perjantai 31. heinäkuuta 2015

Ångestön onnea ja juhlaa


Maanantai 20.7. oli tuplajuhlapäivä: Kaminami vietti toista kertaa nimppareitaan ja me 13. hääpäivämme. Kirjoitinkin aiheesta pienen välipostauksen heti tuona päivänä (Yhtä juhlaa! Ei kun hahta!) Aamulla lähdimme Helsingin Katajanokalta 36,6 mailin legille kohti Inkoon merikarhusatama Ångestöä, johon pysähdyimme aiemmin myös Helsinkiin päin tullessa. Länteen matkatessa tuulet ovat tyypillisesti vastaisia, tällä kertaa myös heikkoja. Tumman taivaan alla oli lämpöä tämän vuoden heinäkuulle tyypilliset +18 astetta. Rysäkarin kohdalla sain kuulla taas Kipparin lapsuusajan tarinoita "Nepa"-kisoista. Naurattaa aina se Kipparin innostunut ilme, kun hän näkee sielunsa tuikkivin silmin kisan kulun uudelleen niiden tapahtumapaikoilla.



Vasta Skrubbön kohdalla, lähes kolmen tunnin koneajon jälkeen, nostimme purjeet ja luovimme tunnin verran heikkoon 2-2,5 m/s tuuleen. Kun tuuli hiipui uudelleen, käynnistimme korvat luimussa taas koneen hirnumaan noin puoleksi tunniksi. Porkkalanselän itäreunaa lähestyessämme nostimme uudelleen purjeet ja luovimme lomailuvauhtia pikkutuulessa. Porkkalanselällä pääsimme vihdoin vaihtamaan codeen ja liidimme nätisti yli 7 solmua n. 3 m/s (6,5 kn) sivutuulessa ja pian ohitimme pitkän etumatkan saaneen samankokoisen Siesta 32:n. Kurssin käännyttyä oli vaihdettava vielä fokkaan, mutta pääsimme luovimaan jo mukavampaan 4,5 m/s tuuleen ja samalla myös keveään kesäsateeseen. Noin puolet koko matkasta pääsimme kuitenkin etenemään purjein.



Ångestöön ajaminen on tarkkaa hommaa ja onneksi tällä kertaa linjaa ei tarvinnut tihrustaa laskevan auringon vastavaloon. Kun rantauduimme kello 15.30, oli suojaisalla itälahdella täysi kesä: lämmintä, tyyntä ja aurinkoista.



Ehdimme juuri syömään ja asettumaan kotoilemaan, kun sade löysi tiensä myös Ångestöön. Se oli kaunis ropiseva kesäsade, jota piti tämän tästä nousta ihailemaan ikkunoista.



Olimme jostain syystä aika väsyneitä ja juhlisitimme tuplajuhlapäiväämme aika kevyesti: kannullisella sangriaa ja pienillä herkuilla. Pelasimme pitkästä aikaa muutaman erän korttiakin. Ainoa peli jonka säännöt satuin enää muistamaan oli "Musta Maija". Muistelin esimerkiksi "Canastan" olevan mielenkintoinen peli, mutta sen monimutkaisemmat säännöt olivat jo unohtuneet. Ehkä tärkeintä juhlapäivän viettoa on kuitenkin se tietty mielentila: että muistaa olla kiitollinen hyvistä vuosista yhdessä ja Kaminamista.



Viikonlopun jälkeen oli Ångestössäkin hiljaista: meitä yöpyi itäisessä päälaiturissa kolme venettä ja "takapihan" länsilaiturissa (kuvassa) lisäksi yksi. Saimme uusilta venenaapureilta taas lisää tietoa Ångestön paikkojen syvyyksistä, joten satama tuli jälleen hieman tutummaksi. Netti toimi huonosti korkeiden kallioiden katveessa. Mies perusti illalla toimistonsa kallioiden laella sijaitsevaan pieneen huvimajaan ja sai siellä hoideltua kiireisimmät työasiansa. Illalla katselimme radiota, sillä kuuluvissa kanavissa ei ollut juuri valikoimaa. Ruotsinkielisillä kanavilla ei taida olla katvealueita, mutta niillä tuntuu olevan paljon puhetta ja vähän musiikkia.



Tiistaina heräsimme kello 8.00 pääsky-herätyskellon iloiseen kujerrukseen ja pakahduttavan kauniiseen aamuun. Ilma oli erityisen raikasta sateen jälkeen ja aurinko valaisi vehreän luonnon kirkkaisiin väreihin. Nelilapsinen joutsenperhe tuli ruokailemaan lahden pohjukkaan, aivan laiturin kupeeseen. Ihailimme naapuriveneen miehistön kanssa äänettömästi joutsenia samalla kun nautimme aamiaista takakansillamme.




Vietimme kiireetöntä aamua muiden veneiden jo lähtiessä matkaan. Viimeinen lähtijä sulkee aina saaren: lukitsee tuulettumassa olleen saunan ja muut tilat sekä laskee lipun.



Sateisen yön jälkeen oli hyvä pitää pieni täystuuletuksen ja veneen kuivattelun hetki. Siinä samalla ehti hoitamaan tiskitkin. Lämpöä oli +19 astetta, mikä tuntuu tyynenä päivänä jo ihan kesältä. Jatkoimme matkaamme vasta aamupäivällä kello 11 aikoihin länteen, kohti seuraavaa meille uutta merikarhusatamaa: Tammisaaren saaristoon kuuluvaa Matgruvania.



Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!
Turussa tänä viikonloppuna järjestettävillä
Baltic Offsore Weekillä ja Classic Yachts Regatassa 
purjehtiville paljon kisailoa ja onnea!

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Kesäpäiviä Helsingissä


Vietimme Helsingissä kolme mukavaa kesäpäivää perjantaista 17.7. maanataihin 20.7. Kaminami huilasi Katajanokan vierasvenesatamassa (Helsinki Marinassa) Lomanamin roolissaan. Paikallissääennusteet pitivät niin hyvin paikkansa, että sateet tulivat jokaisena päivänä tunnilleen silloin kun oli luvattu, joten saimme ajoitettua ulkoilmaohjelmat poutaisiin hetkiin. Helsingissä oli tuona viikonloppuna tavallistakin enemmän porukkaa. 15. Gymnaestrada -tapahtuma oli tuonut 21 000 reipasta jumppakärpästä pyörimään samoihin paikkoihin, joissa mekin liikuimme. Siinä oli oma hauska fiiliksensä.




Veneruokailujen jälkeen oli tietysti ihanaa päästä muualle syömään. Meillä ei Turun-Seudulla ole Classic Pizzaa, eikä Starbucksia, joten niistä nautimme tietysti. Myös Ichiban sushissa söimme tai otimme annokset illaksi mukaan. Tuollainen sushilaatikko on kuin rasiallinen suklaakonvehteja. Jonain päivänä onni todella potkaisi, kun samaan annokseen oli osunut sekä wagamelevä- että inari-nigiriä, molemmat suuria suosikkejani! En tiedä mikä siinä on, mutta purjehdusreissuissa ei oikein fine dining kiinnosta... Osittain se voi olla sitäkin, että ei jaksa veneolosuhteissa tälläytyä. Toisekseen merellä hankitun terveen ruokahalun sammuttaminen pieniä kulinaaristisia taideteoksia hotkien olisi suuri vääryys. Mutta monenlaista hyvää rennompaakin ruokaa on tarjolla.



Starbucksiin sai jonottaa usein ihan ulko-ovelle saakka, mutta vaiva palkittiin todellisella herkkukaffeella ja kansainvälisellä ilmapiirillä. Tuli samalla vanhat ulkomaanlomareissut ja lentokenttien terminaalit mieleen.



Lauantaipäivä meni pitkälti kävellessä ristiin-rastiin Suomenlinnaa. On se kyllä monella tapaa hieno paikka. Tällä kertaa emme ottaneet mitään luokkaretki-henkistä historiankertauskierrosta, vaan haahuilimme fiiliksen mukaan ja nautimme kesäpäivästä.



Olen näköjään edelleen kissamagneetti: tämä minitiikeri osasi todella kauniisti kerjätä rapsutuksensa. Sen jälkeen kävimme vielä pienen keskustelun: -"Mau" -"Mau" -"Maaau" -"Maaau". Niinpä - ei siinä useampia sanoja tarvittu.



Niittyjä, muureja, merta, aurinkoa, tuulta, kahviloita, museoita, koteja, ruusuja...






Suomenlinnan vierasvenesatamaan ei voi varata etukäteen paikkaa. Usein sinne joutuu kuulemma jonottamaan pitkään paikan saadakseen - jos saa silloinkaan. Emme lähteneet edes yrittämään, mutta lauanataina kello 11.00 siellä sitten olisikin sattumalta ollut kolme vapaata paikkaa. Jos satama on täynnä, voi koittaa vielä onneaan saman laiturin jatkeena olevasta "Telakan laiturista", jonka pelisäännöt ovat alla olevassa kuvassa...


Söimme Suomenlinnan sataman ravintola Valimossa herkulliset pastalounaat (kaiken sai myös gluteenittomana). Maljakoissa oli muuten upeita pioneja.




Lokkijengit piirittivät mm. Suomenlinnanlauttoja sekä jäätelön tai minkä tahasa muunkin ulkoilmaruuan syöjiä. Niitä yksiä torijätskejä, jotka yritimme hotkia lokkeja varoen, ei voinut sanoa nautinnoksi. Villit saaristolokit ovat jotenkin kivempia...



Rajavartiolaitoksen ulkovartiolaiva Turva järjesti viikonloppuna avoimet ovet Katajanokalla. Tämä uusi laiva on eri viranomaisten yhteiskäytössä ja todella vaikuttava kokonaisuus. Sen sisällä on monenlaisia pikkualuksia eri käyttötarkoituksiin, merentutkimuslaboratorio, suurten alusten hinausvalmius, öljyntorjuntasysteemit ym. Se käyttää polttoaineenaan dieselölyn ohella nesteytettyä maakaasua - eli on vähäpäästöinen. Turva on noin 10 kertaa pidempi (95,9 m) ja 206 kertaa painavampi (660 t.) kuin Kaminami. Olisi ollut vielä hauskempaa, jos joku olisi vähän opastanut merkityn kiertoreitin. Nyt kun kävi niin, että jotkut vieraat omivat rajavartiolaitoksen ukkelit itselleen ja kyselivät juurta jaksain kaikista omista mielenkiinnonkohteistaan. En jaksanut odotella vuoroani, kun vuoroja ei tainut olla jaossakaan. Mielenkiintoista oli mm. se, että kaiken huipputeknologian ohella paperikartat sielläkin oli käytössä komentosillalla. Lähtiessä sai vielä mukaansa karkin tai tikkarin - hihhhihhiiih... Lisää tietoa Turvasta löytyy täältä.



Luonnontieteellisessä museossa oli kiva jaloitella sunnuntain sateisena iltapäivänä. Koitan silleen hissukseen - omaa tahtiani - opetella tunnistamaan vähän lintuja ja museossa oli hyvät mahdollisuudet nähdä niitä 3D:nä. Joidenkin lintujen todellinen koko yllätti suuntaan tai toiseen. Myös pyöriäinen näyttäisi olevan sylikokoinen delfiini - siis vielä pienempi kuin kuvittelin. Olihan siellä tietysti paljon muutakin nähtävää.





Jonkun verran katselimme myös kauppoja, mutta shoppailu ei oikein edes kiinnostanut. Yhden huivin ostin ihan tarpeeseen koleisiin tuuliin. Oletteko huomannet, että shoppailu on ihmeellisen väsyttävää? On tutkittu, että päätösten tekeminen vie valtavasti voimia ja shoppailuhan nimenomaan on jatkuvaa päätösten tekoa. Sunnuntai-iltana saimme Katajanokalle uudet mukavat venenaapurit, joiden kanssa olisi ollut kiva jutella enemmänkin. Meillä oli kuitenkin täysi tohina Kaminamin huoltamisen kanssa ennen matkan jatkumista maanantaiaamuna kohti länttä.


Mukavaa heinäkuun viimeistä viikkoa kaikille! 




sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Maalaisvene kaupungissa: Kaminami Katajanokalla


Perjantai 17.7. oli seitsemäs kesälomapäivämme. Ajoimme hissukseen koneella merikarhusatama Skrubböstä lähes blägässä maisemareittiä Helsinkiin. Miehelle reitti on tuttu ja hän esitteli kuin turistiopas: "Suomenlinna, Änkkäri (pursiseura NJK:n rakennus ja ravintola)" ja niin edelleen... Iso nähtävyys oli tietysti myös iltapäivästä poutaantunut sää.






Tämä stadilais-lokki seisoi ohittamamme reimarin päällä ilmoittamassa, että saavumme hänen jenginsä reviirille ja sen saimme myöhemmin huomata.



Satamavaihtoehtoja olisi ollut useita, mutta päädyimme lopulta Katajanokan (Helsinki Marina) vierasvenesatamaan sen hyvän sijainnin ja suojaisuuden vuoksi. "Haaveena hyvä kuva" -blogin Katinka teki tästä paikasta hyvän postauksen hiljattain ja se löytyy täältä. Täydennän vähän omalta osaltani sen tietoja.

Satamaan ei voi vain mennä tyhjään paikkaan, vaan ennen rantautumista pitää aina soittaa Helsinki Marinan toimistoon. Luvatta kiinnittymisestä uhataan 80 € maksulla. Jos olet tulossa satamaan ensimmäistä kertaa, kannattaa ehkä printata netistä satamakartta etukäteen (meillä oli), niin puhelimessa annettu paikkanumero on helpompi löytää. Purjeveneenä saimme poijupaikan, jossa keula kiinnitetään rantakadun laituriin, johon ulkopuolisillakin on silloin pääsy. Aisapaikat ovat lähinnä moottoriveneille (oli siellä muutama purkkarikin) ja niiden laituri on lukitun portin takana, joka aukeaa satamatoimistosta saatavalla piippiläpyskällä. Koko viikonlopun aikana aisapaikat olivat lähes täynnä, mutta poijuissa oli hyvin tilaa näin kuumimman sesonginkin aikana. Meilläkään ei ollut varausta.



Satamakonttori sijaitsee uudessa tiilirakennuksessa Roberts Coffee -kahvilan yhteydessä. Samasta rakennuksesta löytyvät siistit ja modernit sauna- ja pesutilat, wc:t sekä jätepiste. Kaikkiin vierasvenesataman asiakkaille tarkoitettuihin tiloihin pääsee piippiläpyskällä, josta pitää maksaa satamamaksun yhteydessä 10 € pantti. Satamamaksut riippuvat veneen pituudesta sekä paikasta. Rannan poijupaikat ovat edullisempia kuin lukitun laiturin aisapaikat. Satamamaksu sisältää kaiken: saunan, sähkön, veden, jätepisteen sekä bonuksena aamukahvit ja uunituoreet croisantit kahdelle.



Satamapalvelut toimivat hienosti ja sijainti oli erinomainen, koska pääsimme kipaisemaan kaupungilla kävellen koska tahansa. Välillä ihmisiä kertyi ihmettelemään Kaminamia, se kun oli tässä vähän kuin näyteikkunassa, mutta mitään ulkopuolisten aiheuttamaa häiriötä ei ollut.



Venepaikalta oli näkymä mm. majakkalaiva Relandersgrundille.



Olimme Katajanokalla kolme yötä: perjantaista maanantaihin. Korvatulpat suodattivat viikonlopun öiden mopopärinät ja muun pikkuhälinän. Vain lauantaiyönä jouduin valvomaan pikkutunnille kovemman metelin takia. Englantilaisen naapuriveneen porukka kun huusi ja mekasti pitkin yötä kummallisella tavalla. Kouluikäiset lapset mm. juoksivat ja hyppivät huutaen edestakaisin sateessa laiturilla ja aikuiset kannustivat ja huutelivat riehakkaasti ohjeita veneensä kannelta oluttuopit kädessä. Puoli kahdelta pyysin heitä kireähkön asiallisesti hiljenemään ja antamaan nukkujille yörauhan. Miehistö käänsi selkänsä mitään pahoittelematta, mutta onneksi myös meno loppui. Virallisesti satamassa on hiljaisuus kello 22.00 alkaen ja tätä poikkeusta lukuunottamatta sitä noudatettiinkin.



Samaisena yönä, pian edellisen sattumuksen jälkeen, kuulin pitkän aikaa keulapotkurin pörinää vierestämme ja nousin lopulta katsomaan mikä siellä on ongelmana. Ulkona satoi jo reippaasti, onneksi kuitenkin vettä. Valtavan pitkä ja kapea veneläinen puinen purjevene parkkeerasi viereemme. Se ei mainannut mahtua kääntymään kapeahkossa välissä ja siinä kolisi tämän rantautuvan veneen perä vähän takanamme oleviin aisapaikkoihin ja niihin parkkeerattuihin veneisiinkin. Kun venäläiset olivat lopulta kiinnittyyneet, he vetivät sähköpiuhansa kiinni ja häipyivät myöhäisestä tulostaan (02.00) huolimatta ajoissa aamulla. Varmaksi en mene sanomaan, mutta uskoisin vahvasti bonganneeni ensimmäisen "satamalokin".



Kaiken kaikkiaan voin suositella Katajanokan satamaa sen siisteyden, toimivien palveluiden ja hyvän sijainnin vuoksi.


perjantai 24. heinäkuuta 2015

Draamaa matkalla ja kartanotunnelmaa Skrubbössä


Torsataina 16.7. jatkoimme lomapurjehdustamme merikarhusaari Ångestöstä edelleen itään. Tämä oli kohtuullisten tuulien päivä, eli sellaisiakin tällä kaudella siis oli. Alkuun saimme sivumyötäistä tuulta kevyet 4-6 m/s, jonka laskettelimme fokka ulkoskuuttauksessa, sillä kurssin käännyttyä pääsimme pian luovimaan hieman reippaammassa tuulessa Porkkalanselällä. Siinä samalla shortsit vaihtuivat pitkiin housuihin.



Kello 13.15 näimme ikävän tilanteen Ormholmenin edustalla, (siis saaren luoteispuolella): purjevene oli pahasti kivillä. Siellä oli jo moottorivene apuna eikä meillä ollut Kaminamilla mitään asiaa mennä lähellekään sitä kivikkoa. Moottorivene hinasi purjevenettä mastosta ja puomin päässä istui mies painona. Hinauksen myötä vene saatiin kallelleen ja se pyörähti hurjan näköisen kiepsauksen, mutta ei tahtonut irrota kiviltä. Voi että meidän teki pahaa katsoa. Voimme kuvitella miltä heistä tuntui. Tilanne sattui tämän vihreän poijun ja niemennokan välillä (kuva otettu myöhemmin). Tarkistimme kivikon sijainnin Uusi Loisto -karttaohjelmasta - jota pääosin käytämme - ja siihen se oli merkitty paikalleen. Sen sijaan Navionicksin kartttaohjelman mukaan olisi voinut tulkita, että tuosta voi vähän oikaista Porkkala-Helsinki väylälle. Harmittavainen juttu, mutta olkaa te muut tarkkoina...



Ennen Helsinkiä vietimme vielä yhden yön meille uudessa merikarhusatama Skrubbössä. Sinne on Helsingistä matkaa vain noin 20 mailia, eli se on pääkaupunkialueen merikarhujen viikonloppusaari yhdessä vastarannalla sijaitsevan Linlandenin kanssa. Merkarhut ovat rakentaneet Skrubbölle museoviraston valvomana entistä luotsitupaa jäljittelevän hienon purjehtijamajan.



Majalla on paikallisten merikarhujen mukaan tapana järjestää pientä yhteisöllistä toimintaa. Komeat portaikot ja vehreä luonto luovat jopa vähän kartanomaista tunnelmaa.




Erivärisiä niittykukkia oli niin runsaasti, että sekosin jo laskuissa. Toisaalta oli myös kaikenlaista heinikkoa ja pöheikköä, joka pyrki viidakon vimmalla valtaamaan polutkin ja sai aikaan primitiivistä punkkipelkoa. Minulla kun on tapana niitä kavereita itseeni keräillä.




Ulkosaariston Skrubböllä on hieno merentuijottelupaikka. Skrubbön nimikin tulee rosoisista kallioista. Nämä maisemat näkee myös eteläisemmästä saunasta ja sen valtavalta terassilta, jossa mahtuu pitämään vaikka tanssit. Saarella on lisäksi toinenkin sauna, suuri grillikatos pöytineen, toinen grillauspaikka ja useita huusseja. Pienellä ruohokentällä lapset mahtuvat pelaamaan ja leikkimään.





Skrubbö-Linlandetin lahti on täynnä poijuja. Meidän "Saaristomeren maalaisten" silmissä se näytti valtavalta satamalta, melkein jo suurehkolta vierasvenesatamalta, mutta kyllähän se käy järkeen. Pääkaupunkiseudulla on paljon merikarhuja, mutta paljon vähemmän satamia kuin meillä Saaristomerellä. Kiva että paikkoja on reilusti. 



Kaminamille löytyi lahdesta oma pieni laituri, joka sopi sen pystynenälle ja matalalla uivalle kölille. Satama näytti illan päätteeksi melkein tyhjälle, vaikka siellä yöpyi yhdeksän venettä. 



Tällä saarella voi nähdä toistasataa eri lintulajia, minä näin näitä tavallisia.




Meiltä jäi edelliseltä illalta vähän kantarellikastiketta, josta tein ihmeen onnistunutta mielikuvitusruokaa. Jatkoin kastiketta pikakiehauttamalla suolavedessä pikkuruisia kukkakaalinnuppuja. Lisäksi pikapaistoin öljyssä ohuita porkkanasuikaleita ja lisäsin pannulle sitten kukkakaalit ja kantarellikastikkeen jämpsyt. Se oli varsin hyvää pastan kanssa.



Ruuanlaiton, seuraavien veneiden vastaanoton, saarikävelyn ja pienten päivähorrosten ohella ei tänään kaivannut valtavasti muuta ohjelmaa. Teimme illalla reittisuunnitelmia ja seurasimme sään kehittymistä - mikä onkin ollut tällä kaudella yhtä jännitysnäytelmää - ja minä setvin valokuviani. Kello 22.30 alkoi kunnon sade kera ukkosten ja kaikki veneet lahdella keinuivat lempeässä rytmissä kylkisuunnassa. Hassua kyllä, sellaisessa keinunnassa nukkui ihan hyvin. Enemmän häiritsi se pitkin yötä vaihtelevasti räiskinyt ukkonen.



Aamuyöstä hetken voimiaan kerännyt sade ja ukkonen alkoi uudelleen perjantaiaamuna kello seitsemän. Siinä aamiaista laitellessani huomasin että jääkaappi on lämmin ja autopilotti päällä. Olimme rantautuessa sammuttaneet sähkötaulusta virran jääkaapista autopilotin sijaan. Nyt käyttöön otettiin tuplatsekkaus tämänkin asian osalta. Meillä on varmaan kohta lentokoneiden take-off listan veroinen tsekkauslista käytössä lähdöissä ja rantautumisissa. (Ja siihen päälle vielä se: "Cabing crew - take your positions for landing" -kuulutus rantautuessa.) Perjantaina odotimme sateen hiljentymistä kello 11.00 saakka ja sitten lähdimme mini-sateessa mini-legille (20 M) maisemareittiä kohti Helsinkiä.



Kaiken kaikkiaan Skrubbö oli todella hieno paikka, mutta se oli suuri, enemmän rakennettu ja vähemmän luonnontilainen kuin Saaristoimeren karhusatamat kotiseuduilla. Tykkäämme itse enemmän siitä omasta rauhasta ja luonnonläheisyydestä, mutta näin hiljaisena päivänä Skrubbö oli oikein mukava karhusatama.

Mukavaa viikonloppua kaikille - 
sitä myrskyä tai sen tapaista odotellessa...