lauantai 31. toukokuuta 2014

Muutto Kaminami-mökkiin


Kisojen jälkeisellä viikolla on ollut kylmää ja aika koviakin tuulia. Elämäämme on kuitenkin onnellistanut "muutto veneeseen", eli Kaminamin kisoja edeltänyt varustedietti ja kisapainossa sinnittely on nyt ohi. Täysi yöretkivarustus on kärrätty tällä viikolla Kaminamiin ja mieli haikailee jo saaristoon.



Ajolanrannan tunnelmaa sulostuttaa viikko sitten kautensa avannut kesäkahvila Aava. Tänä vuonna myynnissä on myös lähituottajien vihanneksia, uutta perunaa sekä viikonloppuisin Aavassa leivottua tuoretta leipää. Torstaina miehelläni kävi kirjaimellisesti mieletön munkki, kun nappasin hänelle Aavasta mukaan supertuoreen sokeroidun herkun kaakaon seuraksi.




Ei se veneeseen muuttaminen niin totista touhua ole, ettei ehtisi kaffettelemaan villasukkasillaan ja nautiskelemaan uudistetusta "lueskeluloungesta" (keulahytistä). Raaskimme ottaa käyttöön Äiti-Kipparin ja Isi-Kipparin teettämät Kaminami-nimikoidut servetitkin. Sisustuksen uudistuksista on tulossa lähiaikoina jonkinlainen oma postauksensa, mutta tarkimmat ehkä jo huomasivat ettei keulahytin seinä enää kiiltele hiilikuituisena.




Kun torstaina saimme viimeiset retkikamppeet veneeseen, niin perjantaina mies ilmoitti onnellisena: "Mulla on tiimi!" Eli näköjään Kaminami tyhjennetään parin viikon kuluttua Pyytinkarin kisoihin. Tämä tuli vähän yllätyksenä, mutta menkööt, toivun itse silloin seuraavasta etukäpälän operaatiosta.

Tänään käymme juhlimassa parit lakkiaiset ja sen jälkeen olisi tarkoitus vielä illalla karata ensimmäiselle yöretkelle. Todennäköisesti päädymme pursiseuran Pyytinkarille ja seilaamme sieltä sunnuntaina sopivan pituista kiertoreittiä kotisatamaan. Oikein odotan veneeseen nukahtamista; on viileää, laineet liplattavat, ehkä tuulikin vähän viuhuu, tietää olevansa lähellä saariston luontoa ja mukana on kaikki oleellinen ei mitään turhaa. Yksinkertainen elämä lähellä luontoa tärkeimmän ihmisen kanssa on perustavanlaatuista onnea!


Mukavaa viikonloppua ja suotuisia tuulia!
  

torstai 29. toukokuuta 2014

Kihti TwoStar 2014 osa 3 - Kipparin haastattelu


Kaminamin ensikisat ovat onnellisesti ohi ja sen jälkeen olemme eläneet intensiivisesti kisan jälkihuumassa. Jokainen seilattu maili ja strateginen ratkaisu on puitu, pieniä sankaritekoja ihailtu ja hosulointeja naurettu. Venettäkin tuli niin ikävä, että sitä piti käydä jo maanantai-iltana vähän paijaamassa. Haastattelin vielä Kipparia hänen kokemuksistaan Kihti TwoStarista ja Kaminamista kisakäytössä.



Mitä mieltä olit kisan ratavalinnasta? Kaksi kolmasosaa tuosta radasta oli luovia ja se oli varsin pitkä 6-8 tunnin tavoiteaikaan...

Nnnooo... En olisi itse valinnut tuota rataa niistä kuudesta vaihtoehdosta. Laskin että kolmosrataan menee isolta osalta veneitä yli kahdeksan tuntia, oli tuulen voimakkuus sitten mitä tahansa, koska suurin osa reitistä oli luovia. Nyt kun sää oli kiva ja oli hyvät eväät niin mikäs siinä oli seilata, rata oli kuitenkin mielenkiintoinen. Jos sää olisi ollut huono, niin mielipide voisi olla toinen.




Miten miehistön tiimityö mielestäsi sujui? Isi-Kipparihan ehti treenaamaan Kaminamilla vain kolme kertaa ennen kisaa. 

Mielestäni se sujui tosi hyvin. Molemmat tiesivät mitä kuuluu tehdä, jolloin toista ei tarvitse opastaa. Toki nyt oli sillä tavalla helppoa, että purjeita ei vaihdettu montaa kertaa. Hiljaisella tuulella ei ole kiire ja asioiden suunnittelulle jää aikaa. Toisaalta tuulet olivat epästabiilit, jolloin autopilottia ei voitu juurikaan käyttää ja se tarkoitti että toinen oli koko ajan sidottu ohjaamiseen.





Kaminami on rakennettu meille vauhdikkaaksi perheveneeksi saariston tuuliin. Millainen Kaminami oli kisaveneenä näissä olosuhteissa?

Kauheasti ei ollut vielä tässä vaiheessa odotuksia Kaminamista kisaveneenä. Käsitykseni hyvästä huviveneestä on pitkälti sellainen kuin hyvä kisavene on. Funktionaalisuus, kuten istumalaatikon malli, hyvä purjehdusergonomia ja takilan trimmattavuus ovat kaikki tärkeitä ominaisuuksia ja ne toteutuvat Kaminamissa. Kuten kaikki modernit veneet, joissa on pienet peräsimet ja kölit, niin Kaminamissakin on helppo hukata vauhtia ohjaamalla sitä vähän epätarkasti. Eli siinä mielessä Kaminami on myös haastava vene, jonka purjehtiminen vaatii keskittymistä.





Olitko tyytyväinen Kaminamin purjeisiin vai olisitko kaivannut jotain erilaista?

Erityinen kevyen tuulen fokka, joka olisi vähän nykyistä st-fokkaamme suurempi, olisi ollut näissä keveissä tuulissa luoviessa hyvä. Muuten olin tyytyväinen nykyisiin purjeisiin ja siihen, miten ison genaakkerin käyttö helpottui nyt kun nostoissa ja laskuissa käytettiin sukkaa.




Opitko jotain uutta Kaminamista kisan aikana?

Purjehtiessa oppii aina tuntemaan venettään paremmin. Jokainen tunti vesillä tuo varmuutta siitä, miten vene reagoi eri olosuhteissa. Kisan aikana jotkut aiemmat havainnot Kaminamista saivat vahvistusta. Esimerkiksi tuntuma siitä, missä vaiheessa vesipainotankit on otettava käyttöön luovilla. Talven aikana asennetut vesipainotankkien uudet hallintasysteemit olivat nyt ensimmäistä kertaa käytössä ja toimivat näppärästi.




Mitä tekisit kisassa toisin jos voisit?

Isoin virhe, johon olisi pystynyt vaikuttamaan, oli purjeiden trimmi radan ensimmäisessä laajassa tyvenessä. Pienempänä juttuna ehkä myös takilan säätö normikireydestä löysemmäksi, koska tuuli oli keskimäärin ottaen hiljainen.




Mikä oli kisan hienoin hetki?

11.92




Oletko tyytyväinen Kaminamin kolmanteen sijaan?

Olen erinomaisen tyytyväinen siihen.




Mitä mieltä olit kisasta kokonaisuutena? 

Mielestäni se oli hemmetin kiva kilpailu, jossa mielenkiinto säilyi loppuun asti. Oli kiva nähdä, että mukana oli paljon veneitä. Muilla oli ehkä vähän enemmän seuraa toistaan kuin meillä. Tämä oli ensimmäinen kaksinpurjehduskisa itsellenikin ja tätä voi ihan suositella. Ei se tee kisasta yhtään vähemmän kilpailullista, vaikka miehistöä onkin vähemmän. Hienoa että on kisoja, joihin voi lähteä vähän keveyemmälläkin asenteella ja miehistöllä, esimerkiksi pariskuntana. Niin ja eväät olivat hyvät ja niitä oli riittävästi!




Oliko hauskaa? Aiotko kisata Kaminamilla jatkossakin?


Oli hauskaa aika lailla koko ajan. Kilpapurjehduksessa on jotkut omat juttunsa, mitä huvipurjehduksessa ei ole. Toisaalta oma huvipurjehdukseni on hyvin lähellä kisapurjehdusta; purjeita vaihdetaan paljon ja vauhdista nautitaan silloinkin. Kyllä joihinkin kisoihin tulee varmaan lähdettyä Kaminamilla jossain vaiheessa jatkossakin...




maanantai 26. toukokuuta 2014

Kihti TwoStar 2014 osa 2 - haasteita ja ennätyksiä radalla


Lauantaina kello 10.30 parkaisi Kihti TwoStarin starttitöötti ja 13 LYS1-luokan venettä ampaisi innokkaasti luovien radalle. Lisäksi yksi lähes puoli tuntia lähdöstä myöhästynyt vene lähti vielä reippaalla retkimielellä takaa-ajoon ja sijoittui silti kisassa puoliväliin. Ei siis kannata luovuttaa!



Pitkä rata
Kisarata kulki tutuilla vesillä: Airiston matkailukeskukselta Högsåran lounaispuolelle ja siitä takaisin pohjoiseen Porthamnenin edustalle. Reitin pituus on kartalla 37,4 mailia, mutta suurin osa siitä oli luovia, mikä pidentää matkaa kummasti. Päivän rata ja tuuliolosuhteet olivat Kaminamin kannalta melkein huonoimmat mahdolliset sen suorituskykyprofiiliin nähden. Tuuli puhalsi pääosin suunasta SSE-SE, eli se oli ennustettua itäisempää. Tuulta oli keskimäärin noin 5 m/s, puuskissa parhaimmillaan 9 m/s, mutta jännitystä lisääviä sekä strategiataitoa ja hannuhanheutta mittaavia plägä-alueitakin oli pitkin matkaa. (Tarinaan liittyvä paikka kartalla on merkitty sulkeisiin numerolla)



Startti
Kaminami ei ainakaan yrittänyt varastaa lähdöstä. Se olisi voinut olla lähempänäkin starttilinjaa, mutta pienellä kirillä Namunen ylitti sen lopulta ensimmäisten joukossa ja sai hyvän tilan itselleen.



Siitä Kaminami kiirehti heti kärkipaikalle - syytä olikin, sillä sen suoritusaika kerrotaan tasoituskertoimella 1,38. Käytännössä se tarkoitti sitä, että voittaakseen Kaminamin olisi oltava ensimmäisenä maalissa ja seuraavan aikaisintaan reilut puoli tuntia sen jälkeen. 



Puikkelehtimista heikon tuulen alueiden, lossien ja matalikkojen välistä
Ensimmäinen heikon tuulen alue oli heti alkumatkasta ennen Nauvon losseja (3), mutta sen Kaminami pystyi kiertämään. Lossiliikenteen vuoksi se pyöräytti jonkun ylimääräisen vendan. Sen jälkeen tuuli keveni Sandholman ja Bastholman vierestä kulkevalla kapealla väylällä (9-10) ja takana tuleva joukko saavutti Kaminamia. Kapeassa kohdassa on paljon kiviä ja matalia, mutta navigointitabletti helpotti optimaalisten vendojen suunnittelua niiden väliin.



Saavutetun etumatkan menetys
Reilun neljän mailin jälkeen tuli Kaminamin heikoin hetki ja mahdollisesti jopa ratkaiseva käänne koko kisan kannalta. Kaminami saapui reilusti ennen muita laajaan tyveneen alueeseen, jossa tuuli jäi henkäykseksi ja alimmillaan veneen nopeus putosi 0,4 solmuun. Sen hyvä vauhti pääsi pysähtymään ja tyvenen jälkeenkin sitä oli vaikea saada takaisin heikossa tuulessa. Finngulf 39 Xanthe tuli tyveneen myöhemmin, siinä vaiheessa kun se oli jo täyttymässä. Se pääsi muutaman veneenmitan Kaminamin ohi omalla vauhdillaan ja sopivilla purjetrimmeillä. Muukin joukko saavutti kärkikaksikkoa. Tilanne nollaantui ja veneet olivat tavallaan uudessa starttitilanteessa.



Takaisin kärkeen ja onnistunut strategia
Kun tyven alue lopulta täyttyi, pääsivät veneet jatkamaan luovia noin 5 m/s tuulessa ja Kaminami siirtyi takaisin kärkeen. Parhaimmillaan pitkällä luoviosuudella oli tuulta 6-6,5 m/s, mutta useimmiten vähemmän.Tavoitenopeustiedon hyödyntämistä vaikeutti "tuulen epätasaisuus pystysuunnassa", eli tuulen nopeudessa ja suunnassa oli huomattava ero purjeen ylä- ja alaosan välillä (wind gradient, wind shear).

Seuraava strategisia ratkaisuja vaativa laaja tyven alue sijaitsi Gullkronanselän pohjoisosassa, jossa reitti kääntyi etelään (11). Kaminami oli paikalla ensimmäisenä ja se päätti kiertää tyvenen lähempää, kun taas Xanthe lähti kiertämään kauempaa. Nämä ratkaisut toivat Xanthelle voimakkaampaa tuulta, mutta Kaminamille taas suotuisampaa tuulensuuntaa. Kaminami vaikutti hyötyneen valitsemastaan strategiasta enemmän kuin Xanthe. Muiden veneiden välimatka kärkikaksikkoon kasvoi tässä vaiheessa entisestään.



Onnen tuulta ja code zero apuun
Xanthe saavutti Kaminamia seuraavan kerran Helsingholmenin länsipuolella (14-15-16), jossa tuuli heikkeni hyvin niukaksi. Muut kisaveneet olivat jääneet siinä vaiheessa jo niin kauas, ettei niiden tilanteesta ollut tietoa. Kaikista kisan tyvenistä Kaminami selvisi parhaiten tästä. Mukavana hillopullana tuuli kääntyi merkittävästi kesken hiipuvan luovin, mikä mahdollisti code zeron (avotuulten genaakkerin) noston apuun. Codella päästiin ajamaan suhteellisen hyvään kulmaan ja se kuljetti alle vartissa pois tyvenestä. Samalla Xanthe jäi saarten taakse, joten sen valitsema strategia jäi arvoitukseksi.



Yhtä kylkeä fokalla ja isopurjeella
Codella hurjastelu loppui kuitenkin lyhyeen, sillä tuuli kääntyi taas vastaisemmaksi samalla kun kurssi kääntyi idemmäksi kohti Djurholmenia (20), joten luoviminen jatkui kesymmän fokan voimin. Djurholmenilta käännyttäessä etelään kohti Högsåran länsireunaa  ja radan kääntömerkkiä (19) oli tuuli kääntynyt jo sen verran itään, että etenemään päästiin yhtä kylkeä. Kovimmat puuskat olivat noin 9 m/s.



Hosulointia ja genaakkerilla huippuvauhtiin
Kääntömerkin jälkeen tuuli oli sivumyötäistä ja miehet päättivät nostaa "Lumikin", eli ison genaakkerin. Vähemmän hannu-hanhimaisesti samaan aikaan sattui napakka puuska. Nostossa oli vähän hosuloitu, eli genaakkeria ei oltu nostettu ihan ylös saakka, kun se jo avattiin. Kaminami lähtee liikkeelle heti kun tuulta on ja niinpä se ryntäsi huimaan vauhtiin reippaasti kallistaen, vaikka miehistö ei ollut ollenkaan valmiina. Isi-Kippari yritti kesyttää tilannetta tarttumalla pinnaan, mutta ohjaus ei totellut - ai niin - gyropilotti on vielä päällä! Kippari kiskoi samaan aikaan sekä genaakkerin fallia että skuuttia ja isopurje lepatti villiintyneenä. Miehistötä loppui kädet kesken samalla kun Kaminami kiisi uuteen nopeusennätykseensä kaikkea muuta kuin hyvässä trimmissä. Mittari näytti parhaimmillaan 11.92 solmua ja sen jälkeenkin Kaminami kulki pitkään yli 10 solmua. Kaiken kaikkiaan vesipainotankkeja tarvittiin apuun pääosin kevyellä kelillä vain pienellä osalla reittiä, 9-10 mailin matkalla.



Maltillista genaakkeriajoa 
Högsåran ohituksen jälkeen (20) tuuli heikkeni ja vauhtikin asettui 8 solmuun genaakkerilla. Helsingholmenin kohdalla (22) tuuli keveni edelleen ja matka taittui 6-7 solmun vauhtia vähän leikkaillen. Kaminami pääsi laskettelemaan yhtä kylkeä pitkän legin Helsingholmenilta lähelle maalialuetta (28), vaikkakin genaakkerilla jouduttiin ajamaan äärimmäisen alas, ei mitenkään optimikulmaa.



Ensimmäisenä maalissa ja kolmas sija
Viimeisessä mutkassa ennen maalilinjaa Lumikki vaihdettiin fokkaan ja maalilinja ylittyi purjehdusajassa 7:36:57. LYS-kertoimella 1,38 korjattu aika* oli 10:30:35  ja sillä Kaminami sijoittui LYS1-veneiden sarjassa kolmanneksi. Kisan päätavoite oli täyttynyt: ekana maalissa ja hauskaa oli! Kisan voitti odotetusti puolisen tuntia Kaminamin jälkeen maalilinjan ylittänyt Xanthe ja toiseksi sijoittui lähes tunnin myöhemmin saapunut Dat wor et. Onnittelut heillekin!



Seuraavassa postaukseen on vielä luvassa kipparin haastattelu ja  kisakokemusten reflektointia. 


*LYS-mittaluku: kilpailussa on mukana keskenään erilaisia veneitä ja jotta kilpailtaisiin enemmän purjehdustaidolla, niin jokaiselle veneelle on määritelty tasoituskerroin. Kunkin veneen rata-aika kerrotaan tuolla LYS-kertoimella, jonka jälkeen eri veneiden suoritusajat ovat paremmin vertailtavissa keskenään ja tulokset voidaan laittaa paremmuusjärjestykseen. 

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kihti TwoStar 2014 osa 1 - starttitunnelmia


Kaminamin ensikisat on nyt onnellisesti purjehdittu ja raportti kisan kulusta jatkuu lähipäivinä. Sijoitusta emme tiedä vielä itsekään, mutta eiköhän tuo viimeistään maanantaina selviä. Aloitetaan kuitenkin starttihetken tunnelmista. Kisa käytiin lämpimänä päivänä (+26) ja kevyehköissä tuulissa. Mikäs siinä, eväitä ja pitkien kisojen kokemusta oli runsaasti Kaminaminkin miehistöllä.



Olin kuvaamassa starttitunnelmia Paraisten Airiston matkailukeskuksen laiturilla. Siinä oivalsi taas yhtä sun toista purjehduskisojen kuvaamisesta - tekemällä oppii. Pyrin kuvaamaan jokaisen kisaveneen, koska tiedän miten kiva on saada omasta veneestään purjehduskuvia. Veneiden yksilökuvia toimitetaan lähiaikoina kippareille sähköpostitse ja yleiskuvia GK:n kautta.



Sain nopeasti seuraa laiturin kisakatsomoon ja mieheni edellisen veneen gasti toi jopa Kaminamille vanhan perinteen mukaiset karvanopat onnea tuomaan. Tosin ne eivät ehtineet Kaminamin kyytiin, mutta nykyajan nopat vaikuttavat kuulemma etänäkin esimerkiksi käsilaukustani käsin. Onpa huipputeknologiaa!





Osallistujien määrä oli lopulta 29, joista 14 purjehti "isojen veneiden" LYS1-kilpapurjehdusluokassa, 9 "pienempien veneiden" LYS2-kilpapurjehdusluokassa ja 6 retkiluokassa, jossa ei saanut käyttää spinnua mutta lapset saivat osallistua mukana. 




Laiturilla veikattiin Kaminamia voittajaksi jo ennen starttia, vaikka sen mittaluku on varsin korkea. Onneksi Kaminamin miehistö ei näistä ennakkopaineista tiennyt! Mieheni piti pahimpina Kaminamin kilpailijoina kokenutta kisavenettä X332 Dat wor et sekä viime vuoden Kihti TwoStarin voittanutta Finngulf 39 Xanthea.




Tässä lipuu se kaunis "joutsen 36" - Leda... Se on ihan toista rotua kuin meidän vene - Ledalla purjehditaan vaaleansinisiin satuihin. 



Starttialueella kokeneemmat kisaajat hipoivat hallitusti toistensa kylkiä pörrätessään. Muistan joskus kiljahdelleeni mm. match race -kisojen katsomossa, kun touhu alkoi näyttää huvipuiston törmäilyautoriehalta. Mutta tälläkään kertaa ei kolissut ja ainahan se vaan "näyttää pahalle sinne laituriin", vaikka välimatkaa on kuinka paljon...



Kaminamin miehistö ei myöhästele. Tiimi oli kisa-aamunakin paikalla melkein tunnin ennen starttia - varmuuden vuoksi. No ehtivät ainakin tekemään kunnon alkulämpän.
  


Miehistöt jännittivät tietysti lopullisen radan valintaa. Kilpailutoimikunta nosti lopulta ylös lipun numero 3. Mieheni oli hieronut silmiään - mutta totta se oli. Rata 3 tarkoitti piiiitkää luovia kevyessä tuulessa ja tuo 6-8 tunnin tavoiteaika olisi vaikeasti saavutettavissa Kaminamillakin. 37,4 mailin kisasta oli siis lähes kaksi kolmasosaa (23 M) luovia ja reilu kolmannes (14 M) genaakkeripurjehdusta avotuulessa.




Seuraavassa raportin osassa, ehkä jo maanatai-iltana,  kuullaan starttitöötti...



perjantai 23. toukokuuta 2014

Oudon sattumuksen siirtopurjehdus


Kaminami purjehdittiin tänään lähemmäs kisa-aluetta parkkiin. Tällaisia purjehduspäiviä ei ole näillä leveysasteilla yhtään liikaa: oli lämmintä, valoa ja kivasti tuultakin. Alkumatkan ajoimme kuitenkin koneella luovimisen sijaan. Sen jälkeen merellä tapahtui jotain ennen kokematonta: linnunmuna putosi päähäni!



Miehet siis nostivat isopurjetta, jonka laskosten välistä löytyi linnunpesä. Yllätys oli suuri, sillä Kaminami oli ehtinyt olemaan jouten satamassa vain viisi vuorokautta. Siinä vaiheessa oikein säikähdin, kun laskosten kätköistä sinkoutui vielä pikkulinnun muna päähäni ja siitä liiskaksi takakannelle. Voivoi...



Miten joku lintupari voi viidessä päivässä ryhtyä alivuokralaiseksi ja perustaa vielä perheenkin? On niiden murhe varmaan nyt suuri, kun uusi koti osoitteesta laituri 1, paikka n:ro: xyz onkin hävinnyt. Isi-Kippari aikoo kuulemma nyt taivastella muille karhu-vaareille että: "On se nykyajan nuoriso ihan toivotonta: ensin hankitaan vene ja sitten ei purjehdita. Linnut vaan pesivät purjeissa."



Vene kulki ihan kivasti, parhaimmillaan codella zerolla 8,69 solmua ja vähän harmitti että se 9 m/s puuska tuli heti sen jälkeen kun code oli laskettu. Oikein kunnon vauhtiin emme ole vielä tänä keväänä päässeet. Oli kuitenkin hienoa saada sen verran tuulta, että miehet pääsivät vielä kolmannen kerran vähän treenaamaan ennen huomista kisaa. Heidän puuhiaan seuratessani huomasin taas, että olen todella talviterässä, mutta vielä täytyy malttaa tämän käden kanssa. Kameraa pystyn sentään käyttämään ja tekemään kaikenlaisia pikkujuttuja purjehduksessa. Viikkoa ennen juhannusta kättä leikataan sitten seuraavan kerran ja syksyllä mahdollisesti vielä kolmannen kerran.




Oli kyllä hieno päivä merellä. Niin hampaat irvessä ei kukaan treenannut, että emme olisi pulla-kaffeita ehtineet juomaan ja höpisemään kuulumisia. Kuuman päivän päätteeksi olen nyt nesteyttänyt kipparia ja marinoinut vielä vitamiineissa ja magnesiumissa. Katsotaan jos saisin hänet vielä ajoissa nukkumaankin, sillä huomenna on herättävä joskus kello 6.20.




keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Ensikisajännitystä


Kaminamin ensikisa - Kihti TwoStar  - on Turun Pursiseuran (TPS) ja Gullkrona Kryssarklubbenin (GK) järjestämä LYS-purjehduskilpailu kahden hengen miehistöllä. Se purjehditaan ensi lauantaina 24.5. Saaristomerellä. Reitti kulkee tänä vuonna Airiston lomahotellin sataman edustalta Pohjois-Airistolta - GK:n saaritukikohdan Porthamnin edustalle (Tammon pohjoispuolella, N60 08,06', E22 17,06') ja radan tavoiteaika on kilpapurjehdusluokassa 6-8 tuntia. Automaattiohjauksen käyttö on tässä kisassa sallittu.



Viime vuonna kisassa oli mukana 15 venettä, mutta tällä kertaa mukaan on ilmottautunut ilahduttavasti lähes tuplamäärä: 27 venettä.



Näistä veneistä Kaminamilla on selkeästi korkein LYS-mittaluku (1,38). Tämä on sen ensimmäinen LYS-luku, joten katsotaan miten se nyt toimii. Seuraavina tulevat Elan 350 (1,29), Elan 37 (1,28) sekä Finngulf 39, Finngulf 391 ja Melges 24 (1,27). Siinä pitää Kaminamilla mennä kaikki aika lailla nappiin ja tuulen olla sopiva, jotta olisi mahdollisuuksia menestyä. Omasta mielestäni osallistuminen ja kisafiilis on tärkein, ei voitto - Kipparista en ole ihan varma...



Kaminami on valmiina ensimmäisiin kisoihinsa - minä en - mutta onneksi Isi-Kippari tuuraa ja vene kulkeekin sen myötä varmasti paremmin. Namunen on ollut koko kevään aika tiukalla varustedietillä ja on nyt lähes minimi-kisapainossaan. Ei siis ihan, sillä mm. painavat sohvat ja patjat ovat paikoillaan siltä varalta, että miehistö yöpyy reissussaan.

Valmistautuminen etenee aikakataulun mukaan. Tänään kasataan loppuja varusteita ja hankitaan kisamuonat. Torstaina ohjelmassa on kipparikoukous, jossa julkistetaan muutama erilainen reittivaihtoehto. Ilta menee varmasti reittien syöttämiseen karttaohjelmaan ja strategian pohtimiseen. Lopullinen reitti valitaan kisa-aamuna ja ilmoitetaan vasta hetki ennen starttia. Reittivaihtoehtoja on monta, koska valitun reitin pitäisi olla purjehdittavissa 6-8 tunnissa kisapäivän tuuliolosuhteissa. Perjantaina Kaminamilla on siirtopurjehdus lähemmäs starttialuetta, johon lähden mukaan fiilistelemään. Lauantaina sitten pamahtaa kisan startti (alk. klo 10.25). Täytyy taas rääkätä vähän kipeää kättä ja ajaa Airiston matkailuhotellille seuraamaan startin onnistumista. Jospa sieltä kallioilta saisi jonkun kuvankin!



Jo nyt jännittää ihan valtavasti, mutta sellaisella kepeällä ja mukavalla tavalla. En harmittele sitä, etten itse ole nyt kisaamassa, pääasia on että mies pääsee ja sai hyvän miehistön. On todella hienoa, että pursiseurat järjestävät tällaisia matalan kynnyksen leppoisia kisoja, joihin voi osallistua vaikka pariskuntana - kuten meilläkin oli alun perin tarkoitus.

Pidän tietysti peukkuja Kaminamille, mutta lisäksi kauniille Swan 36 Ledalle, jossa jouduttiin myös etsimään viime hetkillä sijainen gastiksi. Toivotaan mukavaa tuulta ja kisailoa kaikille osallistujille!