maanantai 29. huhtikuuta 2013

Fontteja ja toteemieläimiä


Viikonloppuna istuimme kavereiden mainostoimistossa sunnittelemassa veneen ulkoasua yksityiskohtaisemmin. Siinä meni monta mukillista teetä/kahvia ja hulluttelut pinkin pörrötarran käyttämisestä kikatuttivat vielä jälkikäteenkin. Kyllä noilla mainostoimiston ammattilaisilla on valtavat määrät venekäyttöön sopivia teippivaihtoehtoja valikoimissaan. Toisekseen ei ole lainkaan haitaksi, että toinen mainostoimiston ihmisistä - "Herr F" - on venehullu kilpapurjehtija. Iskin tietysti heti silmäni villeimpiin kimalle- ja peiliteippeihin: "Vaaauuuu!" Lopulta ne kolme muuta saivat kuitenkin pääni kääntymään paremman kokonaisuuden nimissä perinteisiin mattateippeihin.




Veneen nimi ja sen teippausten pääperiaatteet on päätetty. Varsinainen nimiteksti tulee veneen perään - ja siellähän sitä tilaa riittääkin sen 3,60 metrin leveydeltä ja korkeuttakin aika paljon. Ammattilaisella on silmää sommitella teksti niin, että perä näyttää sopusuhtaisemmalta. Itse tosin vastustin perän kaventamisefektejä, koska ajattelin että oma peräni näyttää sitä kapeammalta, mitä leveämmältä veneen perä näyttää. Eikö se ole ihan loogista? Merikarhuyhdistys vaatii että nimen täytyy näkyä myös laiturille, joten keulaan tulee lisäksi pienet nimitekstit. Pakolliselle rekisteritunnukselle varaamme paikan kyljen peräpäästä. Vappuna on tarkoitus selailla vielä kotonakin sopivia fonttivaihtoehtoja, myös mainostoimiston kamut käyvät läpi fonttiehdokkaita.



Hytti ja perä, yksi katkoviivan väli on 1 m


Nimen lisäksi keulaamme tulee koristamaan noin kolmimetrinen "toteemieläin", eli veneen nimen symboliikkaa kuvastava kuvioteippaus. Siis veneen oma "tatska". Se oli suunniteltu jo aiemmin, mutta nyt valittiin lopulliset värit ja paikka sekä tehtiin muu hienosäätö. Kun nimelle sopiva fontti ja veneen perän aukkojen ja uimaportaiden tarkat sijainnit vielä selvitetään, lupasi Herr F tehdä siitä 3D-mallinnuksen ennen kuin yhtään teippiä oikeasti kiinnitellään babymme pintaan. Meillä meni nytkin osa ajasta veneen printtausten haaveilevaan tuijotteluun asiaan keskittymisen sijasta, miten mahtaa käydä 3D-mallinnusta pyöritellessä? Melko tunnepitoista on siis tämä veneen käytännön asioidenkin hoitaminen.



Printti veneen 3D-mallista nakuna
 

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Viikonlopun piriste: blogitunnustus

Viikonloppu alkoikin mukavasti, kun sain "Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa?" -blogin NJ:ltä I love your blog -tunnustuksen. Kiitokset NJ:lle sydäntä lämmittävästä kunniasta! On aina kiva kuulla tavalla tai toisella teistä lukijoista :) Käykääpä muuten katsomassa NJ:n blogin tunnelmallisia, elämän ihanuudesta kertovia kuvia.




I love your blog-tunnustuksen pelisäännöt:

1) Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi.
2) Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
3) Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi, ja kerro siitä heille kommenteilla.
4) Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.


Jaan tunnustuksen eteenpäin seuraaville mielenkiintoisille blogeille (joista halusin kirjoittaa myös pienet kuvaukset, vaikka pelisäännöt eivät sitä vaadi):
 
 
Kuinka purjehtijaksi tullaan Tämä tiuhaan päivittyvä lifestyleblogi on kaunis kuin koru. Kesäisin Norppa kirjoittaa enemmän purjehdusjuttuja, off-seasonilla sisustuksesta, matkustamisesta, tyylistä, prinsessoista ym. Kuvat ovat aina inspiroivia ja jutut on kirjoitettu leikkisä pilke silmäkulmassa. Mukana seikkailee myös ilmeikäs ja touhukas laivakoira. Niksi-Pirkka: tätä blogia seuraamalla voit säästää lehtitilauksissasi...

Villa Idur Purjehtivan perheen äiti Pilvi kertoo hiljattain hankitun saaristolaistilan kunnostuksesta ja perheen purjehdusharrastuksesta. Itsestäni en löydä vanhan entisöijää, mutta silti toisten projekteja on mukava seurata. Blogissa on niin vahva saaristolaisromanttinen tunnelma, että melkein haistaa meren ja vanhan tavaran tuoksun sitä lukiessaan. Villa Idur on saanut hiljattain I love your blog -tunnustuksen myös toisaalta, joten Pilvi saa varmaan vapautuksen tunnustuksen jakamisesta taas uudelleen...

S/Y Dolphin Dance kertoo Minnan ja Antin purjehduksista Hallberg-Rassy 29:llä niin Suomessa kuin muidenkin pohjoismaiden vesillä. Blogi on englanninkielinen ja aiheet käsittelevät mm. purjehdusreissujen kokemuksia, veneen huoltoa, sisutusta ja turvallisuusasioita. Tämä on niitä blogeja, joista voi oppia uusia hyödyllisiä juttuja.

Pumpkin Jam on suosikkiruokablogejani. Vaikka et olisi kasvissyöjä, saatat löytää tästä suositusta blogista maistuvia reseptejä. Tämä blogi on saattanut minut moniin uusiin ruokaseikkailuihin ja oivalluksiin kotikeittiössäni. Ruokakuvat ovat kauniita ja kommenttiosastolle syntyy usein mukavaa jutustelua.

Chocochili on toinen ruokablogien suosikkini, joka on innostanut uusiin kokeiluihin. Olen poiminut tästä blogista useita reseptejä pysyvään arkiruokien valikoimaani ja saanut monta hyvää käytännön vinkkiä ruuanlaittoon. Blogi on ulkoasultaan selkeä ja houkuttelevat ruokakuvat ovat syötävän kauniita!




Viiden suosikin valinta ei ollut helppo. Usein blogiaan päivittävät taisivat saada tässä vähän etulyötiasemaa. Onnittelut kaikille edellä mainituille loistoblogeille ja kiitokset että olette nähneet niin paljon vaivaa lukijoittenne eteen aktiivisuudellanne, hienoihin kuviin panostamalla sekä ylipäätään mukavia lukuhetkiä tuottamalla. Toivottavasti jatkatte tunnustusten jakamista omilla tahoillanne :)


Mukavaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Paperisotapolulla

Aika monta lomaketta saa täytellä, kun ottaa uuden veneen käyttöön. Alkuun oli vähän hämmentävää sekin, mistä lomakkeesta aloittaisi, kun eri lomakkeisiin vaaditaan toisten lomakkeiden kautta saatavia tietoja. Tässä tiivistettynä rutikuivaa asiaa paperisotapolultamme.


1. Purjenumeron hakeminen - Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n rekisteri

- Tästä on hyvä aloittaa, koska purjenumeron hakeminen ei vaadi paljon tietoja veneestä, mutta purjenumeroa kysytään sitten jo veneen rekisteröinnissä.
- Purjenumero on pakollinen kaikissa kilpailuissa, mutta perinteisesti myös matkaveneet hankkivat sen.
- Purjenumeron hakemisen myötä vene rekisteröidään Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n ylläpitämään ja jäsenseurojensa päivittämään venerekisteriin.
- Hakemuksessa kysytään veneen tyyppi, rakennusvuosi, nimi ja pursiseura.
- FIN-alkuinen purjenumero kertoo vesillä veneen kansallisuuden sekä yksilöllisen tunnistenumeron, jonka avulla voidaan seurata myöhemminkin veneen omistajahistoriaa.
- Rekisteritodistuksen saa postiennakolla (ensireksiteröintimaksu 100 €)
- Purjenumerohakemuksen lomake löytyy Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n sivuilta





2. Veneen rekisteröinti vesikulkuneuvorekisteriin

- Tämä on se virallinen ja pakollinen rekisteröinti kaikille vähintään 5,5 metriä pitkille purje- tai moottoriveille tai moottoriteholtaan vähintään 15 kw:n (>20 hv) veneille.
- Rekisteri-ilmoitus toimitetaan maistaraatille. Ilmoitukseen vaaditaan tarkat tiedot veneestä, kuten mitat, rakennusmateriaali sekä runko-, mooottori- ja purjenumerot. Liitteeksi tarvitaan myös veneen omistuksen todentava asiakirja, kuten kopio kauppakirjasta tai luovutustodistuksesta.
- Maistraatista saa sen jälkeen rekisteritodistuksen (30 €), joka tarvitaan mm. rekisteröitäessä venettä omaan pursiseuraan ja/tai Merikarhuihin. Rekisteritodistus on pidettävä aina veneessä mukana.
- Rekisteritodistuksesta löytyvä tunnus pitää sitten teipata kaunistamaan veneen kumpaakin kylkeä.
- Venettä ei saa ottaa käyttöön ennen kuin se on rekisteröity ja rekisteritunnus on merkitty veneen kylkeen.
- Rekisteri-ilmoituksen lomake löytyy Maistraatin sivuilta





3. Veneen rekisteröinti pursiseuraan ja/tai Merikarhuihin - seurojen venerekisterit

- Pursiseuraan rekisteröimisen jälkeen veneelle on mahdollista saada laituri- ja/tai telakointipaikka seuran kotisatamassa, katsastus seuran puolesta sekä oikeus käyttää seuran perälippua. Rekisteröinnissä kysytään yksityiskohtaiset tiedot veneestä. Veneen rekisteröinti omaan pursiseuraamme maksaa 300 €, sisältäen katsatuksen jälkeen saatavan venetodistuksen ja avaimen saaritukikohtiin.
- Merikarhut kysyvät jäsentensä venerekisterilomakkeessa kaikkein tarkimmin veneen tietoja (aina septitankkia myöten) ja Merikarhujen rekisteriin pyyrkiville veneille on joitakin erityisehtoja. Tämä hupi on pursiseuraan rekisteröintiin verrattuna huomattavasti kalliimpaa, mutta sen myötä saa The Vihreän Viirin saalinkiinsa, joka toimii pääsylippuna Saaristomeren upeisiin Merikarhusatamiin.





4. Aluksen radioluvan hakeminen

- Jos aluksella on VHF (nykyään käytännössä VHF-DC) -radiopuhelin, lähettävä AIS, EPIRB tai tutka, on alukselle haettava radiolupa viestintävirastosta.
- Radiolupahakemus käsitellään vain, jos veneen radioaseman hoitajalla on rannikkolaivurin radiotodistus (SRC), eli meriradioliikenteen pätevyystoidistus.
- Lomakkeessa kysytään radioaseman hoitajan henkilötiedot ja pätevyystodistuksen antopäivä. Veneestä on kerrottava vain nimi, veneen käyttötarkoitus (huvivene) ja kotisatama, joten tämänkin lomakkeen saa ajoissa liikkeelle.
- Myönnetty lupa on määräaikainen, mutta ne uusitaan useimmiten automaattisesti.




Meillä veneen siirtäminen rahtina Englannista Suomeen on oma järjestely- ja lomakeprosessinsa. Sitten on vielä venevakuutusten ja venepaikan hakemisiin liittyvät lomakkeet ja varmaan jotain muutakin, jota en ole vielä tajunnut ajatella... Jos teille tulee mieleen, niin vinkatkaa ihmeessä!

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Lattiaunelmat toteutuvat


Viimeisimmät uutiset Englannista kertoivat veneemme sisätilojen etenevän edelleen. Muun muassa wc on valmistunut ja köksää tehdään edelleen. Samaan aikaan me kotijoukot teimme testauksia ja lopullisen päätöksen veneen sisätilojen lattiamateriaalista. Suolaisesta hinnastaan huolimatta se tulee olemaan Hollantilaisen Stazo Marine Equipmentin myymää Marinedeck korkkikomposiittia. Sitä voidaan käyttää myös veneen kansimateriaalina, mutta meillä korkkikomposiittia tulee vain sisätilojen lattioihin.
 
Alla olevassa kuvassa näkyy miten materiaalista voidaan leikata minkä tahansa mallisia paloja ja asentaa ne saumausaineen kanssa hyvin periteisen näköiseksi kanneksi. Lisää kuvia löytyy Marinedeckin sivuilta
 
Kuva: Marinedeck
  
Korkkikomposiittilattian edut ovat vastustamattomat:
  • Luistamaton sekä kuivana että märkänä.
  • Eristää hyvin sekä kuumalta että kylmältä, joista jälkimmäinen on melkoinen etu täällä napapiirin tuntumassa.
  • Likaa hylkivä ja helppo puhdistaa.
  • Tuo pehmeyttä akustiikkaan muuten melko pelkistettyyn veneeseemme.
  • Kestävä meriolosuhteissa ja sietää hyvin uv-säteilyäkin sidosaineensa ansiosta.
  • Voidaan muotoilla mihin tahansa malliin. Myös pikkutarkkojen upotettujen kuvioiden tekeminen on mahdollista, jos haluaa vaikkapa veneensä nimen tai Mötley Cruen logon keskelle lattiaa.
  • Marinedeckin korkkiomposiitilla on vatuullisen metsänhoidon FSC-standardi, joka takaa korkkipuumetsien kestävän ja vastuullisen käytön. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeämmäksi tällaiset asiat ovat muodostuneet meille molemmille.
 
kuva: Marinedeck
 
Saimme kinuttua Hollannista näkkärin näköisen näytepalan tuosta 6 mm Marinedeck-levystä. Rääkkäsimme sen orgaanista kauneutta muutamilla arkisilla tuotteilla, joiden annoimme marinoitua rauhassa näytepalan päällä.
 
 
 
 
Tässä tulokset:
1. Makea sherry (vastaa suurin piirtein punaviiniä): ei jättänyt tuoksuakaan miedolla astianpesuainevedellä pyyhkäisyn jälkeen.
2. Mustikkakeitto: tämäkin oli helppo pyyhkäistä pois samalla pesuvedellä.
3. Oliiviöljy:  pyyhkäisyn jälkeen levyyn jäi ehkä häivähdyksen tummempi kohta, jos oikein silmä kovana katsoo. Emme tosin käyttäneet puhdistukseen valmistajan suosittelemaa Tricell luonnonsaippuaa. Valmistaja suositteleekin materiaalille läikkyneen öljyn, kemikaalien tai liuottimien pesemistä välittömästi pois pinnalta.
 
 
 
 
 
Moni muukin asia on juuri kehkeytymässä, mutta kerron niistä sitten kun ne varmistuvat.  
 


sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Jotain pehmeää purjehtijan ja veneen väliin


Aika on taas päässyt valumaan sormien välistä, vaikka yrittäisi varata tuokioita myös blogin päivitykselle. Veneen kanssa on edetty monella alueella, mutta sen valmistumisaikataulu näyttää venyvän toukokuun lopulle. Syinä viiveisiin ovat lähinnä tavaroiden toimitusajat. Kaiken kaikkiaan muutama kiva uusi varusteratkaisu on kariutunut tarvikkeiden pitkiin toimitusaikoihin ja osa siihen, ettei (lähinnä ulkomaalaisia spesifien tuotteiden) firmoja välttämättä kiinnosta toimittaa roiniaan yksittäisen pienen veneen rakennuttajalle. Realiteetit on siis kohdattu ja jouduttu ajoittain valitsemaan vaihtoehto B sen viimeisimmän huipputuotteen sijaan.





Veneemme rakentaja on erikoistunut kilpaveneisiin, eikä hänellä ole erityistä osaamista tai alihankintakumppaneitaan matkaveneen sisutamisen alueelta. Jos todella haluaisi käyttää sisätilojen designiin paljon aikaa, energiaa ja rahaa, niin löytyyhän niitä osaavia firmoja maailmalta, kuten unelmieni venesisustuksen Ran II:n suunnitellut Design Unlimited. Me päädyimme kuitenkin teettämään mm. salongin sohvien ja keulahytin sängyn patjat verhoiluineen Suomessa, aika lailla tavistyyliin. Kävimme viime viikolla Venetexissä suunnittelemassa värit, materiaalit ja yksityiskohdat.


Parisängyn kaksi erillistä patjaa tehdään 10 cm (paksuimmasta) vaahtomuovista. Niiden pohjaan ommellaan tuuletusta lisäävä verkko. Koska keulan sänky ei ole sohvakäytössä tms. patjat verhoillaan juuri unipatjoihin tarkoitetulla mahdollisimman hengittävällä kankaalla joka tikataan. Lisäksi keulapiikin seiniin tulee uhuet pehmusteet mukavaan nojailuun ja akustiikkaa pehmentämään. Salongin sohviin voidaan tehdä kivasti muotoilua, sillä niillä ei nukuta.  


 

Alcantara on maineikas verhoilukangas (148 €/m!), mutta sille on myös laadukkaita edullisempia vastineita (n. 40-68 €/m). Valitsimme kotimaista Annalan Tara -materiaalia, joka oli kaunis, paloturvallinen, helppohoitoinen ja  myös sen valonkesto on hyvä. Kisoihin kaikki pehmukkeet poistetaan tieltä joka tapauksessa.


Ajatus pinkistä veneen tehostevärinä kaatui tässäkin kohtaa: sporttisen pinkkejä kankaita ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Niinpä jopa meidän, epäkonservatiivisten pänkäpäiden, värimaailma asettui konservatiiviiseen muottiin: veneen ulkopinnasta löytyy sinistä sekä harmaata ja sisätilojen värimaailma mukaelee nyt sitä. En tiedä millä me sitten räväytämme...


Veneen takakansi on valtava ja kävin jo hakemassa sinne täydellisesti sopivat Ikean Håmö-tuolit. (Kailotan sitten satamissa: "Muru tuotko ne Håmot sieltä perähytistä ulos?")  Tuolit näyttävät livenä melkein lasten tuoleilta, sillä kallistetussa istuimessa istutaan melko matalalla. Ne ovat kevyet, taittuvat pieneen tilaan, eikä tuolin pyöristetyissä putkijaloissa ole mitään terävää hankaamassa veneen kantta. Niissä on mahdottoman mukava istua! Kolmesta värivaihtoehdosta valitsin tuon raidallisen ja neljän tuolin setti vei veneen budjetista alle 60 €! Joskus näinkin :)