseksi kesämökiksi.

Kansi on saanut muotonsa ja se on käännetty oikein päin. Kansi ja pohja ovat vielä toisistaan erillään laipioiden rakentamisen ajan. Keulaluukun päälle on kiinnitetty jonkinlainen levy suojaksi. Tuo kulmikas kohta keulaluukun takana on itseskuuttavan fokan kiskon paikka. Kansiluukun reunoja työstetään valmiiksi.




 
 
 
Näkymä keulaan. Tuolla me sitten ensi kesänä nukumme ihanat kesäunet. Laipioita on näköjään jo kiinnitelty. Pohjapalkeista levein on kohta, johon masto kiinnittyy ja kaksi pienempää palkkia ovat kölin kiinnityskohtia.
 
 

 
Näkymä perään. Kone on asennettu paikalleen, mutta konekoppa puuttuu vielä. Vasemmalla on wc:n takaseinä ja oikealla aukko matalaan perähyttiin, jossa joku duunari onkin näköjään loikoilemassa - hih. Sinne tulee myös punkat, mutta käytännössä tuo peräkammari tulee palvelemaan kaksinpurjehduksillamme varastotilana.
 
 
 
 
 
Tällä hetkellä tuntuu, että aika on kulunut todella nopeasti. Vene tuntuu olevan pian valmis, mutta minä en! Aika ja energia ei ole riittänyt kaikkiin niihin valmistautumistoimiin, joita olin suunnitellut. Tämäkin viikko meni pääosin Sri Lankan flunssan jatkeeksi venemessutuliaisten parissa: influenssassa. Viimeisin korteni projektiin oli, että aloitin sairastelujen välissä pitkän tauon jälkeen Body Pumpin. Yritän siis kovasti hankkia kestävyysvoimaa pinnatassuihin ennen veneen tuloa. Jätin muutaman ylimääräisen kilon Sri Lankaan, joten tästä on mukava jatkaa hyötymassan hankinnalla.
 
 
 
 


sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Boom boom boom

Olen kotiutunut, tervehtynyt reissusta tarttuneesta flunssasta ja saanut jonkinlaisen otteen arjesta, eli blogikin päivittyy taas kuukauden tauon jälkeen. Palasin reissusta venemessujen aloitusviikonloppuna, mutta messut jäivät omalta osaltani tällä kertaa väliin matkaväsymyksen ja kasaantuneen arjen vuoksi. Sillä aikaa kun harmonisoiduin intensiiviset kolme viikkoa Sri Lankan ayurveda-hoitolassa (ja hih-hih... karkailin sieltä seikkailuihin), oli veneprojektin kanssa tapahtunut monenlaista.




Tanskassa Southern Spars sai hiilikuituisen mastomme valmiiksi ja saimme sieltä kuvia. Maston saa minkä tahansa värisenä, mutta me valitsimme rakennusmateriaalia mukaelevan mattamustan. Olemme sitten satamissa se musta lammas valkoisten mastojen rivistössä.


Alla on kokonaiskuva mastosta.
 
 
Tässä näkyvät fallien ulostulot.
 
 
Tässä alempien saalinkien kiinnitykset ja alempi mastovalo (yöllistä koneajoa varten).
 
 
 
Maston huippu sivulta: varusteina vhf-antenni, yhdistetty valolyhty (joka on sallittu < 20 m purjealuksissa) ja paikka tuulimittarille. Oikeassa reunassa näkyy myös toisen takastaagin kiinnityspaikka.
 

 
Maston huippu edestä: isompi rulla on genaakkerin falli (1:1) ja pienempi (1:2)
on kuulemma code zeron falli, eli kevyen tuulen genoaa varten kisakäyttöön.
En oikein tajua, mutta ei se mitään.
 
 
 
Maston alapää: keskellä näkyy hydraulinen pumppu, jonka avulla masto kiristetään.
 
 
Maston puominivel ja reivihelat
 

 
 I've got that boom boom boom... tässä siis puomi
 
 
 
Puomin takapää ja puomiliikin kiristys


 
Myös veneen runko on edennyt Englannissa, kerron sen kuulumisista piakkoin. Mies ei ole vieläkään tehnyt sitä reissua rakennuspaikalle, jolla minun piti olla mukana. Siitä huolimatta en taida päästä mukaan seuraavalle Englanninreissulle, koska loman saaminen töistä on tässä kohtaa aika hankalaa. Täytyy tyytyä tekemään taas pieniä simulaatioita kotona, jotta saadaan ne jalkatuet, työtasojen korkeudet ym. kohdalleen.