keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Ruokaviikko veneessä - osa 1


Ensi viikonlopun syyspurjehdusta odotellessa on aikaa palailla kesälomapurjehduksiin ja tällä kertaa ruokalistan näkökulmasta. Suunnittelen ateriat pitkälti etukäteen, koska syön gluteenitonta kasvisruokaa enkä uskalla laskea paljon sen varaan, että sopivaa ruokaa löytyisi satamista. Tosin jos sitä löytyy, joustaa suunnitelmani sen mukaan. Veneruuan pitää olla helppoa ja nopeaa valmistaa. Sen raaka-aineet eivät saisi viedä paljon kylmäsailytystilaa, eikä valmistaminen saisi tuottaa valtavasti tiskiä. Siinä on jo aika liuta reunaehtoja, mutta jotain on sentään pöytään keksitty.



Hikoilen mieluummin edellisenä päivänä kotikeittiössä ja teen alkureissun ruuat valmiiksi. Pakastettuna kalikkana ruoka säilyy varmuudella veneen jääkaapissa ainakin kaksi päivää. Ruokia voi valmistella myös pidemmälle eteenpäin esimerkiksi tekemällä valmiita pusseja kuiva-aineista, joihin nesteet yms. lisäämällä saa näppärästi vaikkapa lettuja tai soijajauheliha-pihvejä. Päivällinen on pääateriamme. Sen lisäksi syömme kunnon aamiaisen, lounassämpylät, tarvittaessa pienen välipalan ja vähän hyvää illalla. Tässä yksi Kaminamin ruokaviikko päivällisten osalta.


Päivä 1 pizzaa ja salaattia
Pizza on paistettu kotona ja lämmitetty veneessä. Täytteistä suosikkejamme ovat hyvän tomaattikastikkeen päällä: ananas, kapris, karamellisoitu punasipuli, herkkusieni ja soijajauheliha.



Päivä 2 mango-kasvislasagne
Tämäkin ruoka on valmistettu kotona ja lämmitetty veneen uunissa. Pakastettuna se säilyy varmuudella kolmanteenkin päivään. Tiskiä tästä tulee todella vähän, sillä nostan lasagnen säilytysrasiasta foliossa uunivuokaan, joka ei siis likaannu lämmittäessä. Lasagnen ohjeen postasin juuri hiljattain ja se löytyy tästä.



Päivä 3 paistettua halloumi-juustoa, uusia perunoita sienisalaatin kera ja vihreää salaattia
Halloumi ja pieni rasia valmista sienisalaattia (Atrian tuotteessa on vähiten rasvaa) vievät vain vähän kylmäsäilytystilaa. Alkureissusta ja ruokavarantojen täydennyspäivien yhteydessä nautiskelemme aina runsaasta tuoreesta salaatista. Loppureissusta tyydytään paremmin säilyviin raasteisiin, tomaattilohkoihin, kukkakaalisalaatteihin tms. Vielä en ole kokeillut mungpapujen tai sinimailasten idättämistä veneessä, mutta periaatteessa ajatus ei ole mahdoton.



Päivä 4 avokadopastaa
Voi tämä on niin hyvää ja helppoa... täydellistä veneruokaa! Raakana ostetut avokadot säilyvät veneessä pitkäänkin, mutta tuoreen basilikan ja lehtipersiljan varjeleminen veneen kallistellessa vaatii vähän järjestelyjä. Pitäisi varmaan perustaa Kaminamiin riippuvat puutarhat. Kylmätilaa vie vain pieni pussi parmesaania sekä ketsuppi-pullo - tuo kotoisa sweet & sour -maku, jota ilman en syö mitään pastaa.



Päivä 5 tofu teriyaki, paistettu sipuli ja uudet perunat kermaviilikastikkeella
Maustamaton tofukimpale ja kermaviili vievät vähän kylmätilaa ja tämä ruoka on yksi suosikeistamme. Vaikka valmistan teriyaki-kastikkeen itse, ei ruoka ole suuritöinen. Kermaviilin maustan veneessä yksinkertaisesti noin puolikkaalla pussillisella dippimaustetta.



Päivä 6 Täytetyt paprikat
Paprikoiden täytteenä on soijajauhelihaa, jonka valmistan nopeasti veneessäkin kuivasta soijarouheesta (ohje löytyy tästä ). Lisäksi täytteessä on riisinuudelia, Koskenlaskija paprika-sulatejuustoa, mausteita ja tuoreita yrttejä. Paprikoiden puolikkaita kannattaa paistaa veneen uunissa noin vartti ennen täytteen lisäämistä.



Päivä 7 (-8) Soija-bolognese ja spagettia
Tein edellisenä päivänä kerralla enemmän soijajauhelihaa ja seitsemäntenä päivänä siitä syntyi tomaattimurskan, sipulin ja mausteiden kanssa makoisa pastakastike. Teen tätä ruokaa aina kahdeksi päiväksi kerrallaan, se vain paranee lämmittäessä. Ohjeen olen postannut joskus kauan sitten ja se löytyy tästä.



Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Viikonlopun toppatakki-karvalakki -purjehdus ja tuulen pistelyä poskilla


Viime viikolla oli torstaiyönä käyty pakkasen puolella täällä meilläkin, mutta perjantaisen perheneuvottelun yksimielinen tulos oli: "Lähdetään merelle!" Tuuliennusteen perusteella päädyimme yöpymään pursiseuran Pyytinkarilla ja sinne pääsimme melkein koko matkan purjeilla. Sää oli taas täällä sisäsaaristossa pilvinen. Vaikka maisemat eivät olleet sen myötä aivan parhaimmillaan, niin nautimme jokaisesta hetkestä. Ei se siis paljon vaadi.




Ilman lämpötila oli pudonnut puoleen viime viikonlopusta. Kevytuntsikassa ja karvalakissa tarkeni silti mukavasti +5 asteisessa myötätuulessa ja sivumyötäisessä. Jos pilviä ei olisi ollut, olisi ilta-aurinkokin vielä vähän lämmittänyt.



Olimme kello 17.50 ensimmäiset Pyytillä ja taas jännäsimme että tuleeko ketään muita. Edellisenä yönä siellä oli sentään ollut vielä pari venettä ja sitä edeltävänä yksi. Aika pian tulikin pari venettä lisää, molemmat kotisatamastamme.



Valoisa aika loppui siinä seitsemän aikoihin ja oli sen verran kalseaa, että luikimme pian veneeseen ja laitoimme lämppärin pöhisemään. Lämppäri puhalsikin sitten mielyttävän lämmön ja kuivuuden veneeseen aina aamuun saakka. On tämä nyt ihan toista kuin viime sykysynä ilman lämppäriä!



Muiden veneiden äijäporukat saunoivat ja istuivat iltaa majan takkatulen äärellä. Olin ollut aika naatti jo keskiviikosta alkaen, joten jäimme veneeseen kotoilemaan leffan ja lukemisen parissa. Meni siinä yhdet Amaretto-kaakaot ja sipsimukitkin. Tuo leffa oli muuten aika ihana: hauskaa dialogia, jännittävä tarina ja mukavat henkilöhahmot. Juuri sopiva hyvän mielen viikonlopun aloitukseen. Yöllä pilvet väistyivät ja taivalla näkyivät kaikkein pienimmätkin tähdet tuikkimassa. Kurkistimme ulos luukusta, mutta kylmyys torppasi haaveeni tanssia tähtien kanssa takakannella. Olisi oikeastaan pitänyt taas treenata uutta koreagrafiaa maanantaiksi.




Oli mahtava herätä aamulla mukavan lämpöisessä veneessä, eikä ikkunoistakaan tarvinnut pyyhkiä huurua, kun lämppäri oli tunnollisesti porskuttanut koko yön. Itselläni oli vähän vaikeuksia päästä jalkeille peiton alta, mutta mies oli käynyt napsimassa kameraan varhaissaamun herkullisen aurinkoiset maisemat, ennen kuin harmaus täytti taas taivaan.



Kiireetöntä aamupalaa ja aamupalan jälkiruoka-kaffettelua laineiden vaimeassa liplatuksessa ei taida voittaa kuin sama veneen takakannella kesäisessä aamuauringossa.



Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä saapuivat jonkun hurrikaanin rippeet, eli 15 m/s tuulta ja sen perään vielä sateet tänne kotikonnuille. Kova tuuli + märkyys -elämyspaketti ei sentään innostanut meitä kumpaakaan, joten lähdimme jo lauantaina kotiin. Koska 7 mailin kotimatka olisi ollut aivan liian lyhyt, kiemurtelimme kotisatamaamme 20 mailin kiertoreittiä.



Siinä ensimmäisen tunnin aikana luovimme 4-7 m/s tuulessa ja vaikka olikin lämpöisesti päällä, niin kieltämättä tuo kostea tuuli nipisteli vähän poskipäitä. Noin kokonaisuutena sanoisin silti: "Vielä tarkenee!" Lauantaina ilma oli + 5,5 astetta ja merivesi edelleen yli +10 asteteista.



Sormet tuntuivat vähän kohmeisilta, joten puin purjehdushanskojen päälle snoukkarukkaset ja taas tarkeni. Rukkasilla sujuu ainakin kiinni pitäminen ja vinssin pyöritys, mutta köysien käsittelyssä pudotin rukkasen ranteeseen roikkumaan ja käytin pelkkiä purjehdushanskoja. Oli kyllä vähän lumiukkomainen olo kaikissa näissä tamineissa.



Lämmin kaakaomukillinen ja suklaapötykkä ehdittiin sentään siinä reilun kolmen tunnin seiluulla nautiskelemaan.



Sääolosuhteet saivat saaret ja veneet kellumaan ilmassa. Näimme lauantaina reittimme varrella yhteensä kolme purjehtivaa venettä ja yhden konettajan. Merikotkia bongasimme jopa kolmeen otteeseen.




Kotirännissä laskettelimme 5 m/s myötätuulessa leppoisasti aika pitkän matkan. Sitä on tottunut vähän kovempaan menoon ja meininkiin, joten kieltämättä se kuviokellunta vähän tuskastuttikin. Tai se olisi ollut ihan mukavaakin lempeissä kesätuulissa, auringon valaisemissa vehreissä maisemissa ja vilkkaasti liikennöidyllä väylällä, mutta nyt tilanne oli toinen. Menin sisälle ja pakkasin kaapeista kaiken jäätyvän ruuan, juoman ja kosmetiikan jo kotiin kuljetettavaksi. (Se ei silti tarkoita vielä yöretkistä luopumista.)




Kaminamin nostopäivää ei ole vieläkään sovittu. Pelaamme edelleen bingoa myöhäissyksyn säiden kanssa ja yritämme päästä vielä jonkun kerran merelle. Toivomme siis kovasti, mutta emme odota mitään - silloin jokainen pyrähdys merellä on odottamoton ihana yllätys!

maanantai 20. lokakuuta 2014

Kaminamin uunista: mango-kasvislasagne


Lukijoiden pyynnöstä postaan välillä vähän veneruokavirikkeitä. Tämä mango-kasvislasagne on yksi perusruokiamme purjehdusreissuissa. Valmistan sen aina kotona ja lämmitän veneen uunissa. Pidemmälle reissulle se lähtee mukaan pakastekalikkana, eikä tämä ruoka kärsi pakastamisesta. Ohjeen alkuperä on jo unohtunut ja olen jonkin verran muokannut ohjetta vuosien varrella.

Tämän lasagnen onnistumisessa on avainasemassa oikein valmistettu soijarouhe-jauheliha. Älä siis missään nimessä turvota soijarouhetta liemikuutiolla maustetussa vedessä ja kuvittele saavasi siitä vielä syötävää! Lue ensin oheinen soijajauhelihan valmistusohje. Soijarouhe on veneessä noin muutenkin kätevää "kuivalihaa", josta saa näppärästi esim. kastikkeita, texmex-ruokia ja pihvejä.


Soijajauheliha (n. 400 g annos)

2 dl tummaa soijarouhetta
n. 0,5 dl ruokaöljyä
1 rkl chipotle-kastiketta (tai 1,5 tl savupaprikajauhetta)
n. 3 dl vettä
1 kanaliemifondi-kuutio (kasvisfondikuutio, jos olet tiukkapipoisempi kasvissyöjä)



1. Kuumenna öljy pannulla ja lisää siihen savuaromia tuova chipotle-kastike - sekoita - ja lisää soijarouhe pannulle imemään mausteöly itseensä. Vähennä lämpöä.
2. Kuumenna 3 dl vettä (esim. mukissa mikrossa) ja liuota siihen fondikuutio.
3. Kun öljy on imeytynyt soijarouheeseen kaada kanaliemi pannulle ja anna sen imeytyä soijarouheeseen miedolla lämmöllä aluksi sekoitellen. Lämmön voi pian katkaista ja jättää rouheen tekeytymään noin 15 minuutiksi. Jos neste imeytyy hurjan nopeasti, vettä sattaa joutua hieman lisäämäänkin. Jos nestettä tuntuu jäävän pannulle vielä vartin jälkeenkin, lämmitä sitä kunnes juuri sopiva koostumus löytyy.
4. "Jauheliha" on valmis! Maista vielä suolaisuus. Jos haluat vahvistaa lihalle ominaista umami-makua, lisää vielä hieman soijakastiketta.



Mango-kasvislasagne (4 annosta)

400 g soijajauhelihaa (2 dl soijarouhetta + mausteöljy + liemi)
1 kesäkurpitsa
1 sipuli
1 paprika
1 purkki mangososetta (esim. Piltti)
2 purkkia (á 150 g) ranskankermaa (kevyt creme fraichea)
2-3 rkl mangochutneyta
2 rkl makeaa chilikastiketta
2-3 tl mietoa intialaista currytahnaa (esim. Rajah Mild Curry Paste)
3 rkl vettä

200-300 g lasagnelevyjä

Pinnalle: 1,5 dl juustoraastetta


1. Valmista soijajauheliha yllä olevan ohjeen mukaan.
2. Pilko kasvikset pienehköiksi kuutioiksi ja freesaa ne kevyesti pannulla.
3. Yhdistä soijajauheliha kasviksiin.
4. Sekoita mangosose, -chutney, makea chilikastike ja currytahna ranskankerman kanssa kastikkeeksi. ohenna sitä kolmella ruokalusikallisella (mangososepurkin huuhteluun käyettyä) vettä.
5. Rakenna lasagne: kaada ölytyn uunivuoan pohjalle hieman ranskankermakastiketta. Asettele sen päälle ensimmäinen kerros lasagnelevyjä. Kaada levyjen päälle noin 1/3 kasvis-soijajauhelihaseoksesta ja sen päälle ranskankermakastiketta. Jatka näin seuraavat kerrokset.
6. Ripottele päällimmäisille lasagnelevyille vielä juustoraaste.
7. Paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 50-60 minuuttia ja anna vetäytyä 20 minuuttia ennen tarjoamista. Veneessä lämmittäessä peitä lasagne foliolla, jotta pinta ei kuivu liikaa.




maanantai 13. lokakuuta 2014

Syystuulilla Tammoon ja kaikilla purjeilla kotiin


Lauantaina oli aivan ihana sää syyspurjehdukselle. Lähdimme intoa puhkuen seilaamaan noin 30 mailia etelään merikarhusatama Tammoon. Reitillä oli monensuuntaisia tuulia, jotka vaihtelivat välillä 3-8 m/s. Pääsimme hyvää matkavauhtia peruspurjeillakin. Merentuijottelua pitää todellakin varastoida nyt talven varalle.




Matkalla nautimme syysmaisemista, raikkaasta meri-ilmasta ja siitä, että niin moni muukin vielä purjehtii.






Fokka viritettiin pois st-kiskolta ja ulkoskuuttaukseen, jotta se saadaan parempaan trimmiin. Päivän teoriauento käsittelikin ulkoskuuttausta ja se oli pitkä luento se... Hih - aina kun luuli sen loppuvan se alkoi vielä kerran uudelleen.





Jossain vaiheessa ihmettelin taas, että mihin se mies on voinut yhtäkkiä kadota näin pienessä veneessä, mutta sieltä puomiltahan hän löytyi - onneksi! Kai tuohonkin oli joku kiipeilyniloa suurempi käytännön syy...



Etelä-Airistolla oli parhaimmillaan näköpiirissä 11 seilaajaa samanaikaisesti. Nauvon lossien jälkeen iso merikotka lensi ihan läheltä ohi. Olisipa kamera ollut sillä hetkellä käsillä, siinä olisi saanut kuvattua jo kotkan ilmeenkin.



Viimeinen osuus tammoon oli täysmyötäistä 8 m/s ja menoamme keinutti avoimemmilla vesillä syntynyt pieni aallokko.




Veikkasimme ensin, että hyvä jos yksi vene on Tammossa ennen meitä, mutta rantautuessamme kello 16.25 olimme neljäs ja samalla viimeinen saapunut vene. Tammoonkin oli jo vaihdettu 2015 vieraskirja, mutta siihen siis saa kirjata näitä myöhäissyksyn 2014 käyntejä. Eräs saari-isäntä nimittäin otti minuun yhteyttä ja varmisti asian.



Tammossa tuoksui syksylle ja taas kerran kuulimme jännittäviä lintujen liverryksiä, joita emme kumpikaan tunnistaneet.




Parempi myöhään kuin ei milloinkaan: ostin viime viikolla tuollaisen helppokäyttöisen Waterline Designin hyttysverkon oviluukulle Ocean Spiritistä. Se tuli vieläkin tarpeeseen, sillä istuimme iltaa pimeään asti luukku auki, ennen kuin käynnistimme lämppärin.



Pimeän laskeuduttua testasimme Isi-Kipparin juuri hankkiman ladattavan Fenix valonheittimen. Se oli todellinen taskulamppujen mega-jymy: viidestä tehotasosta suurin "turbo" tuottaa 3500 lumenia. Eli toimii - ehkä liiankin hyvin!



Pitkät pimeät syysillat ovat muuttaneet ajankäyttöämme veneillessä. Väsymyskin tulee aikaisemmin, eikä ihan koko iltaa viitsi lukeakaan, joten aika usein katsomme jonkun elokuvan alkuillasta.

Yö Tammossa oli monella tapaa rauhaton aina kahteen saakka aamuyöllä. Karhusatama oli äänetön, mutta häiriö tulikin muualta. Yön aikana tuuli kääntyi itään/kaakkoon niin, että seitsemän aikaan aamulla alkoi Kaminamin perään loiskua aallokkoa. Siinä välissä horrostin jonkun hetken melkein unessa. Mutta olihan tuo valoisa kuutamo ja tähtitaivas silti kaunis katsella.



Sunnuntai oli harmaansävyinen aamusta alkaen ja ilma oli kalsean kostean viileä. Kun kävin laittamassa lipun paikalleen ja pyyhkäisemässä vedet kannelta, puuhaili eräs lämminverinen naapuri kannellaan shortseissa ja T-paidassa. Naapuri-kippari myös lähti merelle T-paidassaan, joten ajattelin että enköhän minäkin pärjää tänään pipolla. Heti kun pääsimme avoimille vesille, korvani kinusivat kuitenkin karvalakin päähän ja annoin periksi.

Tuuli vaihteli 2,5-6,5 m/s ja pyöri aika paljon. Aloitimme myötätuuleen isolla Lumikillamme leikkaillen. Mies löysi kaukaa horisontista pari muuta genaakkerilla laskettelevaa venettä ja nimesimme heidät kilpakumppaneiksemme. Ohjasin aina jiipeissä ja harjoitus olikin taas ihan tarpeen.



Annoimme esimmäiselle 45-jalkaiselle kisakumppanillemme tasoitusta hyvällä etumatkalla ja he antoivat huomaamattaan meille tasoitusta käyttämällä genaakkeriaan väärin päin: takaliikki edessä. Toinen ohitettava olikin tuttu karhuvene ja siinä hiljaisessa tuulessa ehdimme vaihtamaan vähän kuulumisiakin. Helsingholmenissa, johon olimme itsekin ensin aikeissa mennä Tammon sijaan, oli kuulemma ollut lauantaiyönä jopa kuusi venettä. Ohitusten jälkeen nautiskelimme eväistä. Brännholmenin edustalla meitä ilahdutti kurkisteleva hylje.



Meillä oli kotimatkan aikana melkein kaikki purjeet falleissaan valmiudessa keulassa: fokka luoviosuuksille, code zero sivutuulelle ja iso genaakkeri Lumikki myötäiselle. Siinä pysyi kyllä lämpimänä kun vaihtelimme tuota settiä ja tuli samalla harjoiteltua manööverejä. Aika vikkelään ne sujuivatkin, vaikka eivät vielä ihan kisatyylillä.



Codella pääsimme taas liitämään hiljaista sivutuulta tuulen nopeutta. Jiihaa! Ilo se on pienikin vauhti, jos sen saa pikkuruisesta tuulesta.

 


Nauvon lossien paikkeilla Kaminamin edestä sujahti merikotka ja samaan aikaan yli lensi ihan matalalla haikara. Jännäsimme hengittämättä, mutta haikara ei pudottanut meille nyyttiä. Kotirännissä tuulta oli vähän enemmän (4-6,5 m/s) ja optimaalisemmasta kulmasta codelle. Sen myötä paras vauhtimme oli  hetkittäin yli 8 solmua. 



Kaiken kaikkiaan molemmat purjehduspäivät olivat hurjan kivoja ja yö Tammossa mukava, vaikka unet jäivät häiriöiden vuoksi vähiin. Kotona huomasin, että kaikki petivaatteet ja mukana olleet vaihtovaatteet ovat todella märkiä ilman kosteudesta. Se kuuluu asiaan, täällä ne kotona nyt kuivavat taas ensi viikonloppuun...

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!