32 mailia makeaa vapautta

Olimme eilen perhepurjehtimassa ihanissa olosuhteissa: 5-8 m/s etelätuulta ja luovillakin vähän lämmittävää aurinkoa. Oli mahtavaa tuulettua meri-ilmassa ja antaa silmän levätä saaristomaisemissa. ”Perhevene” tuntui erilaisten kurssiveneiden jälkeen ihanan tutulta ja avaralta. Olimme kaikki hilpeällä mielellä perheveneen tämän kevään ensipurjehduksella.

Purjehdimme tällä kertaa kolmen hengen miehistöllä noin 6 ½ tunnin ja 32 mailin lenkin. Veneen ”Isi-kippari” on purjehtinut koko ikänsä ja muun muassa oikeasti ansainnut ne tänä kesänä niin muodikkaat punaiset housut. Hän ei vain ole tajunnut niitä käyttää ;) Tällä kertaa Isi-kippari taisi päästä ruoriin vain lähdössä ja rantautumisessa. Muutoin hän keskittyi opettamiseen, navigointiin ja purjeiden hienosäätöön.  Suurimman osan ajasta ruorissa olin minä eli ”Pinkokippari”, kuten mieheni minua nimittää ja välillä ”Pikkukippari” eli mieheni, joka on siis varsinaisen kipparin poika.

Tällä kertaa harjoittelin lähinnä luovilla ohjaamista. Jokaisella veneellä on ominaisuutensa ja perheveneellä venda pitää ilmeisesti aloittaa reippaammin ja himmailla heti leen jälkeen. Suunnan pitämisessä lenssillä opettelin tarkkailemaan fokan virtauslankoja, vimppeliä ja tuulentulokulmaa (mittaristossa wind s / wind p) samanaikaisesti. Isi-kippari kertoili tilanteista, jolloin virtauslankoihin ei voi aivan luottaa ja tuulentulokulmakin on vähän suhteellinen… Ohjasin siis näitä kolmea indikaattoria tarkkaillen ja niistä intuitiivisesti päätellen. Varsinkin puuskaisissa kohdissa ohjasin kuitenkin usein liian ylös tuuleen, kunnes joku huomautti asiasta.

Saaristossa navigoinnista juttelimme kaikenlaista ja itselleni tuli sellainen olo, että ei se loppujen lopuksi niin kauhean tarkkaa olekaan silloin kun liikkuu tutuilla vesillä. Hyvät maamerkit (edellytykset maisemanavigointiin), merimerkkien tunteminen, kyky yhdistää kartan alue ympäröivään merimaisemaan sekä kartan ja kaiun syvyyslukemien huomioiminen auttavat jo pitkälle.

Hyvän vauhdin, paremmin onnistuneiden käännösten ja hauskojen juttujen ohella yhtenä kohokohtana oli tietysti lounas veneessä. Koska purjehduksen jälkeen oli tiedossa ruokaisa raclette-ilta, tein lounasevääksi raikkaita salaattiwrappejä. Sen päälle nautittiin tietysti kaffet ja kaakaot kanelipullan kera. Elämän parhaat hetket ovat joskus hyvin yksinkertaisia asioita.