torstai 27. marraskuuta 2014

Kuvausretki Utön tyrskyihin


Ah, energisistä meren tyrskyistä pääsimme nauttimaan 8. elokuuta Utössä. Tyrskyjen kuvausretkeen varaustauduttin huolella - vain eväät unohtuivat. Siis eväät! Miten niin tärkeä asia voi unohtua?



Ihminen on aika pieni täällä pikkuisenkin meren äärellä.





Mies laskettiin kiipeilyvaljaissa varmistusköysien varassa liukkaille kallioille kastumaan, mukanaan GoPro-kamera hiilikuitukeppiin kiinnitettynä.






Voih - pieni pettymys: meillä oli unohtunut GoPro-kameraan asetus, jonka mukaan se nappasi kuvan automaattisesti joka neljäs sekunti. Sillä frekvenssillä emme tietenkään saaneet napattua isoja tyrskyjä, mutta parhaat hetket tallentuivat kuitenkin omiksi muistoiksi. Kalliot ja kuohut ovat joka tapauksessa lumoavia ja tässä vähän retken kuvasaaliita...











Oli muuten aivan ihana päivä tällä pyöreällä planeetalla!



keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Maagiset elokuun illat Utössä


Utössä aika pysähtyy, muu maailma unohtuu ja luonto on iholla. Maailma ympärillä on koko ajan pienessä liikkeessä: meri, tuuli ja eläimet - mutta majakka seisoo paikallaan.



Oli upeaa kokea elokuun pehmeästi hämärtyvät lämpimät illat aavan meren ja kauniin luonnon äärellä.






Tunnistaako joku tämän upean suurehkon outolinnun?





Auringonlasku on aina kaunis ja rentouttava elämys.





Kylätie ja satamat hiljenivät, mutta sirkkojen siritys ja meren kohina jatkui.






Kuu oli kehittymässä superkuuksi. Sen valovoima vähän yllättikin saaristossa, jossa valosaastetta on hyvin vähän.



Näihin tunnemiin oli mukava nukahtaa. 

lauantai 22. marraskuuta 2014

Kolmas lomapurjehdus - Haplotin kautta Utöhön


Ainakaan tänä vuonna en saanut aikaiseksi yhtään blogipostausta reissun päältä. Olisi varmaan hauskempaa seurata purjehduksia reaaliajassa, mutta ajan viettäminen tietokoneen kanssa veneillessä tuntuu vastenmieliseltä. Kesällä olimme paljon merellä ja postaukset laahasivat koko ajan jäljessä; viimeisen lomaviikon reissu jäi jopa kokonaan välistä. Nyt siis palataan hetkeksi kesätunnelmiin...

Kolmas lomapurjehduksemme alkoi 6.8. ja jatkui elokuun puoliväliin. Seilaamme tälläkin 11 yön reissulla ensisijaisesti tuulensuuntien mukaan ja pääsimme samalla muun muassa ulkosaariston suosikkikohteisiimme: Utöhön ja Jurmoon, sekä yhteen uuteen merikarhusatamaan.

Ensimmäisen yön vietimme merikarhusatama Haplotissa, joka on mukavasti matkan varrella moneen paikkaan purjehdittaessa. Olimme varanneet pinon kevyttä lomalukemista - noin viikon kuluttua pino kuitenkin loppui kesken kaiken - taas!



Torstaiaamuna odottelimme sadekuuron ja jyminän päättymistä ja vasta kello 11 pääsimme lähtemään kohti Utötä. Alkuun etenimme leppoisasti aika hiljaisissa tuulissa. Päivän mittaan keveitä sadekuuroja tuli ja meni, joskus pienen jyrinän kera. Taas huomasimme, että ei se elämän onnellisuus ole niin riippuvainen poutapäivistä.



Iltapäivällä avomerellä tuuli jo 8-10 m/s ja luoviessa otimme yhden reivin isopurjeeseen. Norrhärän syvänteen kohdalla allamme oli 104 metriä vettä. Muistan miten joskus elämäni ensimmäisillä purjehduksilla tietoisuus syvästä merestä veneen alla jotenkin ahdisti, ikään kuin se lisäisi oleellisesti hukkumisen mahdollisuutta. Nyt mielikuvitukseni laukkaa uteliaana merimaaston maisemissa: miltä tämä alue näyttäisi ilman vettä?



Satamassa päivän kuuma puheenaihe oli Utön edustan kova aallokko. Tällä kertaa se olikin tavallista tyrskyisämpi. Myönnän pelänneeni siinä vaiheessa, kun laskimme fokkaa ja mies oli etukannella kiskomassa sitä alas. Tyrskyt nousivat korkealle miehen yläpuolelle molemmin puolin Kaminamin keulaa sen hakatessa vasta-aallokkoon 8,5 m/s tuulessa. Oli se aika höykyytystä ja tehtävien suorittaminen vuoristoradassa on aina hankalampaa kuin tasaisella. Onneksi mies oli kiinni turvavaljaissa. Itse hän ei pitänyt tyrskyjä ja keikutusta niin ihmeellisenä, koska aallot eivät vielä hyökyneet keulasta edes vyötäröön saakka tms. Mutta meillä vaimoilla on sydän syrjällään vähemmästäkin.



Matka Utöhön kesti vain neljä tuntia, mutta kyllä siinä jo maistui pienet aperitiivit ja huilihetki. Sangriakannu oli tämän kesän suosikkivenejuomamme.

Kaminamin sangria
1 melkein täysi lasillinen punaviiniä
2 cl (loraus) Cuarenta y Tres -likööriä
5 dl keltaista tuoremehua (appelsiini/mango)
2,5 dl Spriteä 
2,5 dl Fantaa
appelsiinin, limen ja sitruunan siivuja sekä jääpaloja, jos on



Utössä on kaksi vieraslaituria. Me olemme aina tässä ensimmäisessä Enskärin, eli "hotellin laiturissa". Siinä on poijut, sähköt, vesi ja aivan laiturin vieressä hyvät vessat ja suihkut, jotka sisältyvät satamamaksuun. Rantaa lähinnä olevat poijut ovat liian matalia purjeveneille, kuten eräs venäläisvene kolistellen huomasikin. Toiseksi yöksi saimme hotellin laituriin naapuriksemme s/y Solveig II:n eli Rantojen miehen perheen. He tulivat komeasti purjeilla aivan laiturin tuntumaan ja syykin sille selvisi: kone oikutteli. Myöhemmin Rantojen mies paikansi koneen vian ja fiksasi sen kuntoon - kaikki hyvin.



Luotsiveneiden laiturin toisella reunalla on ns. Hannan laituri. Siellä ei ole poijuja, sähköä tai suihkua, mutta se on edullisempi ja näköjään suositumpi. En tiedä sitten häiritseekö luotsien tuleminen ja meneminen siinä enemmän, kun pilottiveneet pinkaisevat töihinsä aivan vierestä.



Utön ilma oli täynnä pääskyjen sirkutusta, lokkien kaakatusta, tuntemattomien lintujen lirkutusta, sirkkojen ötökkäorkesterin siritystä sekä meren kohinaa.





Suomen ensimmäinen valomajakka rakennettiin Utöhön jo 1753. Se kuitenkin räjäytettiin Suomen sodassa ja 1814 rakennettiin tämän nykyisen majakan runko. Jos joku ei ole käynyt vielä Utössä Hannan opastetulla majakkakierroksella, niin suositteln lämpimästi - siellä kuulee uskomattomia tarinoita Utön elämästä, majakasta, haaksirikoista ym.



Saaristotunnelma on Utössä kohdillaan. Olimme täällä kaksi yötä, jotta ehdimme rauhassa retkeillä ja nauttia Utön taianomaisista elokuun öistä. Utössä on aina niin paljon kuvattavaa ja ihania tunnelmia, jotka haluaa säilöä, että pari seuraavakin postausta tulee olemaan vielä Utöstä.







torstai 20. marraskuuta 2014

Testausta: genaakkerin rullalaite vs sukka


Kaminamin genaakkereiden käytössä on kokeiltu sekä rullalaitteita että sukkaa. Molemmissa näyttäisi olevan hyvät puolensa ja heikkoutensa. Etenkin näin pienellä miehistöllä purjehdittaessa molemmat helpottavat genaakkerin käyttöä. Tähän mennessä olemme käyttäneet Kaminamissa ison genaakkerin kanssa sukkaa, mutta marraskuun alussa saimme kokeiltavaksi topdown ProFurl Spinex -rullalaitteen.



Sukka on ollut vuosikausia ainoa genaakkereiden ja spinnujen käytön apuväline. Koska todella suurissa veneissä (100-jalkaiset ja vielä suuremmat) sukan vetäminen alas ei enää onnistu yhden henkilön voimin, kehitettiin genaakkerin rullalaitteet aluksi näihin suuriin veneisiin.

Topdown-tyyppisessä rullaitteessa purje on kiinni vain huipustaan ja etukulmastaan. Etukulma on kiinni vapaasti pyörivässä leekarissa rummun päällä ja rullausvoima välittyy kiertojäykkää köyttä myöten purjeen huippuun. Top down rullien toimivuuden kannalta oleellisinta on voimaa välittävän köyden (kaapelin) mahdollisimman hyvä kiertojäykkyys. Kun rullaa pyöritetään alkaa purje mennnä suppuun ylhäältä alkaen ja lopuksi se rullautuu kokonaisuudessaan köyden ympärille.




Testasimme rullalaitetta, koska niiden käytettävyydessä on monia pieniä ongelmia joista halusimme olla tietoisia niiden hyötyjen ohella. Samalla halusimme vertailla laitteen toimivuutta kokemuksiimme sukan käytöstä. Testipäivänä 1.11. tuulta oli 5-6 m/s, puuskissa 7-7,5 m/s. Rullasimme 125 m2 genaakkeriamme useita kertoja auki ja kiinni. Genaakkerin nosto ylös rullalaitteineen oli aavistuksen raskaampaa kuin sukan kanssa. 



Pienen genaakkeriajelun jälkeen kokeilimme purjeen rullausta kiinni, mikä on rullalaitteen toimivuudessa se kriittisin kohta. Ennen rullaammista on tärkeää, että genaakkeri päästetään skuutistaan kokonaan irti vedosta, vaikka lepatus on hetken aikaa vähän hurjaa. Rullaaminen purjeen ollessa vedossa onnistuisi vain aivan hiljaisella tuulella. Näissä olosuhteissa rullaaminen onnistui kohtuullisen helposti. Kaapelin kuulat estivät hyvin purjeen menemistä solmuun. Rullaaminen kesti aika kauan, sillä 9 m leveästä purjeesta tulee useampikin kierros ohuen kaapelin ympärille. Purjeen rullaaminen 7-7,5 m/s puuskassa vaati myös paljon voimaa, eli kokonaisuutena miehistön energiaa kului enemmän kuin mitä purjeen alasotossa sukan kanssa olisi kulunut. 



Kun genaakkeri on rullattu, se voidaan jättää rullalaitteessa keulaan väliaikaisesti purjehduksen aikana odottamaan seuraavaa myötätuuliosuuutta. (Genaakkeria ei tietenkään voi säilyttää jatkuvasti keulassa rullalla, sillä nämä rullalaitteet ovat erilaisia kuin aurinkosuojalla varustetetun fokan tai genoan järeämmät laitteet.) Skuuttien rullautuminen muutamana kierroksena genaakkerin ympäri pitää purjeen paketissa, erityisesti sen alaosan, joka jää rullautuessa löysemmälle. Skuuttikierrokset kannattaa muistaa rullata auki ennen purjeen alasottoa, sillä muuten skuuttien irrottaminen on hankalaa ja purjeen pakkaaminen hidastuu. 



Genaakkerin avaaminen rullalta sujui hyvin. 



Purjeen pakkaaminen pussiin kankean rullalaitteen kanssa oli aavistuksen hankalampaa kuin sukan kanssa. Meillä on code zerossamme toisenlainen rullalaite ja sen purjepussi on pitkä ja kapea, johon purje rullalaitteineen on helppo laskostaa. Myöhemmässä ison genaakkerin tarkastelussa havaitsimme, että purjeeseen oli jäänyt jo lyhyen kokeilun jäljiltä painaumia kaapelin rullista.



Kokonaisarvio
- Sukka sopii kaikkiin veneisiin toisin kuin rullalaite.
- Normaalissa matkaveneessä sukka on helppokäyttöisempi kuin rullalaite.
- Purjeen rullaaminen vaatii huomattavasti enemmän voimaa, kuin sukan alas vetäminen ja genaakkerin alasotto.
- Rullalaitteen oleellisin etu on, että genaakkeri voidaan rullattuna jättää tilapäisesti odottamaan myöhempää käyttöä purjehduksen aikana.
- Rullalaitteella rullaaminen kuluttaa purjetta huomattavasti; sitä enemmän mitä kovemmassa tuulessa purjetta käytetään.
- Rullalaitteen kustannukset ovat kaksin-kolminkertaiset verrattuna sukkaan.
- Sukka täytyy käydä vetämässä alas etukannella, mutta myös rullalaitetta käyttäessä joutuu usein työskentelemään jonkin verran etukannella, vaikka itse rullaaminen onnistuisikin istumalaatikosta käsin. Tämä sen vuoksi, että rullalaitetta ei yleensä voi pitää ihan koko purjehduksen ajan keulassa.