sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Uusi Bodö ja kylmää kyytiä kotiin


Toissa viikonlopun ja muutaman muunkin päivän olin läheiseni tukena TAYSissä ja tänä viikonloppuna oli ihan pakko huilata kotona. Rankka viikko jätti jälkeensä paljon univajetta ja kokonaisvaltaisen uupumuksen. Ei silti, tuultakin oli luvattu Saaristomerellekin yli 10 m/s yhdessä koleiden lämpötilojen kanssa, vaikka tuuli lopulta jäikin ennustettua vaisummaksi. Kaminami on edelleen purjehdusvalmiudessa ja ensi viikonloppuna yritämme uudelleen merelle. Mutta nyt asiaan, kaksi viikkoa sitten kävimme nimittäin meille ihan uudessa satamassa.

Bodö on entinen Merivartioasema ulkosaaristossa, joka avautui vierasvenelaiturina tällä kaudella. Kun saavuimme sinne lauantaina 8.10, pohjoisen suuntaisten tuulten puhistessa puuskissa 14 m/s, oli satamassa suojaisaa ja lämmintä. Näitä pohjoisille tuulelle sopivia satamia ei muuten ole yhtään liikaa ja täällä on sievoiset 15 venepaikkaa. Isi-Kippari oli käynyt täällä jo sesongin aikana ja tiesi kertoa, että laiturissa on syviä paikkoja. Viime viikonloppuna vesi olikin jopa 45 cm alle normaalin vedenkorkeuden.




Sataman palvelut oli tähän aikaan vuodesta tietenkin jo suljettu ja siellä vietettiin talkooporukan päättäjäisiä. Meidät otettiin kuitenkin lämpimästi vastaan ja esiteltiin paikkoja. Laiturissa oli lisäksemme yksi vierasvene. Satamaksukin oli myöhään syksyllä vapaaehtoinen, mutta mielellämme haluamme tukea uutta kehittyvää satamaa.




Tällä hetkellä saarella on tilaussauna, lasten leikkipaikka, huussi, hieno terassi ja Bistro-Café, jonka listan perusteella tarjolla on ollut kaffen ja pullan lisäksi mm. burgereita ja ribsejä. Saarella on sähköt, mutta laiturilla ei ollut ainakaan vielä sähköjä tai vettä. Luontopolkua on aloitettu raivaamaan yhteistyössä Metsähallituksen kanssa. Tästä tulee varmasti kiva paikka!



Merivartioston torni tönöttää paikallaan, mutta se on edeleen käåytössä, eikä sinne saa kiivetä. Joka tapauksessa voimia ei lauantaina olisi ollutkaan kiipeilyyn eikä metsissä rämpimiseen. Merivartiosto on jostain syystä rakentanut myös tanssilavan metsän keskelle ja se löytyy valaistun polun päästä. No oikeasti: jos iskee isompi medikaalinen hätä ulkosaaristossa, niin ainakin Bodöhön saa tilattua propelli-kyydin hakemaan.




Metsää värittivät syksyn lehdet sekä viimeiset puolukat ja vesi oli todella kirkasta täällä lahdessa. Katsoin lumoutuneena valtavien meduusojen uintia. Olin lapsena mieletön vesipeto, vaikka sain ihottumaa sekä järvivedestä että uimahallin kloorivedestä. Sukeltelin järvien pohjissa ihailemassa maisemia - huojuvia kasveja, kiviä ja kaloja - kunnes keuhkoja pakotti ja oli pakko nousta pintaan. Rakastin sitä hiljaisuutta ja painottomuuden tunnetta. Kaipaan vieläkin toisinaan sitä kadonnutta uimataitoani ja vedenalaista maailmaa.





Aurinko laski metsän taa ja jätti kapean lämminsävyisen reunan metsän ja raskaan mustan pilven väliin. Tuuli alkoi kääntymään hieman idemmäksi ja osui puuskissa ulvoen ja humisten saaren yli lahteen. Yöstä tuli säkkipimeä ja raskas pilvi lirautti vähän vettäkin. Siltä varalta että tämä jäisi kautemme viimeiseksi purjehdukseksi, päätimme juoda lempiviinimme pois. Olihan se hyvää, varsinkin sateen ropinassa.



Kippari kävi moneen kertaan säätämässä kiinnitysköysiä. Meillä oli laiturin päädyssä keula tuuleen ja tuulen kanavoituessa lahteen tulevan väylän suuntaiseksi ja toisinaan taas puhaltaessa koillisesta saaren yli keinui Kaminami peräänsä heiluttaen. Keulaköydet narisivat niin että hampaita vihloi ja laineet liplattivat Namusen ahterissa. Säädöistä huolimatta yö oli sään vuoksi rauhaton ja unet jäivät lyhyiksi.



Kotimatkalle starttasimme vasta 10.30, univajeessa ja vatsa täynnä aamukahvia. Tuulen piti ennusteen mukaan kääntyä itään, eli sivutuuleksi paluumatkalle. Se kuitenkin kääntyi vähemmän, eli edessä olisi tiukkaa sivuvastaista tuulta ja luovia - siis kylmintä mahdollista kyytiä. Lämpötila ei noussut missään vaiheessa yli +8 asteen. Puimme päällemme kaiken mitä meillä oli, paitsi pyjamat. Itselläni oli 5 kerrosta vaatetta sadevaatteiden alla ja melko tönkkösuolattu olo. Kun irroitimme köydet Bodön laiturista, alkoi tihkusade. Otimme valmiiksi kaikki reivit käyttöön: isopurjeeseen kaksi ja fokkaan sen yhden.




Alkuun, saarten vielä suojellessa, tilanne vaikutti ihan leppoisalta: 10 m/s, mutta avoimille vesille päästyämme tuulikin jo 11-12 m/s ja 13-14 m/s puuskissa. Avovesillä oli aallokkoa ja joku sellainen kunnon hyppyriaaltokin tuli otettua, jossa saimme Kaminamin alle kunnolla ilmaa. Vesipainotankki oli käytössä, mutta aallkossa se tuppaa pärskiä vettä ulos ilmausaukon kautta, jonka toppasimme umpeen pienellä pyyhkeellä. Sillä tihkusateella ei ollut juuri merkitystä, sillä tuulen pöllyttämät keulatyrskyt tulivat pahimmillaan päin näköä kuin paloletkusta. Puuskissa menimme vesipainotankista ja reivatuista purjeista huolimatta aika kallellamme, mutta ei siinä mitään ongelmaa ollut. Kaminami kulki, halkoi aaltoja, pysyi kiltisti lapasessa ja vei meitä päättäväisesti kohti kotia ja lämmintä saunaa. Onneksi emme kumpikaan tule merisairaiksi, etenkin nyt väsyneenä tilanne olisi ollut otollinen - mutta ei. Tämä oli muutenkin hyvä kokemus, koska emme ole kahdestaan luovineet tällaisissa olosuhteissa kaikki reivit käytössä.



Kylmähän siinä tuli ennen pitkää. Mies käytti snoukkarukkasiaan, mutta minä olin unohtanut omani kotiin. Ohuet hanskani kastuivat pian ja sormet muuttuivat kömpelöiksi nipuiksi sinertäviä nakkeja. Oli pakko mennä hetkeksi sisälle ja laittaa tassut patakintaisiin. Jos ne patakintaat olisivat mahtuneet täyteen topattujen purjehdustakin hihojen päälle, olisin ilman muuta myös purjehtinut ne kädessä. Vaihdoimme myös tyrskyissä läpi kastuneet tossumme saappaisiin. Ai että sitä tunnetta kun sai ne saappaat jalkaansa kuivien sukkien kanssa!

Sisäsaaristossa tuuli heikkeni 7-10 m/s, mutta kääntyi samalla rännien mukaan suoraan vastatuuleksi, jolloin pääsimme siksakkaamaan luovia. 34 mailia vastaisiin tuuliin taittui 5 tunnissa. Matkan aikana ei pystynyt syömään kuin suklaapatukat, joten kotisatamassa joimme kuumat kaakaot ja söimme kovaan nälkäämme sämpylät ennen veneen pakkaamista. Kotona nauroimme saunan lauteilla sulaessamme omalle hölmöydellemme: että tällaisenakin viikonloppuna purjehtiminen voittaa lokoisat kotiolot.

Bodöstä löydät lisää tietoa heidän nettisivuiltaan: Bodö - Nötöboden


Hyvää lokakuun viimeistä viikkoa kaikille!

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Karvalakkikuun cruising-purjehdusten aloitus


Viime viikonloppuna vähän tuuli taas. Perjantaina vilahdimme noin tunnin matkan lähisaareen Pyytinkarille ja lauantaina reippaissa tuulissa uuteen kohteeseen: tällä kaudella Merivartioston käytöstä vierassatamaksi muuntautuneeseen Bodöhön. Sunnuntain paluupurjehdus vastaisissa reippaissa tuulissa koetteli vähän koleudellaan suomalaistakin purjehtijaa. Mutta perjantai-iltana oli vielä +13 astetta lämpöä, aurinkoa ja 8-11 m/s myötäisiä tuulia lasketeltavaksi pelkällä isopurjeella Pyytinkarille. Matka oli lyhyt ja vauhtia isopurjeelllakin 8 solmua, joten olimme perillä hätkähdyttävän nopeasti.



Hannu Karpo look ja asiaa on aina. Tuo (keino-)karvalakki on niin pehmoinen ja suojaa poskiakin viimalta, että se on pieni haitta, jos joku luulee Karpoksi. Jaan kyllä nimmareita tulen yhteisselfieen tarvittaessa.



Se on ihanaa miten syksy tulee myöhemmin saaristoon kuin mantereelle. Veikkasimme että Pyytille tulisi ehkä yksi vene meidän lisäksemme, mutta siellähän oli väkeä kuin pipoo. Meidän jälkeemmekin tuli vielä muutama, viimeiset pimeässä. Kaikkiaan päätylaiturissa, tuulen suojassa, taisi yöpyä 9 (tai 10) pursiseuralaisten venettä. Osa oli jo "viimeisellä matkallaan": Pyytinkarin isoilla laitureilla on hyvä viikkailla purjeet talvisäilöön.






Illalla Merikarhujen ex-kommodori töräytti komeasti torveen lipunlaskuksi. Joka viikko haukon henkeäni, kun lippu lasketaan yhä aiemmin, perjantaina kello 18.44. Pimeä ja kolea ilta meni mukavasti elokuvan parissa, kun mukissa oli Xantélla terästettyä kaakaota ja vähän naposteltavaa. Lautasen toinen puoli on erityisesti Kipparille ja toinen minulle. Tuo leffa oli aika hyvä: tragikoominen, hurja, yllättävä ja uskomatonta kyllä - tositapahtumiin perustuva.




Lauantaiaamuna vitkuttelimme hetken, ennen kuin toinen meistä rohkaistui kirmaamaan peiton alta lämppärin katkaisijalle. Lokakuisen aamun onni on toimiva lämppäri, korkkikomposiittilattia ja ystävän kutomat villasukat. Lauantai oli jo hieman koleampi: lämpötila jäi alle 10 asteen ja koillistuulta oli etelään suunnatessa pääosin 8-11 m/s, puuskat 12-14 m/s. Että myötäisiin tuuliin pääsimme taas purjehtimaan sen 30 mailia ulkosaaristoon.



Pakko myöntää, mutta edellisen viikonlopun kisat kaikkine järjestelyineen veivät yllättävän paljon voimia. Halusimme ottaa rennommin ja väsäsimme heti alkuun isopurjeeseen yhden reivin ja fokkaan sen ainoan. Sisäsaaristossa ei ole ihmeemmin aallokkoa, mutta tuuli voi tuplaantua sekunnissa ja kääntyä reippaasti.



Silti saimme hyvää vauhtia; vesi kohisi, tyrskyt huuhtoivat keulaa ja nopeutta oli parhaimmillaan 10 solmua.




Ennen avovesiä otimme vielä toisenkin reivin isopurjeeseen ja menimme silti aika länällään lyhyellä sivutuuliosuudella puuskissa.




Kun käännyimme suoraan vastatuuleen purjeiden laskua varten, kasvoni jäätyivät saman tien. Ei voi olla näin kylmä - paitsi että on. Hampaani kalisivat, sillä olin pukeutunut myötätuuli-ilmastoon, siis vain 4 kerrosta vaatetta sadevaatteiden alla. Loppumatkan ajoimme koneella kapeissa saarten väleissä. Kun pääsimme Bodön satamaan, olimme suojassa tuulelta ja aurinkoinen iltapäivä oli niin lämmin, että jäimme takakannelle istumaan.




Bodöstä ja arktisesta paluupurjehduksesta lisää ensi kerralla. Kaminami on edelleen syyspurjehdusvalmiudessa. Ensi viikonloppuna emme kuitenkaan purjehdi, sillä lähden huomenna (torstaiaamuna) Tampereelle läheiseni tueksi, hänen vaativaan neurokirurgiseen leikkaukseensa. Siellä voi mennä useita päiviä potilashotellissa asustellessa, teho-osastolla vieraillessa ja muille läheisille tiedottaessa. Tätä hetkeä on odotettu kauan, joten se on helpotuskin, mutta silti hirvittävän pelottavaa. Tärkeintä on, että hän saa tarvitsemansa hoidon, vaihtoehtoja ei ole. Syyspurjehduksia siis jatketaan vielä, jos sekä säät ja elämäntilanne niin sallii. 


Hyvää loppuviikkoa kaikille!


perjantai 7. lokakuuta 2016

October Race 2. päivä: rökälejohto vaihtuu draamaan


Jos October Racen ensimmäisen kisapäivän "drama queen" oli ilman tulosta jätetty X-40 Exquisite, niin me olimme sitä sunnuntaina toisen kisapäivän lopuksi. Loistavasti alkanut kisamme kun päättyi yllättäen aivan vastakkaisiin tunnelmiin. Miehistöstämme puuttui tänään Hannu ja päivän lähdöstä Swan 51 Belmont. Nämä kaksi ilmiötä korreloivat vahvasti keskenään. LYS1-luokassa starttasi siis 10 venettä ja me lähdimme radalle viiden hengen tiimillä; sitä kuudettakin sankaria kyllä kaivattiin tämän tästä.


Sää ja rata
Onneksi rannikolle hakeutunut sankka sumu ei vaivannut starttialuetta, vaikka tuulta ei ollut juuri nimeksikään. Kisan aikana tuuli 0,5-3 m/s. Ei ehkä niin hauskaa kuin eilen, mutta Kaminamille tilanne oli moniin muihin nähden "hyvähyvähyvähyvä!" Kaminami on aika ässä peli hiljaisissa tuulissa. Radaksi valikoitui 14,8 mailia lyhyt kolmion tapainen 2, mikä kierrettäisiin vastapäivään. Huomatkaa punainen linja radan puolivälissä - siihen se nimittäin tyssäsi kuin jäävuoren kylkeen.



Rauhallinen startti myötätuuleen
Startti ammuttiin kello 11.00, myötätuulen henkäillessä kevyesti etelästä. Ennen starttia veneet kelluivat fokka keulassa ja heti startissa nousivat genaakkerit tai spinnut ylös. Tässä startissa ei ollut kiperiä tilanteita - kaikki tapahtui rau-hal-li-seees-ti. Veneet järjestäytyivät riviin, ajoittain värikkäät myötätuulipurjeet pullistuivat auki, sitten taas tulivat rapisten alas.



Tuulen etsintää
Lähdimme hakemaan tuulta ensin länsirannalta, mutta ei onnistanut. Hakeuduimme sieltä itärannalle ja kulkiessamme taas muiden veneiden takana isosti peittävien purjeidemme kanssa saimme kuulla pientä kommenttia miehistöiltä.





Kaikki aistit herkistyneinä Pete ja Mikki päättivät tällä kertaa taktiikan: tästä länsireunasta lähdetään yrittämään. Meillä on kyllä mahtavan meritokraattinen vene: kaikkien asiasta tietävien mielipiteet ja perustelut kuunnellaan ja päätökset tehdään sen jälkeen melkein äänestämällä. Kevyt tuuli pyöri niin, että meillä oli koko ajan code zero nostovalmiudessa keulassa ja genaakkerissa laskuvalmius. Pianistina pidätin hengitystäni kädet falleilla ja näppäimillä, kun miehistö ilmoitteli: "Nyt kääntyy tuuli, code auki! Eikun kääntyikin takaisin, genaakkeri vetää taas. Joo, nyt vaihdetaan codeen - eiku sittenkin genaakkeri." Kippari toimi kansimiehenä, joten hän oli keulassa samanlaisessa jännittyneessä valmiustilassa kuin minä. Kerran nostimmekin jo coden ja otimme saman tien alas.

Kaipasimme tähän tilanteeseen ultakevyttä fokkaamme, eli windseekeriä. Sehän pelasti meidät loistavasti kesäkuussa Pyytinkarin kisassa alkumatkan pläkästä. Purjeita saa kuitenkin olla vain rajallinen määrä veneessä kisaa kohti ja teimme valinnat lähinnä lauantain kovan tuulen mukaan. Edes kisapäivien välillä ei purjevalikoimaansa saa enää muuttaa, joten supersankarimme windseeker ei tullut tällä kertaa apuun.



Heippa - me mennään nyt
Kahden alla olevan kuvan ottamisen välillä oli vain 5 minuuttia. Vielä 54 minuuttia startin jälkeen kelluimme hiljalleen suunnilleen samassa linjassa muiden kanssa. Sitten nostimme coden, jolla pääsimme tiukkaan sivuvastaiseen tuuleen. Tuuli pyöri niin, että välillä meillä oli luovia, sitten taas sivutuulta. Joka tapauksessa olimme viidessä minuutissa purjehtineet mahtavan raon muihin kivasti kallellaan edeten. Ainakin Still 900 Still naughty lähti samoille poluille peräämme tehden eroa muihin. Se kuitenkin myöhästyi vähän tuulesta, kun taas me ehdimme sen matkaan. Ihan kuin tuuli olisi tullut varta vasten noutamaan vain meidät. Pitäisi varmaan uhrata kunnon skumppapullo tuulten jumalille.



Kun Kaminami nousi 3 solmun vauhtiin, veneessä hurrattiin kuin uudesta nopeusennätyksestä. Myöhemmin sen päivän parhaan nopeuden, eli 5 solmun saavuttaminen oli hienoa, mutta kyllä ne ensimmäiset 3 solmun vauhdit olivat päivän tähtihetki. Tässä menemme sivuvastaiseen tasaista vauhtia, mutta vähän tämän jälkeen jouduimme ylittämään uuden hiljaistakin hiljaisemman tuulen alueen luovien ja se oli aika tahmaista menoa. Takanamme tuuleen päässeet veneet näyttivät saavuttavan meitä.



Tooosi hiljaisen tuulen alueet ohitettuamme noin kaksi tuntia startin jälkeen vauhtimme oli 2-2,5 m/s tuuleen nähden mukavaa 5 solmua codella. Pienellä codella onnistuu luoviminenkin, minkä vuoksi miehistö kehui sitä "hienoksi purjeeksi" (rumahan se on kuin petolinnun perä). Ero muuhun fleettiin venyi ihanasti uudelleen.




Grangrundetin kääntömerkillä nostimme genaakkerin ja leikkailimme sillä vakaissa tuulissa kohti Orhisaarta. Genaakkeri veti hyvin ja paino pidettiin keulassa tuulen alapuolella. Vauhtia oli 4-5 solmua 3 m/s tuulessa. Jiippejä helpotti, kun Jari juoksi keularataa, eli kuljetti käsin skuuttikulman etustaagin ohi uudelle puolelle.

2 tuntia 19 minuuttia stratin jälkeen

Aurinko paistoi ja tuli hiki. Miehistöstämme kaksi oli lähtenyt vielä lokakuiseen kisaakin rohkeasti klassisella pitkät kalsarit + shortsit -kombolla. Kippari ja pinnamies Pete sen sijaan heittivät housut pois ja niinpä miehistömme näytti kokoelmalta Marvel Comicksin supersankareita trikoissaan. Pete viskasi saappaatkin jalastaan ja tassutteli tyytyväisenä villasukkasillaan. Jos olisi tullut vielä kuumempi, olisi seuraava asu varmaan ollut"pikkushortsit", eli lyhyet kalsarit.



2 tuntia 44 minuuttia startin jälkeen Kaminami kulki mukavasti Krampin rannoilla genaakkerilla leikkaillen. Vauhtia oli edelleen 4-5 solmua ja fiilikset korkealla. Tiesimme että tällaisessa kisassa voi tapahtua vielä mitä vaan, jos takana tulevat saavat hyvää tuulta. Päällimmäisenä mielessä oli kuitenkin se, että nyt meillä oli kaikkien aikojen rökäle-etumatka ja ensimmäistä kertaa mahdollisuudet voittaa kisa tasoituksen jälkeenkin. Edettyämme tällä lenssillä pidemmälle, pystyimme arvioimaan muiden veneiden asemia paremmasta kulmasta. Still naugty näytti etenevän mukavasti kohti Grangrundettia selvän etumatkan päässä muusta fleetistä, mikä oli jo levinnyt rintamastaan, mutta emme tunnistaneet näin kaukaa yksittäisiä veneitä.



Kuvasin juuri miehistöä ruskataustaa vasten, kun näin toimitsijaveneen lähestyvän. Oletin ilman muuta, että rata katkaistaan jollekin kääntömerkille, mutta uutiset olivatkin dramaattisempia: "Kisa keskeytetään oikeudenmukaisuuden nimissä." Kippari nousi seisomaan kannelle ja kysyi napakasti: "Oikeudenmukaisuuden? Millä perusteella?" Toimitsijat siihen että: "Te olette hienosti purjehtineet tähän saakka, mutta nuo muut tuolla eivät oikein etene." Muut veneet olivat sillä hetkellä vasta puolessa välissä ensimmäiselle kääntömerkille Grangrundetille, eli olimme kulkeneet noin kolminkertaisen matkan heihin nähden.

Se oli kisan järjestäjien päätös, jolle me emme voineet mitään. Keskeytyksen hetkellä olimme edenneet radalla punaisen viivan merkitsemään kohtaan (ks. ratakuva), eli lähelle puoliväliä. Aikaa startista oli kulunut vasta 2 tuntia 46 minuuttia. Ei auttanut kuin pakata purjeet ja ajaa koneella rantaan tiputtamaan miehistö kyydistä. Onneksi kisan järjestäjät sentään aloittivat asian ilmoittamisen kärkipäästä.



Harmittelua ja ihmettelyä
Olimme tietysti kauhean pettyneitä ja kiukkuisia. Meillä on kisatuomarikouluttautunut Pete tiimissä ja tajusimme heti ratkaisun suhteettomuuden. Tuo kilpapurjehdussäännön "32.1 e oikeudenmukaisuuden" käyttö ei mielestämme ollut mitenkään perusteltua. Ensinnäkin tässä kisassa kaikki LYS1-luokan veneet starttasivat samaan aikaan samoihin olosuhteisiin. Kaikilla veneillä oli sen myötä samat mahdollisuudet valita vaikka meidän taktiikkamme. Toisekseen tasoituskisassa veneet ovat keskenään erilaisia: lauantain pitkä luovi suosi isompia veneitä ja sunnuntain hiljainen tuuli taas oli Kaminamin vahvuutta. Näitä veneiden ominaisuuksia kompensoidaan tasoituskertoimilla. Joinain päivinä Kaminamin LYS-tasoituskerroin (1,38) tuntuu kohtuuttoman korkealta, toisissa olosuhteissa ja radoilla se on varmaan aika sopiva. Yksittäisten veneiden suorituskykyprofiilit voivat siis jo olla epätasaisia ja sekin kuuluu asiaan. Kolmannekseen säätilat ja tuulet vaihtelevat radan aikana, mutta se ei ole epäoikeudenmukaisuutta, vaan tämä lottoarvonta-aspekti kuuluu purjehduskisan luonteeseen. Neljänneksi vielä se, että radalle ei ollut määritelty enimmäisaikaa, ja vaikka olisi ollut, niin emme olleet keskeytyksen hetkellä (2 t. 46 min.) vielä ylittämässä edes radan tavoiteaikaa. 

Niin että ensi vuonna varmaan taas uudestaan - tai sitten joku muu syyskisa. Kisaan osallistuneille on jälkikäteen viestitetty, että järjestäjät lupaavat pohtia miten tämän "oikeudenmukaisuuden" nimissä keskeyttämiseltä voitaisiin jatkossa välttyä. Ehkä myös varaslähtöihin nopeaan ja täsmälliseen reagoimiseen, maaliin tulon äänimerkkeihin ja tulostaulukoiden täsmällisyyteen olisi hyvä kiinnittää jatkossa aiempaa enemmän huomiota. On hienoa, että kisoja järjestetään talkootyönä ja että tässäkin kisassa on ollut jopa tarjoilut rannassa, tracking-systeemit ja kuvaajavene seuran puolesta. Kaikkien tärkeintä olisi silti, että itse kisaaminen sujuisi skarpisti - muusta voi tarvittaessa vaikka tinkiä. 


Oppia ikä kaikki. 
Kiitokset kisakamuille molemmista päivistä ja 
GK:lle kisan järjestämisestä.
Hyvää viikonloppua blogin lukijoille!

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

October Race 1. päivä: mukavaa vauhtia reippaassa tuulessa


Gullkrona Kryssarklubbenin (GK) järjestämä kauden päätöskisa October Race purjehdittiin Etelä-Airistolla viime viikonloppuna 1.-2.10.2016. Mukaan oli ilmoittautunut 20 venettä, joista 11 purjehti samassa LYS1-sarjassa Kaminamin kanssa. Tämä oli meille toinen kerta tässä kisassa Kaminamilla.

Lauantain sää
Onneksi pahimmat syystuiverrukset ehtivät mennä ohi aiemmin viikon aikana. Lauantaiaamun siirtopurjehduksen aikana lännensuuntaista tuulta oli kunnolla: 10-15 m/s. Päivän edetessä tuuli rauhoittui, mutta onneksi ei liikaa: keskituulta oli 7-10 m/s ja siihen 11-12 m/s puuskat päälle.



Miehistö
Oli kyllä hienoa, että saimme reippaisiin tuuliin kuuden hengen miehistön tutuista tyypeistä. Kipparin ja itseni lisäksi mukana olivat: Pete, Hannu, Jari ja Mikki.

Rata
Radaksi valikoitui 22,8 mailin rata 3, mikä kierrettiin myötäpäivään. (Startti on radan oikean alakulman paikkeilla)



Startti
Starttasimme reippaisiin tuuliin keskifokalla (F2) ja isopurje ykkösreivissä, kuten suurimmalla osalla. Taktiikkamme oli varmistaa, että emme ainankaan varasta startissa ja samalla vältellä isoimpien veneiden vieripaikkoja. Starttimme suju ihan hyvin ja pääsimme fokalla hyvään vauhtiin sivumyötäiseen. Avasimme heti sen jälkeen coden, jolla pääsimme ohi Swan 51 Belmontista ja samalla vanhan kisakamun X-40 Exquisiten kannoille.


Pitkä luoviosuus
Ensimmäisellä kääntömerkillä olimme toisena Exquisiten jälkeen. Siitä jatkoimme yhtä kylkeä kohti Haverön itäpoijua. Coden vaihduttua fokkaan Belmont pääsi ohitsemme heti legin alkuvaiheessa.

Code vaihtui fokkaan ennen Haverön itäpoijua. Edellämme Exquisite.

Belmont ohittaa meidät
Kärjessä Exquisite, toisena Belmont ja töpötoppi Kaminami kolmantena, kannoillaan Iroques (kuva: GK)

Pitkän luovin ensimmäinen kolmannes itäpoijulta radan läntisimmälle kääntömerkille oli huonointa osuuttamme. Alussa meillä oli säätöä purjeiden trimmien kanssa, kun emme olleet purjehtineet näillä purjeilla tällaisissa olosuhteissa. Jouduimme myös väistämään edellä meneviä isoja veneitä Belmontia, Exquisitea ja Dufour 44 Jolieta, jolloin emme päässeet purjehtimaan ihan suunnittelemallamme taktiikalla. Tuulikin oli alkuun epästabiilimpaa, mikä toi omat haasteensa. Alkuvaiheessa meidät ohitti myös hyvänä luovijana tunnettu Int 8mR Iroques.

Puuskaista tuulta ja isot veneet "kiusasivat" risteilemällä edessämme

Toisaalta opimme Kaminamista taas pari oleellista uutta asiaa kokeilemisen kautta, kuten sen että vesipainotankeista oli sittenkin apua, vaikka meitä ukkoja oli laidalla ja isossa reivi. Toisekseen mietimme ennen starttia purjevalintaa ja luovin aikana totesimme, että vaihtoehto B olisikin ollut parempi. Miehistöllä yhteistyö ja vendat sujuivat sentään hyvin - pitkä kokemus kilpapurjehduksesta paikkaa osittain tiiminä treenaamisen puutetta. Istuin laidalla etummaisena tyrskynhalkaisijan hommissa ja sain suolattua koko sadepukuni samalla kun muut iloitsivat, että Kaminami on ihmeen kuiva vene. Tältä osuudelta taisin kerätä tyrskyjen lisäksi myös suurimman osan mustelmista ja ruhjeistani, kun vaihdoin vendoissa puolta puomin alta katolla gekkomaisesti ryömien. Luovissa on se hyvä puoli, että se on määräaikaista. Belmont lähti pian luovin loputtua omille teilleen, poijjaat kun viettivät oikeastaan bileviikonloppua ja osallistuivat kisaan osana muita hauskoja tapahtumia.

Exquisite, Iroques ja Belmont näyttivät meille peräänsä yhä kauempana luovin edetessä (tilanne 47 min. startista)

Jiihaa - mahtivauhdilla myötätuuleen Orhisaarelle
Läntisimmällä (ylä-)kääntömerkillä nostimme ison genaakkerimme ja jatkoimme myötätuuleen leikkaillen noin 140-150 asteen tosituulenkulmiin kohti Orhisaarta. Tuulta oli noin 9 m/s, puuskissa 12 m/s. Isolla porukalla oli kiva päästellä menemään kunnon vauhdeilla. Pientä jännitystä toi jiippien tekeminen ulkokautta (eli genaakkeri kiertää itsensä ulkopuolelta ympäri). Se on kovalla tuulella turvallisempi tapa, mutta samalla hankalampi, sillä vapaa skuutti voi pudota keulan alle. Onneksi Lumikin (eli ison genaakkerimme) sarvet nappasivat skuutin kuten niiden pitääkin.

Ensin aamulla pizzaa ja jälkiruuaksi vauhtiherkkua miehistölle - tulevat varmaan jatkossakin Kaminamiin kisaamaan.

Pakkaannuimme veneen perään ja seurasimme purjeiden trimmauksen ohella silmä kovana nopeusmittaria. 12 m/s puuskassa huusin lukemia kuin vuosi olisi vaihtumassa: "13...14... 14,2... 14,3... 14,4...14,54 solmuaaaaa!" Siinä jiihattiin ja karjuttiin testosteroni-huurussa. Vesi kohisi ja peräaalto jäi vauhdistamme. Jossain vaiheessa taisimme saada yksittäisen surffinkin. Kyllä meillä äijillä oli hauskaa! 14,54 solmua on kovin vauhti, minkä minä olen Kaminamissa tähän mennessä kokenut, vaikka se jää vielä Kaminamin ennätyksestä. Takanamme Melges 24 Pyydys oli porskuttanut parhaimmillaan 15 solmua, mutta ei saanut meitä kiinni. Kaikkiaan tällä osuudella vauhtimme huiteli siinä 10-14 solmun paikkeilla.


Exquisite, Jolie ja Iroques ohittivat Orhisaaren ennen meitä


Kieli keskellä suuta epätasaisessa tuulessa
Orhisaaren jälkeen tuuli oli sivumyötäistä ja pääsimme ajamaan suoraa kurssia kohti seuraavaa kääntömerkkiä. Keli keveni Krampin suojassa, mutta tuulen suunta ja nopeus vaihteli paljon, kuten tässä kohtaa yleensäkin. Aika moni vene broachasi kerran tai useammankin, jotkut kuulemma oikein pareittain synkassa. Mekin teimme yhdessä puuskassa semibroachin, mutta nopealla genaakkerin löysäämisellä pääsimme saman tien ohjaamaan oikeaan suuntaan. Tässä sai kyllä olla tarkkana; jätimme "jiihaan" huutelun vähemmälle ja keskityimme purjehtimaan.

Orhisaaren jälkeen (kuva: Lassi Hellman)

(kuva: Lassi Hellman)

Tällä osuudella ohitimme edellämme olevista kolmesta veneestä Iroquesin, joka purjehti lauantaina koko radan ilman spinnua. Pian sen jälkeen pääsimme ohi myös Joliesta. Kärkipaikkaa pitänyt Exquisite sen sijaan oli karannut kauas - meillekin tavoittamattomiin.

Jolien ja Iroquen perät lähestyvät

Exquisite oli tavoittamattomissa jo luovisouuden jälkeen (tätäkin kuvaa on jo suurennettu)

"Jätte mysig" sivutuuliosuus kohti maalia
Grangrundetilta käännyimme sivutuuleen kohti maalia ja nostimme keskifokan (F2). Genaakkerin laskeuttuamme purimme vihdoin myös isopurjeen reivin. Taisimme olla kisan viimeiset reivin purkajat, mutta puolustukseksemme Kaminami on vähän "erilainen persoona". Minulla oli taas pianistina kädet täynnä köysiä ja niiden lukkoja. Jonkun pikkuhomman delegoin ovelasti jollekin toiselle, jolla näytti olevan vähänkin "joutoaikaa". Tuulta oli jota kuinkin 7-9 m/s. Saavutimme edellämme porskuttavaa Exquisitea jonkin verran, mutta tilanne oli jo hyvissä ajoin selvä: Exquisite tulee viemään line honoursit. Miehistömme keskittyi purjehtimisen sijaan keskustelemaan ja haaveilemaan erilaisista veneistä - oikein mysig legi.

Maalissa toisena
Maalilinjan ylitimme toisena, mutta mitään äänimerkkiä emme saaneet. Olin kauhuissani: voiko olla mahdollista että olisimme varastaneet startissa, vaikka nimenomaan pidimme huolta että niin ei kävisi? Belmont ja Exquisite ylittivät starttilinjan ennen meitä ja Exquisite sai komean paukauksen tultuaan ensimmäisenä maaliin... Illalla kuulimme hurjan huhun, että ainakin kaksi LYS1-luokan venettä olisi ottanut varaslähdön, vaikka sitä ei startissa rannassa liputettu.

Tulosdraamaa
Aikamoista: purjehdittuaan ensin hienosti koko radan Exquisite menetti tuloksensa kokonaan rangaistuksena varaslähdöstä yhdessä Belmontin kanssa. Ihmettelimme etteivät kisan toimitsijat ilmaisseet varastamista heti startissa ja kutsuneet takaisin. Varmasti turhauttavaa Exquisitelle, Belmont nyt oli tullutkin hauskanpitoon ja jätti kisan kesken joka tapauksessa. Exquisite olisi ollut lauantaina radan nopein vene suorassa ajassa, mutta koska se jäi nyt ilman tulosta, Kaminami nousi virallisesti nopeimmaksi. Tasoituksen jälkeen sijoitumme kisassa kuudenneksi. Kisan voitti X332 Dat Wor Et, toiseksi sijoittui Melges 24 Pyydys ja kolmanneksi Iroques. Meidän edellemme nousivat tasoituksen jälkeen myös Dehler 34DD Windrose sekä Diva 39 Belle Amie.


Jälkitunnelmat
Meillä oli todella hauska kisapäivä, etenkin myötätuulen vauhtiosuuksilla. Se oli 3 tuntia 23 minuuttia täyttä elämää! Tuulet olivat upeat, aurinko paistoi eikä tullut vilukaan. Kryssarklubbenin hengen mukaisesti kryssiä tällä radalla riitti. Yksi päivän ilonaiheista itselleni oli taas huomata, miten hyviä tyyppejä meillä on miehistössä ja alan pikkuhiljaan näkemään jokaisen erityisiä vahvuuksia. Aina joskus tulee puheeksi sekin, että kisoihin voisi treenata, mutta kun pitäisi ehtiä cruisailemaankin, niin siitä treenaamisesta on tingitty. Rannassa oli taas kiva after sail: ruokaa, punssilasilliset ja kisan puintia.



Lämpimät kiitokset Lassi Hellmanille ja GK.n kuvaajalle kuvista.
GK:n "after sail toimikunnalle" kiitokset tarjoiluista ja rantatunnelmista.