keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Onko täällä ollut kilttejä purjehtijoita?

Joulu on yksi vuoden kohokohdista. Tämänkin joulun leppoisa kotoilu lumisissa maisemissa, joulukuusen tuoksussa on ollut sellaista elämän suloutta, että sydän läpättää onnea vielä pitkään joulun jälkeenkin. Joulupukki oli jättänyt kuusen alle kasan lahjoja, eli olemme varmaan olleet aika kilttejä purjehtijoita. Olen aina viimeisenä valmis lahjojen avaamisessa, koska seuraan mieluummin mitä muut saavat. Osa lahjoista liittyi mukavasti purjehdukseen.





Saimme molemmat oman reilun kokoisen pellavaisen kylpypyyhkeen. Tällaisen ohuen, joka kuivaa käytön jälkeen nopsaan veneen kaiteella. Tykkään pellavapyyhkeistä muutenkin: ne kestävät eliniän, paranevat käytön myötä ja niitä saa pestä sekä silittää kipinöivän kuumassa puti-puhtaaksi.

(kuva: Lapuan Kankurit )


Mies lahjoi minua uusilla Spinlockin Deckvest 5D 170 N Pro Sensor -liiveillä. Viime kesänä käytin hänen vastaavia liivejään ja nyt sain siis ikiomat. Tässä uudemmassa mallissa on vähän kätevämmät jalkaremmit, mikä helpottaa vaatteiden vaihtoa kesken purjehduksen. Myös kaikki turvamekanismit ja sprayhood näyttivät vähän uudistuneen. Samassa paketissa liivien mukana tuli myös elämänlanka - hui...

(kuva: Spinlock )


Äiti-Kippari ja Isi-Kippari olivat taas askarrelleet uniikkeja paketteja joulupukin alihankkijoina. He olivat mm. teettäneet miehelleni essun, jonka rinnusta koristaa mieheni joskus pienenä piirtämä kuva. Hihhihh-hii... tämä hymyilyttää vielä pitkään... Siinä on tiira, hauki kaislikossa ja kaikki oleellinen kuvattuna punaiseksi kärventyneen jollapojan seurassa. Oikeasti essu on kyllä kätevä veneessä kokkaillessa, vaikka kotona ei oikein tulekaan käytettyä.






Minulle Äiti-Kippari ja Isi-Kippari olivat puuhanneet reilun kokoiset ja jämäkät pöytätabletit suosikkijoulukukastani Amarylliksestä. Tajusin sen myötä, että veneen sisustustekstiilien tietyt ongelmat on ratkaistu, kun omista kuvista voi teettää kaikenaista ja kuvia voi halutessaan myös muokata tietyn värisiksi jne.





Miehelleni annoin päälahjaksi GoPro Hero3 Silver Edition -videokameran tulevaan veneeseen. Oikeastaan printtasin Murulle lupauksen kamerasta, sillä käytännöllisenä ihmisenä en halunnut takuuajan lähtevän juoksemaan jo joulusta, mutta tulossa siis on! Ensi kauden lopulla olemme varmaan jo konkareita kuvaamaan Youtube-pätkiä pahan näköisistä tilanteista: 1) MOB (Merenneito Over Board), 2) vene lähtee lapasesta ja kippaa niin pahasti, että kääntyy ulkoiluttamaan köliä 3) genaakkeri troolaa parven pirajoita ja satunnaisen vasarapäähain, 4) törmäämme tanskalaiseen ydinsukellusveneeseen, jonka periskooppi repii veneemme kyljen auki, 5) purjehdimme marraskarhuina jäälauttojen seassa pakoon jääkarhuja. Että onhan noita seikkailuja odotettavissa...

(kuva: Verkkokauppa.com )


Veljeni varautuu ilmeisesti pahimpaan uudella veneellä purjehtimisen suhteen. Viime vuonna saimme häneltä joululahjaksi veneilijän ensiapulaukun, mikä oli tietysti todella tarpeellinen. Tänä vuonna paketissa oli kameratarvikkeen ohella pelastusliivit pullolle! Selitys oli, että sitten jos vene uppoaa, niin tärkein pelastuu. Hi-hii... Saakohan näitä myös suklaapatukoille?




 
Saitteko te joitain purjehdukseen liittyviä paketteja tänä jouluna? 




Mukavaa joulun ja vuodenvaihteen jatkoa!
 
 

maanantai 24. joulukuuta 2012

Hyvää Joulua

 
 
 
Hyvää joulua ja
onnellisia purjehduksia vuodelle 2013!


Meduusamaisema kuin lumihitaleita taivaalla.


(kuva: National Geographic )

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Bloki-blogi


Mies sai vihdoin sen tilaamansa ison pahvilaatikollisen veneen heloja. Kaikki kansihelat alkavatkin olla nyt kasassa. Kikattelin hiljaa sisäänpäin - joskus ääneenkin - kun mies leikki täysin keskittyneenä uusilla leluillaan, yhdisteli niitä köysiin, pakkasi tiiviimin Englantiin lähettämistä varten ym. Laatikosta kuului jopa samanlainen kolina kuin lego-laatikon mylläämisestä. Mies ei olisi malttanut mennä illalla suihkuunkaan ilman blokejaan, joten ehdotin että yhden saa valita mukaan kylpyleluksi. Myös yöpöydällä on yksi unileluna, jota voi remputtaa pyörimään viimeisenä ennen nukahtamista ja ensimmäisenä heti herättyään.




Seasmartin knaapit ovat paitsi nätit myös niin näpsät, että jokaiselle neljälle pitäisi antaa söpöt tyttöjen nimet. Ne nostetaan ylös kannesta vain venettä kiinnitettäessä. Purjehdittaessa ne ovat ala-asennossa - ei tartu köydet, eikä niihin ole ihan helppo kompuroidakaan.




Jatkopinnaksi valittiin Spinlockin sporttinen pinna. Istuin tänään taas veneen sivukantta simuloivalla olkkarin tv-tasolla ja otin vähän tuntumaa. Pinna on kevyt, vaikka sen teleskooppivarsi säätyy 90-160 cm:iin. Kahva on muotoiltu järkevästi sekä yhdellä että kahdella kädellä veivaamiseen (tai grillaamiseen - ohjaustyyli jota en saa kuulemma käyttää). Juuri nyt tuntuu siltä, että tällä pinnalla ja omalla veneellä ei ole mitää yhteistä kesätreeneissä käytetyn 606:n kanssa. Saan varmaan aloittaa keväällä taas kaikki kompuroinnit ihan alusta. Omassa veneessä pääparkani ei onneksi yletä puomiin.




Apua: joulu on jo viikon kuluttua! Kaikki paketit ja kortit on onneksi hoidettu. Äiti-Kippari ja Isi-Kippari ovat tulossa meille aatoksi ja menykin on suunniteltu, mutta... en ole ehtinyt fiilistelemään joulua kuin satunnaisesti. Pitäisi melkein aikatauluttaa jokaiselle joulukuun illalle puoli tuntia joulusteluun keskittyvää aikaa, esimerkiksi pieni kynttilöiden ja joululaulujen ympäröivä teehetki. Ensi keskiviikkona menemme Rajattoman joulukonserttiin, jolloin luulen pääseväni lämpimän-pehmoiseen joulufiilikseen. Muistetaan siis hiljentyä fiilistelemäänkin kaiken tohinan keskellä :)


torstai 6. joulukuuta 2012

Roosaa pakkelia pintaan


Länsirintamalta kuului taas uutta, eli Englannista tuli kuulumisia veneen rakennuksesta kuvien kanssa. Rungon kylkiä tasoitellaan plugien jättämien hienoisten kauneusvirheiden jäljiltä. Jokainen pakkelikerros tehdään eri värillä, jotta hiottaessa nähdään minkä verran on varaa poistaa.






Pakkeloinnin jälkeen pintaa hiotaan pitkillä laudoilla. Varmaan ääreismukavaa työtä pölyineen päivineen.



Veneen kansi on jo laminoitu. Tuo valkoinen alue kannen reunassa on se kohta, johon tulee 500 kilon vesipainotankki. Kaikki se vauhdikasta kaksinpurjehdusta mahdollistava tankkitila on pois keittiönkaapeista. Noin viikon kuluttua runko käännetään oikein päin ja laipioiden kiinnittäminen aloitetaan. Sen jälkeen saamme tarkempaa tietoa aikatauluista ja myös siitä, milloin lähdemme Englantiin tarkentamaan seuraavien vaiheiden suunnitelmia. Voin hyvin kuvitella, miten koen itseni kielitaidottomaksi näiden erikoissanastojen äärellä, mutta onneksi miehellä on kaikenlainen venesanasto hyvin hallussa.




Näiden rumien venekuvien vastapainoksi nautitaan tänään kauniista linnanjuhlista - tosin kotikatsomosta käsin koska Sauli ei tajunnut kutsua MM-hopeapurjehtijaa vaimoineen paikan päälle ;)


Juhlavaa itsenäisyyspäivää kaikille!



sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Pikkujoululahja veneelle


Viikonloppuna tuli vidoin hankittua venelautaset - sanotaan niitä vaikka pikkujoululahjaksi veneelle, niin ei ole pois omista lahjakiintiöistämme, eikö niin?

Olin katsellut jo viime keväänä keveitä ja sporttisen värikkäästi kuvioituja Regatta-sarjan lautasia Ocean Spiritistä. Nyt huomasin, että ne olisivat poistomyynnissä puoleen hintaan. Ikävä kyllä isoja lautasia oli enää niin vähän jäljellä, ettei niistä olisi enää saanut sarjaa kokoon. Oli siis keksittävä joku toinen malli.


Regatta (kuva: Ocean Spirit )

Tätä Polaris-sarjaa katselin jo jokin aika sitten, mutta mielestäni sillä oli paino-ongelmia. Mies on tarkka kaikkien veneeseen tulevien tavaroiden painosta ja arvelin että tuo painavampi, posliinin kaltainen melamiini ei kävisi. Mies kuitenkin hyväksyi lautasen, tosin kisareissuilla käytetään sitten kertsareita. Päädyin matalassa lautasessa tuohon pienempään jälkiruokalautasen kokoon (22,7 cm), koska se vie kaapissa ja pöydällä vähemmän tilaa. Isompi koko olisi ollut 26 cm. Vähän tekisi mieli hankkia pari isompaa lautasta vielä tarjoilulautasiksi.


Polaris matala lautanen 22,7 cm

Tykkään tuosta melko pelistetystä ja keveästä kuvioinnista. Toisaalta en voi olla ihmettelemättä miten vaikeaa on yrittää sisustaa vene joillain muilla väreillä kuin navy bluella, valkoisella ja beigellä. Ulkomailta löytyy astioita, vuodevaatteita ym. vaikka missä väreissä, mutta ne ovat usein hyvin klumeruuleja tai melkein Onassis-tyylisiä. Sporttisia värejä ja pelkistettyä tyyliä on vaikeampi löytää. Eli unohdetaan se pinkki yhtenä tehostevärinä ja alistutaan siihen, mitä on järkevästi tarjolla. Onneksi oma tyylimakuni ei ole suppea.




Kaivoin myös Victorinoxin veneaterimet tarkasteltavaksi. Mieheni on voittanut ne joskus kauan sitten jostain kisoista, ja tarkoitus on ottaa ne veneen valmistuttua käyttöön. Huomasin vasta nyt, että niiden veitset ovat pihviveitsi-tyyppiset, huipputeräviksi hammastetut! Voin vain kuvitella mitä mieltä uudet lautaset niistä ovat. Täytyyköhän opetalla syömään "amerikkalaisittain", pelkkää haarukkaa käyttäen?



Polaris kulho 15 cm
Veneastiastojen syvät lautaset ovat usein vähemmän syviä. Ostinkin keittoja, jälkkäreitä, puuroa ja naposteltavia varten lautasten sijaan sarjan annoskulhoja (15 cm).


Sarjasta löytyisi tietysti nätit mukitkin. Keveinä, pinottavina ja särkymättöminä ne olisivat hyvin käytännölliset. Haaveilen kuitenkin edelleen siitä, miten hörpin merellä kupillisen lämmintä muumimukeistani ja nythän niille suunnitellaan veneeseen mittojen mukaan säilytyspaikkaakin...



Polaris muki (kuva: Ocean Spirit )


perjantai 30. marraskuuta 2012

Synteettistä spagettia omasta pajasta


Antti-lumimyrskyn keskellä on mukava todeta, että valmistautuminen ensi kesään on hyvässä vaiheessa. Olohuoneen köysipaja on tuottanut jo Ikea-kassillisen skuutteja, taljoja ja kiinnitysköysiä. Mies teki koko viime viikonlopun pajansa lepotuolissa pitkää päivää köysitöitä.







Skuutteja on ohennettu kevyemmiksi purjeeseen kiinnittyvästä päästään siten, että vinssille kierrettävä osuus on kuitenkin kuorellista, paksumpaa köyttä.




Köysien päihin on tehty kestäviä ja siistejä lenkkejä. Ohuesta köydestä on väsätty kasoittain kevyitä ja veneen rakenteita kolhuilta säästäviä narusakkeleita, joilla skuutti kiinnittyy purjeeseen.




Köysitöissä tarvittavat pleissauspuikot on tilattu köysiä myyvästä  firmasta, Multimarinesta. Lisäksi tarvitaan neula, vahattua vahvaa lankaa (rihmauslankaa), sakset, pihdit, sytkäri päiden sulattamiseen, mitta ja teippiä. Tuon Lethermanin hankin handymanilleni juuri synttärilahjaksi, koska hän on "lainannut" merelle aiemman Lethermaninsa ja Victorinoxinsa. Ohjeita pleissauksiin löytyy mm. Samsonropen sivuilta.




Keveitä taljoja valmistetaan ohuista mutta kestävistä köysistä ja Antalin eloksoiduista alumiinirenkaista. Köysi kulkee näissä uskomattoman kevyesti.




Tässä on tuleva cunninghamin taljamme: oikea alakulma tulee kiinnittymään mastonkaulukseen ja yläkulma purjeen cunningham-lenkkiin. Keltaisesta paaksummasta köydestä säädetään cunninghamia ja se tulee kiinnittymään kanteen omaan lukkoonsa.







Ankkuriköysi tuli sentään ihan valmiina. Lirosin 40 metrin köydessä on 10 metrin matkalta lyijypaloja sisällä lisäpainoa tuomassa.




Kiinnitysköydet, joita meidän perheessämme kutsutaan "potkuriköysiksi", ovat helposti käsiteltävää ja kelluvaa materiaalia. Niihin mies pleissasi valmiiksi isot lenkit.




Valkoista ja raikasta viikonloppua kaikille!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

3Di-töpötopin katsastus


Kävin purjeneulomolla katsomassa valmista isopurjettamme. "Mikä toi on?" ja "Mitä hyötyä siitä on?" -kysymyksiä minulla riittikin, mutta sain kaikkiin kysymyksiini asiallisen vastauksen.  Purjeneulomolla tiedetään että kirjoitan blogia, mutta silti ne siellä vähän naureskelivat "sivutoimista toimittajantyötäni", kun kyselin ja kuvailin koko ajan.




Isopurje on siis Nortin 3D-tekniikalla valmistettu 3Di 760 lämpömuovattu dyneema-aramidi komposiittipurje. Viimeisimmän Volvo Ocean Racen veneiden kaikki purjeet olivat näitä samoja, mistä tulee tietysti itsellekin melkein huippu-urheilijan olo, vaikka osaaminen ja kunto on jotain ihan muuta ;)




Isopurjeen koko on 42 m2 ja etuliikin pituus on noin 13,5 m. Alla olevassa kuvassa näkyy hieman purjeen kuiturakennetta, jossa kulkee dynema- ja aramidikuituja ristiin rastiin. Komposiittirakenne on vähemmän joustava verrattuna laminaattipurjeisiin, joissa kuidut ovat mylar-filmien välissä. Toisin sanoen komposiittipurje pitää paremmin muotonsa. Kun kysyin mitä se aramidi on, sain vastaukseksi että esimerkiksi kevlar on yksi aramidin tuotemerkki. Samaa materiaalia löytyy siis mm. luotiliiveistä.




Yllätyin vähän purjeen teknisten yksityiskohtien määrästä. Alla on kuva boksista, johon hiilikuituinen läpilatta kiristetään.




Läpilatat painavat mastoa vasten ja aiheuttavat ei-toivottua kitkaa. Tämän vähentämiseksi käytetään ratsastajina purjeen reunassa näkyviä kuulalaakeroituja vaunuja. Niissä on kardanoidut linkit, mikä tarkoittaa että lattojen kohdalta purje pääsee kääntymään joka suuntaan esimerkiksi silloin kun se lasketaan alas.




Vaaleanharmaassa purjeessa on mustat muotoviivat päiväkäyttöön ja sen rinnalla valkoiset heijastavat muotoviivat yökäyttöön helpotamassa purjeiden trimmausta.




Topissa kuormat ovat suuremmat, joten ylin ratsastaja on isompi kahden vaunun yhdistelmä.




  Tässä toppivaunun kuulalaakerit näkösällä.




Olin aivan järkyttynyt seuraavasta näkymästä - meidän purjeestahan puuttuu toppi! Metrin levyinen tasainen huippu näyttää purjeentyngältä. Piirsin purjesuunnittelijalle ilmaan kolmiota ja selitin, että purjeen pitää olla tämän muotoinen. Jotenkin vielä sulatan sen, ettei purjeen väri ole puhtaan valkoinen, mutta vielä töpötoppi! Sain miehekkään vastauksen, että tasainen "square head" lisää suorituskykyä, koska se lisää purjeen pinta-alaa. Voi olla, että ekana kesänä toivon, ettei merellä tule tuttuja vastaan - tai jos tulee, ettei kukaan huomaa töpötoppiamme. Kai siihenkin sitten ajan kanssa tottuu...




Purjenumerommekin oli jo teipattu, eli reviiri on merkitty. Kotona mies askartelee edelleen skuuttiköysiä ja narusakkeleita olkkarin köysipajassaan. Toivon hartaasti, ettei köysipaja ole samalla pukinpaja. Jos yhdestäkään joulupaketista pullahtaa synteettistä spagettia, niin...  >:(




perjantai 23. marraskuuta 2012

Saaristo tulee Merenneidon luo


Varasin jo joskus puoli vuotta sitten yhden taidevalokuvataulun ja nyt saimme sen kotiin! Tuo kuva on otettu Jurmon rannoilta ja se tuo meille saariston tunnelmia ruokapöytään ja samalla myös olohuoneen puolelle. Värit ja koko (2,0 x 1,0 m.) sopivat oikein mukavasti tuolle seinälle.




Aiemmin olen aiemmin saanut samalta valokuvaajalta synttärilahjaksi punasävyisen taulun, joka tuo saariston vierashuoneeseemme. Tykkään näistä kovasti, koska nämä ovat samaan aikaan sekä esittäviä - paikkaan ja omiinkin kokemuksiin liitettäviä -  että sopivan abstrakteja värien ja muotojen sommitelmia. Juuri tällaiset luonnon yksityiskohdat nostattavat hymyn huulille ja endorfiinikylvyn aivoille.




Kun Merenneito ei pääse saaristoon, niin saaristo tulee Merenneidon luo ;) Mukavaa viikonloppua kaikille!

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Kauden 2012 top 3 kohteet Saaristomerellä - ykkönen


Viime kesän purjehdusten selkeänä ykköskohteena oli ilman muuta Utö. Purjehdimme sinne lämpimänä poutapäivänä, tasaisessa 6-7 m/s tuulessa. Silti ilmassa oli mukavaa seikkailun tuntua, kun pääsimme saariston suojista avomerelle ja saimme pientä maininkia ja keulatyrskyä. Tavallaan oli vähän harmi että pääsimme perille jo kolmen tunnin seilauksella, mutta toisaalta jäi enemmän aikaa nauttia paikan päällä Utön fiiliksistä.




Elokuun alussa sesonki oli Utössäkin jo hiljentynyt ja laiturissa oli mukavasti tilaa. Kävimme kahvilassa, valokuvapuodissa ja opastetulla majakkakierroksella. Kuvasin innokkaasti ja valo oli koko päivän ja illan todella hieno. Saunoimme hotellilla, istuimme iltaa ja hyppelimme saaressa. Sitä tavallista perheveneilyä siis. Utö on silti erityinen paikka kaikelle tavanomaisellekin tekemiselle.





Sää oli täydellinen. Poutapäivää seurasi lempeiden tuulien yö täysikuulla. Lähdimme mieheni kanssa iltamyöhään katsomaan majakan valon syttymistä ja kuutamoa. Silloin tajusin, että se on tässä: satumainen taikayö! Sen tietää, kun sen kohtaa kaikilla aisteillaan ja voi jakaa kokemuksen kaikkein tärkeimmän ihmisen kanssa. Sirkat sirittivät äänekkäästi taustanaan tuulen humina ja meren kohina. Heinikko aaltoili pehmeästi ja muuttuva valaistus väritti kalliot aina uusiin sävyihin. Tuulet tuoksuivat merelle ja ilmaa ahmiessa alkoi jo hengitysteitä kirvellä. Vietimme pitkät tovit avomeren puoleisilla kalliolla; juttelimme, kiehnasimme, kuvasimme ja odotimme valon syttymistä. Kokeilin kallioilla lämpimikseni muutaman joogasarjankin ja siinäkin oli tavanomaista enemmän taikaa. Silloin mietti, että pitääkö aina mukamas matkustaa mapallon toiselle puolelle hakemaan näitä elämän huippuhetkiä...












Mielestäni Utöstä tekee erityisen monta asiaa yhdessä. Ulkosaariston jylhät maisemat ja mahdollisuus tuijottaa avomerta tuulen tuivertaessa tekee aina vaikutuksen. Utöllä on myös tarunhohtoinen historia ja tarinat kiehtovat luonnostaan ihmismieltä. Oman fiiliksensä paikkaan luo myös se, että elämä täällä - melko kaukana kaikesta ja säiden armolla - on jatkuvaa pientä seikkailua.




Seuraavana päinä kävelimme niemennokkaan ja ihastuimme tyrskyäviin kallioihin sekä kivikkoisiin katajapeltoihin. Sitten oli aika lähteä sadepilvien saattelemana. En haluaisi dramatisoida, mutta kun todella taivaskin itki, kun jouduimme lähtemään! Päätin että tänne palataan.