lauantai 27. elokuuta 2016

Uutta söpöä Högsårassa


Viime sunnuntaina tuulta oli 6-9 m/s, kun lähdimme Öröstä Högsåraan. Emme ole tällä kaudella vielä Högsåraan ehtineetkään ja se on sentään meille ehdoton jokavuotinen kohde. Lisäksi se on tavallaan kotikontuja, sillä Äiti-Kipparin tekemän laajan sukututkimuksen mukaan mieheni esivanhempia on asunut juuri Högsårassa. Kutsunkin miestäni välillä "Högsåran Prinssiksi".



Nostimme isopurjeen heti satamasta ulos ajattuamme ja alkumatka oli rentoa myötätuuleen laskettelua hyvää matkavauhtia pelkällä isopurjeellakin. Matkaa oli edessä vain vähän toista kymmentä mailia. Lämpöä oli aamupäivällä upeat 21 astetta.



Loikoilu loppui Högsåran länsipuolelle saavuttuamme, kun tuuli kääntyili parissa sekunnissa jopa 90 astetta. Purjehdimme välillä sivuvastaiseen ja toisinaan sivumyötäiseen. "Tuuliviiri rauhaton, ti-dan-tidan-taa,,," Kun tuuli vihdoin tasaantui olikin jiipin paikka ja pian sen jälkeen laskimme purjeet Kejsarhamnenin lahdessa.



Sunnuntaina taisi olla joka satamassa hyvin tilaa, niin Kejsarhamnenissakin. Kaiken kaikkiaan söpössä Högsårassa oli todella monessa paikassa maalattu rakennuksia, siistitty pihoja, laitettu runsaammin kesäkukkia ym. Högsåra on noussut selvästi matkailiukohteena seuraavalle "levelille".



Satamarutiinien jälkeen totesimme, että näin iltapäivällä maistuu lonkku-kakkulounas. Farmors Caféssa ei ollut enää jonoa, mutta kakkupöytä notkui niin, että siinä oli tällaisella gluteenittomallakin asiakkaalla valinnanvaikeutta.




Päädyin raparperi-juustokakkuun ja siemailin sen kanssa vuorotellen kaffetta ja lonkkua. Vaikea sanoa kumpi oli parhaista makuyhdistelmistä parempaa. Mies otti mustikkakakkua ja molemmista täytyy sanoa, että olivat upeita. Mietin että en ole koskaan syönyt täällä mitään keskinkertaista, kaikki on ollut todella hyvää. Lisäksi tämä ympäristö saa sydämen riemuitsemaan kesästä ja kaikesta pienestä kauniista.



Farmorsissakin oli uutta. Pihaa on siistitty ja kukkia istutettu lisää. Jätskikioskin paikalla oli pieni puoti, jossa myytiin pientä nättiä ja kahvilan fanitavaraa.




Asiakkaat ohjataan nyt kahteen pisteeseen, mikä varmasti helpottaa jonoja parhaimman sesongin aikaan. Tästä uudesta paviljongista saa juomia (myös alkoholia), pientä suolaista ja jätskiä. Kakut ja ruuat tilataan edelleen tutusta paikasta sisältä. Paviljongilla on oma soma terassinsa, jonka toisena seinänä on muhkea auringonkukkaistutus.





Seurasin miten yksi työntekijöistä kävi laakean korin kanssa keräämässä yrttejä ja koristekukkia Farmorsin keittiöön heidän omalta niityltään.



Mietimme, että jos jäisimmekin tänne koko päiväksi ja tilaisimme vaan pikkuhiljaa syötävää ja juotavaa, kunnes napa ratkeaisi. Välillä voisi pelata palloa, jos lapset eivät ole pelikentällä, jotta saisi taas uuden nälän aikaiseksi. Noh, kävelimme kuitenkin muutamaksi tunniksi veneelle ja tulimme heti uuden nälän kurahdettua takaisin illalliselle.




Farmorsin lampaat laidunsivat onnellisina. Karitsat antoivat rapsuttaakin, mutta niiden päässä oli teräviä kohtia: sarvet ovat puhkeamassa.





Illallinen oli niiiiin herkullinen, ehdottomasti tämän kauden parhaimpia. Kasvisannoksessa oli grillattua naurista ja porkkanaa sekä vuohenjuustoa. Rapeaksi paahdetut hampunsiemenet antoivat kivaa makua vadelmavinegreten ja karhunlaukkaöljyn ohella. Speltti piti jättää gluteenin vuoksi annoksesta pois, mutta yrttinen rasvainen perunasohjo vei taivaaseen ja takaisin. Tuo ruusulimu puolestaan vei aikamatkalle lapsuuteen. Pienenä nuuhkin lumoutuneena isoäidin käsivoidepullon ruusuntuoksua ja toivoin, että voidetta olisi voinut maistaa. Tämä limu maistui ihan samalle, mille se vanhan ajan käsivoiden tuoksui - joten maistettu.



Kippari nautti filettä rakuunamajoneesilla, sipulilla ja ketunleivillä.



Kahvilakoira Tosca leikki mustan kaverinsa kanssa. Siinä on salonkikelpoinen hauvakaksikko. Eivät koskaan kerjää tai häiritse ruokailevia asiakkaita, mutta tuovat hauskaa eloa pihapiiriin. 



Ruokailun päälle on hyvä vähän liikuskella. Kävelymatkalla Farmorsista Byvikenin Lillbryggan satamaan on pieni eläintarha. Ensin lehmälaidun, sitten komea kukko ja kanaset erään talon pihalla ja lopuksi lampaat omassa aitauksessaan. Lässytän vähän kaikille, tuo pieni sonni näytti ymmärtävän mitä tarkoitan.



Byviken oli myös ehostanut satama-aluettaan ja Bar Rumpan laajentanut terassiaan. Tämä oikeastaan ratkaisi asian: olemme rauhallisemman Kejsarhamnenin vakioasiakkaita; yörauha on siellä ollut aika taattu. Mutta todella hienoa, että on erilaisia satamavaihtoehtoja.



Illalla taivas tummui ja lisäsimme hiukan kävelyvauhtia.



Kun astuimme Kejsarhamnenin laiturille alkoi kaatosade. Oi mikä täydellinen ilta - se on niin tunnelmallista viettää lukuhetkeä tai katsoa elokuvaa veneessä, kun sade ropisee kattoon. Kausi olisi jotenkin huono, jos ei tulisi välillä muutamia sadeiltojakin. Niin ja jokunen sadepurjehduskin pitää tietysti kokea.



Sade loppui aikanaan ja lippu laskettiin tyynessä hiljaisessa illassa. Vain muutama vene oli kanssamme laiturissa ja yö oli rauhallinen.




Kotimatka Högsårasta olikin melkoinen sumuseikkailu maanantaiaamuna, siitä ensi kerralla.


Kauniita syyspäiviä kaikille!


torstai 25. elokuuta 2016

Vihdoin upeassa Örössä


Viime Lauantaina lähdimme aamulla Merikarhujen  Sänkörenistä kohti Örötä. Nostimme isopurjeen kaveriksi fokan siniselle taivaalle ja aloitimme luovin. Joku oli blingannut meren Swarovskin kristalleilla, vesi solisi veneen kulkiessa ja tuuli tuntui lempeän lämpimältä + 20 asteisessa aamussa. Hienompaa purjehduspäivää saa hakea, vaikka "hienoa" voi tietysti olla monenlaista.

 


Noin neljän tunnin matka meni fokka - code - fokka - code ja fokka - fokka -rallissa. Mutta muakavaahan se säätö oli näissä olosuhteissa.





Hiljaisella vastaisemmalla tuulella vaikutti siltä, että fokka toi yhdessä code zeron kanssa käytettynä muutaman kymmenyksen lisää vauhtia. Jos olisi oikein halunnut viritellä, olisi kuulemma pitänyt vetää fokka vielä ulkoskuuttaukseen ja alun perinkin hankkia vähän toisen mallinen fokka isopurjeen ja coden väliseen solaan. Mutta meillä riitti puuhaa, kun trimmasimme kolmea purjetta kahdestaan. Pääsimme mukavaa 7- reilun 8 solmun vauhtia tuulennopeuden ollessa suunnilleen sama.



Mielestäni purjeveneen matkanopeus aina hyvä, kun se ylittää koneajonopeuden "economy class:issä", eli taloudellisessa koneajossa. Puolivälissä matkaa sivuvastainen tuuli voimistui hetkeksi 5 - 6,5 m/s, jolloin menimme aika kallellaan hyvää vauhtia, tehden peräaaltoa kuin moottorivene. En tainnut edes malttaa katsoa mittareitta, kun tasapainoilimme tarkkaan trimmien kanssa. Keskustelimme vinssien välityksellä: mies: "Rätätätätätäää", johon minä: "Rätät-rätät." Mitäs tässä olisi 19 vuoden jälkeen on paljon muutakaan juteltavaa...



Viimeiset neljä mailia ajoimme koneella Örön sisääntuloreittiä - körökörö - siis hitaammin kuin purjeilla pääsisi. Olimme varautuneet siihen, että Örö olisi jo täynnä kello 14 aikoihin, joten meillä oli myös plan B ja jopa C. Kun saavuimme satama-alueelle, vislasi henkilökunta meille laiturilta ja osoitti paikan uloimman laiturin päätykarsinaan komennolla "perä edellä laituriin". Se oli sillä hetkellä ihan viimeisiä vapaita paikkoja, mutta näköjään hieman oli vaihtuvuutta vielä alkuillastakin. Mitäs me onnenpossut taas!

Noihin kahden veneen aisapaikkoihin on vähän hankala valmistella venettä ajoissa, kunnes tietää kummalle kyljelle ja mihin kohtaan lasketaan fendarit ihan alas sekä valmistellaan springiköysi hollille ja kummalle puolelle taas yläfendarit naapuriveneen kylkeä vasten. Kun paikka osoitetaan tai valitaan, pitää kaikki laittaa aika hösselillä.



Nautimme ankkurimaljat aurinkoisella terassilla ja törmäsimme siellä myös tuttuihin, joiden kanssa tuli jutusteltua useampaan otteeseen. Örössä kaikki on tietysti vielä uutta ja fiksun näköisesti rakennettua.




Tein äkkiä lämpimät voileivät, jotta jaksaisimme kirmata tutustumaan saareen ja voisimme siirtää illallisen reilusti myöhempään. Örön merkityt reitit vaihtelivat asfaltti- ja mukulakiviteistä hyvin raivattuihin polkuihin. Seikkailuihin houkuttavia jyrkkiä portaita ja muureja näkyi siellä täällä.




Ensimmäiseksi kävimme pienessä kaupassa, missä katseeni haki systemaattisesti vain yhtä tuoteryhmää: karkkia! Se on sokeriaddiktille pahempi juttu lähteä kiireiseltä viikolta reissuun ja huomata veneessä, että namit jäivät pakkaamatta. Karkki on paha tapa, mutta onneksi paheeni ovat kokonaisuutena aika pienet.



Örössä oli monenlaista nähtävää. Me olimme kiinnostuneimpia luontomaisemista. Osa vierailijoista kuvasi makrojen kanssa ötököitä ja kasveja. Osa tutustui linnakkeisiin ja tykkeihin jopa yksityisen oppaan kanssa. Jotkut vuokrasivat suppailulaudat tai kajakit, toiset fillarit ja urheilullisimmat juoksivat hikilenkkiä luontopoluilla. Mahtavan monimuotoinen saari siis!







Kävelimme parin tunnin lenkin ja vakuutuimme, että täällä voisi helposti viihtyä useita päiviä. Pyöräillen näkee enemmän kilometrejä, mutta kävellen tarkemmin. Pysähdyin tämän tästä ihastelemaan jotain pientä ja ihanaa: miten aurinko paistaa läpikuultavien punaherukoiden läpi, kuinka syvän vihreää sammal on kivikoissa, miten orava leikkii puissa, kuinka kauniisti kanervat punaavat nummet, miten paljon perhosia liitelee niityillä. Äänetkin olivat hienoja: sirkkojen siritystä, lintujen liverrystä, rapinaa puissa, tuulen suhinaa ja meren kohinaa.






Hiekkarannalla oli kauniit maisemat ja kesäisen lämmintä tuulenvirettä.





Vessat ovat siistit ja toimivat, mutta kiireisimmän sesongin aikaan on syytä varautua oman veneen vessan käyttöön. Satamassa on siis vain kaksi naisten vessaa ja lisäksi yksi vähän matkan päässä saunalla. WC:n yhteydessä on rannassa ulkotiskipaikka - loistavaa! Sauna oli upea, mutta suihkuja oli naistenkin puolella vain kolme ja niihin kertyi helposti jonoa. Moni ihmetteli miten veden lämpötilaa säädetään suihkun tyylikkäistä älyhanoista (se iso pyörylä pyörii molempiin suuntiin). Myös pukuhuoneessa oli syytä olla sopuisa, kun pukeuduttiin ja puunattiin ihan vieri-vieressä. Saunasta on kauniit merinäkymät ja uimalaiturikin on hieno. Vilvoitella voi joko ulkoterassilla tai tuulen suojassa lasisessa terraariossa (missä ei kuitenkaan ollut juoma-automaattia tai juoksupyörää). Saunoja on saarella useita ja ne muut ovat varattavissa yksityisvuoroihin.




Illalla yritimme katsoa vielä saunan ja ruuan jälkeen tositapahtumiin perustuvaa seikkailudraamaa Everest, mutta nukahdin kesken leffan ennen kello kymmentä. Heräsin kuitenkin jonkin ajan kuluttua siihen, että illaksi vaihtuneessa kylkinaapurissamme oltiin nautittu runsaasti alkoholia ja seurustelu takakannella kävi niin äänekkääksi, että korvatulpatkaan eivät riittäneet. Odotin ja odotin, mutta pahemmaksi meni vaan. Varttia yli puolen yön avasin luukun, hymyilin herroille ja sanoin: "Hyvää yötä". Herrat olivat niin fiksuja, että ymmärsivät vinkin ja vetäytyivät sisätiloihin - ah yörauha ja lisää unta!



Sunnuntaina jatkoimme Öröstä vielä Högsåraan, ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Pitkä viikonloppu merellä tuntuu aina kuin kokonainaiselta lomaviikolta. Kiitokset muuten kaikille lukijoille, jotka ovat tulleet kauden aikana laiturilla juttelemaan ja kannustaneet jatkamaan bloggaamista tämän alkukauden hiljaisemman jakson jälkeen. Erityisen kiva oli kuulla, että aloittelevat purjehtijat ovat hyötyneet blogista, joku on innostunut liittymään Merikarhuihin ja joku taas saanut paljon vinkkejä kivoista satamista. Saa tulla juttelmaan jatkossakin!



Ensi viikonloppuna vietetään jo muinaistulien yötä eli venetsialaisia - 
oletko valmis?