sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Taikasauvalla poijuun

Nyt se sitten tuli - joku aika sitten tilaamamme Robshipin Hook & Moor -taikasauva helpottamaan  rantatumisia. Kyseessä on siis poijuhaka, jonka avulla kiinnitysköyden saa näppärästi vedettyä poijun silmukan läpi ja takaisin veneeseen. Kun köysi on "kaksinkertaisena" kiinni, on lähtiessä enemmän vapautta kulkea helpoimmasta kohtaa. Tätä tekniikkaa on aina käytetty perhepurjehduksillakin Isi-Kipparin ja Äiti-Kipparin kanssa ja kaksin purjehtiessa siitä on varmasti vielä enemmän iloa.  




Valitsimme Hook & Moorin teleskooppivartisesta poijuhaasta tuon lyhyemmän version, jolla on ulottuvuutta 1,14 - 2,0 m. Pidempi olisi saattanut olla vähän painava, mutta sillä olisi ulottunut koukkimaan jopa kolmen metrin etäisyydeltä. Haan mekanismi on looginen, mutta silti se näytti aluksi pieneltä silmänkääntötempulta. Tämä pieni palanen taikaa veneeseen kustantaa noin 100 €.


 Vaihe 1. Kiinnitysköysi (keltainen) on solmittu haan metalliseen lenkkiin ja se on käännetty taakse. Haalla tartutaan kiinnityslenkkiin (poijuun, laiturin kiinnitysrenkaaseen tai knaapiin) ja vedetään hakaa. Tällä venehaalla kiinnitsköyden pujottamine tosin onnistuisi myös työntämällä.




Vaihe 2. Vedettäessä hakaa kirkas metallirengas pyörii ja kuljettaa kiinnitysköyden poijun renkaan läpi.




Vaihe 3. Kiinnitysköysi on tullut poijun renkaan läpi ja poijuhaan silmukka on samalla auennut. Nyt vain vedetään poijuhaka kiinnitysköysineen takaisin veneeseen ja hymyillään tyytyväisenä sitä, miten kehitys kehittyy.



Tätä kannattaa silti vähän harjoitella kotona molemmilla lähestymistekniikoilla: hakaa työntäen ja vetäen läpi poijun renkaan läpi. Niissä on pari pientä heinosäätöistä niksiä, joita en osaa tässä selkeästi selittää. Alla vielä Robshipin opastusvideo.





keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Punkkipiikittelyä


Sain viime kesänä punkinpureman ja sairastelin sen jälkeen outoa kuumetta nivelkipuineen ja imusolmuketurvotuksineen. Siitä episodista lääkärireissuineen kirjoitin blogiin jutun Punkkipulmia osa 1 – punkki puree merenneitojakin. Tapahtuneesta tuohtuneena päätin tehdä kaikkeni suojellakseni läheisiäni ja itseäni noilta saariston pieniltä pirulaisilta ja haalin tietopaketin punkkien levittämistä taudeista sekä niiltä suojautumisesta tekstiin: Punkkipulmia osa 2 – tietoa ja käytäntöjä veneeseen.


Aiomme hypellä ulkosaaristossa ensi kesänäkin ja niinpä aloitimme rokoteohjelman. Onpahan sitten yksi huoli minimoitu. Vaikka vain noin 1 % punkeista kantaa puutiaisaivokuumevirusta, on esiintymistiheys kasvussa. Jos tartunnan sattuu samaan, siihen ei ole lääkettä. Puutiaisaivokuume - eli puutiaisaivotulehdus, TBE tai Kumlingen tauti - on pahimmillaan vaarallinen tauti. Se jättää joka kymmenennelle pysyviä neurologisia oireita, mutta onneksi vain noin kaksi sadasta kuolee siihen.




Puutiaisaivokuumeen estorokote pitää ottaa hyvissä ajoin kevättalvella. Pyysin reseptit rokotteeseen meille molemmille omalta terveyskeskuslääkäriltäni. Reseptiin oli kirjoitettu suoraan kaikki kolme rokotetta/henkilö. Hain apteekista ensimmäiset rokotteet, jotka kustansivat 36 €/kappale. Kolmen rokotteen sarja tulee siis maksamaan 108 €/hlö ja mahdolliset pistämisestä aiheutuvat kulut. Kävimme tänään, matkailijoiden rokotuspäivänä, terveyskeskuksessa pistätyttämässä ne. Pakkasin matkan ajaksi jääkaapissa säilyttämäni rokotteet pussiin kylmäpakkauksen kanssa ja ne menivät vähän liiankin kylmiksi - onneksi eivät jäätyneet! Terveyskeskuksessa pistättäminen on ilmaista hupia, mutta rokotteita pistävät tietysti myös yksityiset lääkäriasemat sekä Saaristolääkäreiden Punkkibussi.

 
Perusimmunisaation antava rokotusohjelma on kolmivaiheinen:
1. rokote ajoissa kevättalvella
2. rokote 1 kk (-3 kk) kuluttua ensimmäisestä rokotteesta (90 %:lla rokotetuista on tämän jälkeen suojaavia vasta-aineita ja tämä antaa käytännössä suojan ainakin ensimmäiselle kesälle)
3. rokote vuoden sisällä (9-12 kk) ensimmäisestä rokotteesta
Tämän kolmen rokotteen sarjan jälkeen rokotetulla on vähintään kolmen vuoden suoja.


Tehosterokotteet
4. rokote 3 v. kuluttua perusrokotuksesta (suoja viideksi vuodeksi)
5. ja sitä seuraavat rokotteet 5 v. kuluttua edellisestä tehosterokotuksesta (suoja viideksi vuodeksi)

 
Rokoteajankohdat kannattaa merkitä omaan rokotuskorttiinsa (sellaisen saa halutessaan terveyskeskuksesta) tai vähintään kalenteriin. Rokotus antaa > 95 % suojan puutiaisaivokuumetta vastaan, mutta muistuksena vielä, että se ei suojaa siltä yleisemmältä punkkien levittämältä taudilta, eli borrelioosilta.


Tämä lyhyt animaatio ohjeistaa punkin oikeaoppiseen poistamiseen. Juuri tuollaista se on: iho venyy ja vanuu, kun punkki pitää kiinni saaliistaan. Aina oikea tietokaan ei auta, kun punkki on lujasti kiinni hankalassa paikassa, mutta tähän mallisuoritukseen on hyvä pyrkiä.



 
Jokainen arvioi tietysti tykönänsä oman perheensä riskit saada puutiaisaivokuume. En suoraan kannusta jokaista purjehtijaa hankkimaan rokotetta, mutta asiaa on hyvä harkita.

 

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Polttaa, polttaa...


Mies kävi viime viikolla Englannissa hoitamassa veneprojektia. Hommat näyttävät edenneen aika kivasti. Tarkemman arvion veneen avalmistumisen ajankohdasta saamme piakkoin, mutta nyt veikkailemme huhtikuun loppua.





Alla näkyy etummaisena keulahytti, johon tulee pelkkää patjaa ja mukava istumakorkeus, jotta siellä on kotoisaa löhöillä lueskelemassa. Tila haluttiin pitää avoimena, joten tuon suurempaa väliseinää ei keulahytin ja salongin välille tule. Verhot... hmmm... ehkä, mutta niiden pitää olla sport.


 
 
 
Salongin sohvat lyhennettiin ensimmäisistä piirroksista sellaiseen mittaan, ettei niihin mahdu nukkumaan. Ennen kaikkea varastoluolana palvelevaan peräkammariin tulee tosin kaksi punkkaa. Tällä typistyksellä saatiin hieman paremmat tilat pakollisille toiminnoille - köksään ja wc:hen - sekä riittävästi avolattiaa, jotta kovalla kelillä vaatteita mahtuu vaihtamaan istuen. Vene on suunniteltu alusta alkaen ensisijaisesti 1P+1T -kaksinpurjehdukseen (yhdelle prolle + yhdelle tontulle).

 
 
 
 
Tässä sisätilanraakileet keulasta päin katsottuna. Muovin alla lymyilee kone ja sen vasemmalle puolelle tulee vessa. Oikeaan reunaan on rakentumassa köksä. Siitä tuleekin meidän ensimmäinen ikioma Mac Perhevene, sillä edelliset veneet ovat olleet täysiverisiä kilpureita ilman köksää. Oviaukko johdattelee leveään peräkammariin.
 
 
 
 
Näkymää peräkammarista, jossa kiemurtelee mustana vesipainolastitankkien täyttöputki. Voikohan painolastina käyttää myös jotain muuta nestettä kuin vettä?
 

 
 

Runko kävi kirjaimellisesti pihalla kääntymässä. Sen pinnassa on vielä tällä hetkellä pelkkää tasoitepakkelia.




Tämä 3,60 metrisen perän parkkeeraaminen satamiin tulee aiheuttamaan anteeksipyytävää nolostelua. Ainakin tälle kannelle mahtuu kivasti viettämään iltaa isoissa kansituoleissa ja pitämään perjantai-diskoja. Olen kuullut että musta Jopokin hoikistaa, joten ehkä leveä veneen perä saa purjehtijan perän näyttämään kapeammalta.




Oliko joku oli unohtanut kannen tien varteen parkkiin? Suuremmat sisärakenteet ovat nyt siis valmiina jonka myötä kansikin on laminoitu paikalleen viime perjantaina.




Sunnuntaina pidimme perhepalaveria muutamista sisätilojen ratkaisuista. Tänään taas mittasimme jalkatukien paikkoja tv-tasosta ja paksusta kirjasta rakennetussa kansisimulaattorissa. Mies reissaa todennäköisesti vielä kaksi kertaa paikan päälle. Nyt jännittää niiiiin paljon! Itken varmaan onnesta sitten kun näen veneen ensimmäisen kerran...




sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Läpi kiven ja kannon tai hiilikuidun ja kannen


Veneprojektissa on tällä hetkellä ajankohtaista köysien tuominen kannen plokeihin ja se vaatii veneen kannen läpivientien ratkaisemista jollain tavalla. Perinteinen tapa on kiinnittää veneen kanteen metallilevyjä, joissa on lenkki plokin kiinnittämiseen. Meille tulee sen sijaan tällainen alumiininen TyeTecin hela (ns. soft-padeye) kannen läpi. Pyöreä pää tulee kannen alle. Siinä on tiiviste ja kuppi, joka estää veden vuotamisen läpiviennistä sisään. Ohut keskiaosa jää kannen rakenteiden sisään ja kartiomaisen päädyn irrallisilla levyillä hela säädetään kannen paksuuteen sopivaksi.




Peilipöydän päällä kuvaaminen ei oikein toiminut, mutta toivottavasti saatte kuvista selvää. Alla hela on luonnollisessa asennossaan: helan reijästä pujotetaan nämä mieheni askertelma 6 mm dyneemaköysilenkki, jonka toiseen päähän on väsätty nätti timanttisolmu kantamaan kuorma. Hela kestää 1500 kg:n kuorman ja köysilenkki vähintään saman verran.



Tässä köysilenkki on paikallaan ja ploki kiinnittelly lenkkiinsä. Timanttisolmun söpöys tulee jäämään piiloon läpivientihelan kuppiin (joka tässä kuvassa on vielä laittamatta paikalleen).


 
 
Alla koko paketti, kannen alle jäävä kuppiosakin paikalleen asennettuna. Leikin hetken toimittajaa ja haastattelin  miestäni tämän ratkaisun eduista ja niitä ovat mm. keveys sekä se, että ploki pääsee köysilenkissä adaptoitumaan mihin tahansa vetosuuntaan. Köysilenkistä voi tehdä haluamansa mittaisen; spinnuplokille vähän pidemmän ja fallien vähemmän kääntyileville plokeille lyhyemmän.
 
 

 
Näitä läpivientejä köysilenkkeineen meille tulee yhteensä 13: kaikkiin mastolta ja puomilta alas tuleviin köysiin (fallit, reiviköydet, kiki ja cunningham, 7 kpl), spinnuskuutteihin sekä kannen takakulmiin että sivukansille kääntöplokeihin (4 kpl) ja takastaagien tarvitsemat (2 kpl) veneen peräpeiliin.
 
 
Että tällaista askartelua ja pienten yksityiskohtien työstämistä on ollut meneillään tällä hetkellä. Netistä löytyy ohjeita, jopa viedeoita, narusakkeleiden tekemiseen. Tässä yksi pätkä, jossa opastetaan eri narusakkelityyppien eroihin. Meillä on juuri noita itsekiristyviä.
 
 
 
 
Olen muuten vähän pahoillani, että blogin päivittäminen on harventunut kertaviikkoiseksi. Syy on ennen kaikkea se, että olen erittäin tympiintynyt istumaan tietokoneen äärellä ja oman blogin päivittämisen sijaan luen toisten blogeja kännykästä sopivina joutoaikoina. Kolmeviikkoisen loman kestänyt mediapaastokaan ei tehnyt yhtään tiukkaa, päinvastoin sen jälkeen tuntui entistä kurjemmalta palata tietokoneen jatkeeksi. Tällä hetkellä odotankin innokkaasti nykyisen työprojektin päättymistä tiiviistä istumatyöstä vapautumista.
 
 
 

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Genaakkerin napa

Kisakäyttöön suunniteltu isompi 125 m2 genaakkerimme on valmistunut ja tutkailtu Purjeneulomo Niinirannan laajoilla lattioilla.


 
 
Omasta mielestäni genaakkerin oleellisin asia on väri ja se on siis valkoinen. Kisagenaakkeri on tehty kolmesta eri vahvuisesta kankaasta: kovemman rasituksen alueilla on käytetty vahvinta ja kevyimmän rasituksen alueilla ohuinta Contender Superkote -kangasta. Näin purjeesta saatiin mahdollisimman kevyt.
 
 




Sekä kisagenaakkerillamme että pienemmällä pandan värisellä (77 m2) cruising-genaakkerillamme on napanuora. Tämä purjeen alasottoa helpottava apunaru on sijoitettu kiinnitysvahvikkeella purjeen alaosan keskelle. Siitä se kulkee tarranauhakannattamien kautta etukulmaan pieneen pussiin.




Jos genaakkerissa ei ole napanuoraa, päästetään siitä alas otettaessa veto vapauttamalla etukulma. Tämä toimii kuulemma tietyissä kulmissa, mutta ongelmana on, että purje karkaa kauas. Kun genaakkerissa on napanuora, voidaan vapauttaa sekä etukulma että skuutti sen jälkeen kun kansimies on hakenut napanuoran etukulman pussista. Tarrakannattimet aukeavat itsestään kun napanuorasta vedetään ja kansimies pääsee heti vetämään purjeen alas. Etukulman säilytyspussi tarvitaan, koska muutoin napanuora olisi tiellä jiipeissä. Vasta siinä vaiheessa kun tiedetään millä puolella genaakkeri on alaslaskun hetkellä voidaan napanuora ottaa valmiiksi pussistaan. Kaksin purjehtiessamme vedämme kisagenaakkerin alas napanuoran sijaan sukan kanssa. (Muulloin kumpikin voi itse päättää, pitääkö sukkia jaloissaan vai ei ;)




Tässä M34-kisan videopätkän alussa näkyy napanuoran käyttöä. Tässä se ei tosin ole taskussaan, mutta jotenkin noin sen pitäisi auttaa genaakkerin alasoton alkuvaihetta.






Napanuorien myötä tuli taas yksi uusi asia opeteltavaksi ensi kesänä. Tai minähän olen enimmäkseen pinnassa, mutta kuitenkin... Päällimmäisenä on taas ajatus: mitähän siitä ensimmäisestä kesästä uudella veneellä oikein tulee - muuta kuin GoPro Herolla kuvattuja funniest home movies -pätkiä?