tiistai 29. lokakuuta 2013

Talviajan ensipurjehdus ja kotisataman hiljaisuus


Sunnuntaina Suomi siirtyi talviaikaan ja pimeä tulee illalla yhä aikaisemmin. Me aloitimme talviajan pienellä päiväpurjehduksella. Kotisatamassamme oli hiljaista ja Kaminami näytti yksinäiseltä laiturissaan. Ajolanrannassa on noin 130 venepaikkaa. Sunnuntaina oli Kaminamin lisäksi kuitenkin enää viidessä vedessä olevassa purjeveneessä purjeet paikallaan.



Sunnuntainakin oli lähes 10 astetta lämmintä ja tuuli oli heikentynyt perjantain tuiverruksista.



Omaa luffea meillä ei ole, mutta usein juuri kotisatamassa tapaa jonkun ystävällisen laivakoiran, joka tulee iloisena luokse rapsuteltavaksi. Sunnuntaina meinasin saada märkiä suukkojakin.



Superhyvien kanelipullien kahvila Aava on sulkenut tältä kaudelta, mutta jotenkin sen terassi on viehättävä syksylläkin. Huoltotiloissa poiketessani muistelin tuoreen pullan ja kahvin tuoksua.




Merellä tuuli pysytteli 3-5 m/s välillä, alkuun allekin sen.



Puuhasimme siinä venettä purjehduskuntoon niin omiin hommiimme keskittyneinä, että saimme kumpikin edellisyön sadevedet isopurjeen laskoksista sisään kauluksiimme. Hihhihh... todellista amatöörimäisyyttä.



Aurinko ei montaa kertaa pilkistellyt, mutta maisemat olivat kauniita pehmeän harmaassakin valossa. Oi jos olisin taitavampi kuvaaja, niin saisin sen rentouttavan seesteisen tunnelman paremmin tallennettua. Oikein tunsin, miten endorfiinit tulivivat kehossa.



 
 
Löysin leppoisalle kelille sopivan lepotuolimaisen paikan sivukannelta, käsinojana barduunan vinssi. Bongailin sieltä kotivesien hylkeitä. Teimme tänään kaksi havaintoa suloisista sukkuloista. Se saattoi olla samakin hylje kahteen kertaan. Ihan sama - aina se ilostuttaa. Tämä on ollut ennätyshyvä hyljebongauskausi - olen jopa seonnut jo laskuista. Pyöriäisbongaukset sentään muistan: edelleen nolla.
 




Alkumatkan seilasimme fokalla sivuvastaisessa tuulessa ihan mukavaa yli 7 solmun vauhtia.



Paluumatkalle nostimme ensin pikkugenaakkerin. Tuuli kuitenkin kääntyi ja hiljeni sen verran, että päätimme alkaa vähän hosumaan. Eihän sitä tiedä, vaikka tämä olisi syksyn viimeinen purjehdus...



Vaihdoimme Pandan Lumikkiin, isoon myötätuulen genaakkeriin, ja johan tuli vauhtia.



Kun aiemmin yritimme saada aina "päivän kasit", niin nyt tyhjällä veneellä on tavoitteena saada "päivän ysit" rikki. Perjantaina yhdeksän solmun nopeus ylittyi pienillä purjeilla kovemmassa tuulessa, nyt sunnuntaina isoilla purjeilla pienessä tuulessa. Päivän paras vauhti saavutettiin lähellä kotisatamaa 6,5 m/s puuskassa: 9,12 solmua. Sen jälkeen vähän harmitti laskea purjeet ja käynnistää kone, sillä toinenkin vauhtipuuska olisi ollut tulossa. Suuntasimme kuitenkin kesken hauskan menon kotisatamaan. Hyvänä puolena oli, että ehdimme kotiin kivasti ennen sumun tihentymistä ja hämärän laskeutumista.



Matkan aikana sanoitin uudelleen Meiju Suvaksen retrohitin: Tää onnea on. (Jos biisi ei syöpynyt jo 80-luvulla tajuntaasi, pääset kertaamaan sen YouTubesta tästä) Uuden sanoituksen pointti on, ettei se syyspurjehdus aina niin hehkeää ja ole, mutta silti se on jollain tavalla aivan ihanaa!

"On kelmeät tuulet - tää onnea on,
ja räkäiset huulet - tää onnea on,
ja jokainen kerta - tää onnea on,
kun seilaan mä merta - tää onnea on.
On täyttynyt toivomus,
vene ja purjehdus.
Ooo-o, tahdo en muuta...
Ooo-o, tää onnea on!"
 
Tää onnea on,
Tää onnea on.
 
Kun tyrsky suolainen hyytää,
ja tuuli tuivertaa selkää.
On seilaaja huoleton,
untsikka lämmin on.
Ooo-o, räkäiset huulet,
Ooo-o, tää onnea on!"



Jos sää sallii, yritämme lähteä vielä ensi viikonloppuna Kipparin synttäripurjehdukselle. Jos sää ei salli, on näiden tämän viikonlopun ekstra-lenkkeilyjen jälkeen jo helpompaa luovuttaa vene talvisäilöön. Toivon kipinä kuitenkin hehkuu.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Vauhtia myrskypurjeilla


Karkasimme viime perjantaina sittenkin merelle. Niin - meidän piti päättää kausi ja vene oli jo tyhjennetty kaikista muista, paitsi katsastusvarusteista ja purjeista. Jätimme siis tarkoituksella pienen mahdollisuuden päiväpurjehduksille. Perjantaina tuuli saariston suojissakin 9-10 m/s ja puuskissa 11-12 m/s. Mikä oivallinen päivä siis testata ensimmäistä kertaa myrskyfokkaamme ja nauttia tuulen ujelluksesta, aaltojen keinutuksesta ja tyrskyistä. Alkumatkan harmautta piristi myrskyfokan ORC-turvallisuussääntöjen mukainen oranssi väritys.


 
Seilasimme ihan minimipurjeilla: 8,5 m2 myrskyfokan kaverina oli isopurje 2-reivissä, mikä vastaa useimpien veneiden 3-reiviä (meillä on vain kaksi reiviä isossa). Tuulenvoimakkuuden ohella toinen syys minipurjeisiin oli se, että vesipainotankit eivät olleet enää talvityhjennyksen jälkeen käytössä ja miehistömme yhteispaino jää tosiaan 130 kiloon. Pohjakin on tietysti jo likainen, mutta toisaalta vene oli tyhjennetty irtaimistosta, eli oli kisapainiossaan. Odotimme jännityksellä mihin vauhtiin pääsisimme.



Hetkittäin oli leppoisampaa ja silloin kun mentiin kovempaa, ei vene kuitenkaan juuri kallistellut. Näillä purjeilla se kippasi aika harvoin edes 20 asteen yli.



Sää kirkastui, saimme välillä mukavaa puuskaa ja taas mentiin. 



Oli aivan mahtavaa: vene kulki niin keveästi!





Sitten saimme energisen 12 m/s sivutuulipuuskan ja tuijotimme jännittyneinä nopeusmittaria. 8,8 - 8,9 - 9,0... ja lopulta 9,25 solmua! Siis myrskypurjeilla! Vähän harmitti, että juuri tuolla hetkellä sattui olemaan autopilotti päällä, joten ei ehtinyt kikkailemaan muutamaa kymmenystä lisää vauhtia, jotta olisimme saaneet virallisesti sen heinäkuisen genaakkeripurjehduksen 9,27 enkan rikki. Toisekseen, olisimme pärjänneet varmasti vähän isommallakin purjealalla, 1-reivi isossa olisi riittänyt. Mutta oli se silti mahtavaa! 




Sen jälkeen olimme pahasti sailinghigh:ssa ja analysoimme tapahtuneen joka vinkkeliltä onnen hehkuessa kasvoiltamme. Hihkuimme ja nauroimme. 





Toinen mahtava juttu perjantaina oli sää. Oli kerrankin vähän aallokkoa sisäsaaristossa, tuuli ulvoi ja pärskeitäkin lensi. Yksi ämpärillinen merivettä lensi kaaressa avoimesta luukusta hyttiinkin. Oi vau... oli ihanaa...


 


Tämä päivä antoi itselleni rohkeutta lähteä tuollaiseen 10-12 m/s tuuliinkin, kun huomasi että pärjäämme riittävän pienillä purjeilla ihan hyvin. Vene kulki kevyesti yli 8 solmua ja pysyi helposti hanskassa. Normaalisti käytössä olisivat vielä vesipainotankitkin.



Myrskyfokka ei ole itseskuuttaava, kuten normaali 3Di aramidi-dyneema -fokkamme. Jos hankimme erillisen kisafokan, siitäkin tulee samoilla ratkaisuilla skuutattava kuin myrskyfokka. Alla kuvat systeemistä (harmaat köydet ovat fokan skuutit, musta-harmaat kannella ristiin kulkevat köydet ja renkaat säätelevät fokan skuuttauspistettä).





Päivä oli ihana, niin ihana, että olin ihan pala kurkussa onnesta. Onneamme lisäsi osaltaan kiitollisuus siitä, että pääsimme sittenkin vielä kerran "kauden päätöksen" jälkeen merelle.




Kotiin päin luoviessa tuuli keveni hieman ja purimme isopurjeesta 2-reivin. 1-reivilläkin pääsimme vielä mukavaa 6-6,5 solmun luovivauhtia. Nousukulma jäi tosin vähän huonoksi, sillä purjeet olivat edelleen liian pienet suhteessa heikentyneeseen tuuleen. Ei se iloa silti latistanut. 31 mailin lenkki taittui 4 1/2 tunnissa. Matkalla näimme vain yhden purjehtivan purjeveneen ja muutamia moottoriveneitä.

 

Oi mikä päivä! 

torstai 24. lokakuuta 2013

Kaminamin salonki: ruokailua, kotoilua ja navigointia


Askel keulahytistä taaksepäin ja olemme Kaminamin salongissa. Sinisellä alcantara-tyyppisellä kankaalla verhoillut soffat teetettiin samaisessa Venetexissä, jossa myös patjat valmistettiin. Salonkia hallitsee taittopöytä, jonka suuruus vähän yllättikin meidät. Pöydän pituus on nimittäin 150 cm ja leveys avattuna 134 cm leveämmästä ja 81 cm kapeammasta päädystä. Kaikkien sisätilojen yksityiskohtien simulointiin kotioloissa ei riittänyt suunnitteluvaiheessa aikaa ja intoa. Mutta on tuosta pöytäalasta toisaalta ollut jo hyötyäkin.



Tämän ensimmäisen kauden aikana sohvilla on nojailtu irtotyynyihin, mutta makkaranmalliset selkänoja-pötkylät ovat kuulemma valmistuneet ja ne asennetaan ensi kaudelle. Sohvan yllä, loosin katossa on koteloitu led-valolista. Kuten kuvasta näkyy, kaikkiin laipioihin jätettiin tuo hiilikuitupinta näkyviin.



Salongissa istumme ruokailemassa melko kaukana toisistamme. Pöydän yllä on suunnttavat led-spottivalot.



Toisaalta pöydän keskelle mahtuu hyvin tarjoiluastioita, kynttilälyhtyjä ja radio. 



Emännän paikka on hellan ja... No siis köksän puoleisessa kulmassa, josta yltää nousematta sieppaamaan esimerkiksi pannun liedeltä.



Pöydän ääreen mahtuu kuusi sohville ja tarvittaessa vielä päätyihin kaksi lisää. Tuskin koskaan tarvitsemme koko kapasiteettia.

 
 
Paperiset led-lyhdyt hankin salongin kattoon muinaistulien yöksi. Niistä on ollut iloa sen jälkeenkin aina silloin tällöin. 
 

 
Salongissa kotoillaan. Joskus lueskellaan sohvilla, toisinaan keulassa. Sohvilla on tullut myös katsottua joku leffa.  





Purjehduksen aikana pöydän pääty toimii navigointipöytänä ja radioasemana. Läppärille valmistettiin hiilikuitunen kotelokin, mutta sen viimeistely tietokoneen kiinnittämisen välineeksi pöytään jäi Englannissa kesken. Kone on kuitenkin pysynyt hyvin paikoillaan liukuestemuovin ja kuminarun kanssakin, vaikkei se olekaan kovin nätti ratkaisu. Pöydän päädyssä on mm. VHF, valokatkaisijat, pistorasia ja säilytystilaa pikkutavaroille.


 
Uusi Loisto -navigointiohjelmassa saa säädettyä tällaisen kaksoisnäytön, jolloin suurennetun puolen näkee aika hyvin veneen luukultakin kurkkaamalla. Lisäksi kannella on toisena käytössä vedenpitävä Sonyn tabletti. Paperikartta on tarvittaessa tuossa sohvalla tai pöydän toisessa päädyssä. Talven aikana pitäisi saada vielä VHF:n DSC ja gps sekä AIS ja karttaohjelma keskustelmaan keskenään.

 
 
Kaiken kaikkiaan meillä ei ollut tarvetta väliseinille. Yhtenäinen tila on tuntunut mukavalta ratkaisulta: on avaramman oloista ja ollaan koko ajan "yhdessä", vaikka toinen loikoilisi keulassa lukemassa ja toinen laittaisi ruokaa.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Kaminamin unimaailma ja lueskelulounge


Veneemme sisätiloista on jo ehditty toivoa postauksia ja nyt ne alkavat. Purjehduskauden aikana keskityin ajankohtaisten matkakertomusten postaamiseen ja niissä tarkkasilmäisimmät ovat jo nähneetkin vilauksia Kaminamin vähän keskeneräisestä sisustuksesta.

Aloitetaan keulasta, jossa on veneolosuhteisiin nähden king size parivuode (lev. 198/78 cm, pit. 204 cm). Jalkopäässä näkyy pieni yöpöytä, jonka alle avautuu säilytystila. Tuo pyörylä jalkopäädyn seinässä on ensimmäisen laipion kiinni pultattu luukku. Sen takana on tyhjää tilaa Kaminamin nenänpäähän saakka. Jos siis sattuisimme esimerkiksi karauttamaan kunnolla nokka edellä päin valasta, niin tuo keulan pieni tila täyttyisi ensin vedellä ja patjat pysyisivät ehkä kuivina ja vene pinnalla.



Uniluolan kaikki pinnat ovat vielä naturellisti mustaa hiilikuitua. Seiniin on kuitenkin jo tekeillä valkoiseksi verhoillut pehmustetut paneelit tuomaan mukavuutta nojailuun ja pehmentämään koko sisätilan akustiikkaa. Pedit pedataan näppärästi Zipit -päiväpeitteillä, joita valmistaa ja myy Bedit.



Tämän ensimmäisen kauden perusteella Zipit on toiminut veneessä todella hyvin ja olen edelleen siitä aivan vilpittömästi riemuissani! Zipitin vetoketjukiinnitteinen kansi lähtee kätevästi kokonaan irti yöksi. Päiväksi peti on nopeasti pedattu, peite pysyy varmasti paikoillaan, eikä tarvitse ihmetellä meneekö lakanoiden väliin murusia tai saariston pikku-pirulaisia eli punkkeja.



Päiväksi siis suljen pedit Zipit-peitteillä ja laitan unityynyt noihin purjekankaasta valmistettuihin tyynynpäällisiin. Ne ovat Airistolta-merkkiset ja olen hankkinut ne Ocean Spiritistä, jonka nettikaupassa on myynnissä koristetyynyn kokoa, mutta tilauksesta saa myös unityyny-kokoa. Kannatan aina monikäyttöisyyttä ja se toteutuu tässä sekä tyynyjen että koko keulatilan käytön suhteen. Sitten keula onkin valmiina lueskeluloungeksi! Pään puoleisista kulmista puuttuvat vielä suunnattavat lukuvalaisimet. Mies on jo asentanut katonrajaan häikäisemättömäksi koteloidut led-valolistat, joiden valossa näkee jo nyt mainiosti myös lukea. Positiivinen yllätys oli, että led-valo oli sävyltään kotoisaa, aavistuksen kellertevää.



Nämä veneen Zipit-peitteet tehdään aina yksilöllisten mittojen mukaan. Ne voi mitoittaa myös niin, että tyyny pedataan peitteen alle. Kaminamissa keulahytti on avoin salonkiin ja peitteen alle pedattu tyyny olisi heti vuorena vastassa lueskeluloungeen kömpijälle, joten tuntui sekä toiminnallisemmalta että esteettisemmältä ratkaisulta tehdä Zipitistä umpinainen pussi ja säilyttää unityynyjä päivällä muualla.

Tässä kuvassa muuten näkyy keskellä kattoa hiilikuituinen palkki, joka toimii sekä veneen jäykisterakenteena, että pröötin (keulapuun) kotelona. Keskellä keulahyttiä joutuu vähän varomaan päätään, mutta muuten keulassa on reilu istumakorkeus.
 


Alla oleva kuva on otettu sillä hetkellä, kun Kaminami oli vihdoin saatu alkuremonttien ja siivoilujen jälkeen siihen kuntoon, että patjat saatiin tuotua sisälle. Se oli kesän merkkitapahtumia. Patjat valmistettiin turkulaisessa Venetexissä. Täytyy olla tyytyväinen, sillä ne ovat olleet paremmat nukkua kuin kotimme joustinpatjat! Lisäksi ne ovat sopivan napakat lueskelulounge-käytössä.

 
 
Veneessä on aina huolena kosteus. Olen varmuuden vuoksi jättänyt petivaatteet hengähtämään vuode avoimena aamupäiväksi ja pedannut Zipit-päiväpeitteen ja purjekankaiset tyynynpäälliset yleensä vasta sitten, kun olemme rantautuneet seuraavaan satamaan. Zipit-peite on hengittävää ja melko ohutta puuvilla-polyesteri -sekoitetta, joten se tuulettuu helposti, eikä kerää hanakasti kosteutta. Oikeastaan vasta Zipitin alle pedattu unipeitto tuo petaukseen pieneen "muhkeuden". Patjan alle jäävä Zipitin pohjakangas on harsomaisen ohut ja hengittävä ja uusissa patjoissa on lisäksi ns. tuuletusverkko pohjassa ehkäisemässä kosteuden kertymistä. Viikonloppupurjehdusten välillä olen aina vienyt peitot ja tyynyt kotiin tuulettumaan ja lakanat pesuun. Zipitit jäävät silloinkin patjojen päälle veneeseen. Tällä kaudella kosteuden kanssa ei syntynyt ongelmia.
 


Jos kiinnostuit noista Zipit-peiteistä, niin hyödynnä ihmeessä tilaisuus. Bedit nimittäin tarjoaa blogini lukijoille nyt 15 % alennuksen kaikista uusista Zipit-peitteiden tilauksista ale-koodilla "Merenneito". Huom: alennus on voimassa kaksi viikkoa, eli 4.11.2013 saakka. Lisätietoa, tilausohjeet ja Beditin yhteystiedot löydät täältä. Kamuille tiedoksi, että minulla on Zipit-peitteen näytetilkkuja, joita saa hautessaan tulla hypistelemään. Tätä tuotetta voin vilpittömästi suositella!