keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Reivit ja luovit


Tiistaille oli luvattu reipasta tuulta ja sadetta. Olimme onnesta soikeina, koska oletimme pääsevämme kokeilemaan Kaminamia kovemmassa kelissä ja testaamaan reivejä sekä myrskyfokkaa. Vettä satoi kyllä, mutta pettymykseksemme tuuli pysytteli täällä saaristosssa pääosin välillä 6-8 m/s. Parhaimmillaankin se kiipi vain 9 m/s nopeuteen. Kompensoimme kesyä tuulta jättämällä alkumatkaksi vesipainotankit tyhjiksi, jolloin Kaminami oli kiikkerämpi kallistelemaan ja juhlimme siinä ensimmäiset reivit.



Sekä isopurje että st-fokka kääräistiin ensimmäiseen reiviin. Tuo fokan reivisysteemi on vielä vähän keskeneräinen. Nyt purjeen alaosa jää kasaan etukannelle, mutta jotkossa fokkaan tulee vetoketjut, joilla reivattu ylijäämä saadaan siististi rullattua pakettiin. Joka tapauksessa tämä "vähän outo" st-fokan reivi näytti toimivan ja mies oli siitä kovasti tohkeissaan. Tämän tapaisia reivi-systeemejä on ollut mm. Class 40 -veneissä. Reivien vetoketjusysteemejä taas on käytetty mm. Volvo Ocean Race -veneissä.


 
Pääsimme luovimaan 23 mailin lenkin menomatkan. Olin enimmäkseen pinnassa ja puuskaisessa tuulessa vene oli tosiaan aika kiikkerä ilman vesipainolastia. Tänään mieskin pääsi kokemaan veneen peräsinpitoa 34 asteen kallistuksessa. Hän oli samaa mieltä: vähän pätki, mutta ohjailtavuutta oli vielä jäljellä. Itseäni ei tuo 34 asteen kippaus varsinaisesti kauhistuttanut, mutta sanotaan näin, että kaiken miehen edellisessä (kilpa-)veneessä kokemani jälkeen mukavuusraja menee siinä 30 asteessa.
 


Välillä säädettiin juttuja ja kutsuttiin von Gyropilot töihin, toisinaan ajamaan apparenttituuulen mukaan ja toisinaan annettua suuntaa.
 


Sade ei paljon haittaa, jos on muita syitä onneen. Jännä miten sitä elää veneessä  usein niin superintensiivisesti hetkessä, aika katoaa ja kaikki muu unohtuu. Esimerkillisiä flow-kokemuksia siis!




Jos auto- ja mopoihmiset saavat iloa koneensa äänestä, niin itselläni ovat nopeusmittarin ohella nuo peräaallot ja keulatyrskyt  jatkuvia ilonaiheita: "Katokatokato - vaaauuu!" Ääntäkin löytyy - valitettavasti. Kaminamin tuulen puoleisella peräsimellä on tällä hetkellä melkoinen resonointihurina. Sitä on mahdollista poistaa säädöillä, mutta se edellyttää taas vähän fiksailua, jotta säätövaraa saadaan lisää. Tänään porskutimme ensimmäisillä luoveilla 6-7 kn vauhtia (tuuli 6-8 m/s). Haimme samalla vähän tuntumaa siihen, miten ylös tai alas Kaminamia kannattaa ajaa ja miten paljon sitä voi kallistaa.



Oma luoviharjoitteluni ei mennyt tänään kovin hyvin. Meillä on hiomista ihan perusmanöövereissä. Tänään mm. oivalsin miten minun kannattaa siirtyä tietyissä vaiheissa, jotta miehelle jää optimaalisesti tilaa omissa tehtävissään. Omia haasteitani ovat nyt niinkin perusasiat, kuin suunnan pitäminen. Kun istuu leveän veneen sivukannella pitkän jatkopinnan kanssa, niin itse pinnasta ei näe, milloin se on tarkalleen keskiasennossa. Yhdistetään siihen vielä oikukas tuuli, niin pientä mutkittelua tulee alkuun helposti.



Käännöksissä haasteina ovat monet tehtävät: vaikka itse hoidan pinnaa ja navigointia, tapahtuu ympärillä paljon muuta johon täytyy mukautua. Kaminamissa ekstraa ovat vesipainolastin siirto ja sen vaikutus kallistukseen: hups! Toisekseen toinen takastaagi pitää vapauttaa ja toinen kiristää, jotta isopurje mahtuu vaihtamaan puolta. Se hermostuttaa minua erityisesti. Pääni ei yllä osumaan puomin kuolemanviikatteeseen, mutta sen sijaan siihen voi paukahtaa komeassa kaaressa vapaan takastaagin ploki. Lisäksi puomin mukana liitävät isopurjeen reiviköydet voivat tarttua jatkopinnan rakenteisiin. Tänään totesimme, että käännöksissä "pinnaajan" kannattaa seistä keskellä, aivan istumalaatikon etuosassa.

Styyrpuurin puoleinen takastaagi käytössä, toinen takastaagi löysänä isopurjeen takana.


Siellä se takastaagin moukari-ploki vaanii isopurjeen takana...


Meitä ei sadekaan suuremmin haittaa. Tosin nyt kun veneessä ei vielä ole lämppäriä (osa keskeneräisyyksien pitkää listaa), niin kamppeiden kuivattelu aiheuttaa vähän murinaa, ellei niitä pääse viemään kotiin. Tänään jäimme purjehduksen jälkeen joksinkin aikaa veneelle ja ripustimme märkiä vaatteita valumaan. Nämä Koziolin imukuppi-pupunaulakot toimivat oikein hyvin wc:n sadevaatenaulakoiden lisäapuna. Pupujen reislihakset jaksavat kannatella jopa Spinlockin länget.



Kaiken kaikkiaan ihmettelen taas, miten kärsivällinen tuo kipparini on. Taitotasojemme välillä on tosiaan avaruutta laajempi kuilu ja silti hän jaksaa hermostumatta opettaa, reflektoida, pohtia ja selittää - aina vaan... Kaiken lisäksi: vaikka töppäilisin, hän on aina purjehduksen jälkeen hyväntuulinen ja kannustava. Edes minä en ole onnistunut pilaamaan hänen valtavaa purjehdusiloaan!






tiistai 30. heinäkuuta 2013

Kaminami univeneenä


Olimme lauantaina ensimmäistä kertaa yötä Kaminamilla - ihan kotisatamassa. Liikkumista muihin satamiin rajoittaa vielä veneen keskeneräisyyden lisäksi se, että ajoissa vireille laitetut reksiteröinnit pursiseuraan ja Merikarhuihin ovat vähän vaiheessa, eikä prosessia voi tämän enempää jouduttaa. Ilman pursiseuran lippua ei ole asiaa seuran satamiin, eikä ilman karhuviiriä ja keulasta näkyvää nimiteippausta Merikarhusatamiin.




Mutta mikäs tässä on ollessa, kun on huippukiva ja hyvähenkinen kotisatama kauniiden maisemien ympäröimänä. Auringonlasku näkyi kotisatamaankin.


 
 
Meillä oli ollut hieno genaakkeri-purjehduspäivä lähivesillä ja nautimme sen kunniaksi lasilliset kuohuvaa auringonlaskua ihastellen. Veneen jääkaappi oli ensimmäistä kertaa käytössä ja sen säädöt olivat reilusti kaakossa. Samppanja oli to-del-la kylmää, mutta vaahtoarkit toimivat lämmittävänä styroksina jäätävien kulausten väleillä. 
 

 
Myös kaasuliesi oli ensimmäistä kertaa käytössä. Kun sitten kovasti nälkäisinä ryhdyimme ruuanlaittoon, huomasin että nuo kananpalan näköiset vege-quorn-fileet olivat niin umpijäässä, ettei niitä viipaloinut keraamisella veitselläkään. Ohjelmassa oli sen myötä harras sulattelu-odottelu. Siinä joutessaan ehti soittamaan puhelun Äiti-Kipparille kyselläkseen heidän Ahvenanmaan seiluun kuulumisista. Kun simppeli ensiveneruoka lopulta saatiin pöytään, se katosi minuuteissa.
 



Iltatoimet sujuivat Kaminamissa mukavasti, onhan meillä jo vesi ja wc käytössä. Toisekseen kotisataman hieno maavessa on pienen laiturikävelyn päässä. Peti oli pedattu keulaan ja se osoittautui käytännössä mahtavan tilavaksi. Ei tarvinnut siis muuttaa tilaa vieviä nukkumistottumuksiaan.



Yöllä satama oli hiljainen. Taisimme olla ainoat yöpyjät muutaman vierasvenepaikkalaisen kanssa. Veden peilipinnan rikkoi siellä täällä kalojen polskahdusrenkaat. Suomen kesäyöt ovat niin kauniita, hiljaisia ja hyväntuoksuisia!





Nukuimme veneessä hyvät unet. Patjat olivat juuri sopivan jämäkän-pehmeät, eikä yön aikana tullut  kylmä eikä kuuma. Jos ainoa ongelma oli kalojen polskintamelu ja lokkien aamuyöinen äänekäs keskustelu, niin todella hyvin olivat asiat! Nuo "ongelmat" kun olivat ratkaistavissa korvatulpilla, joita olen varastoinut kattavan valikoiman veneen apteekkilaatikkoon.

Aamun aloitimme hi-taaaaaas-ti. Loikoilimme, katselimme rauhassa ympärillä vilkastunutta satamaelämää ja nautimme joka hetkestä keskittyneesti: "Tässä sitä nyt ollaan, pitkän odottelun jälkeen. Voiko tämä olla tottakaan? Nyt me siis ollaan omassa veneessä!"



Mies tarjoili ensin radiosta jazz-aamiaisen. Se oli ihan ok, mutta vatsa kurni silti. Tee-kaakao-puuro-pannu siis kaasuliekin nuoltavaksi ja pian oli pöydässä ensimmäinen veneaamiainen. Jääkaapin tehoa oli illalla laskettu, mutta mies sai silti aamistarjottimelleen pakastettuja rypäleitä. Vaihdoimme radiokanavaa ja kun Faithlessin Insomnia lähti soimaan, oli olo entistä kotoisempi. Oli mukavaa olla jo valmiiksi veneellä ja aloittaa suoraan päivän venepuuhat hyvin levänneenä ja kauramoottori tankattuna. Tämä oli arjen onnea parhaimmillaan!


sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Genaakkeri-iloa


Eilen saimme ilon kokeilla genaakkeria. Tätä pandan väristä 77 m2 'pikkugenaakkeria' on testattu aiemmin toisessa samankokoisessa veneessä, mutta Kaminamille se puettiin ensimmäisen kerran eilen.



Kaminami tykkäsi siitä kovasti! Minun pinnauksellani huippunopeus oli 8,6 kn, kun sivutuulta oli 10-12 kn. George von Gyropilot sai ehkä vähän paremman puuskan ja teki uuden enkan: 8,8 kn.




Olin lähes koko 20 mailin pyrähdyksen pinnassa. Välillä kytkin kaulassa roikkuvasta kaukosäätimestä autopilotin päälle. Nyt kun ranskalaisherra (NKE:n) George on oppinut kommunikoimaan englanniksi ja ottamaan vastaan käskyjä, on yhteistyömme sujunut erinomaisesti niinä hetkinä, kun autan kannella miestä, kuvaan tai valmistaudumme rantautumiseen.



Olenkohan unohtanut mainita, kuinka ergonominen, toimiva ja miellyttävä tämä Spinlockin jatkopinna on? En enää haikaile ruoria. Jos käsi kutenkin väsyy pitkällä matkalla, niin von Gyropilot laitetaan töihin.
 


Miehen tehtävänä oli ajaa genaakkeria ja se sujui kuulemma tällä malliltaan lattealla purjeella helposti. Tämä pikkugenaakkerimme Panda on suunniteltu juuri sivutuulelle, myötäisellä se jäisi isopurjeen katveeseen. Myötätuulelle on sitten valkoinen isompi 125 m2 genaakkeri: Lumikki.



Oijoijoi! Meillä oli hauskaa! Kaminamia ei rakennettu ensisijaisesti kilpaveneeksi eikä kesämökiksi, vaan juuri tähän hommaan: hupiveneeksi. Sen homman se näyttää osaavan.



Pääsimme mukavaan 'vauhti luo lisää vauhtia' -oravanpyörään, kun saimme apprentti tuulen kääntymään voimakkasti eteen (true wind 110 -> apparent wind 75).



Genaakkeria laskettaessa voitiin vapauttaa sekä etukulma että skuutti ja vetää purje napanuorasta sisään, jolloin se taittui kahtia. Sitten tilannetähystys, autopilotti päälle, falli auki ja sulloimme yhdessä Pandan keulaluukusta salonkiin.




Paluumatkalle nostimme fokan ja tuuli oli puuskaisempaa. Pääsin kokeilemaan uutta huippukallistusta: 33 astetta ja vielä oli Kaminamin tuplaperäsimessä pitoa jäljellä. (Edit: vesipainotankit eivät olleet paluumatkalla käytössä, jolloin suurempi kallistelu onnistui kevyessäkin tuulessa.)Parempi kokeilla nämä jutut leppoisalla tuulella, niin ei tarvitse kovemmissa olosuhteissa jännätä liikaa... Siinä tulimme sivutuulta 7 kn vauhdilla ja ohitimme kevyesti jonkun konettavankin purjeveneen. Pienen aikaa luovimme 6-6,5 kn:a ja kun vauhti putosi 5 kn:iin tuntui että emme liiku enää minnekään. Vauhtisokeus - se iskee yllättävän nopeasti.



Illalla hykertelimme taas tyytyväisinä ja kävimme läpi purjehduksen yksityiskohtia. Elämä on nyt ehkä parhaimmillaan: ihanaa yhteistä tekemistä, yhteisiä haasteita ja oppimista, yhteisiä pieniä seikkailuja ja samalla sykkeellä elämistä. Parisuhteelle tälläinen projekti voi olla joko katastrofi tai mahtava onni ja autuus.


lauantai 27. heinäkuuta 2013

Extremely Happy Sailing


Perjantai-ilta oli aivan käsittämättömän huippu! Olimme molemmat äärettömän onnellisia pienellä iltapurjehduksellamme ja fiiliksissä pitkään vielä sen jälkeenkin. Näin siitäkin huolimatta, että purjehduksen aikana tehtiin vielä monia testauksia ja säätöjä.



Kunhan venyttelen... veneessämme kun on nykyään vanttitanssit kielletty. Kaminamin sivukannet ovat ihanan helppolukuiset ja kaikki kannet sekä hytin katto on maalattu karhennusmaalilla pitäviksi.



Jatkoimme mittareiden kalibrointia ja testailua sekä tutustuimme veneen ominaisuuksiin käytännössä seilaamalla lähivesillä 17 mailin lenkin. Saimme vihdoin veneen oman nopeusmittarin vastaamaan gps:n SOG:a sekä autopilotin toimimaan.



Kallistimme avoimilla vesillä veneen ihan tarkoituksella jonnekin 20-25 asteen välille. Takakulmaan kalleelleen asennetussa tuplaperäsimessä pysyi mukavasti pito - vene ei  yrittänytkään lähteä lapasesta. Peräsimiä myös säädettiin tänään, mutta niissä olisi saanut olla sitä säätövaraa enemmänkin. Testasin liikkumista istumalaatikossa ja sisällä pahemman kallistuksen aikana ja sekin sujui, vaikka veneessä on laakeita lattioita.



Päivän luotettavaksi huippunopeudeksi saimme tänään helposti noin 7,5 solmua 6-7 m/s sivutuulessa  perussetillä, eli isopurjeella ja st-fokalla. Kaminamin runkonopeus on noin 7,4 solmua, eli ihan jees tulos. Kyllä se lähti kevyesti vauhtiin! Olimme ihan fiiliksissä!






Vesipainolastit olivat tietysti käytössä. Mies viritti niille väliaikaisen naruhallintalaitteen kannelle, jotta ei tarvitse aina mennä perähyttiin venttiilejä säätämään. Tankkien hallinnalle kannelta käsin on tulossa pysyvämpi ratkaisu, kunhan ehditään...



Jos oli keveän vauhdikasta flownta aalloilla, niin oli myös rentoa oloa. Lempeän lämmin ja aurinkoinen kesäilta hemmotteli meitä ja väritti maisemat kauniiksi. Löysin keulasta suosikkipaikkani, silloin kuin miehistömme uusin vakijäsen - George von Gyropilot - oli työvuorossa.



Purjehduksen kruunasi nappirantautuminen kotisatamaan. Nyt kun yksityiskohdat oli mietitty tarkemmin, valmistauduttu hirmuhyvin ja kommunikointia parannettu entisestään, niin tyylikäs suoritus suotuisissa olosuhteissa oli aika todennäköinenkin. Jännittäviä haasteita löytyy kyllä edelleen toisenlaisissa satamissa ja olosuhteissa...



Mitä paremmin opimme tuntemaan Kaminamia, sitä enemmän siitä tykkäämme. Keskeneräisyyteen liittyneet alun murheet ovat haihtuneet sitä mukaa kun asioita saadaan valmiiksi ja pääsemme seilaamaan ainakin päiväretkiä. Tämän pienen purjehduksen ansiosta olimme niin onnellisia, että sitä on jopa vaikea sanoin kuvata. Kaminami täyttää teknisiä odotuksia, mutta siinä on paljon muutakin!

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Muistojen kultaama brunssi ja torstain testdrive


Koska teräshääpäivän aamu oli kiireinen, nautimme vasta eilen herkku-brunssin - tietysti veneellä. Vuosikausia sitten häämatkailimme Uudessa-Seelannissa America's Cup -kisoja seuraillen. Asuimme silloin kivassa hotellissa, jonka ihania aamiaisia vieläkin kopioimme juhlistamaan erityisiä hetkiä.



Tuo ihana aamiainen sisältää yksinkertaisuudessaan vain lettuja/pancakeseja, hedelmäsalaattia, creme vanillaa/kermavaahtoa ja vaahterasiirappia. Hedelmäsalaatissa pitää olla ainakin kiiviä ja banaania, mutta muut ainesosat voivat vaihdella muiston kärsimättä. Tein letut nyt manteli- ja perunajauhoista ja hyvää oli näinkin.

 
 

Englannissa oli aloitettu veneen mittauslaitteiden ja näyttöjen asentaminen, mutta yksi näytöistä oli samaan aikaan Tanskassa, mastoon kiinnitettynä. Tämän vuoksi mittariston koko ryhmädynamiikka oli aivan sekaisin ja lisäksi näytöt puhuivat vain ranskaa. Ne eivät totelleet, eivätkä kaikki hoitaneet mittaustyötään tunnollisesti. Asiassa päästiin eteenpäin sekä satamassa että puolentoista tunnin koneajaon aikana, mutta vielä jäi Sherlock Holmesin töitä seuraavallekin päivälle.
 
 
 
Koneajolla kokeilimme huippunopeutta niillä maksimikierroksilla, mitä ohjekirja antaa luvan pyörittää. Tuloksena oli 8 solmua vastatuuleen. Kaminamin runkonopeus on noin 7,4 somua.
 
 
 
Päivän rantautumisharjoitukset tehtiin samalla työnjaolla: mies pinnassa ja minä hyppelijänä. Tällä kertaa ei mennyt yhtä sujuvasti kuin eilen, mutta ei nyt mitään kolhujakaan sattunut. Naapuripaikan karhuveli on reissussa, joten tänään oli hyvin tilaakin harjoitella rutuun peruuttamista. Tilanneanalyysin tuloksena keksimme erilaisia vaihtoehtoisia strategioita, joita harjoittelemme seuraavaksi. Onneksi kumpikaan ei moiti toista, vaan mietimme yhdessä, miten me kumpikin voisimme parantaa omia toimintatapojamme ja toimia paremmin tiiminä.
 
 
 
Ilta "Shangri-Lassa" (kotisatamassa) oli lämmin ja seesteinen. Oli vähän haikeaakin lähteä. Kotona odotti kuitenkin kasaantumaan päässyt arki pakollisine puuhineen, joten ei auttanut kuin jättää vene yksikseen. Tänään meillä olikin sitten valtavan upea purjehduspäivä lähivesillä, siitä lisää piakkoin...