maanantai 30. heinäkuuta 2012

Pakkaa, kokkaa ja skuuttaa pian fokkaa?

...paitsi että "perhiksen" fokka on itseskuuttaava. Huomenna siis lähdetään uudelle perhepurjehdukselle ja tämä päivä on mennyt erilaisiin valmisteluihin.


Meidän uuni meni muutamia päiviä sitten rikki: astelukua osoittava kiekko jota lämpötilanappula pyörittää, nyrjähti niin että se jäi jumiin 250 asteeseen. Toisin sanoaen uuni lämpenee, mutta oikean lämpötilan valinnassa onnistuminen on haastavaa, ellei mahdotonta.



Tänään kokkasin ruokia reissuun ja käänsin lämpötilanappulan suuntaan "south-west". Se oli sittenkin vähän liikaa vuohenjuusto-pinaattipiiraalle, jonka pohja näytti kuivahtavan näkkäriksi. Hummingbird-kakku taas kesti ja kesti kypsyä lämpötilalla "south-east".


Luulin voivani käyttää paistimittaria uunin läpötilan mittaamiseen, mutta sen asteikko loppuukin jo 90 asteeseen. Uunin nyrjähdys teki tässä kohtaa pienen kolhun "leipurin toiminnalliselle identiteetilleni". Uuninkorjaajaa ei ole vieläkään tavoitettu. Jos harjoitteluni jatkuu, saatan oppia navigoimaan uunin lämpötilaa näin sokkonakin, jolloin korjaajaa ei edes tarvita ;)




Uuni-osuudesta huolimatta meidän perheen osuus ruokinnasta alkaa olla paketissa ja pakkaaminen jatkuu. Huomenna haetaan vielä ennen lähtöä kylmälaukullinen sushia ensimmäisen illan ruuaksi.


Saaristomeri - täältä tullaan! Säälläkään ei ole suuremmin väliä, kunhan pääsee meren tuulten ja luonnon äärelle.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Fokka irti

Fokka irti,
seilasin päivin öin,
kisasin ja yhteislomat laiminlöin

(Mieheni suuhun sopivat kertosäkeen sanat: Merenneito, sävel kotimaisen kesähitin mukaan)






Mies on ollut kisareissussa ja parin viikon kuluttua hän lähtee taas... Itkenkö kotona laiminlyötynä purjehdusleskenä? Niin varmaan... Oikeasti hieron käsiäni hyvityspäivän kuvat silmissäni.

Hyvityspäivien laskukaava:
1 kisa- tai muu purjehdusvuorokausi pois kotoa
=
1 hyvityspäivä, eli mukavaa aikaa yhdessä


Hyvityspäivien säännöt

1 § Hyvityspäiväksi katsotaan lesken elämää viettäneen hyväksymä tapa viettää yhteistä aikaa. Suosittuja tapoja ovat aiemmin olleet mm. yhteiset lomamatkat, kylpyläpäivä kotikulmilla, sunnuntaibrunssi lempiravintolassa + kirjaston lukusalihetki -päiväpaketti tai Habitare-retkipäivä. Tulevaisuudessa ne voivat olla yhä suuremmissa määrin perhepurjehduspäiviä.

2 § Rutiinomainen perushyvä arki ei ole hyvityspäivä, vaikka onnellisuus yltäisi numeerisella asteikolla (1-10) > 9.

3 § Työhön jollain tapaa liittyvistä purjehduksista ei kerry hyvityspäiviä.

4 § Päiväpurjehduksista ei kerry hyvityspäiviä.

5 § Siirtopurjehduksista ja muista matkapäivistä kisapaikalle kertyy hyvityspäiviä.

6 § Hyvityspäiviä miinustuu, jos purjehdusleski reissaa itse muita kuin työmatkoja. Jos hän ehtii illaksi kotiin, ei reissaamisella ole vaikutusta hyvityspäivien saldoon.


Kun toinen palaa kisoista kotiin, voi purjehdusleski ilmoittaa heti ovella kyseiseltä reissulta kertyneiden hyvityspäivien määrän äänimerkillä: "Bong" niin monta kertaa, kuin hyvityspäiviä katsotaan kertyneen. Toinen käyttöön vakiintunut äänimerkki on "Plop".


Tämän hyväksi todetun metodin mukaan on perheessämme toimittu noin 15 vuotta. Miksei se toimisi muillakin?


perjantai 27. heinäkuuta 2012

Mustikka penni

Tuoreet suomalaiset marjat ovat niin hyviä, että tulee melkein surku sitä osaa maailman väestöstä, joka joutuu tyytymään mangoihin ja papajoihin. Marjat maistuvat perinteisilläkin tavoilla: maitoina, kermavaahdon tai vaniljakastikkeiden kanssa - mutta joskus on kiva laittaa jotain vähän juhlavampaa ja erilaista.

Tämä ohje on peräisin toukokuun 2009 Glorian artikkelisarjasta, jossa joku julkkis esittelee kymmenen parasta ruokaansa. Tällä kertaa vuorossa oli Marko Paananen ja hän kertoi Blueberry Penny -ohjeensa olevan peräisin amerikkalaiselta pomoltaan. Itse korvaan tuon rasvaisen ranskankerman ruokajogurtilla (rasvaa 10 %). Ohje on niin yksinkertainen, että se onnistu varmasti myös veneessä, jos on sattunut saamaan saaliiksi saariston sinistä kultaa.

Huom: ethän aja jos syöt, Amaretossa on 28 % alkoholia ;)




Mustikka penni (reilu annos 2:lle)

4-6 dl tuoreita mustikoita tai pensasmustikoita

kastike
 2   dl ruokajogurttia (tai ranskankermaa)
1/2 dl sokeria
1/2 dl mantelilikööriä (Amarettoa)


keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kesän makuja - peruna-persikkasalaatti

Tämä ruokaisa salaatti on yksi kesäruokasuosikeistamme. Teen usein salaattipohjan hyvissä ajoin valmiiksi jääkaappiin, eli sekoitan perunat, juuston ja salaatinkastikkeen. Salaattipohja säilyy kylmässä seuraavaan päiväänkin, mutta persikat ja pinaatti on lisättävä juuri ennen tarjoilua. Uskoisin että persikan tai nektariinin voisi hyvin korvata myös mansikalla, jos sitä on paremmin saatavilla. Veneillessä haasteena on tuoreen pinaatin saatavuus ja sen säilyttäminen.

Ohje on ollut minulla kauan, enkä muista enää sen alkuperää. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin nimenomaan vuohenjuustoa, mutta en osaa sanoa että oliko se tuorejuusto- vai homejuustoversiota.


Jos joku vielä välttelee perunoita hiilihydraattien vuoksi, niin nykytiedon mukaan uudet perunat ovat superruokaa. Niiden tärkkelyspitoisuus on pieni ja energiaa niissä on 30 % vähemmän kuin pastassa. Perunassa on paljon C-vitamiinia, B-vitamiineja, magnesiumia ja kaliumia. Tässä muutamia helppolukuisia lähteitä uusien perunoiden terveellisyydestä. Sitä tuoretta lähdettä en löytänyt, jossa kerrottiin uuden perunan sisältävän painonhallintaa tukevia aminohappoja, joiden määrä lisääntyy, kun keitetty peruna on jäähtynyt - eli juuri salaattikäytössä.
IL 8/2009: Neljä yllättävää terveyshyötyä perunasta
IL 6/2010 Peruna on terveyspommi
Aamulehti 9/2011: Myytti murtui - peruna ei lihotakaan vaan hoitaa terveyttä





Peruna-persikkasalaatti (4:lle)

4 kpl    persikoita tai nektariineja
750 g   uusia perunoita
150 g   fetajuustoa tai vuohenjuustoa paloina
150 g   tuoretta pinaattia
            suolaa
            mustapippuria

salaatinkastike
2 rkl    punaviinietikkaa
2 rkl    sinappia
1 rkl    hunajaa
3 rkl    oliiviöljyä


  1. Keitä uudet perunat, anna niiden jäähtyä hieman ja leikkaa ne kuutioiksi. Ripottele perunoille hieman suolaa, jos säästit niiden mineraaleja jättämällä suolan pois keitinvedestä.
  2. Pese persikat huolellisesti ja kuutioi ne. Voit myös kuoria ne leikaamalla hedelmän pintaan ristiviillon ja kastamalla ne perunoiden keitinveteen, jonka jälkeen kuori on nyljettävissä irti.
  3. Laita paloitellut perunat, juusto ja persikat kulhoon.
  4. Sekoita salaatinkastike ja kaada se kulhoon muiden ainesten päälle. Sekoita hyvin. Perunat imevät kastikkeen makua parhaiten, kun ne eivät ole jäähtyneet vielä täysin kylmiksi.
  5. Lisää huuhdetu pinaatti salaattiin.
  6. Ripottele päälle vielä hieman mustapippuria.



maanantai 23. heinäkuuta 2012

Matkalla pinkiksi purjehtijaksi

Olimme viikonloppuna Helsingissä viettämässä tinahääpäiväämme. Niinpä: mihin tämä aika oikein menee ja mistä sitä tulee? Samalla poikkesimme Lauttasaaren kaupoissa vaateostoksilla.

Ihastuin Phelle Phettershshonin pinkkeihin shortseihin, jotka ovat ihanan pehmeää, mutta jämäkkää materiaalia. Shorsien yksityiskohdat ja juuri oikea pinkin sävy vahvistivat ostopäätökseni. Alennustakin sai jo 30 %. Niiden kaveriksi löysin valkoisen PP-topin, joka on myös kunnollista napakkaa trikoota. Tällä kertaa voi sanoa, että maksoi laadusta, eikä vain tuotemerkistä. Jos en sottaa näitä hellepäivän purjehdus-/rantavaatteita heti mustikkatahroihin tms, ne tulevat jakamaan lukuisia onnenhetkiä vielä monta vuotta.






Tuo väreihin sopiva lippis löytyi samalla reissulla. On huojentavaa omistaa siisti varalippis siltä varalta, että nykyisen lippiksen varmistusnaru katkeaa ja ponnarikiinnitys pettää samanaikaisesti ja tuulenpuuska tempaa uskollisen ystäväni viimeiselle leposijalleen meren syvyyksiin. Melkein tuli itku kurkkuun ajatuksestakin!


Näihin sopivat rantakenkulat minulla jo olikin: pinkit purkkarit. Myös vanha pinkki huppari ja North Sailsin harmaa pusakka (se "perhepusakka", molemmilla samanlaiset :D) sopivat näiden kanssa.







Mieheni valmistautui samalla ostosreissulla muutaman viikon päästä alkaviin MM-kisoihinsa. Hankinnat taisivat olla omiani järkevämpiä: uudet Muston purjehdushanskat ja Nortin pipo. Värilläkään ei hänelle ollut suuremmin väliä. Joillekin asiat ovat huomattavasti yksioikoisempia...




keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Saaristomeren karavaanarina: 5. päivä - kotiinpaluu


Viimeisenä iltana Isi-Kippari ja Äiti-Kippari perehdyttivät Saaristomeren suosikkisatamiinsa ajo-ohjeineen päivineen. Koitin pysyä mukana, mutta jossain kohti tootesin, että nyt ei muistikapasiteetti ja muistiinpanot riitä, olisi ainakin pitänyt olla oma Merikarhu-kirjamme mukana. Ehkä me kinuamme ensi talveksi jonkun uusintaillan, jolloin varaudumme muistiinpanovälinein kokemustiedon siirtämiseen sukupolvelta toiselle.





Viimeinen yö Tammossa oli keinuva ja sateinen.  Aallot loiskuivat veneen perässä, mutta korvatulpat vaimensivat sen mukavasti. Aamulla päätimme lähteä kotiin, sillä epävakaisen sään oli luvattu muuttuvan yhä sateisemmaksi ja tuulten hankalemmiksi.




Paluumatkalla pääsimme lyhyehkön puuskaisen avoimemman meriosuuden jälkeen suojaisiin kapeikkoihin, joissa laskettelimme myötätuulessa pullakahvista ja Fazerin Sinisestä nautiskellen. Isi-Kippari kyseli pilke silmäkulmassa ”Miltäs se ´avomeriosuus´ tuntui?”.  Se on juuri parasta: on tilaa, tyrskyjä, vähän vuoristorataa, menoa ja meininkiä!


Ohitimme alueen, jossa on ainakin kerran tavattu pyöriäinen uiskentelemassa, mutta tämän reissun jälkeen pyöriaisbongaustilini saldo on yhä nolla. Pyöriäisbongaksesta taitaa tulla elinikäinen harrastus. Saattaisi olla yhtä helppoa harrastaa esim. merenneitojen tai lohikäärmeiden bongausta. Sen sijaan merikotkia tähän mennessä joka päivä, mutta viidentenä päivänä meitä ei enää onnistanut.


Loppumatkasta taivas tuntui laskeutuvan synkkänä päällemme ja meri oli kuin tummaa loiskuvaa mustetta. Saaristomerellä oli joissain kohdin jopa pientä liikenneruuhkan alkua - taitaa olla heinäkuu.




Vaihtelevasta säästä huolimatta olin ikionnellinen reissusta. Mielestäni huonoin sää tornado-taifuuni-ukkosmyrskyn jälkeen on aurinkoa täydeltä terältä ja >26 astetta kuumuutta. Pikkusateet eivät haittaa ja pilvisyyskin on pitkälti pelkkää plussaa. Saatan olla tämän mieltymyksen suhteen kaksin mieheni kanssa...

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Saaristomeren karavaanarina: 4. päivä – törmäyskurssin kautta Tammon arktiseen sademetsään


Matka Haplotista itään kohti Tammoa oli suhteellisen pitkä ja tuulta oli mukavasti, joten pääsimme taas 7-8 solmun matkavauhtiin, avoimemmilla alueilla lähemmäs ysiäkin. Mieheni oli suurimman osan ajasta ruorissa ja minä koetin perehtyä lisää purjeiden trimmaamiseen ja seurasin reittiämme kartalta ja plotterista. Oma oloni läheni lutoa fendaria, joten vetäydyin suosiolla sivummalle muista oppimismahdollisuuksista.




Muutama maili ennen määränpäätä havaitsimme vasemmalta lähestyvän suuren moottoriveneen ja olimme selvästi törmäyskurssilla. Kolmio kiristyi eikä moottorivene tehnyt elettäkään osoittaakseen väistämisvelvollisuuttaan. Nostimme omaa kurssiamme kahdesti, mutta se ei enää riittänyt. Olimme jo huutoetäisyydellä moottoriveneeseen ja jouduimme jarruttamaan. Vasta siinä vaiheessa moottoriveneen ajohytistä pilkistävä herra hidasti vauhtiaan ja viittoi meitä menemään edestään. Ilman myönnytyksiämme olisimme törmänneet! Eivät ne moottoriveneen katolla liehuneet avomerilaivurin ja merikarhujen viiritkään näköjään taanneet merenkulun perustaitoja (hyviä merimiestapoja, tähystämistä ja väistämisvelvollisuuden osoittamista ajoissa). Olimme kaikki vähän sydän syrjällämme ja vihaisia tilanteesta. Hyvän vauhdin ja kurssin menettäminen oli kokonaisuudessa pikkujuttu.



Tammon merinallesatama oli saaristoksi ihmeen vehreä ja maasto muistutti melkein subtrooppista sademetsää. Ehkä se on arktista sademetsää? Punkkifobiani nostaa aina päätään, jos polkujen varrella on runsasta kosteaa heinikkoa, joten Hait ja pitkälahkeiset housut olivat aina jalassa. Mies suhtautuu asiaan väh'n rennommin...





Illalliseksi laitoimme saariston lammasjauhelihapihvejä, vuohenjuusto-tomaattimunakasta ja salaattia perunoiden kanssa. Iltaherkuksi tein banoffee-kipot, mutta +25% enemmän creme vanillaa –kampanjapurkki ei ollutkaan hyvä valinta: liika on liikaa jopa creme vanillassa… Lankesin osallistumaan kuohuvankin kilistelyyn, vaikka olin vähän suunnitellut nenänvalkaisuiltaa. Kuka nyt voisi vastustaa hedelmäisen tuoksuvaa kuplivaa juomaa ihanana lomailtana?





Sauna oli taas siisti ja suloinen ja kävinkin siellä taas seuraavana aamulla peseytymässä haaleissa vesissä. Jonkun merikarhun aussivieras oli kirjoittanut vieraskirjaan ettei ole ymmärtänyt miksi ihmiset saunovat, kun (heillä Australiassa) on ulkona aina +40 lämmintä, mutta nyt Suomen kesän koettuaan hän ymmärtää saunan merkityksen ja tykkää siitä kovasti.





Merikarhujen jäsenyys on aika iso sijoitus, mutta sillä saa käyttöönsä todella hienon ja hyvin hoidetun saariverkoston. Karhusatamat ovat juuri sellaisia joista pidän: rauhallisia ja luontoa syvästi kunnioittaen rakennettuja. Kaupallisissa palvelusatamissa tunnelma on ihan toinen, enkä kaipaa sitä ollenkaan samalla tavalla kuin saariston luonnonläheisyyttä.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Saaristomeren karavaanarina: 3. päivä - kaahaillen Haplottiin


Palvelusatamasta oli päätetty ottaa kaikki irti. Olimme varanneet maanantaiaamuksi saunan Lapposta ja oli ihanaa päästä suihkuun, vaikka vesi olikin niin kylmää, että oli ihme ettei suihkusta satanut jääpuikkoja. Syynä oli inhimillinen erehdys: satamanhoitaja ei ollut muistanut aamulla laittaa lämminvesivaraajaa päälle. Myös perhevene pääsi suihkuun ja näytti onnelliselta puhtaasta kannestaan. Akut oli ladattu maasähköllä, roskat viety ja kaupasta ostettu paikallisia lampaanjauhelihapihvejä, perunaa sekä fanipaloja. Koneella ei oltu ajeltu kuin rantaan tuloissa ja lähdöissä, joten polttoainetta ei tarvinnut täydentää.




Mitä enää puuttui? Ai niin, septitankin tyjennys. Kaikki olivat saunoneet ja puhtaissa vaatteissa ja veneen kansi oli pesty. Isi-kipparilla on kokemusta ehkä miljardeista septitankin tyhjennyksistä ja mieheni meni kannelle mukaan avuksi. Tällä kertaa tankin imulaitteelle tuli paha olo kesken työnsä ja se päätti oksentaa kaaressa ruskeaa liejua Isi-Kipparin, mieheni ja veneen päälle. Itse olin juuri silloin hyppäämässä kaiteen yli kiikuttamaan viimeistä roskista, ja väistin oksennuskaaren vain kymmenien senttimetrien marginaalilla. Äiti-Kippari oli onneksi turvassa sisällä. Nooh… siitä sitten vaatteiden vaihtoon, pesulle ja veneen puhdistukseen. Koetin parhaani mukaan toimia assistenttina ja tarjosin käsidesiä viimeistelyyn. Opetus voisi olla esimerkiksi tämä: varaa aina vaihtovaatteita myös katastrofien varalle. Miehille myönnettiin illalla ”Septitankin sankarin” arvonimet sekä ”Kura-Kalevin” lempinimet tämän kaiken kestämisestä.


Seuraavalle legille saimme reipasta sivutuulta 8-12 m/s. ja olin koko matkan ruorissa. Lähdin aika kevyissä vaatteissa, jotta saisin nautiskella pienestä viluisuudesta. Vene kulki avoimemmilla alueilla reilusti yli kahdeksaa solmua ja tyrskyävässä aallokossa ohjaaminen oli mahtavaa. Nautin niin, että kun aloin palella, en malttanut antaa siksi aikaa ruoria käsistäni, että olisin lisännyt vaatetusta. Koko ajan oli olevinaan joku tilanne: ohitus, vastaantulevan väistäminen, uuden suunnan ottaminen, puuska tms. Seisoin ruorin takana jalat täristen ja sain välillä haukut keulatyrskyistä. Hiukset olivat vielä saunan jäljiltä märkinä tuulen pölyttämällä sykkyrällä, mutta ei haitannut. Isi-Kippari vastasi navigoinnista ja sääti yhdessä mieheni kanssa purjeita.





Haplot on söpö kallioinen Merinallesatama Houtskärissa, jonne rantauduimme illalla. Metsässä oli siellä-täällä jo kypsiä mustikoita – namnam.











Päivälliseksi laitoimme edelleen erilaisia kylmäsavukaloja, sillejä, mätikastiketta  ja minulle pinaattilettuja perunan ja raastesalaatin kanssa. Ruuan jälkeen lysähdin kasaan ja menin joksikin aikaa punkkaan lataamaan akkuja. Isi-Kippari jatkoi Merinalle-rituaaleihin perehdyttämistä ja Äiti-Kippari jakoi arvokkaita vinkkejä veneköksän haasteisiin. Yömyssykäksi saimme Likööri 43:sta jäillä – mmm… Ilta oli kaunis ja seesteinen – maailmassa kaikki hyvin.


lauantai 14. heinäkuuta 2012

Saaristomeren karavaanarina: 2. päivä ja Lappon laiturin catwalk


Sunnuntaiaamulla heräsin aikaisin sumuisessa saaristossa. En ole saunoja, joten minulle sopii hyvin, että käyn peseytymässä saunalla vasta aamulla haaleilla vesillä. Lähdimme jatkamaan matkaa Espskäristä sumusta ja alkuun olemattomasta tuulesta huolimatta. Näkyvyyttä riitti sen verran, ettei tutkaa tarvittu. Tuuli kuitenkin nousi puuskaiseksi ja pääsimme mukavaan 6-7 solmun matkavauhtiin.





Ukkosen kaukainen jyminä ja ajoittain havaittavat salamat saattelivat matkaamme. Onnemme kuitenkin jatkui, sillä saimme osaksemme vain pientä tihkusadetta. Perillä kuulin joidenkin veneilijöiden kastuneen tunninkin mittaisissa kaatosateissa. Pilalle palanut korvani, punaniskani ja grillitassuni olivat kiitollisia tästä harmaasta päivästä. Kesä se on silti!


Lappo sijaitsee itäisellä Ahvenanmaalla ja asetuimme sen palveluiden äärelle seuraavaksi yöksi. Kevyesti sateisen Lappon laituri oli melkein täynnä veneitä.







People-watchingia ei sateen vuoksi päässyt kuitenkaan harrastamaan aivan täysipainoisesti. Jotain sentään bongasin laituri-catwalkilla: Reisenthelin korit ovat edelleen påp, Hai-saappaat ovat klassikot ja niitä näkee kaikissa väreissä, crockseja laiturilla tassutteli tällä kertaa vähemmän. Laivakoirissa löytyi söpöjä ja vielä söpömpiä, mutta ei  yhtään ihan omanlaistani, jolle sydämeni olisi erityisesti sykähtänyt.






Päivälliseksi nautimme kesäruokaa: kylmäsavukaloja (minulla soijafileet), uutta perunaa ja salaattia Tannisen Tyrni-chili-kastikkeella, jota voin suositella. Sitruunaöljy (valmista pullotavaraa) oli makoisaa perunoiden kanssa ja varmasti ihanaa esimerkiksi höyrytettyjen kasvisten makujen pyöristäjänä.  


Illalla lähdimme pienelle jaloittelulle tietä pitkin ja jouduimme katsomaan tarkkaan mihin jalallamme astumme. Tiet ja teidenvarret olivat täynnä raidallisia kotiloita sekä tavallisia etanoita. Laskin n. 100 cm x 40 cm:n alueelta helposti reilut 30 raitamökki selässään ryömijää. Liika on liikaa etanoissakin!


Isi-Kippari oli järjestänyt illaksi tutkaan tutustumista ja sumussa liikkumiseen perehdyttämistä. Illan kohokohta oli, kun odotimme veneen jääpalakoneesta jäitä (juu, sähköä riittää tähänkin, jopa ilman maasähköä…) ja Isi-Kippari tarjosi pinkit shotit. Maku oli jotain todella ainutlaatuista ja ennen kokematonta - jopa ällistyttävää. Tähän naukkailuun liittyi monta vitsiä, joita hihittelimme pitkin iltaa juustoherkkujen äärellä.



perjantai 13. heinäkuuta 2012

Saaristomeren karavaanarina: 1. päivä - Espskär


Säätiedotteet olivat luvanneet saaristomerelle sateita, jopa kovia ukkospuuskia, kun lähdimme lauantaiaamuna matkaan perheveneellä, neljän hengen miehistöllä. Saimme juuri lastattua veneen ennen sadetta. Koko viiden päivän reissuun mahtui pieniä sateita, sumua, melko reippaitakin puuskaisia tuulia, aurinkoa, pilvipoutaa sekä kauempana jyrisevää ukkkosta, mutta ei mitään sen dramaattisempaa. Olen ikionnelinen, että vältyimme jatkuvalta auringon porotukselta! Hyttysetkään eivät kiusanneet, lähinnä tuo tavallista kosteampi ilma haittasi öisin.  





Neljästä yöstä vietimme vain yhden kaupallisessa satamassa. Isi-kippari ja mieheni ovat Merikarhuja, joten muuten yövyimme rauhallisemmissa merinallesatamissa, joissa on siistit puusaunat, huussit ja grillikatokset, mutta ei mitään turhaa. Sähköä ja vettä niistä ei saa, eikä niissä ole mahdollista tyhjentää septitankkia tai jättää roskapussia. Välillä pitää siis piipahdella palvelusatamissakin.


Ensimmäisenä päivänä sää vaihteli niin paljon, että poltin käteni kirveleviksi grillitassuiksi ruorissa. Samalla muutuin epäsymmetrisesti punaniskaksi ja toinen korvani paloi ihan pilalle. Valitin, sain myötätuntoa ja vannoin olevani jatkossa tarkempi rasvaamisen ja lätsävalintojen suhteen.


Matkalla harjoittelin ensimmäistä kertaa genaakkerin skuuttaamista ja ruorissa ollessani genaakkerin kanssa jiippaamista kahdessa vaiheessa: ensin jiipataan isopurje, sitten vasta genaakkeri. Tämä toimi oikein hyvin kun tiimityö kannella saatiin ajoitettua oikein. Matkan aikana bongasimme merikotkia jopa neljään otteeseen.






Espskär Iniön saaristossa oli ensimmäinen satamamme ja suosikkini koko reissussa. Saaren maasto on kaunista kuivahkoa saaristometsää, jossa pesii paljon kujertavia pikkulintuja. Satama rakennuksineen on hyvin hoidettua ja saaren isäntänä toimii mukavan oloinen karhuherra. Isi-Kippari perehdytti minut saareen käytäntöihin ja Merinallejen tapoihin niin maan perusteellisesti. Mieheni makoili sillä aikaa salongin soffalla lukemassa jännäreitä, vaikka hänen jos jonkun olisi pitänyt olla mukana perehtymässä!






Ensimmäisenä iltana herkuttelimme poronkäristyksellä, uusilla perunoilla ja halloumisalaatilla, joka oli minun pääruokani. Äiti-Kipparilla on aivan ihanat porkkananväriset aidot retrolautaset, joissa on ajaton muotoilu. Ne ovat nyt vielä vuosikymmenten jälkeenkin uuden veroisessa kunnossa. Kun tuon lautasen saa eteensä, on kuin aurinko pilkistäisi pilven takaa. Illalla herkuteltiin ilta-auringossa takakannella pullollisella rose cavaa sekä mansikoilla ja creme vanillalla. Se vatkattiin oikein sähkövatkaimella! Isi-Kipparile on kunnia-asia, ettei perheveneestä lopu ihan helposti akkukapasiteetti.





Yö sujui rauhallisesti perähyteissäkin, joihin muutimme mieheni kanssa keulasta tänä kesänä. Isi-Kipparin meille askartelemat kankaiset hytiovet toimivat hyvin. Yhtenä iltana oven ripustussolmu oli vedetty niin tiukkaan, ettei kangasovi auennut ilman erikoisavainta - ruuvimeisseliä. Sen jälkeen "sarjoitin lukon" uudelleen: vetosolmu aukesi aina - ovi toimi sen jälkeen täydelisesti. Yö oli hikinen ja ilma erittäin kostea joten jälkiviisautena voisi todeta, että lämppärin käyttäminen olisi sittenkin saattanut kannattaa.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Lomapeikot ovat kotiutuneet


Viisi päivää merellä ja sitä huomaa unohtaneensa arjen täysin. Tulimme kotiin eilen illalla ja ensimmäiseksi ihmettelin tuota olohuoneen mustaa laatikkoa, jossa on pieniä ihmisiä sisällä. Ai niin, se on tv – ja digiboksiin on säilötty mukamas tärkeitä sarjoja monelta päivältä. Suihkusta tuli loputtomasti lämmintä vettä ja kone tiskaa astiat – ihmeellistä!




Nyt kun on vaihteeksi nukuttu yö kuivissa lakanoissa, jäin pohtimaan toisten venelakanoiden hankintaa. Kirjoitin joku aika sitten Vaatteet veneen vuoteille -postauksessani erilaisista lakanamateriaaleista ja polyesterimikrokuitulakanat alkavat kummasti kiinnostaa, kun veneen ilmankosteusmittarin viisari osoittaa kaakkoon.


Pari päivää kuunnellaan pesukoneen ja imurin laulua ja jatketaan huolittelemattomana lomapeikkona elämistä, kunnes kesävieraat saapuvat. Palaan purjehdusreissun tunnelmiin piakkoin...

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Listoja ja pakkaamista


Ei ole mitenkään sattumaa, että säästän lomani aina heinä-elokuulle. Se on mielestäni kesän parasta aikaa: luonto on vehreää, vedet lämmenneet, marjat ja kasvikset kypsyvät, illat alkavat hämärtyä ja öissä on vähän taikaa.





Loma alkoi tänään ja valmistaudumme kesän ensimmäiseen yöretkeen perheveellä. Lähtöjä helpottamaan olen tehnyt tietokoneelle pakkauslistat sekä ulkomaanmatkoja että purjehdusreissuja varten. Kun eilen silmäilin purjehdusreissulistaa niin huokasin jo monta kertaa helpotuksesta - olisin varmasti unohtanut jotain tärkeää ilman tätä listaa. Aika ison kassin kanssa taas lähdetään, mutta parempi olla varoiksi vaatetta eri olosuhteisiin, luoviminen voi viluttaa keskellä kesääkin ja sateen riski on olemassa. Purjehdusreissussa myös harrastetaan: lukemista, valokuvausta, pelejä, saariretkeilyä, joskus soutamistakin jne. Nekin vaativat vähän välineitä.




Meidän perheessä on vallinnut sellainen periaate, että kaiken saa ottaa mukaan, minkä itse jaksaa kantaa. Naisena sitä mukamas tarvitsee yhtä sun toista, mutta onneksi on minikokoisia tuotteita, jolloin kassi näyttää siltä, että en ottanut kovinkaan paljon rasvoja, hiustenhoitotuotteita yms. mukaan. Valaistua matkapeiliä voin suositella lämpimästi veneileville naisille. Sen suurentavaa peilipintaa ympäröivä ledi toimii paristoilla ja siinä näkee tarvittaessa laittaa piilarit, siistiä kulmat, sutia rantaehostuksen tai pyydystää roskan silmästä.




Vastaamme yhdessä Äiti-Kipparin kanssa venekunnan ruokinnasta ja ruokalista on hahmoteltu. Lisäksi oli laadittava kauppalista viimehetken ostoksista. Veneeseen lähtevien kuivamuona-itemien kasaaminen on käynnissä. Soijarouhe on muuten mainio kuivatavarana säilyvä "liha", kunhan panostaa sen maustamiseen ennen kuin lisää sen jauhelihana ruokaan. Tällä kertaa siitä tehdään bolognese-kastiketta tomaattimurskan, sipulin ja mausteiden kanssa. Makua ei kuulemma juuri erota "aitoliha-bolognesesta. llalla pitäisi vielä leipoa mehevä kahvikakku, jota varten laitoin jo eilen rusinoita marinoitumaan Amarettoon.





Olen huomannut että loma on hyvä aloittaa jollain selkeästi arjesta poikkeavalla puuhalla, jotta pääsee heti alusta alkaen irti normaaleista kuvioista suuntautuu vaihteeksi muihin elämää rikastuttaviin ja rentouttaviin juttuihin.


tiistai 3. heinäkuuta 2012

1/2-vuotissynttärit


Kun ikää on vähän, on kiva juhlistaa ensimmäistä puolta vuottakin. Aloitin tämän blogin kirjoittamisen tammikuussa, puolisen vuotta sen jälkeen kun olin päättänyt pätevöityä purjehtijana. Päätöksen taustalla oli intuitiivinen varmuus siitä, että mies hankkii joka tapauksessa uuden veneen lähiaikoina. Vuosi sitten syksyllä tein opintosuunnitelman ja aloitin sen toteuttamisen hiljalleen saaristolaivurikurssista. Mies hätääntyi tästä aloitteellisuudestani ja pisti myös veneprojektiin vauhtia.





Blogin tärkein tarkoitus on ollut tallentaa ja jakaa muistoja tästä elämänvaiheesta itselleni ja läheisilleni. Toisekseen olen joutunut selvittämään monenlaisia purjehtijana pätevöitymiseen ja veneilykoulutukseen liittyviä asioita, joista ajattelin olevan mahdollisesti hyötyä jollekin toisellekin samassa tilanteessa olevalle. ”Merenneidon opintosuunnitelma” -sivulla onkin ollut koko ajan paljon katsojia. Veneprojektin kuvaaminen on ollut enempi muistojen tallentamista. Veneruokaohjeiden kerääminen taas liittyy sopivien ja testattujen reseptien keräämiseen pieneen kansioon omaan veneeseen. Samallahan ne voi jakaa täällä toisillekin! Sen päälle sisältö on laajentunut kaikenlaisella muulla hömpänpömpällä, mikä milloinkin on ollut selvittämisen alla tai sattunut muuten inspiroimaan.




Ensimmäisen puolen vuoden aikana blogissa on vierailtu yli 9000 kertaa. Se on melko ällistyttävä määrä, sillä ei tässä kuitenkaan ole suurista sankaritarinoista tai eksoottisista maailmanympäripurjehduksista kirjoiteltu.


Olen kirjoittanut blogia pari-kolme kertaa viikossa, yhteensä 68 tekstiä puolen vuoden aikana. Eniten luettujen tekstien top 10 näyttää tällä hetkellä tältä:
  1.  Sporttista draamaa veneen sisustukseen 
  2.  Rannikkolaivurin radiotutkinto ja VHF-DSC-vempeleet 
  3.  Purjehduskoulurepun pakkaamista 
  4.  Elämäni kovin päivä merellä ja tyylikästä pahoinvointia 
  5.  Veneen kipot ja kupit 
  6.  Purjehtijakurssin reflektioita ja kauden tavoitteet 
  7.  Rannikkolaivurin tutkintoon valmistautumista 
  8.  Matka päteväksi merenneidoksi on joskus kivinen  
  9.  Veneellä on rakentaja! 
  10.  Kanelinen kurpitsa-vuohenjuustosalaatti

Kiitokset kaikille lukijoille ja erityisesti juttuja täällä ja muissa yhteyksissä kommentoineille. Sekä blogin kirjoittaminen että toisten blogien lukeminen ovat kyllä mukavia harrastuksia!



maanantai 2. heinäkuuta 2012

Saaristolenkkeilyä


Lähdimme eilen kesäisessä aamussa päiväpurjehdukselle Saaristomerelle. Menomatkaa luoviessa olivat pitkähihainen ja huppari sekä kerrastonpöksyt edelleen tarpeen, mutta pipo on sentään vaihtunut lippikseen. Myötätuulessa olikin sitten – huh-huijaa – riittävän lämmin ja villahousut sekä huppari pääsivät takaisin varustekassiin. Siinä kohtaa olisi ollut vihdoin shortsit ja T-paita -keli.


Jalaksen muotoisia pilviä ja ilmanpaine nousussa


Pyöriäisbongaus-harrastukseni ei tuottanut eilenkään tulosta, mutta pari muuta mielenkiintoista  havaintoa tehtiin kyllä. Yhdessä pitkässä saaressa näimme pari vaaleaa nelijalkaista kalliokiipeilijää, jotka juoksivat rantaviivassa ketterästi veneemme rinnalla pitkän matkan. Mieheni naureskeli niiden olevan etelänlomalle lähteneitä poroja, mutta oikeasti ne taisivat olla vuohia tai lampaita. Yksi merikotka bongattiin sekä meno- että paluumatkalla. Se jäi kiinni vierailusta Mac Merimetso -ravintolassa, josta se jatkoi toisen saaren ylle. Siellä sitä odottivat ärhäkkäitä ilmahyökkäyksiään tekevät lokit. Matka pikaruokalaan voi olla kotkallekin vaarallinen.


Merikotkien suosima Mac Merimetso -pikaruokala


Se ei ole roska linssissä, vaan Mac Merimetsosta palaava merikotka

Tuuli oli leppoisaa, joten noin 30 mailin lenkkiin kului kuutisen tuntia 4-7 solmun nopeudella. Totesinkin tässä itsekseni että normaalilla kelillä tuollainen 30-40 mailia tai 4-7 tuntia päivässä on aika mukavan mittainen päivämatkana. Kai sitä sitten siinä kohtaa, jos Jurmo tai Gotanti siintäisi mielessä, pinnistäisi pidempäänkin. Navigoinnissa käytimme pääasiassa paperikarttaa ja koitin painaa mieleeni Isi-Kipparin vinkkejä vaaranpaikoista näillä kulmin. Muistan tuttuja maisemia kerta kerralta paremmin, vaikka olenkin jostain syystä  yleensä todella toope muistamaan mitään reittejä ulkoa.





Paluumatkalla nostimme mieheni kanssa perheveneen pienemmän genaakkerin myötätuulen iloksi. "Iso G "olisi ollut tänään parempi, mutta se oli vielä talvivarastossa. Pääsimme vähän kisaamaankin toisen veneen kanssa, joka myös lasketteli myötäistä genaakkerillaan. Sillä oli hyvä etumatka, mutta voitto tuli silti meidän perheeseen.


Siellä se toinen genaakkerilla purjehtiva vene häämöttää, mutta pian osa vaihtuvat.


Mietinkin miksi se epävirallinen kisaaminen on mukamas niin tärkeää ja hauskaa... Jotkut moottoriveneilijät taivastelevat sitä, että purjehtijoiden pitää aina voittaa toisensa ja saada vene kulkemaan mahdollisimman kovaa, kun taas osa moottoriveneilijöistä on päättänyt tietyn mukavan matkanopeuden, jolla jurnuttavat aina nautiskellen paikasta toiseen. Toiminnoilla on yksilöllisiä merkityksiä tässäkin kohtaa. Totta kai siitä tulee hyvä mieli kun saa monien valintojen ja monimutkaisten säätöjen jälkeen tuulen valjastettua kuljettamaan venettään mahdollisimman hyvin – siis lujaa – vaihtuvissa olosuhteissa. Lisäksi samanaikaisina haasteina on mm. valita paras reitti tuulen suhteen, navigoida kivien välistä ja huomioida muu liikenne. Toinen vene on sillä hetkellä konkreettinen mittari sille, miten haasteessa onnistutaan.


Yksikään köysi ei ole turha... eihän?


Lounaaksi olin tehnyt vuohenjuusto-pinaatti-tomaattipiirasta ja sen päälle juotiin kanelipulla-kaffeet. Mums… ruoka saa olla aikamoista gourmeta jotta voittaisi simppelin lounaan merellä!





Juttelin Isi-Kipparin kanssa taas vähän käytännön asioista retkipurjehduksessa. Siis niistä, joista hän on aina hiljaa itsekseen huolehtinut kun olemme kesäisin reissanneet, jotta meillä riittäisi vettä, sähköä, septitankkia jne. Harjoittelin edelleen luovimista, mikä olikin tänään vähän haasteellisempaa kun tuuli pyöri ja vaihteli tavallistakin enemmän. Tällä kertaa seurasin enemmän virtauslankoja ja vähemmän tuulentulokulmia mittareista. Uusien torujen pelossa mieheni myös huolen siitä, että pääsin tänään sekä nostamaan että laskemaan genaakkeria. Hyvä niin. Tältä päivältä tuli toruja vain parin vendani sotkemisesta kesken käännöksen veneen toisella ruorilla.

Seuraavaksi suunnitellaan jo pientä kesälomapurjehdusta. Jos sää ja sattuma sallii, niin vene irtoaa laiturista jo viikonloppuna. Ajatuskin siitä lämmittää jo mieltä.