maanantai 28. huhtikuuta 2014

Ensimmäiset kisatreenit


Lauantaina tuuli jäi turhankin leppoisaksi, mutta muuten oli lämmin ja kaunis kevätkeli lähteä merelle. Tarkoituksena oli tutustuttaa Isi-Kipparia Kaminamin systeemeihin, sillä hän sijaistaa minua neljän viikon kuluttua Kihti TwoStar -kaksinpurjehduskisoissa. Ne ovat ensimmäiset kisat Kaminamille ja olisivat olleet ekat myös itselleni, jos käsi olisi kunnossa.



Alkumatka luovittiin leppoisasti. Tuulta oli 1,5-3 m/s, joten meillä ei ollut vesipainolastejakaan käytössä. Isi-Kippari teki kaikki hommani, joten pääsin keskittymään mm. uuden 70-300 mm putken kokeiluun järkkärillä. Lähikuvat otin tänäänkin kännykän kameralla (se Galaxy Zoom).



Heti kun pääsimme sopiviin tuulensuuntiin, nostimme Code Zero genoan ja saimme lisää vauhtia. Meri näytti tänään lumoavalle elohopealätäkölle.




Sain vihdoin kimalletta veneeseen: Code Zeron filmipinta säihkyy satumaisesti auringossa.



 Isi-Kippari vastasi pinnasta sekä Georg von Gyropilotin käskyttämisestä ja ohjasti välillä Codeakin.



Pikkutuulellakin pääsee kivaan vauhtiin, kun on tarpeeksi purjeneliöitä ja kevyt vene. Tuulennopeuden ylittäminen ei ole mahdotonta.




Isi-Kippari on todellinen eläkeläisvahvistus Kaminamin kisamiehistöön: gasellin ketteryys ja vuosikymmenten kisakokemus samassa paketissa. Eikä sekään haittaa, että meillä on aina mukavaa yhdessä. Kaminami sai muuten tälle kaudelle LYS-tasoitusluvun: 1,38.



Päivän ennätysvauhti oli siinä 7,6-7,7 solmun paikkeilla, kun tuulta oli 4-4,5 m/s (8-9 solmua).



Meri näyttää kevätvalossa taas aivan erilaiselle kuin syyspurjehduksilla.






Välillä seilattiin kolmella purjeella...




Kotiin päin jouduimme ajamaan loppumatkan koneella, kun tuuli meni jonnekin piiloon. Oli kyllä hienoa päästä merelle, vaikka tuulta olisi mieluusti saanut olla vähän reippaammin. Kyllä tämäkin silti kotiolot voittaa!




 15 mailin pikkulenkin jälkeen istuimme takakannella kahvilla ja totesimme taas että elämä on ihanaa.




Mukavaa alkanutta vappuviikkoa!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Uutta Kaminamissa


Talven aikana mies on viimeistellyt Kaminamia sisältä ja ulkoa. Vene siis tuli viime kesänä Suomeen vähän keskeneräisenä, joten osa puuhista oli niitä peruja ja osa taas tarvetta hienosäätää asioita käyttökokemuksen myötä. Tässä ensin vähän veneen ulkopuolelle tehtyjä, purjehdusominaisuuksiin liittyviä, pieniä muutoksia. Palaan sisätilojen ja asuttavuuden kohennuksiin vähän myöhemmin.


Keulakannen varvaslistat
Keulakannelle on nikkaroitu ISAF:n avomerikilpapurjehdussääntöjen mukaiset varvaslistat, jotka jatkuvat keulakaiteelta mastolle saakka. Tämä lisää turvallisuutta kannella liikuttaessa. Materiaalina käytettiin keveitä alumiiipidikkeitä ja hiilikuitutankoa.



GoPro Hero3+ Silver Edition
Hihhihh... seikkailuvideokamera on treenaamisen kannalta melkein välttämätön varustehankinta tai ainakin hauska lelu. Asensimme GoPron nyt alustavasti ohjaustanko kiinnityssetillä peräkaiteen kulmaan, josta sen laajakulma kattaa koko veneen. Mies nikkaroi itse systeemin, jolla se saadaan nostettua mastoon. Hiilikuitukepin päässä kamera saadaan myös veneen ulkopuolelle, kirkkaissa vesissä jopa veden alle kuvaamaan esimerkiksi peräsinvirtauksia. (Kaikki tuota miestäni kiinnostaakin, itse kuvaisin mieluummin hylkeitä.)


Köysipussit istumalaatikkoon
Takakannen spagettihässäkkä alkaa laantumaan, kun istumalaatikkoon on saatu kaksi tilavaa köysipussia ja pari on vielä tulossa lisää.



Paikka navigointitabletille
Vedenpitävälle navigointitabletille on tehty purjekankaasta "takki", jonka takaosassa on tarranauhaa. Takakannelle on liimattu luukun molemmille puolille tarranauhaa, johon tabletin saa läiskästyä kiinni. Eiköhän nyt pysy läpyskä kyydissä ja vältytään samalla niiltä viime syksyisiltä "melkein astuin tabletin päälle" -tilanteilta.




Vesipainolastien säätömekanismi, versio 2.0
Vesipainolasteja säädeltiin viime kaudella molemmista takaikunnoista ulos vedetyillä naruilla, joita oli yhteensä neljä. Nyt ikkunoita ei enää tarvitse pitää auki, vaan säätönarut tulevat omasta kolostaan istumalaatikkoon ja hommaa on yksinkertaistettu: punaisesta molemmat venttiilit sulkeutuvat ja valkoisesta molemmat aukeavat. Samanlaiset pampulat löytyvät kummaltakin puolelta istumalaatikkoa. Sisällä säätönarut kulkevat nyt pystyvien rengassysteemien kautta venttiileille.





Paranneltu puomisuoja
Töpötoppisen isopurjeemme yläosassa on yksi latta vinottain, jonka vuoksi purjeen toppi ei laskeudu puomille saakka paketoitavaksi. Viime kaudella meillä oli väliaikaisesti irtopala kangasta suojaamassa töpöä, mutta se oli vähän herkkä lepattamaan irti kovemmissa tuulissa. Nyt puomisuoja on päivitetty töpötopille sopivaksi. Tämä on näitä pikkujuttuja, joita ei vaan ehtinyt viime kaudella hoitamaan...



Code Zero genoa rullalaitteella
Uusin keulapurjeemme on 72m2 aramidi-materiaalista valmistettu North Sailsin genoa avotuulille. Rullalaitteensa ansiosta se voidaan ottaa käyttöön ja pakata pois hyvin näppärästi saariston vaihtuvissa olosuhteissa suhatessa. Sitä voi käyttää myös yhdessä fokan kanssa. Pääsiäispurjehduksen pikkukokeilun perusteella se vaikuttaa lupaavalta.

Takilan trimmaus
Mastoa on taivutettu enemmän yläosastaan kuin viime kaudella. Tällä kaudella myös windeksi pörrää maston huipussa kertomassa tuulesta tai hämähäkkien kutomisvimmasta. Barduunoiden köydet on uusittu pintakerrokseltaan vahvempiin, ne kun joutuvat todella lujille käytössä.



Fendarit
Mustiin fendareihin, eli pampuloihin, vaihdettiin nätimmät ja samalla pidemmät mustat kiinnitysköydet. Keulaan saatiin vihdoin musta (erikoisväri) Fender Step, jonka päälle voi astua, jos joutuu kiipeämään veneeseen oikein matalalta laiturilta.



Kiinnitysköydet ja joustot
Kotisataman kiinnitysköydet on pleissattu oikean mittaisiksi lenksuiksi. Hih - säästämme nyt varmaan muutaman arvokkaan sekunnin sekä lähdöissä että rantautumisissa - vuosien saatossa sekunneista kertyy tunteja jne... Myös joustoja on hankittu kiinnitysköysiin; ei ole kiva jos aallokko nykii.



Ankkuri
Ranskasta löytyi 15 kg:n kiilamainen ankkuri, jonka saa purettua kahteen osaan säilytystä varten. Meillä on siihen 40 m Lirosin ankkuriköysi, jossa on 10 m matkalla lyijypainoja pitoa lisäämässä. Lisäksi meillä on toinen pikkuankkuri. Kai näillä selviää alkuun... emme ole innokkaita ankkuri-parkkeeraajia.


Aurinkoista viikonloppua kaikille! Me lähdemme seilaamaan päiväretkiä ja laittelemaan venettä - aina siellä jotain pientä puuhaa on...



tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pääsiäispurjehdus ja testausta


Kaminamin kausi on alkanut! Namunen pääsi uimaan 11.4. ja mies sai siihen mennessä lähes kaikki nikkarointihommansa valmiiksi hallin suojissa. Omalta osaltani vapauduin kuuden viikon kipsilastasta juuri pääsiäiseksi ja ranne on nyt kuntoutusvaiheessa. Tällä kertaa hoito ja toipuminen ovat edenneet suunnitelmien mukaan, vaikka työsarkaa on vielä paljon edessä. Purjehtiessa käytän vielä toiminnallista rannetukea. 



Eilen - toisena pääsiäispäivänä - meidän piti käväistä merellä vain pienellä koneajelulla. Sää oli kuin Ilmattaren lempeä halaus: +18, aurinkoa ja pehmeitä tuulenhenkäyksiä. Kaminamin pohja on puhdas, eikä sitä ole vielä varusteltu yöretkikuntoon, joten koneellakin pääsi halutessaan sellaista 8,4 solmun vauhtia.



Saimme kalibroitua lokin ja kompassit, sekä tehtyä joitain muita pikkusäätöjä. Tuuli henkäili pääosin 1-2 m/s, mutta ajoittain jopa 3 m/s. Niin... piti lähteä vaan koneajolle, mutta jos nostettaisiin edes isopurje...?



Tai no, kokeillaanko ihan pikkuisen myös uutta code zero -genoaa?  Sinnehän se sitten asennettiin - pröötin päähän rullalaitteineen - uusi 72 m2 avotuulten purjeemme. Siinä puuhastellessa huomasimme viiden kuukauden purjehdustauon vaikutukset rutiineihin. Mies sai tänään lempinimen Teräsmies, koska oli vielä niin talvi-teräs'. Itse olin vielä hassumpi, mutta periaatteessa pystyin tekemään rannetuen kanssa ihmeen monia asioita, nyt kun keli oli kesyimmillään.



Rullasimme mustan coden zeron auki ja etsiskelimme aluetta, jossa tuulisi edes vähän.



Mies sai vainun sopivasta tuulesta ja käänsimme uudelle suunnalle.



Saimme hetken verran 3-3,5 m/s tuulta ja Kaminami lähti kepeästi tuulen nopeuteen. Parhaimmillaankin vauhti jäi siis 6,9 solmuun, mutta tuulen nopeus oli ihan hyvä saavutus. Nämä onnistuneet pienet hetket jättävät upean energialatauksen pitkäksi aikaa. 



Code zerosta saattaa tulla uusi lempipurjeemme. Sillä pääsee nousemaan noin 10 astetta ylemmäs tuuleen kuin "Pandalla", eli 77 m2 sivutuulen genaakkerillamme. Toisekseen se on rullalaitteensa ansiosta kätevä saaristossa cruisaillessa; sen voi rullata auki ja kiinni aina tarpeen mukaan lyhyeksikin aikaa, tai käyttää yhdessä fokan kanssa. (Tuo valkoinen palkki code zeron takakulmassa on tarranauhaa, joka sulkee sen rullalle.)



Pienten pyrähtelyjen jälkeen tulikin taas plägää ja keskityimme nauttimaan vielä hetken meren kimmellyksestä. Ahmin meri-ilmaa, valoa ja veden solinaa niin, että alkoi väsyttää. Eväätkin oli jo syöty, joten pakkasimme purjeet pois ja suuntasimme koneella kotiin.


Tästä se lähtee... Tuntuu kuin sisällä olisi syttynyt jokin valo, jonka vain meri ja purjehdus voivat sytyttää ja joka valaisee nyt erityisellä tavallaan arkea silloinkin, kun ei ole merellä.