sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Kisa-Lumikin testausta ja puuhakasta menoa


Tänä viikonloppuna emme lähteneet merelle. Lauantaina juhlimme ihanasti Isi-Kipparin syntymäpäiviä ja muu vapaa-aika meni ensi viikonloppuna (1.-2.10.) Gullkrona Kryssarklubbenin järjestämään October Raceen valmistautumiseen.

Mutta viikko sitten pääsimme tuulettumaan keveisiin syyskuun tuuliin. Ennusteiden perusteella varauduimme ajelemaan jokaisena päivänä koneella, mutta iloisena yllätyksenä pääsimme lähes koko matkan purjein sekä perjantaina että lauantaina. Perjantai iltana sujahdimme huimat 5,8 mailia pursiseuran Pyytinkarille. Lämpöä oli vielä lähes +20 ja matkaan kului hiljaisissa tuulissa vain vähän reilu tunti. Olipas leppoisaa...





Pyytinkarilla oli lämmintä niin kauan kuin oli aurinkoa, mutta syksyn koleus ja kosteus iskee heti lipunlaskun aikoihin, mikä oli perjantaina siis jo ennen kello kahdeksaa illalla! Mantereella on jo ruskaa, mutta saaristossa näköjään hieman vihreämpää.




Ruokaa odotellessa... Nälkä oli taas hirrrrmuinen kaasu-uunin humistessa ja pizzan tuoksuessa.



Lauantaiaamuna päätimme suunnata ensimmäisen kerran tänä vuonna Brännskäriin. Se on vähän tuulinen paikka, mutta kun yöksi oli luvattu hiljaisia pohjoisenpuoleisia tuulia, se oli täydellinen satama. Lauantaina etenimme 3-6 m/s tuulissa ihan mukavaa matkavauhtia. Sivutuulilla viritimme fokan ulkoskuuttaukseen ja eri purjeita nostettiin keulaan kaikkiaan viisi kertaa. Että emme olleet ainakaan laiskiaisia. Merellä oli taas paljon purjehtijoita, joitain tuttujakin ohittelimme matkallamme.



Taivaalla käytiin kiivasta ilmataistelua. Kotka on vahva ja rohkea, mutta pienemmät ketterämpiä kaarteissaan.



Olosuhteet suosivat uuden kisagenaakkerin testausta. Tämä North Sailsin Kisa-Lumikki on hieman sitä vanhempaa 120 m2 Lumikkia pienempi ja ennen kaikkea toisen mallinen. Vanha Lumikki eläköityy tämän myötä cruising-purjeeksemme. Hyvä että Kisa-Lumikki tuli kokeiltua nyt, sillä pakkasimme sen viikkoa aiemmin genaakkerisukkaan veneessä ja siihen oli jäänyt vähän kierrettäkin. Nyt se on käyttövalmiina kisoihin. 6-6,5 m/s tuulissa pääsimme 9 solmua (paras 9,28 solmua SOG). Tuuli pyöri ja puuskutteli niin, että niissä tiukimmillaan 60 asteen suunnasta puskevissa puuskissa oli vähän jo jännääkin. Olin itse isopurjeella ja mies genaakkerin skuutilla Kaminamin kallistuessa vauhtiin vesi kohisten. 20 minuutin jälkeen kurssimme kääntyi sen verran, että Kisa-Lumikki oli vaihdettava fokkaan...




...ja sitten codeen ja lopuksi vielä luoville fokkaan. Siinä kannettiin purjeita kannelle ja pois, viriteltiin pröötiä ja asenneltiin skuutteja moneen kertaan. Joskus oikein hymyilytti miten tehokas minitiimi olimme. Enää ei tarvitse paljon puhuakaan, tämä alkaa hoitumaan jo pitkälti telepaattisesti. Brännskäriä lännestä lähestyessä on väylällä kapeikko sellaisen kummelisaaren kohdalla. Pääsimme ensimmäistä kertaa hiljaisissa tuulissa luovimalla siitäkin läpi. Nyt ei tarvinnut hoitaa vesipainotankkeja ja barduunoitakaan, kun keli oli niin leppoisa - vendojen manöövereissä jäi helpommin aikaa ketteriin liikkeisiin.



Hiljaisissa tuulissa tästäkin tuli lopulta viiden tunnin purjehduspäivä, eli ihan mukavasti. Brännskär tuli lauanataina täyteen, mutta saimme onneksi vielä laiturin päädystä syvän paikan kolmen aikaan iltapäivällä. Brännskärin tunnelmista ja uudesta hienosta kahvilasta lisää ensi kerrallla.



Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!


perjantai 16. syyskuuta 2016

Laavasaaressa


Viime lauantaina 10.9. lähdimme vähän ennen puolta päivää merikarhusatama Tammosta vajaan kolmen tunnin purjehdukselle meille uuteen toiseen merikarhusatamaan Kifskäriin ("Siivshäär"). Mieheni on käynyt siellä tosiaan joskus pienenä ja meiltä on se jäänyt tähän mennessä käymättä, koska niillä kulmilla on muitakin kivoja paikkoja. Alkumatkasta oli vielä sumua, mutta näkyvyys ei ollut ihan mahdoton.



Matkalla oli vähän kaikkea: sivutuulta, vastatuulta ja myötäistä. Olen nykyään lähes koko ajan isopurjeen skuutilla ja mies keulapurjeella. Lauantaina säädin isoa tuulen oikutellessa ja mies istui toimettoman näköisenä vieressä. Kysyin: " Onko sulla allday ja allwind fokkatrimmit?"  Mies väitti tehneensä juurikin sellaiset supertrimmit, jotka toimivat niin sivu- kuin vastatuulella - niin varmaan.



Joskus päästän Kipparinkin isopurjeen vinssille, mutta teen selväksi, että hän on nyt sijaistamassa sen aikaa, kun käyn äkkiä sisällä tms. Hän näyttää tuossa kyllä aika onnelliselta.




Sisäänajo Kifskärin länsisataman puolelle oli niin jännittävä, että kun juttelin meidät vastaanottaneen herran kanssa, sanoin vahingossa syväytemme olevan 3,20 (se on siis 2,30). Pääsimme laituriin köliä kolistelematta.



Iltapäivä oli kesäisen lämmin ja söimme lounaaksi banaanikakkua takakanella. Meillähän oli alun perin suunnitelmissa koukata Högsåran kautta ja syödä Farmor´s Cafen herkkuja, mutta ei sitä purjehtimista malttanut keskeyttää. Purjehtiessa muistelin yksityiskohtaisesti viimeisintä herkullista Farmorsin ateriaa ja ajatuskin oli nautinto.



Illan ohjelmassa oli Kaminamin köysipussien fiksailua ja tietysti saariretkeilyä. Olin aika innoissani tämän saaren kuvailusta merikarhukirjassa, että täällä olisi muun muassa "hyvin säilyneitä tyynylaavoja ja muita merkkejä tulivuoritoiminnasta" ja "aarniometsiä". Suomi on melkein kuin Uusi-Seelanti: tulivuoriaktiivisuus on vaan vähän harvempaa ja maanjäristykset lievenpiä (sellaisenkin olen Suomessa kokenut muutama vuosi sitten).



Laavatyynyjä emme suuresta saaresta tällä kertaa löytäneet, mutta hienoja kalliota ja jännittäviä paikkoja metsässä tuli paljonkin vastaan.




Pienet kärpässienet ova kuin koruja metsän pohjalla. "Kato Muru, ihana kärpässieni!" "Ite oot." "Ai kui?" Myöhemmin mies totesi kotona: "Sun serkkuja on meidän pihalla." Minä: "Mitäh?" ja katsoin ulos: nurmikollemme pukkaa kärpässieniä. Niinpä niin...



Saaren itäpuolella on toinen merikarhusatama, jonne sisäänajo on jo niin matala, ettei Kaminamusella ole sinne asiaa. Kävelimme sinne kuitenkin katsomaan paikkoja. Itäsatamatan laguuni on vielä kauniimpi kuin länsisataman. Kuvani eivät tee sille täyttä oikeutta, sillä tyynessä illassa, punertavassa valossa ja sirkkojen sirityksessä se oli lumoava! Siellä yöpyivät yhdet tututkin ja kävimme vaihtamassa kuulumisia. Näköjään muillakin on ollut tänä vuonna elämässään vähän suurempaa draamaa. Oli silti lohduttavaa huomata, miten me, jotka pystymme näkemään asioiden hyvät puolet, putoamme aina jaloillemme: ponnistelemme, hyväksymme, sopeudumme ja olemme kiitollisia niistä asioista, jotka ovat hyvin.





Länsisatamankin puolella oli kaunis ilta ja muutamat kukatkin kukkivat vielä sinnikkäästi. Orvokkeja olen löytänyt saarista vielä lokakuussakin.






Auringonlasku jäi vähän metsän taakse. Sen olisi varmaan nähnyt, jos olisi kävellyt uudestaan saunakallioille. Iltakosteuden myötä kalliot muuttuivat liukkaaksi, hyttyset nälkäisemmiksi ja pian auringonlaskun jälkeen tuli pimeääkin - jäi menemättä. Nämä syyspurjehduskauden pimeät illat ovat upeita - katson joka ilta ennen nukkumaan menoa tähtitaivaan. Saaristossa se näyttää paljon upeammalle, kun valosaastetta ei juuri ole.



Mitä olen tässä tuttujen kanssa  jutellut, oli kaikilla samanlaisia kokemuksia viime sunnuntailta: aamulla oli lämmintä ja aurinkoista  (Kifskär +21), mutta jo aamupäivällä taivas peittyi harmaaseen pilvitäkkiin ja kotimatkalle lähdettiin sumussa lämpötilan tippuessa +15 asteen paikkeille. Aamulla meillä oli koko hytti täynnä valkoista rapisevaa kangasmassaa, kun otimme sukan pois 120 m2 genaakkeristamme ja siirsimme sen ihan uuteen kisagenaakkeriimme; toiveena päästä kokeilemaan sitä kotimatkalla. Lämmin aamu innosti Kipparin tanssimaan flamencoa kannella - tai jotain. 



Kotimatka alkoi sumuseikkailulla fokan kanssa pahimmillaan noin 3 minuutin näkyvyydellä (5,5-6 solmun vauhdissa). 




Voimistunut sivutuuli (7-7,5 m/s) toi vauhdin lisäksi näkyvyyttä ja nostimme coden keulaan. Se peittää kyllä niin paljon näkymiä, ettei sillä viitsi umpisumussa kaahailla. Sumun hälvettyä lämpötilakin nousi +17 asteeseen. Puuskissa ja surffeissa ylittyi 9 solmua useita kertoja. Päivän paras vauhti oli 9.57 solmua.



Paluuliikennettä riitti; parhaimmillaan laskin näköpiiristämme 35-40 purjevenettä ja muutaman moottoriveneen.



Ennen kotiränniä etenimme kurssin käännyttyä vastaisempiin tuuliin ja parhaat puuskat ylisvät jo 9 m/s. Otimme vesipainotankit käyttöön ja kiidimme täydellä isolla ja fokalla aika kallellaan. Minä olen kuulemmma meistä kahdesta se innokkaampi kippaaja. Kotirännissä sivumyötäiset tuulet kuljettivat meitä hyvää vauhtia, parhaimmillaan mentiin taas reilua 9 solmua ja sain sillä aikaa hyvin pakattua ja siivottua sisätilat. 43,5 mailia taittui odotettua nopeammin, vaikka matkan varrella oli kelluntahetkiäkin. Tänä viikonloppuna ei taideta paljon vauhdilla juhlia, sillä luvassa on lempeitä syystuulia.




Ihanaa viikonloppua kaikille maalle ja merelle!
Me purjehdimme parhaillaan Pyytinkarille ja huomenna suunnitelmissa on Brännskär. 

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Purjehduspeikot karkaavat saareen nukkumaan


Viime perjantaina sää vaikutti siltä, että tuuli häviäisi myöhemmin illalla. Nipistimme muutaman tunnin töistä ja lähdimme ajoissa matkaan. En kehtaa edes sanoa miten ajoissa. Pilvipoutaisena syyskuun päivänä lämpöä oli vielä +18 (merivesi +16).  Ensimmäisen reilun tunnin pöristimme kuitenkin kotirännissä koneella, kun tuulta ei ollut. Avoimemmilla vesillä virisi 3,5 m/s henkäys  codelle sopivasta suunnasta ja taas mentiin kovempaa kuin "economy class" -koneajolla: 7 solmua.



Vastaisemmalle tuulelle nostimme fokan ja sitten rullasimme taas auki coden ja sitten fokan ja coden... Oi näitä saariston pyöriviä tuulia! Se on vähän sama pitää codea rullalla keulassa kuin sateenvarjoa kassissa - varmasti ei tule sopivaa sivutuulta codelle tai tarvetta sateenvarjolle. Ainakin oli koko ajan puuhaa.



Tuulta oli perjantaina parhaimmillaan 5 m/s ja silloin Kaminami kulki mukavaa kasia. Jossain vaiheessa saimme kisakamuksemme pienen trimaraanin, mutta sen pussikas code ei näyttänyt toimivan näillä tuulilla yhtä hyvin kuin meidän latteampi ja Kaminami pääsi näyttämään vahvuutensa hiljaisessa tuulessa. Purjeveneitä näkyi liikkuvan vähän joka suunnassa - vielä on kautta jäljellä.




Ennen Paraisten portin kapeaa sunttia oli laskettava kaikki kolme purjetta. Yllämme lenteli harmaahaikara. Puun latvassa seisoskellessaan se näyttää jotenkin hassulta - eikös noilla koivilla kuulu kahlata? Vai onko ne vaan koristeet?




Kolmessa purjeessa olikin pakattavaa ennen rantautumisvalmisteluja. Meillä on onneksi aika sujuvat rutiinit ja tiimityö. Tekemällä oppii tiettyyn rajaan saakka yhä tehokkaampia toimintatapoja. Mieheni bravuuri on tuoda tuo pitkä fokkapussi fokan alle ennen purjeen laskua ja ta-daa - fokka on nopsasti ja näpsästi paketissa. Tosin se onnistuu vain kevyellä kelillä.



Heti kuuden jälkeen illalla saavuimme merikarhusatama Tammoon ensimmäisenä ja pian tuli vielä pari venettä lisää. Aloitin jo syyspetaukset, eli levitin aluslakanan alle fleecehuovan pitämään syyskosteuden loitolla. Pussilakanat ja tyynyliinat ovat tietysti kuivapintaisena pysyvää mikrokuitua. Ne ovat kyllä tähän aikaan vuodesta ihan ehdottomat.



Tämä on purjehdusmielentilassa yhtä tärkeää kuin "lintu lentää", "lintu ui" tai "kala polskii": rannassa ui suuri viiskorvainen meduusa. Luonnon äärellä muistaa aina, että ei tämä niin ainutlaatuista, tai muita elämänmuotoja tärkeämpää, ole olla ihminen.



Onneksi pääsimme lähtemään joustavasti merelle näin hiljaisten tuulten päivänä. Matkaan meni kuitenkin viisi tuntia ja nyt meillä oli jo seitsemältä ruoka pöydässä, kello 20.10 lippu laskettuna ja pian sen jälkeen olimme peiton alla. Kirjojamme jaksoimme lukea vain 20 minuuttia, silloinkin taisi jo muutaman kerran kopsahtaa kirjankarmit otsaan. Nukuimme rankan viikon jälkeen iltaysistä aamukymppiin. Tai mies nukkui - minulta meni alkuyöstä muutama tunti motoneuroneitteni sähköhäiriön korjaamiseen, mutta nukuimme siis joka tapauksessa ruhtinaallisesti.

Juuri tänään juttelimme ystäväni kanssa siitä, miten joskus yöllä herätessään ihmettelee, että missä sitä onkaan: kotona, veneessä vai matkoilla. Kun paikka on selvinnyt, niin seuraava unenpöppyräinen kysymys mielessä on: missä on pohjoinen? Jostain syystä meillä on ystäväni kanssa molemmilla hassu tarve tietää miten päin olemme suhteessa maapalloon. Omat suosikkini ovat pää pohjoiseen tai länteen. Nyt tämä tietysti naurattaa, mutta puoliunisena nämä ovat vakavia kysymyksiä.



Lauantaiaamuna hieroin kahdesti silmiäni ennen kuin uskoin kellon olevan kymmenen. Ensin pieni aamupaniikki: muilla on jo liput nostettuina, kaikki satamat täyttyvät pian, tuuli loppuu taivaalta ihan kohta ja elämä on muutenkin jo melkein ohi! Sitten pyyhimme aamukosteuden ikkunoista ja katsoimme ulos: ei kiirettä mihinkään, siellä on sumua. Nautimme kaikessa rauhassa aamiaisen ja ihmettelimme miten mukava fiilis tulee riittävästä unesta.



Lauantaina purjehdimme meille uuteen satamaan, jossa mieheni tosin oli käynyt joskus pienenä vanhempiensa kanssa. Ennakkotietojen perusteella siellä olisi muun muassa "hyvin säilyneitä tyynylaavoja ja muita merkkejä tulivuoritoiminnasta" sekä "aarniometsää". Seikkailut siis odottivat!


Lämpimiä syyspäivä ja tunnelmallisia iltoja!



torstai 8. syyskuuta 2016

Veneessä kotoilua harmaassa syyskuussa


Viime perjantaina teimme taas superstartin: tunti sen jälkeen kun mies pääsi töistä olimme jo merellä. Se tosin vaatii paljon valmistautumista, saumatonta tiimityötä ja vähän onneakin liikenteen sujumisessa. Järjestelmäkamerani oli huollossa ja olin aivan varma, että juuri tänään kaikki tutut purjehtivat täydellisillä purjetrimmeillä komeasti kallellaan myötävalossa pitkän kameraputken kantaman päässä ja vilkuttavat iloisesti. Lisäksi pyöriäiset parveilevat ja hylkeet hymyilevät kivillä loikoillen perhosten lennellessä niiden ympärillä. Sellaista on elämä pelkän pokkarikameran varassa.



Perjantaina pilkisteli vielä aurinko ja ilma tuntui hiostavalta (+19), mutta tuuli tuntui kuitenkin jo vähän kelmeältä paljaalla kaulalla. Muuten syyskuun ensimmäisen viikonlopun sää oli lähes mitä luvattiinkin: sateinen. Tuuliennuste laimeni pitkin viikonloppua ja lopulta se 10 m/s ei mennyt poikki parhaissa puuskissakaan sunnuntaina. Perjantaina etelään suunnatessa oli paljon purjehtijoita. Meillä oli myötäisiä tuulia, 6-7 m/s, viimeisen tunnin aikana tuuli hiljeni 2-3 m/s, mutta pääsimme koko neljän tunnin matkamme purjeilla.




Tämä oli ensimmäinen kertamme tällä kaudella Pursiseuran Svinössä. Meitä taisi yöpyä siellä perjantaina 9 venettä. Iltavalo oli kaunis ja yö muuten rauhallinen, mutta tuuli kääntyi yön aikana enustettua enemmän ja saimme aikamoiset aallonloiskeet peräämme. Jos olisimme tienneet, olisimme topanneet perähytin ovioaukon pihakalausteillamme (säkkituolit), mutta nyt piti topata korvat tulpilla.



Lauantaina jotkut kävivät taas aamu-uinnilla 15,5 asteisessa vedessä. Hrrrrrr... Lähdimme harmaaseen aamuun (+17) luovimaan 3-4 m/s tuuleissa. Päivän oppitunti käsitteli purjeiden trimmaamista vendoissa niin, että vauhti saadaan nopeasti takaisin käännöksen jälkeen. Veneissä on kuulemma tämän suhteen eroja, miten ne kirivät uudelleen vauhtiin. Nyt oli hyvä tilaisuus treenata, kun tuulta oli niin vähän, ettei minun tarvinnut hoidella barduunoja. Saimme yhden kunnon sadekuuron niskaamme, jonka myötä lämpotilakin laski +15 ja sen päälle tuli vielä silloin tällöin pientä tihkua. Mutta ei haittaa: meillä on semmoiset sadevaatteet, että niillä voisi varmaan matkailla avaruudessakin.



Merikarhusatama Haplot oli lauantaina aika suosittu. Vastarannalla, etelänlomakohde "Las Lammanissa", oli näköjään salatalkoot, joista ei oltu tietoa. Siellä soivat painepesuri, moottorisaha ja vasara, kunnes iltapäivän sateet alkoivat. Kahden karhusataman lopputulokset olivat lipun laskettua: Haplot 8 - Lamman 7. Aurinko ja lippu laskivat tänään jo kello 20.29 ja tästä ne syysillat lyhenevät huimaa vauhtia.



Sateen ropistessa nautimme välipalaksi mukilliset: kahvin Cuarenta Y Tres -liköörillä ja rommikaakaon. Pulla kuuluu tietysti tähän "häpi miiliin". Sade piti pieniä taukoja, mutta kyllä se ilta meni veneessä kotoiluksi. Katsoimme loppuun perjantai-iltana kesken jääneen elokuvan sekä yhden uuden. Lasilliset punaista ja hieman suolapähkinöitä maistui leffaa katsoessa. Netti toimii harvassa paikassa saaristoa niin hyvin, että elokuvia voisi katsoa sen kautta. Siksi olemme varanneet veneeseen sadepäivien iloksi vanhoja kunnon dvd:tä. Illan elokuva, tositapahtumiin perustuva yhden naisen aavikkoseikkailu "Tracks",  oli mielenkiintoinen ja jätti miettimään ihmismielen syövereitä. Jotenkin tuohon päähenkilöön oli helppo samaistua. Illan lopuksi pelasimme hypi-hytti-hyttystä: minun pelikenttäni oli paaran puoli veneestä ja miehellä styyran. Lopputulos: minä 3 hyttystä + 1 hirviömäisen suuri hämähäkki - mies 0 + 0. Lisäksi laitoin elävänä ulos pari ei-haitallista hyönteistä.




Elämää lähellä luontoa: yöllä sirkkojen siritys kilpaili sateen ropinan kanssa ja sunnuntaina aamukaste ulottui veneen sisälle. Kipparini on vilukissa ja hytisi +15 asteisessa aamussa, kunnes sai lämmitettyä vaatteensa lämppärin puhalluksessa. Itseäni häiritsi vain kosteus.



Sunnuntain paluuruuhkassa pääsimme aika pitkälle vaihtelevaan (4-8 m/s) myötätuuleen fokka-virsarilla. Päivän hetkellinen pieni pala sinistä taivasta on tässä kuvassa, muuten pakemimme sadepilviä ja välillä vähän kastuimmekin.



Peräsinten säätöä sivutuuliosuudella ja pian mentiin taas niin, ettei peräaaltomme saanut meitä kiinni. Kotisatamassa voi taas todeta, että satoi tai paistoi, niin aina tämä kotiolot voittaa...





Niin ja mitä niihin kuvauskohteisiin tuli: todellakin monta tuttua venettä olisi ollut järjestelmäkameran kantaman päässä, mutta jouduin tyytymään räpsyttelemään vain lähimpiä pikkukameralla. Onneksi sain tänään sen järkkärini huollosta, juuri sopivasti viikonlopuksi. 



Ihanaa viikonloppua kaikille!