Tänään oli aika tarttua pinnalla ohjaamisen
harjoitteluun, vaikka se tuntuu nyt suorastaan vähän keljulta verrattuna ruoriin. Ainoa pinnavene, jota voimme käyttää harjoitteluun, on pieni 606 kölivene.
Saimme onnekkaasti juuri sopivan kelin: poutaa ja hiljaista tuulta 3-5 m/s. joka
tosin pyöriskeli omia aikojaan miten sattuu. Hiljaisen tuulen etuina oli, että
puomin kopsahdus sattui vähemmän ja 606 pysyi helpommin pystyssä. Sopivan
jännää se oli joka tapauksessa! Opettajana toimi tänään oma urospurjehtijani,
joka hoiti samalla sekä isopurjeen että fokan skuuttaamista. Lisäksi hän toimi
myötäisellä puomin preventterinä, jottei tule vahinkojiippiä.
Jatkopinnasta
on jäänyt entuudestaan vähän ikävä maku suuhun. Tämä saattaa johtua siitä, että
606:ssa on käännöksissä mahduttava ohjailun ohessa aika pienestä
kolosta puomin alta ja ylimääräinen nivel pitkässä yläraajassa ei siinä paljon
auta. Olin suunnitellut, etten käytä tänään jatkovartta ollenkaan, mutta kokeilen
sen käyttöä pikkuisen sivutuulessa.
![]() |
Pelottava jatkopinna osaavissa käsissä |
Miten kävikään? Jatkopinna unohtui tassuuni ja siinä sitä harjoiteltiin
huomaamatta manööverejä hankalamman kautta. Haasteelliseksi osoittautui kääntää
vene juuri oikeaan suuntaan samalla kun kiepsautti jatkopinnanvarren takakautta
ympäri ja ryömi reippaasti puomin alta toiselle laidalle katse
menosuuntaan kiinnittyneenä ja pysäytti peräsimen keskiasentoon itseään
siirtäessä. Harmitti tietysti joka kerta kun ei onnistunut ja itse vielä tiesi
minkä virheen teki. Toisaalta tuli hyvä mieli aina kun onnistui edes sinne päin
ja pienissä jutuissa oli parannettavaa.
![]() |
Tässä sitä jatkopinnaa nyt kuitenkin kesytetään |
Tänään tuli monta kertaa sellainen olo, että ymmärrän jonkun asian,
mutta tarvitsen vain toistoa-toistoa-toistoa, jotta se automatisoituu ja saan
yhdistettyä kaikki nämä pienet osavaiheet yhteen, jolloin käännös alkaa sujua
rutiinilla. Toukokuun Gloriassa oli aiheeseen sopiva Tuomas Enbusken kolumni,
jossa hän kertoi niin sanotusta 10 000 tunnin säännöstä. Sen mukaan minkä
tahansa taidon opettelu vaatii vähintään 10 000 tuntia harjoittelua. Jipii!
Olen tämän illan jälkeen taas pari tuntia lähempänä tuota purjehdustaidon
saavuttamista ja onneksi miehelläni on pitkä pinna minua opettaessaan!
Kivaa juttua, keep up the good work!
VastaaPoistaterveisin toinen aloittelija, jolla on samanlainen kaverina. (helpottaa varmaan kummasti, kun toinen jo osaa).
Kiitoksia Tytti :)
VastaaPoistaOn siitä tietysti paljon hyötyä, kun toinen osaa purjehtia jo todella hyvin. Toisaalta en varmaan koskaan tule yhtä taitavaksi kuin mieheni, jolloin olisi helppo jättää kaikki mahdolliset tehtävät hänen huolekseen - hän kun tekee ne kuitenkin paljon paremmin, tyylikkäämmin ja turvallisemmin. Siinä mielessä alusta asti yhdessä opettelussakin on hyvät puolensa ;) Kovasti tsemppiä teillekin!