Video: luovia code zerolla kauden ensipurjehduksella

Tässä pieni videopätkä kauden ensipurjehdukseltamme vapunpäivänä. Hiljaisessa tuulessa pystymme luovimaan code zero keulassa, kovemmassa tuulessa sen kanssa tulee kaatumisvaara. Videolla teemme coden kanssa vendan. Tuulta oli tuolla hetkellä 3 solmua (1,5 m/s) ja vauhtia silti mukavat 4,8-4,9 solmua.

GoPro-kameralle on tehty uusi viritys puomin päähän, joten kuvakulma on aika hauska. Lopussa näyttää kuin purjehtisimme maanjäristyksessa, kun isopurjeen ylimmät latat jäivät kevyessä tuulessa vendan jälkeen väärin päin ja mies ravistelee puomia.

Ihanaa viikonloppua ja 

hyvää äitienpäivää kaikille "äiti-kippareille"!

October Race 2. päivä: rökälejohto vaihtuu draamaan

Jos October Racen ensimmäisen kisapäivän "drama queen" oli ilman tulosta jätetty X-40 Exquisite, niin me olimme sitä sunnuntaina toisen kisapäivän lopuksi. Loistavasti alkanut kisamme kun päättyi yllättäen aivan vastakkaisiin tunnelmiin. Miehistöstämme puuttui tänään Hannu ja päivän lähdöstä Swan 51 Belmont. Nämä kaksi ilmiötä korreloivat vahvasti keskenään. LYS1-luokassa starttasi siis 10 venettä ja me lähdimme radalle viiden hengen tiimillä; sitä kuudettakin sankaria kyllä kaivattiin tämän tästä.


Sää ja rata
Onneksi rannikolle hakeutunut sankka sumu ei vaivannut starttialuetta, vaikka tuulta ei ollut juuri nimeksikään. Kisan aikana tuuli 0,5-3 m/s. Ei ehkä niin hauskaa kuin eilen, mutta Kaminamille tilanne oli moniin muihin nähden "hyvähyvähyvähyvä!" Kaminami on aika ässä peli hiljaisissa tuulissa. Radaksi valikoitui 14,8 mailia lyhyt kolmion tapainen 2, mikä kierrettäisiin vastapäivään. Huomatkaa punainen linja radan puolivälissä - siihen se nimittäin tyssäsi kuin jäävuoren kylkeen.

Rauhallinen startti myötätuuleen
Startti ammuttiin kello 11.00, myötätuulen henkäillessä kevyesti etelästä. Ennen starttia veneet kelluivat fokka keulassa ja heti startissa nousivat genaakkerit tai spinnut ylös. Tässä startissa ei ollut kiperiä tilanteita - kaikki tapahtui rau-hal-li-seees-ti. Veneet järjestäytyivät riviin, ajoittain värikkäät myötätuulipurjeet pullistuivat auki, sitten taas tulivat rapisten alas.

Tuulen etsintää
Lähdimme hakemaan tuulta ensin länsirannalta, mutta ei onnistanut. Hakeuduimme sieltä itärannalle ja kulkiessamme taas muiden veneiden takana isosti peittävien purjeidemme kanssa saimme kuulla pientä kommenttia miehistöiltä.

Kaikki aistit herkistyneinä Pete ja Mikki päättivät tällä kertaa taktiikan: tästä länsireunasta lähdetään yrittämään. Meillä on kyllä mahtavan meritokraattinen vene: kaikkien asiasta tietävien mielipiteet ja perustelut kuunnellaan ja päätökset tehdään sen jälkeen melkein äänestämällä. Kevyt tuuli pyöri niin, että meillä oli koko ajan code zero nostovalmiudessa keulassa ja genaakkerissa laskuvalmius. Pianistina pidätin hengitystäni kädet falleilla ja näppäimillä, kun miehistö ilmoitteli: "Nyt kääntyy tuuli, code auki! Eikun kääntyikin takaisin, genaakkeri vetää taas. Joo, nyt vaihdetaan codeen - eiku sittenkin genaakkeri." Kippari toimi kansimiehenä, joten hän oli keulassa samanlaisessa jännittyneessä valmiustilassa kuin minä. Kerran nostimmekin jo coden ja otimme saman tien alas.

Kaipasimme tähän tilanteeseen ultakevyttä fokkaamme, eli windseekeriä. Sehän pelasti meidät loistavasti kesäkuussa Pyytinkarin kisassa alkumatkan pläkästä. Purjeita saa kuitenkin olla vain rajallinen määrä veneessä kisaa kohti ja teimme valinnat lähinnä lauantain kovan tuulen mukaan. Edes kisapäivien välillä ei purjevalikoimaansa saa enää muuttaa, joten supersankarimme windseeker ei tullut tällä kertaa apuun.

Heippa - me mennään nyt
Kahden alla olevan kuvan ottamisen välillä oli vain 5 minuuttia. Vielä 54 minuuttia startin jälkeen kelluimme hiljalleen suunnilleen samassa linjassa muiden kanssa. Sitten nostimme coden, jolla pääsimme tiukkaan sivuvastaiseen tuuleen. Tuuli pyöri niin, että välillä meillä oli luovia, sitten taas sivutuulta. Joka tapauksessa olimme viidessä minuutissa purjehtineet mahtavan raon muihin kivasti kallellaan edeten. Ainakin Still 900 Still naughty lähti samoille poluille peräämme tehden eroa muihin. Se kuitenkin myöhästyi vähän tuulesta, kun taas me ehdimme sen matkaan. Ihan kuin tuuli olisi tullut varta vasten noutamaan vain meidät. Pitäisi varmaan uhrata kunnon skumppapullo tuulten jumalille.

Kun Kaminami nousi 3 solmun vauhtiin, veneessä hurrattiin kuin uudesta nopeusennätyksestä. Myöhemmin sen päivän parhaan nopeuden, eli 5 solmun saavuttaminen oli hienoa, mutta kyllä ne ensimmäiset 3 solmun vauhdit olivat päivän tähtihetki. Tässä menemme sivuvastaiseen tasaista vauhtia, mutta vähän tämän jälkeen jouduimme ylittämään uuden hiljaistakin hiljaisemman tuulen alueen luovien ja se oli aika tahmaista menoa. Takanamme tuuleen päässeet veneet näyttivät saavuttavan meitä.

Tooosi hiljaisen tuulen alueet ohitettuamme noin kaksi tuntia startin jälkeen vauhtimme oli 2-2,5 m/s tuuleen nähden mukavaa 5 solmua codella. Pienellä codella onnistuu luoviminenkin, minkä vuoksi miehistö kehui sitä "hienoksi purjeeksi" (rumahan se on kuin petolinnun perä). Ero muuhun fleettiin venyi ihanasti uudelleen.

Grangrundetin kääntömerkillä nostimme genaakkerin ja leikkailimme sillä vakaissa tuulissa kohti Orhisaarta. Genaakkeri veti hyvin ja paino pidettiin keulassa tuulen alapuolella. Vauhtia oli 4-5 solmua 3 m/s tuulessa. Jiippejä helpotti, kun Jari juoksi keularataa, eli kuljetti käsin skuuttikulman etustaagin ohi uudelle puolelle.

2 tuntia 19 minuuttia stratin jälkeen

Aurinko paistoi ja tuli hiki. Miehistöstämme kaksi oli lähtenyt vielä lokakuiseen kisaakin rohkeasti klassisella pitkät kalsarit + shortsit -kombolla. Kippari ja pinnamies Pete sen sijaan heittivät housut pois ja niinpä miehistömme näytti kokoelmalta Marvel Comicksin supersankareita trikoissaan. Pete viskasi saappaatkin jalastaan ja tassutteli tyytyväisenä villasukkasillaan. Jos olisi tullut vielä kuumempi, olisi seuraava asu varmaan ollut"pikkushortsit", eli lyhyet kalsarit.

2 tuntia 44 minuuttia startin jälkeen Kaminami kulki mukavasti Krampin rannoilla genaakkerilla leikkaillen. Vauhtia oli edelleen 4-5 solmua ja fiilikset korkealla. Tiesimme että tällaisessa kisassa voi tapahtua vielä mitä vaan, jos takana tulevat saavat hyvää tuulta. Päällimmäisenä mielessä oli kuitenkin se, että nyt meillä oli kaikkien aikojen rökäle-etumatka ja ensimmäistä kertaa mahdollisuudet voittaa kisa tasoituksen jälkeenkin. Edettyämme tällä lenssillä pidemmälle, pystyimme arvioimaan muiden veneiden asemia paremmasta kulmasta. Still naugty näytti etenevän mukavasti kohti Grangrundettia selvän etumatkan päässä muusta fleetistä, mikä oli jo levinnyt rintamastaan, mutta emme tunnistaneet näin kaukaa yksittäisiä veneitä.

Kuvasin juuri miehistöä ruskataustaa vasten, kun näin toimitsijaveneen lähestyvän. Oletin ilman muuta, että rata katkaistaan jollekin kääntömerkille, mutta uutiset olivatkin dramaattisempia: "Kisa keskeytetään oikeudenmukaisuuden nimissä." Kippari nousi seisomaan kannelle ja kysyi napakasti: "Oikeudenmukaisuuden? Millä perusteella?" Toimitsijat siihen että: "Te olette hienosti purjehtineet tähän saakka, mutta nuo muut tuolla eivät oikein etene." Muut veneet olivat sillä hetkellä vasta puolessa välissä ensimmäiselle kääntömerkille Grangrundetille, eli olimme kulkeneet noin kolminkertaisen matkan heihin nähden.

Se oli kisan järjestäjien päätös, jolle me emme voineet mitään. Keskeytyksen hetkellä olimme edenneet radalla punaisen viivan merkitsemään kohtaan (ks. ratakuva), eli lähelle puoliväliä. Aikaa startista oli kulunut vasta 2 tuntia 46 minuuttia. Ei auttanut kuin pakata purjeet ja ajaa koneella rantaan tiputtamaan miehistö kyydistä. Onneksi kisan järjestäjät sentään aloittivat asian ilmoittamisen kärkipäästä.

Harmittelua ja ihmettelyä

Olimme tietysti kauhean pettyneitä ja kiukkuisia. Meillä on kisatuomarikouluttautunut Pete tiimissä ja tajusimme heti ratkaisun suhteettomuuden. Tuo kilpapurjehdussäännön "32.1 e oikeudenmukaisuuden" käyttö ei mielestämme ollut mitenkään perusteltua. Ensinnäkin tässä kisassa kaikki LYS1-luokan veneet starttasivat samaan aikaan samoihin olosuhteisiin. Kaikilla veneillä oli sen myötä samat mahdollisuudet valita vaikka meidän taktiikkamme. Toisekseen tasoituskisassa veneet ovat keskenään erilaisia: lauantain pitkä luovi suosi isompia veneitä ja sunnuntain hiljainen tuuli taas oli Kaminamin vahvuutta. Näitä veneiden ominaisuuksia kompensoidaan tasoituskertoimilla. Joinain päivinä Kaminamin LYS-tasoituskerroin (1,38) tuntuu kohtuuttoman korkealta, toisissa olosuhteissa ja radoilla se on varmaan aika sopiva. Yksittäisten veneiden suorituskykyprofiilit voivat siis jo olla epätasaisia ja sekin kuuluu asiaan. Kolmannekseen säätilat ja tuulet vaihtelevat radan aikana, mutta se ei ole epäoikeudenmukaisuutta, vaan tämä lottoarvonta-aspekti kuuluu purjehduskisan luonteeseen. Neljänneksi vielä se, että radalle ei ollut määritelty enimmäisaikaa, ja vaikka olisi ollut, niin emme olleet keskeytyksen hetkellä (2 t. 46 min.) vielä ylittämässä edes radan tavoiteaikaa. 

Niin että ensi vuonna varmaan taas uudestaan - tai sitten joku muu syyskisa. Kisaan osallistuneille on jälkikäteen viestitetty, että järjestäjät lupaavat pohtia miten tämän "oikeudenmukaisuuden" nimissä keskeyttämiseltä voitaisiin jatkossa välttyä. Ehkä myös varaslähtöihin nopeaan ja täsmälliseen reagoimiseen, maaliin tulon äänimerkkeihin ja tulostaulukoiden täsmällisyyteen olisi hyvä kiinnittää jatkossa aiempaa enemmän huomiota. On hienoa, että kisoja järjestetään talkootyönä ja että tässäkin kisassa on ollut jopa tarjoilut rannassa, tracking-systeemit ja kuvaajavene seuran puolesta. Kaikkien tärkeintä olisi silti, että itse kisaaminen sujuisi skarpisti - muusta voi tarvittaessa vaikka tinkiä. 

Oppia ikä kaikki. 

Kiitokset kisakamuille molemmista päivistä ja 

GK:lle kisan järjestämisestä.

Hyvää viikonloppua blogin lukijoille!

October Race 1. päivä: mukavaa vauhtia reippaassa tuulessa

Gullkrona Kryssarklubbenin (GK) järjestämä kauden päätöskisa October Race purjehdittiin Etelä-Airistolla viime viikonloppuna 1.-2.10.2016. Mukaan oli ilmoittautunut 20 venettä, joista 11 purjehti samassa LYS1-sarjassa Kaminamin kanssa. Tämä oli meille toinen kerta tässä kisassa Kaminamilla.

Lauantain sää
Onneksi pahimmat syystuiverrukset ehtivät mennä ohi aiemmin viikon aikana. Lauantaiaamun siirtopurjehduksen aikana lännensuuntaista tuulta oli kunnolla: 10-15 m/s. Päivän edetessä tuuli rauhoittui, mutta onneksi ei liikaa: keskituulta oli 7-10 m/s ja siihen 11-12 m/s puuskat päälle.

Miehistö
Oli kyllä hienoa, että saimme reippaisiin tuuliin kuuden hengen miehistön tutuista tyypeistä. Kipparin ja itseni lisäksi mukana olivat: Pete, Hannu, Jari ja Mikki.

Rata
Radaksi valikoitui 22,8 mailin rata 3, mikä kierrettiin myötäpäivään. (Startti on radan oikean alakulman paikkeilla)

Startti
Starttasimme reippaisiin tuuliin keskifokalla (F2) ja isopurje ykkösreivissä, kuten suurimmalla osalla. Taktiikkamme oli varmistaa, että emme ainankaan varasta startissa ja samalla vältellä isoimpien veneiden vieripaikkoja. Starttimme suju ihan hyvin ja pääsimme fokalla hyvään vauhtiin sivumyötäiseen. Avasimme heti sen jälkeen coden, jolla pääsimme ohi Swan 51 Belmontista ja samalla vanhan kisakamun X-40 Exquisiten kannoille.


Pitkä luoviosuus
Ensimmäisellä kääntömerkillä olimme toisena Exquisiten jälkeen. Siitä jatkoimme yhtä kylkeä kohti Haverön itäpoijua. Coden vaihduttua fokkaan Belmont pääsi ohitsemme heti legin alkuvaiheessa.

Code vaihtui fokkaan ennen Haverön itäpoijua. Edellämme Exquisite.

Belmont ohittaa meidät

Kärjessä Exquisite, toisena Belmont ja töpötoppi Kaminami kolmantena, kannoillaan Iroques (kuva: GK)

Pitkän luovin ensimmäinen kolmannes itäpoijulta radan läntisimmälle kääntömerkille oli huonointa osuuttamme. Alussa meillä oli säätöä purjeiden trimmien kanssa, kun emme olleet purjehtineet näillä purjeilla tällaisissa olosuhteissa. Jouduimme myös väistämään edellä meneviä isoja veneitä Belmontia, Exquisitea ja Dufour 44 Jolieta, jolloin emme päässeet purjehtimaan ihan suunnittelemallamme taktiikalla. Tuulikin oli alkuun epästabiilimpaa, mikä toi omat haasteensa. Alkuvaiheessa meidät ohitti myös hyvänä luovijana tunnettu Int 8mR Iroques.

Puuskaista tuulta ja isot veneet "kiusasivat" risteilemällä edessämme

Toisaalta opimme Kaminamista taas pari oleellista uutta asiaa kokeilemisen kautta, kuten sen että vesipainotankeista oli sittenkin apua, vaikka meitä ukkoja oli laidalla ja isossa reivi. Toisekseen mietimme ennen starttia purjevalintaa ja luovin aikana totesimme, että vaihtoehto B olisikin ollut parempi. Miehistöllä yhteistyö ja vendat sujuivat sentään hyvin - pitkä kokemus kilpapurjehduksesta paikkaa osittain tiiminä treenaamisen puutetta. Istuin laidalla etummaisena tyrskynhalkaisijan hommissa ja sain suolattua koko sadepukuni samalla kun muut iloitsivat, että Kaminami on ihmeen kuiva vene. Tältä osuudelta taisin kerätä tyrskyjen lisäksi myös suurimman osan mustelmista ja ruhjeistani, kun vaihdoin vendoissa puolta puomin alta katolla gekkomaisesti ryömien. Luovissa on se hyvä puoli, että se on määräaikaista. Belmont lähti pian luovin loputtua omille teilleen, poijjaat kun viettivät oikeastaan bileviikonloppua ja osallistuivat kisaan osana muita hauskoja tapahtumia.

Exquisite, Iroques ja Belmont näyttivät meille peräänsä yhä kauempana luovin edetessä (tilanne 47 min. startista)

Jiihaa - mahtivauhdilla myötätuuleen Orhisaarelle
Läntisimmällä (ylä-)kääntömerkillä nostimme ison genaakkerimme ja jatkoimme myötätuuleen leikkaillen noin 140-150 asteen tosituulenkulmiin kohti Orhisaarta. Tuulta oli noin 9 m/s, puuskissa 12 m/s. Isolla porukalla oli kiva päästellä menemään kunnon vauhdeilla. Pientä jännitystä toi jiippien tekeminen ulkokautta (eli genaakkeri kiertää itsensä ulkopuolelta ympäri). Se on kovalla tuulella turvallisempi tapa, mutta samalla hankalampi, sillä vapaa skuutti voi pudota keulan alle. Onneksi Lumikin (eli ison genaakkerimme) sarvet nappasivat skuutin kuten niiden pitääkin.

Ensin aamulla pizzaa ja jälkiruuaksi vauhtiherkkua miehistölle - tulevat varmaan jatkossakin Kaminamiin kisaamaan.

Pakkaannuimme veneen perään ja seurasimme purjeiden trimmauksen ohella silmä kovana nopeusmittaria. 12 m/s puuskassa huusin lukemia kuin vuosi olisi vaihtumassa: "13...14... 14,2... 14,3... 14,4...14,54 solmuaaaaa!" Siinä jiihattiin ja karjuttiin testosteroni-huurussa. Vesi kohisi ja peräaalto jäi vauhdistamme. Jossain vaiheessa taisimme saada yksittäisen surffinkin. Kyllä meillä äijillä oli hauskaa! 14,54 solmua on kovin vauhti, minkä minä olen Kaminamissa tähän mennessä kokenut, vaikka se jää vielä Kaminamin ennätyksestä. Takanamme Melges 24 Pyydys oli porskuttanut parhaimmillaan 15 solmua, mutta ei saanut meitä kiinni. Kaikkiaan tällä osuudella vauhtimme huiteli siinä 10-14 solmun paikkeilla.

Exquisite, Jolie ja Iroques ohittivat Orhisaaren ennen meitä

Kieli keskellä suuta epätasaisessa tuulessa
Orhisaaren jälkeen tuuli oli sivumyötäistä ja pääsimme ajamaan suoraa kurssia kohti seuraavaa kääntömerkkiä. Keli keveni Krampin suojassa, mutta tuulen suunta ja nopeus vaihteli paljon, kuten tässä kohtaa yleensäkin. Aika moni vene broachasi kerran tai useammankin, jotkut kuulemma oikein pareittain synkassa. Mekin teimme yhdessä puuskassa semibroachin, mutta nopealla genaakkerin löysäämisellä pääsimme saman tien ohjaamaan oikeaan suuntaan. Tässä sai kyllä olla tarkkana; jätimme "jiihaan" huutelun vähemmälle ja keskityimme purjehtimaan.

Orhisaaren jälkeen (kuva: Lassi Hellman)

(kuva: Lassi Hellman)

Tällä osuudella ohitimme edellämme olevista kolmesta veneestä Iroquesin, joka purjehti lauantaina koko radan ilman spinnua. Pian sen jälkeen pääsimme ohi myös Joliesta. Kärkipaikkaa pitänyt Exquisite sen sijaan oli karannut kauas - meillekin tavoittamattomiin.

Jolien ja Iroquen perät lähestyvät

Exquisite oli tavoittamattomissa jo luovisouuden jälkeen (tätäkin kuvaa on jo suurennettu)

"Jätte mysig" sivutuuliosuus kohti maalia
Grangrundetilta käännyimme sivutuuleen kohti maalia ja nostimme keskifokan (F2). Genaakkerin laskeuttuamme purimme vihdoin myös isopurjeen reivin. Taisimme olla kisan viimeiset reivin purkajat, mutta puolustukseksemme Kaminami on vähän "erilainen persoona". Minulla oli taas pianistina kädet täynnä köysiä ja niiden lukkoja. Jonkun pikkuhomman delegoin ovelasti jollekin toiselle, jolla näytti olevan vähänkin "joutoaikaa". Tuulta oli jota kuinkin 7-9 m/s. Saavutimme edellämme porskuttavaa Exquisitea jonkin verran, mutta tilanne oli jo hyvissä ajoin selvä: Exquisite tulee viemään line honoursit. Miehistömme keskittyi purjehtimisen sijaan keskustelemaan ja haaveilemaan erilaisista veneistä - oikein mysig legi.

Maalissa toisena
Maalilinjan ylitimme toisena, mutta mitään äänimerkkiä emme saaneet. Olin kauhuissani: voiko olla mahdollista että olisimme varastaneet startissa, vaikka nimenomaan pidimme huolta että niin ei kävisi? Belmont ja Exquisite ylittivät starttilinjan ennen meitä ja Exquisite sai komean paukauksen tultuaan ensimmäisenä maaliin... Illalla kuulimme hurjan huhun, että ainakin kaksi LYS1-luokan venettä olisi ottanut varaslähdön, vaikka sitä ei startissa rannassa liputettu.

Tulosdraamaa
Aikamoista: purjehdittuaan ensin hienosti koko radan Exquisite menetti tuloksensa kokonaan rangaistuksena varaslähdöstä yhdessä Belmontin kanssa. Ihmettelimme etteivät kisan toimitsijat ilmaisseet varastamista heti startissa ja kutsuneet takaisin. Varmasti turhauttavaa Exquisitelle, Belmont nyt oli tullutkin hauskanpitoon ja jätti kisan kesken joka tapauksessa. Exquisite olisi ollut lauantaina radan nopein vene suorassa ajassa, mutta koska se jäi nyt ilman tulosta, Kaminami nousi virallisesti nopeimmaksi. Tasoituksen jälkeen sijoitumme kisassa kuudenneksi. Kisan voitti X332 Dat Wor Et, toiseksi sijoittui Melges 24 Pyydys ja kolmanneksi Iroques. Meidän edellemme nousivat tasoituksen jälkeen myös Dehler 34DD Windrose sekä Diva 39 Belle Amie.


Jälkitunnelmat
Meillä oli todella hauska kisapäivä, etenkin myötätuulen vauhtiosuuksilla. Se oli 3 tuntia 23 minuuttia täyttä elämää! Tuulet olivat upeat, aurinko paistoi eikä tullut vilukaan. Kryssarklubbenin hengen mukaisesti kryssiä tällä radalla riitti. Yksi päivän ilonaiheista itselleni oli taas huomata, miten hyviä tyyppejä meillä on miehistössä ja alan pikkuhiljaan näkemään jokaisen erityisiä vahvuuksia. Aina joskus tulee puheeksi sekin, että kisoihin voisi treenata, mutta kun pitäisi ehtiä cruisailemaankin, niin siitä treenaamisesta on tingitty. Rannassa oli taas kiva after sail: ruokaa, punssilasilliset ja kisan puintia.

Lämpimät kiitokset Lassi Hellmanille ja GK.n kuvaajalle kuvista.

GK:n "after sail toimikunnalle" kiitokset tarjoiluista ja rantatunnelmista.

Kisa-Lumikin testausta ja puuhakasta menoa

Tänä viikonloppuna emme lähteneet merelle. Lauantaina juhlimme ihanasti Isi-Kipparin syntymäpäiviä ja muu vapaa-aika meni ensi viikonloppuna (1.-2.10.) Gullkrona Kryssarklubbenin järjestämään October Raceen valmistautumiseen.

Mutta viikko sitten pääsimme tuulettumaan keveisiin syyskuun tuuliin. Ennusteiden perusteella varauduimme ajelemaan jokaisena päivänä koneella, mutta iloisena yllätyksenä pääsimme lähes koko matkan purjein sekä perjantaina että lauantaina. Perjantai iltana sujahdimme huimat 5,8 mailia pursiseuran Pyytinkarille. Lämpöä oli vielä lähes +20 ja matkaan kului hiljaisissa tuulissa vain vähän reilu tunti. Olipas leppoisaa...

Pyytinkarilla oli lämmintä niin kauan kuin oli aurinkoa, mutta syksyn koleus ja kosteus iskee heti lipunlaskun aikoihin, mikä oli perjantaina siis jo ennen kello kahdeksaa illalla! Mantereella on jo ruskaa, mutta saaristossa näköjään hieman vihreämpää.

Ruokaa odotellessa... Nälkä oli taas hirrrrmuinen kaasu-uunin humistessa ja pizzan tuoksuessa.

Lauantaiaamuna päätimme suunnata ensimmäisen kerran tänä vuonna Brännskäriin. Se on vähän tuulinen paikka, mutta kun yöksi oli luvattu hiljaisia pohjoisenpuoleisia tuulia, se oli täydellinen satama. Lauantaina etenimme 3-6 m/s tuulissa ihan mukavaa matkavauhtia. Sivutuulilla viritimme fokan ulkoskuuttaukseen ja eri purjeita nostettiin keulaan kaikkiaan viisi kertaa. Että emme olleet ainakaan laiskiaisia. Merellä oli taas paljon purjehtijoita, joitain tuttujakin ohittelimme matkallamme.

Taivaalla käytiin kiivasta ilmataistelua. Kotka on vahva ja rohkea, mutta pienemmät ketterämpiä kaarteissaan.

Olosuhteet suosivat uuden kisagenaakkerin testausta. Tämä North Sailsin Kisa-Lumikki on hieman sitä vanhempaa 120 m2 Lumikkia pienempi ja ennen kaikkea toisen mallinen. Vanha Lumikki eläköityy tämän myötä cruising-purjeeksemme. Hyvä että Kisa-Lumikki tuli kokeiltua nyt, sillä pakkasimme sen viikkoa aiemmin genaakkerisukkaan veneessä ja siihen oli jäänyt vähän kierrettäkin. Nyt se on käyttövalmiina kisoihin. 6-6,5 m/s tuulissa pääsimme 9 solmua (paras 9,28 solmua SOG). Tuuli pyöri ja puuskutteli niin, että niissä tiukimmillaan 60 asteen suunnasta puskevissa puuskissa oli vähän jo jännääkin. Olin itse isopurjeella ja mies genaakkerin skuutilla Kaminamin kallistuessa vauhtiin vesi kohisten. 20 minuutin jälkeen kurssimme kääntyi sen verran, että Kisa-Lumikki oli vaihdettava fokkaan...

...ja sitten codeen ja lopuksi vielä luoville fokkaan. Siinä kannettiin purjeita kannelle ja pois, viriteltiin pröötiä ja asenneltiin skuutteja moneen kertaan. Joskus oikein hymyilytti miten tehokas minitiimi olimme. Enää ei tarvitse paljon puhuakaan, tämä alkaa hoitumaan jo pitkälti telepaattisesti. Brännskäriä lännestä lähestyessä on väylällä kapeikko sellaisen kummelisaaren kohdalla. Pääsimme ensimmäistä kertaa hiljaisissa tuulissa luovimalla siitäkin läpi. Nyt ei tarvinnut hoitaa vesipainotankkeja ja barduunoitakaan, kun keli oli niin leppoisa - vendojen manöövereissä jäi helpommin aikaa ketteriin liikkeisiin.

Hiljaisissa tuulissa tästäkin tuli lopulta viiden tunnin purjehduspäivä, eli ihan mukavasti. Brännskär tuli lauanataina täyteen, mutta saimme onneksi vielä laiturin päädystä syvän paikan kolmen aikaan iltapäivällä. Brännskärin tunnelmista ja uudesta hienosta kahvilasta lisää ensi kerrallla.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Vihdoin upeassa Örössä

Viime Lauantaina lähdimme aamulla Merikarhujen  Sänkörenistä kohti Örötä. Nostimme isopurjeen kaveriksi fokan siniselle taivaalle ja aloitimme luovin. Joku oli blingannut meren Swarovskin kristalleilla, vesi solisi veneen kulkiessa ja tuuli tuntui lempeän lämpimältä + 20 asteisessa aamussa. Hienompaa purjehduspäivää saa hakea, vaikka "hienoa" voi tietysti olla monenlaista.

 

Noin neljän tunnin matka meni fokka - code - fokka - code ja fokka - fokka -rallissa. Mutta muakavaahan se säätö oli näissä olosuhteissa.

Hiljaisella vastaisemmalla tuulella vaikutti siltä, että fokka toi yhdessä code zeron kanssa käytettynä muutaman kymmenyksen lisää vauhtia. Jos olisi oikein halunnut viritellä, olisi kuulemma pitänyt vetää fokka vielä ulkoskuuttaukseen ja alun perinkin hankkia vähän toisen mallinen fokka isopurjeen ja coden väliseen solaan. Mutta meillä riitti puuhaa, kun trimmasimme kolmea purjetta kahdestaan. Pääsimme mukavaa 7- reilun 8 solmun vauhtia tuulennopeuden ollessa suunnilleen sama.

Mielestäni purjeveneen matkanopeus aina hyvä, kun se ylittää koneajonopeuden "economy class:issä", eli taloudellisessa koneajossa. Puolivälissä matkaa sivuvastainen tuuli voimistui hetkeksi 5 - 6,5 m/s, jolloin menimme aika kallellaan hyvää vauhtia, tehden peräaaltoa kuin moottorivene. En tainnut edes malttaa katsoa mittareitta, kun tasapainoilimme tarkkaan trimmien kanssa. Keskustelimme vinssien välityksellä: mies: "Rätätätätätäää", johon minä: "Rätät-rätät." Mitäs tässä olisi 19 vuoden jälkeen on paljon muutakaan juteltavaa...

Viimeiset neljä mailia ajoimme koneella Örön sisääntuloreittiä - körökörö - siis hitaammin kuin purjeilla pääsisi. Olimme varautuneet siihen, että Örö olisi jo täynnä kello 14 aikoihin, joten meillä oli myös plan B ja jopa C. Kun saavuimme satama-alueelle, vislasi henkilökunta meille laiturilta ja osoitti paikan uloimman laiturin päätykarsinaan komennolla "perä edellä laituriin". Se oli sillä hetkellä ihan viimeisiä vapaita paikkoja, mutta näköjään hieman oli vaihtuvuutta vielä alkuillastakin. Mitäs me onnenpossut taas!

Noihin kahden veneen aisapaikkoihin on vähän hankala valmistella venettä ajoissa, kunnes tietää kummalle kyljelle ja mihin kohtaan lasketaan fendarit ihan alas sekä valmistellaan springiköysi hollille ja kummalle puolelle taas yläfendarit naapuriveneen kylkeä vasten. Kun paikka osoitetaan tai valitaan, pitää kaikki laittaa aika hösselillä.

Nautimme ankkurimaljat aurinkoisella terassilla ja törmäsimme siellä myös tuttuihin, joiden kanssa tuli jutusteltua useampaan otteeseen. Örössä kaikki on tietysti vielä uutta ja fiksun näköisesti rakennettua.

Tein äkkiä lämpimät voileivät, jotta jaksaisimme kirmata tutustumaan saareen ja voisimme siirtää illallisen reilusti myöhempään. Örön merkityt reitit vaihtelivat asfaltti- ja mukulakiviteistä hyvin raivattuihin polkuihin. Seikkailuihin houkuttavia jyrkkiä portaita ja muureja näkyi siellä täällä.

Ensimmäiseksi kävimme pienessä kaupassa, missä katseeni haki systemaattisesti vain yhtä tuoteryhmää: karkkia! Se on sokeriaddiktille pahempi juttu lähteä kiireiseltä viikolta reissuun ja huomata veneessä, että namit jäivät pakkaamatta. Karkki on paha tapa, mutta onneksi paheeni ovat kokonaisuutena aika pienet.

Örössä oli monenlaista nähtävää. Me olimme kiinnostuneimpia luontomaisemista. Osa vierailijoista kuvasi makrojen kanssa ötököitä ja kasveja. Osa tutustui linnakkeisiin ja tykkeihin jopa yksityisen oppaan kanssa. Jotkut vuokrasivat suppailulaudat tai kajakit, toiset fillarit ja urheilullisimmat juoksivat hikilenkkiä luontopoluilla. Mahtavan monimuotoinen saari siis!

Kävelimme parin tunnin lenkin ja vakuutuimme, että täällä voisi helposti viihtyä useita päiviä. Pyöräillen näkee enemmän kilometrejä, mutta kävellen tarkemmin. Pysähdyin tämän tästä ihastelemaan jotain pientä ja ihanaa: miten aurinko paistaa läpikuultavien punaherukoiden läpi, kuinka syvän vihreää sammal on kivikoissa, miten orava leikkii puissa, kuinka kauniisti kanervat punaavat nummet, miten paljon perhosia liitelee niityillä. Äänetkin olivat hienoja: sirkkojen siritystä, lintujen liverrystä, rapinaa puissa, tuulen suhinaa ja meren kohinaa.

Hiekkarannalla oli kauniit maisemat ja kesäisen lämmintä tuulenvirettä.

Vessat ovat siistit ja toimivat, mutta kiireisimmän sesongin aikaan on syytä varautua oman veneen vessan käyttöön. Satamassa on siis vain kaksi naisten vessaa ja lisäksi yksi vähän matkan päässä saunalla. WC:n yhteydessä on rannassa ulkotiskipaikka - loistavaa! Sauna oli upea, mutta suihkuja oli naistenkin puolella vain kolme ja niihin kertyi helposti jonoa. Moni ihmetteli miten veden lämpötilaa säädetään suihkun tyylikkäistä älyhanoista (se iso pyörylä pyörii molempiin suuntiin). Myös pukuhuoneessa oli syytä olla sopuisa, kun pukeuduttiin ja puunattiin ihan vieri-vieressä. Saunasta on kauniit merinäkymät ja uimalaiturikin on hieno. Vilvoitella voi joko ulkoterassilla tai tuulen suojassa lasisessa terraariossa (missä ei kuitenkaan ollut juoma-automaattia tai juoksupyörää). Saunoja on saarella useita ja ne muut ovat varattavissa yksityisvuoroihin.

Illalla yritimme katsoa vielä saunan ja ruuan jälkeen tositapahtumiin perustuvaa seikkailudraamaa Everest, mutta nukahdin kesken leffan ennen kello kymmentä. Heräsin kuitenkin jonkin ajan kuluttua siihen, että illaksi vaihtuneessa kylkinaapurissamme oltiin nautittu runsaasti alkoholia ja seurustelu takakannella kävi niin äänekkääksi, että korvatulpatkaan eivät riittäneet. Odotin ja odotin, mutta pahemmaksi meni vaan. Varttia yli puolen yön avasin luukun, hymyilin herroille ja sanoin: "Hyvää yötä". Herrat olivat niin fiksuja, että ymmärsivät vinkin ja vetäytyivät sisätiloihin - ah yörauha ja lisää unta!

Sunnuntaina jatkoimme Öröstä vielä Högsåraan, ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Pitkä viikonloppu merellä tuntuu aina kuin kokonainaiselta lomaviikolta. Kiitokset muuten kaikille lukijoille, jotka ovat tulleet kauden aikana laiturilla juttelemaan ja kannustaneet jatkamaan bloggaamista tämän alkukauden hiljaisemman jakson jälkeen. Erityisen kiva oli kuulla, että aloittelevat purjehtijat ovat hyötyneet blogista, joku on innostunut liittymään Merikarhuihin ja joku taas saanut paljon vinkkejä kivoista satamista. Saa tulla juttelmaan jatkossakin!

Ensi viikonloppuna vietetään jo muinaistulien yötä eli venetsialaisia - 

oletko valmis?