Blogissa on ollut nyt hiljaista työ- ja tanssikiireiden vuoksi. Siinä vaiheessa kun on ollut aikaa, ei ole enää ollut energiaa. Nyt pohdin jo ovatko planeetat ylläni jotenkin epäsuotuisassa asennossa, kun elämä koettelee joka alueella. Vaikka selvähän se on, ettei ihan aina voi paistatella onnellisten tähtien alla.
Viime viikonloppuna olin kamalan väsynyt pitkien työreissupäivien jälkeen ja lauantai meni lähinnä elpyessä. Sunnuntaina sairastin nopean ja tehokkaan vatsataudin ja pääsin siitä maanantaiksi jaloilleni töihin sekä tanssitreeneihin. Ensi viikonloppuna pitäisi esiintyä vuoden suurimmassa tanssishowssa Helsingissä ja pian sen jälkeen on toinen iso show Turussa. Tietysti niihin treenataan niin täysillä, kuin harrastelijapohjalta töiden ohella irtoaa: noin 8 tuntia viikossa ja videoavusteiset kotitreenit päälle. Nämä ovat omalta osaltaan vuoden kohokohtia ja esiintymisreissu on paljon muutakin kuin muutama minuutti säihkettä parrasvaloissa.
Maanatai-illan treenit päättyivät siihen, että minun pohkeeni ja jonkun toisen kantapää kohtasivat toisensa kovalla voimalla bhangran tahtiin. Sen pitäisi kaiken logiikan mukaan olla tuossa koreagrafiassa mahdotonta, mutta aina se elämä yllättää. Jalka meni alta, enkä ole sen jälkeen pystynyt varaamaan siihen painoa. Linkutan nyt kepeillä, ortopedi määräsi saikkua, lepoa, kylmää, kohoa, vahvaa lääkettä ja perjantaina katsotaan tilanne uudelleen. Tanssiryhmä tekee tänään plan B:n, jossa joku muu hoitaa oikean laitahyökkääjän paikkaani koreografiassa. Itse pääsen sentään katsomoon, jos jalka ei tule sisullakaan tanssikuntoon.
Tiistaina tietokoneeni hajosi. Se oli otettu käyttöön vasta loppusyksystä, mutta ilmeisesti kryptausohjelmassa on virhe - blaablaa - en pääse käsiksi mihinkään tiedostoihin tai ohjelmiin - blaadiblaa - niitä ei todennököisesti voida ikinä palauttaa - blaablaa. Varakopion olin tehnyt edellisenä päivänä, mutta ulkoisella kovalevylläpä ei ollut sille riittävästi tilaa (siihenkin on syynsä blaablaablaa), joten taisin menettää aika paljon kuvia ja muuta mukavaa. Saa nähdä jatkuvatko postaukset Kaminamin viimeisitä lomapurjehduksista Särsöstä ja Ahvenanmaalta. Onneksi olen tallentanut kaikki työhöni liittyvät tiedostot parille tikulle joka ikinen päivä, muuten harmittaisi itkuksi saakka. Mietin että pitäisiköhän olla säännöllisesti päivitettävä ulkoinen kovalevy pelkästään valokuville ja muulle sentimentaaliselle aineistolle.
Mutta hei, olen sentään viime kierroksen lottovoittaja: neljä oikein ja 10 euroa! Se on kyllä huikeaa onnea, sillä muistan lotota vain muutaman kerran vuodessa, muina viikkoina järkeni vetoaa todennäköisyyslaskentaan. Vakavasti ottaen olen taas tavattoman kiitollinen siitä, että mieheni pähkäilee tuota tietokonehärdelliä, vaikka hermot meinaa hänelläkin mennä kaiken vapaa-ajan ohella. Toisekseen hän auttaa ihan kaikessa muussakin nyt toipilasaikanani. Ystävät, ja etenkin tanssikamut, tsemppaavat ja vinkkaavat hoitoniksejä ja töissäkin suhtaudutaan ymmärtäväisesti. Tanssiope kävi aamulla tuomassa omia droppejaan ja tsekkaamassa voinnin. Niin että taas kerran. asiat voisivat olla monella tapaa huonomminkin (joskin myös hieman paremmin).
Venemessut lähestyvät ja sen myötä alkavat seuraavan purjehduskauden suunnitelmat polttelemaan. Pian ei meidän perheessä ole kuin yksi asia mielessä: "venevenevenevene". Pääsen tällä kertaa messuille vasta niiden päätösviikonloppuna, koska: tanssishow (ja toivottavasti jalka on kunnossa). Onko muilla bloggaajilla vielä innostusta jonkinlaisen bloggaaja-tapaamisen kehittelyyn?
Parempaa loppuviikkoa teille!
