Näytetään tekstit, joissa on tunniste saaristolaivurikurssi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste saaristolaivurikurssi. Näytä kaikki tekstit

torstai 26. huhtikuuta 2012

Tähdellinen navigaattori

pansaittu, pp tuloillaan ja ppp suunnitteillla

Vajaa vuosi sitten laadittu "Merenneidon opintosuunnitelma" on toteutunut aikataulun mukaisesti. Paikallinen navigaatioseura järjesti tänään laivaravintola Boressa pienen diplomienjakotilaisuuden joulukuussa 2011 laivuritutkintoja suorittaneille jäsenilleen. Saaristolaivurina saisin kiinnittää nyt kipparinlakkiin kokardin, jossa ruorin yläpuolella tuikkii yksi tähti. Lisäksi saisin käyttää veneessä saaristolaivurin viiriä.

Toinen tähti on varmuudella tulossa ja siitä olen jo vähän ylpeäkin ;) Sain nimittäin tiistai-iltana kuulla viime perjantaina kuumeessa rehkimäni rannikkolaivurin tutkinnon tulokset. Alustavassa tarkastuksessa tutkinto meni selkeästi läpi (28,5/30 p.), joten tuleva valtakunnallinen tarkastus ei enää huoleta. Kokonaisuutena jäi sellainen vaikutelma,  että uusien oppien ohella kurssi auttoi ymmärtämään myös saaristolaivurikurssin sisältöjä uudella tavalla - kriittisemmin.
Kolmas tähti on mahdollista ansaita avomerilaivurin tutkinnolla, joka keskittyy astronomiseen navigointiin. Se on edelleen suunnitelmissa, jos elämäntilanne sen syksyllä suinkin sallii.

Bore tänään


Saaristolaivurin tutkinnon tuomat hyödyt

Koko saaristolaivurin kurssin ja tutkintoon pänttäämisen suurin hyöty on oppia:
  • merenkulkuopin perusteet (mm. paikanmääritystä, reittisuunnittelua, merimerkit, matemaattista maantietietoa, kompassioppia, eksymän määritys, merikartan käyttöä, sekä nopeuden matkan ja syvyyden mittaamiseen liittyviä asioita)
  • merenkulkusäädöksiä (mm. väistämissäännöt, alusten merkkivalot ja päivämerkit, äänimerkit, hätämerkit ja katsastusta koskevat säännöt)
  • ympäristön suojelua veneilijän näkökulmasta sekä 
  • hyviä merimiestapoja.
Jos näistä on jotain omaksunut parantaa sekä omaa, että toisten veneilijöiden turvallisuutta.

Vesillä liikkumisen turvallisuuden lisäämisen ohella saaristolaivurin tutkinnon suorittamisesta on joitain käytännön etuja:

1) Kansainvälisen huviveneenkuljettajan pätevyyskirjaan vaaditaan teoriaosuutena rannikkolaivurin tutkinto tai vastaavat tiedot. Rannikkolaivurin tutkinnon suorittaminen edellyttää, että saaristolaivurin tutkinto on suoritettu sitä ennen, eli tämä tutkinto takaa mahdollisuuden jatkoon.

2) Purjehduskoulutusohjelmaan kuuluvalle perämieskurssille osallistumisen edellytyksenä on saaristolaivurin tutkinto (tai vastaavat tiedot).

3) Mahdollisuus saada alennusta veneen vakuutusmaksuista? Huhujen mukaan jotkin vakuutusyhtiöt tarjoavat 10-20 % alennusta vakuutusmaksuista, jos hakijalla on esittää todistus saaristolaivurin tutkinnosta. Tosin Lähi-Vakuutus on muuttanut pätevyyttä koskevan 20% alennusehtonsa laivuritutkinnoista veneenkuljettajan tutkintoon. Kolmiportaisessa purjehduskoulutuksessa tuo vastaa perämieskurssin (day skipper) todistusta. A-vakuutuksella ehtona pätevyyden perusteella myönnettävään 10% alennukseen  on vähintään rannikkolaivurin tutkinto. Kaikkien vakuutusyhtiöiden ehtoja en tunne, joten jätetään tämä hyöty kysymysmerkille.

4) Joidenkin veneilyseurojen jäsenyyden ehtona saattaa olla saaristolaivurin tutkinto. En tiedä miten yleistä tämä on, mutta ainakin yhteen yksittäiseen tapaukseen törmäsin jossain vaiheessa ihan sattumalta.

5) Paikallisen Navigaatioseuran jäseneksi pääsee, kun on suorittanut vähintään saaristolaivurin tutkinnon. Liittyminen on mahdollista ilman laivurin tutkintoa, mutta tutkinto on suoritettava ensimmäisen jäsenyysvuoden aikana. Sekä pursiseurat että navigaatioseurat järjestävät jäsenilleen monipuolista koulutusta, mikä on yksi hyvä syy pyrkiä jäseneksi. Laivurin viiri veneessä, yhdessä navigaatioseuran jäsenyyden kanssa, mahdollistaa myös Navigaatioseuran saaritukikohtien käytön.


(kuva: Navigaatioliitto)

lauantai 31. maaliskuuta 2012

Koulutusten kustannuksia

Hyvät harrastukset eivät välttämättä maksa järjettömästi… kunnes hankkii veneen ;)

Veneilyssä tarvittavien tietojen ja taitojen opiskelu on kuitenkin mahdollista suhteellisen edullisin kustannuksin. Navigaatioliittoa ja työväenopistoja saa kiittää siitä, että merenkulkuoppia voi opiskella koko lukukauden 48 eurolla. Se on edullista! Kaiken lisäksi ainakin niillä kursseilla joilla itse olen ollut, on opetus ollut erittäin pätevää ja niin käytännönläheistä, kuin aiheen huomioiden voi olla. Tässä on esimerkkinä omien koulutusteni kustannustietoja tältä ja viime vuodelta (näistä kaksi viimeistä on vasta tuloillaan).




Kurssi


Järjestäjä


Kokonaiskustannukset


Saaristolaivuri
(2011)

Suomen Navigaatioliitto / työväenopisto

kurssimaksu 48 €
kurssimateriaali: kirja, kartta, loistoluettelo, harppi, kolmio
75 €
tutkintomaksu 30 €  
diplomi 15 €
Yhteensä: 168 €


Rannikkolaivuri (2012)

Suomen Navigaatioliitto / työväenopisto

kurssimaksu 48 €
kurssimateriaali:
kirja, kartta 35 €
tutkintomaksu 20 €  
diplomi 15 €
Yhteensä: 118 €


Meri-VHF (2012)
ja rannikkolaivurin radiotutkinto
(SRC-tutkinto)

Meripelastus-seura

kurssimaksu
sisältäen kirjan 30 €  
tutkintomaksu 45,40 €
SRC-todistus 43,75 €
Yhteensä: 119 €


Navigoinnin elektroniset apuvälineet (2012)


Suomen
Navigaatioliitto /
Navigaatioseura
24 t. opetusta, oppimateriaali ja todistus
Yhteensä:
seuran jäsenille n. 160-170 €

Purjehtijakurssi (2012)

Pursiseura

hinta jäsenille ja jäsenen perheenjäsenille: 250 €
(muille 320 €)



Onneksi huomasin kirjoitusvirheen ajoissa: Pursiseura, ei Pusiseura!


lauantai 3. maaliskuuta 2012

Milloin purjevene väistää konealuksia?

Muistelin saaristolaivurikurssiin oppimäärään sisältyviä veneliikenteen säädöksiä ja päätin kerätä itselleni koosteen niistä erityistilanteista, jolloin purjevene väistää konealusta. Lähtökohtana on tietenkin se, että konealus on velvoitettu väistämään purjealusta kansainvälisten meriteiden sääntöjen mukaisesti. Ei ole kuitenkaan sääntöjä ilman poikkeuksia, ja niitä poikkeuksia löytyy etenkin saaristoympäristöön useita.


Kansainvälisten meriteiden sääntöjen mukaan (II osasto, 18 sääntö alusten keskinäisistä velvollisuuksista + I osasto 9 sääntö ahtaista kulkuväylistä + 10 sääntö reittijakojärjestelmistä) purjeveneen on väistettävä…

1. ohjailukyvytöntä alusta
Alus voi olla ohjailukyvytön esimerkiksi jos sen peräsinkoneisto on rikki, eikä se pysty itse väistämään.

Kansallisten sisävesisääntöjen (3 luku 9§) mukaan lossin on käytettävä ohjailukyvyttömän aluksen päivämerkkejä (kaksi mustaa palloa). Tämä tarkoittaa, että lossi katsotaan ohjailukyvyttömäksi alukseksi, vaikka sillä on mahdollisuus pysähtyä ja lähteä liikkeelle. Lossin väistämisestä on ilmeisesti ollut epäselvyyttä, mutta ainakin meille opetettiin saaristolaivurikurssilla, että lossia on väistettävä. Väistämismotivaatiota lisää lossin kolossaalisen koon ohella myös vaara tarttua omasta potkuristaan tai kölistään kiinni lossin edessä ja takana lähelle veden pintaa nousevaan vaijeriin.


2. alusta jonka ohjailukyky on rajoitettu
Tällä tarkoitetaan alusta, joka työnsä luonteen rajoittaman ohjailukyvyn takia ei voi ohjailla näiden sääntöjen mukaan, eikä siksi kykene väistämään muita aluksia.

Mm. seuraavissa tilanteissa aluksen ohjailukyky on rajoitettu:
- laskee, huoltaa tai nostaa merimerkkiä, vedenalaista kaapelia tai putkijohtoa
- suorittaa ruoppausta, merenmittausta tai vedenalaista työtä
- suorittaa kulussa ollessaan henkilöiden, muonan tai lastin siirtoa
- suorittaa miinanraivausta
- suorittaa hinausta, joka on sen tyyppistä, että sekä hinaavan että hinattavan aluksen kyky poiketa suunnastaan on tuntuvasti rajoitettu.

( Miinanraivaajille sekä ruoppaaville ja hinaaville aluksille on vielä omat päivämerkkinsä ja valotunnuksensa. Sukellustyötä tehtäessä on käytettävä A-lippua.)


3. alusta joka harjoittaa kalastusta
Poikkeuksena reittijakojärjestelmässä tai ahtaissa kulkuväylissä (esim. ahtaalla saariston alueella) kalastusta harjoittava alus ei saa estää toisten alusten kulkua.




4. alusta jonka liikkumista rajoittaa sen syväys
Kyseessä on siis konealus, jonka syväys käytettävän kulkuveden syvyyteen ja leveyteen nähden rajoittaa sen kykyä poiketa suunnastaan.








5. suurempia aluksia ahtaissa kulkuväylissä
Pituudeltaan alle 20 m alus tai purjealus ei saa estää sellaisen aluksen kulkua, joka voi navigoida turvallisesti vain itse ahtaassa kulkuväylässä.”

Ahtaiksi kulkuväyliksi katsotaan mm. kapeahkoväyläinen saaristomme, kauppamerenkulun väylät, vilkkaat risteykset sekä reittijakojärjestelmä. Käytännössä siis purjevene väistää isoja aluksia riippumatta siitä, ovatko ne ammattimaisessa liikenteessä vai ei.


6. konealuksia reittijakojärjestelmässä
Pituudeltaan alle 20 m alus tai purjealus ei saa estää liikennekaistaa käyttävän konealuksen turvallista kulkua.


Lisäksi Suomen aluevesillä (mm saaristossamme) on noudatettava kansallisia sisävesisääntöjä, joiden mukaan…

7. pieni (< 7 m) purjevene väistää suurempia (> 12 m) aluksia
Pituudeltaan alle 7 m purjeveneen on väylillä liikkuessaan pystyteltävä, mikäli mahdollista, poissa yli 12 m pituisten alusten tieltä. (2 luku 5 §)


Tapaus vesibussit
Mitä tulee sitten kahnauksiin helsinkiläisten vesibussikuskien kanssa, niin en löytänyt säännöistä sellaista kohtaa, joka vapauttaisi yli tai alle 20 metrisen vesibussin velvollisuudestaan väistää purjeeneitä. Toki ne liikennöivät vilkkailla väylillä ja saaristossa, mutta tuskin niillä on esim. syväyksensä vuoksi ongelmaa ”navigoida turvallisesti vain itse ahtaassa kulkuväylässä”. Ammattiliikenteen harjoittaminen ei sinänsä oikeuta poikkeamiseen perusväistämissäännöistä, eli konealuksen tulisi väistää purjealusta.


Tiivistettynä
Alle 20 metrisellä purjeveneellä liikkuva saaristopurjehtija väistää siis isompiaan ja niitä, jotka osoittavat (päivämerkein/valotunnuksin) ohjailukykynsä olevan rajoittunut sekä varautuu väistämään myös kalastavia aluksia. Viimekädessä viisaampi väistää hyvien merimiestapojen mukaisesti sitä röyhkeämpääkin, vaikka väistämisvelvollisuus ei siinä tilanteessa olisi ensisijaisesti itsellä.