keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Lokakuun ruskaa ja hiljaisuutta merellä


Viime viikonloppu meni isäni muuttoa hoitaessa, mutta kuulemma Turun Saaristossa oli seilattu niin innokkaasti, että yhdessä pursiseuran satamassa oli parkkeerattu veneitä taas toiseenkin riviin. Kokosin vielä muutaman kuvan paluumatkalatamme Brännskäristä, puolentoista viikon takaa, eli sunnuntailta 18.10.

Alkumatkasta jouduimme ajamaan tunnin verran koneella tuulettomalla merellä. Lähdimme kotimatkalle itäreittiä eli Pensarin kautta.





Pääsimme sentään 33 mailin matkasta purjeilla noin 25 mailia. Leppoisissa 4-5 m/s tuulissa luoviessa ei tullut vielä edes kylmä. Koko matka oli luovia tai tiukkaa sivutuulta, joten vastapainoksi edellisen päivän purjerallille, nyt menimme fokalla koko päivän.




Oli niin hiljaista, lempeää tuulta, pehmeitä värejä ja valoa.





Ilmeisesti säät olivat nyt sellaiset, että ruska jäi tänä vuonna keltaiseksi, ilman sen monisävyisempää värien ilotulitusta.




Näimme aika paljon purjeveneitä vesillä ja yksi tuttu tuli vastaan oikein spinnulla. Kotimatkamme taittui vajaassa kuudessa tunnissa ja olimme sen jälkeen ihmeen väsyneitä. Jossain amerikkalaisessa dokumentissa puhuttiin hiljattain siitä, miten merellä oleminen väsyttää ihmisitä. Sen mukaan neljän tunnin altistuminen tuulelle, aallokolle ja auringolle vie merkittävästi voimia. Ilmiölle oli jokin nimikin... Hmmm.. olikohan se purjehtijan hypnoosi, kooma vai mikä lie? Dokkarissa ilmiö mainittiin siinä yhteydessä, miten se vaikuttaa hätätilanteissa selviämiseen.



Ensi viikonloppuna meidän on tarkoitus ryhtyä taas marraspurjehtijoiksi - jos säät sallivat. Nyt ei taideta kovin pitkälle pötkiä perjantai-iltana, kun talviajan myötä pimeä tulee jo viiden aikoihin. Rantautumisessa ei oteta nyt riskejä. Mutta onhan tuossa onneksi tuo pursiseuran Pyytinkari ja Merikarhujen Härjänmaankari ihan lähellä...


 Ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua!


torstai 22. lokakuuta 2015

Lokakuuta Brännskärissä: luonto tulee luokse


Viime viikonloppuna Brännskär oli juuri sopiva paikka mennä: tuuli ei osunut sen laituriin ja matalalla oleva vesi ei näin syvässä satamassa haittaa. Kun saavuimme viiden aikaan, paistoi ilta-aurinko vielä lämpimästi.




Kahvila oli tietysti jo sulkenut, mutta satamaan voi kirjautua ja maksaa laiturilla olevaan puulaatikkoon.



Vau - Brännskärin mäelle on rakenteilla uusi suuri kahvila ja maisema pysyy silti tutun idyllisenä.



Kallioiden päällä sijaitsevalla näköalaterassilla oli vielä kalusteet. Ruoka jäähtyy jo ulkona saman tien, mutta kyllä täällä voisi termosmukista kaffetella ja antaa silmän levätä maisemissa.




Pusikoissa rapisi ja arvasin heti ketä on tulossa. Mies ottaa aina jalat alleen, kun mikä tahansa eläin alkaa lähestyä. Eihän noilla karvaturreilla ole edes sarvia, mutta kuulemma ne voivat silti puskea, purra ja vaikka mitä...




Kaminami oli lauantaina ainoa yöpyjä Brännskärissä. Isäntäväkeä emme hätyytelleet, koska emme tällä kertaa tarvinneet mitään. Syyspurjehduksille tulee muutenkin varauduttua aina täysin omavaraiseksi: vain syvä kiinnityspaikka ja kauniit maisemat tarvitaan.




Brännskärissä näkee sekä upeat auringonlaskut, että -nousut. Aurinko muuten laski lauanataina jo kello 18.16. Sen jälkeen taivaalla hehkui vaaleanpunaista hattaraa - aaah!






Illan pimettyä ihailimme veneen kannella kirkasta tähtitaivasta, josta erottui näin kaupungin valosaasteeen kantamattomissa myös ihan pikkuruisia vauva-tähtiä. Hyttysetkään eivät enää kiusanneet. Lämppäri puhisi pienellä teholla koko illan ja jatkoi taas aamulla. Siinä välissä oli oikein mukava yö. Tosin väsähdimme taas ajoissa illalla ja sinnittelimme joten kuten hereillä varttia vaille kymmeneen. Niinhän siinä sitten kävi, että kun kävimme ajoissa nukkumaan heräsin jo kahdelta aamuyöstä, jonka jälkeen uni oli pientä torkahtelua. Yöllä oli aivan hiljaista, paitsi että käytin korvatulppia koska kalat polskivat jatkuvasti.

Sunnuntaiaamuna vesi oli täynnä kuplia laiturin ympärillä, kun kalat olivat sitä koko yön vispanneet. Mies heräsi seitsemältä kukon kiekunaan. Se on maailman paras herätyskello, jota ei voi huijata. Katseemme kääntyivät itään auringonnousuun. Taivas oli pilvinen, mutta ehdimme nähdä hetken aikaa auringon ja sen kultaamat maisemat. Veneen kansi oli yön jäljiltä nyt sula, joskin läpimärkä.





Oli aivan tyyntä, joten nautiskelimme aamusta rauhassa radiota kuunnelleen, lueskellen ja aamiaista herkutellen. Aamiaisen jälkiruuaksi söimme suklaata kahvin ja kaakaon kanssa. Sunnuntai merellä on syy pieneen juhlaan.




Kun laittelimme Kaminamusta lähtökuntoon, bongasi mies lännen suunnasta hylkeen. Se sukelteli aina vaan lähemmäs, ihan naapuripoijujen taakse, ja jatkoi siitä matkaansa sataman ohi itään. Mies osaa jotenkin katsoa merenpinnan väreestä, missä kohtaa hylje piileskelee. Hyviä kuvia en saanut tälläkään kertaa vastavaloon, mutta oli se söpö livenä.



Hyvää viikonloppua!



maanantai 19. lokakuuta 2015

Kannen sulattelua ja lämpimiä syystunnelmia merellä


Ikävöin Kaminamia ja saaristoa koko viime viikon. Edellinen viikonloppu kun meni tanssishown ja siihen liittyvän oheisohjelman parissa. Hauskaahan se oli - siis oikein todella - mutta sitä on vaan tottunut sellaiseen rytmiin, että jokainen mahdollinen tunti viikonlopusta vietetään merellä. Viime lauanataina taisi olla sankkaa sumua laajoilla alueilla ja niin täälläkin. Meillä meni kuitenkin aamupäivä venettä pakatessa kisojen jäljiltä. Toisekseen Kaminamin kansi oli niin jäässä, että sitä piti valella "lämpimällä" (+9 asteisella) merivedellä ja odotella rauhassa, ennen kuin siinä uskalsi enempi tepastella. Se oli muuten todella liukas ennen sulattelua! Kun lähdimme matkaan vähän ennen puolta päivää, oli aamun sumukin jo hälvennyt.



Seuraava kannen valelu tapahtui purjeiden nostamisen jälkeen. Kaminami oli tässä parin huiliviikkonsa aikana perustanut kärpästen hypernaatio-hotellin. Kun nostimme isopurjeen, sen laskoksista ropisi kannelle satoja tokkuraisia kärpäsiä ja kymmeniä jäi vielä selvittelemään päätään purjeen pinnalle. Onneksi on tällainen avoin istumalaatikko: vettä vaan kannelle ja kärpäset kalojen makupaloiksi mereen. Emme ole koskaan nähneet näin paljon kärpäsiä!



Hiljaiset (3- 4,5 m/s) tuulet pyörivät ja puuskuttelivat taas tavallista enemmän tänä viikonloppuna. Se tarkoitti varsin aktiivista purjehdusta. Alkuun pääsimme codella mukavaa matkavauhtia hiljaisessa sivuvastaisessa tuulessa. Lämpöä oli nyt keskellä lokakuutakin vielä +13 - +15 asteen välillä ja aurinko pilkisteli pivien välistä. Juuri tällaisten syyspäivien vuoksi ei kannata hosua veneen noston kanssa liian aikaisin.



Lauanataina näimme ainakin viisi purjein kulkevaa venettä sekä muutaman konettajan, joiden veneistä oli jo purjeet poistettu. Lähimmän merikarhusaaren, Härjänmaankarin, rannassa näkyi neljä mastoa (tai kolme + lipputanko).



Lehdet olivat vielä puissa ja joutsenet kotisaartensa rannoissa. Oli mukavaa nähdä saariston ruskaa. Viime vuonna purjehdimme syksyllä siihen asti kunnes saariston puut olivat lehdettömiä.




Kuuma kaakao kuuluu syyspurjehdukseen. Lauantaina tuulet olivat niin hiljaisia, että teimme 32 mailin matkaa lähes kuusi tuntia.




Kun tuuli sopivasta suunnasta, pääsimme codella reilun 8 solmun vauhtia 4 - 4,5 m/s tuulessa. Vieläkin se jaksaa hymyilyttää...




Tuulen pyöriessä koko päivä oli uskomatonta code-fokka-code-fokka -rallia. Vaihdoimme näitä purjeita keulaan vuorotellen niin monia kertoja, että sekosin laskuista. Code pidettiin tietysti valmiudessa rullaitteellaan koko ajan ja fokka laskettiin kasaan etukannelle, joten eipä siinä iso homma ollut. Sen verran kuitenkin, että varmasti pysyi lämpimänä. Välillä laskettelimme kahdellakin keulapurjeella.




Kun kurssimme kääntyi itään ja myötätuuleen, kinusin Kipparilta isoa genaakkeria. Alkumatkan jouduimme kuitenkin menemään kapeissa saarten väleissä isopurjeella ja codella. Kun avoimet vedet häämöttivät, raahasin yksin 125 neliön genaakkerimme perähytin perukoilta etukannelle, jotta sen nostaminen ei jäisi ainankaan siitä kiinni, ettei sitä viitsi enää hakea kannelle viimeisille maileille.



Viimeisten kapeikkojen ohituksen jälkeen nostimme Lumikin ja pääsimme laskettelemaan sillä perille saakka Brännskäriin. Siis lähes tunnin! Olin päässyt ruostumaan genaakkerin jiippien ohjaamisessa, joten hyvä että tuli taas harjoiteltua. Tällä kaudella olenkin treenannut enemmän genaakkerin trimmaamista.



Lämpömittari näytti +15,3 astetta, aurinko paistoi ja tuuli oli lempeää. Laskeskelimme kuinka moni purjehdustuttumme on tällä hetkellä tai lähiaikoina menossa purjehtimaan Kroatiaan tai Turkkiin. Pohdimme sitä itsekin yhtenä vaihtoehtona pidentää purjehduskauttamme. Nyt kun oikein mietin, en vaihtaisi tätä mihinkään. Haluan kokea kevään, kesän ja syksyn merellä täällä Suomessa. Lämpö, eksoottiset satamat tai hyvä ruoka ei ole minulle niin tärkeää. Oma Kaminami ja Suomen luonto menevät edelle. Sitä on vaikea sen tarkemmin selittää, miksi näin on.



Lauantaina olimme ainoat yöpyjät Brännskärissä. Vieraskirjan mukaan täällä oli edellisenä yönä ollut kuitenkin jopa kolme venettä. Brännskär ei ole koskaan kokonaan suljettu. Laituriin pääsee aina ja muistelisin, että saunakin on järjestettävissä. Näin off-seasonina Brännskärin satamatoimistona toimii laiturilla oleva pieni puulaatiikko. Vedenkorkeus oli taas tänä viikonloppuna huomattavasti alle normaalin, mutta se ei täällä haittaa: laiturin puolivälissäkin on 7 metriä vettä. 

Brännskärin tunnelmista lisää seuraavassa postauksessa...



Mukavaa aurinkoista alkanutta viikkoa!


perjantai 9. lokakuuta 2015

October Race 2015 - kaksintaistelua merellä loppuun saakka


Sunnuntaina oli October Racen toinen kisapaivä ja uusi mahdollisuus Kaminamille päästä tavoitteeseensa: olla ekana maalissa. Lauantai taisi mennä harjoitellessa ja säätöjä hakiessa haastavissa tuulissa, joten toiveet tälle päivälle olivat korkealla.

Kisaajia Orhisaaren tienoolla sunnuntaina 4.10.

Sää

Taivas oli harmaa, mutta lämpöä oli vielä lähes +15 astetta. Lounaistuulta oli vähän eilistä vähemmän, useimmiten 5 m/s, ajoittain 3-4 m/s ja puuskissa 6-6,5 m/s. Kaiken kaikkiaan tuuli oli kuitenkin nyt selkeästi stabiilimpaa ja helpompaa purjehtia.


Rata

Sunnuntain 22,1 M mittainen rata 5 kierrettiin myötäpäivään. Startista lähdettiin aluksi pienelle alakoukulle kaakkoon Lillmälön edustan kisapoijulle ja vasta siitä pidemmille legeille.



Startti ja ensimmäinen lyhyt legi Lillmälön kisapoijulle - otamme johtopaikan

Starttilinja sijaitsi Airiston sataman laiturin ja poijun välissä. Tänään poijun puoleinen pääty oli edullisempi starttipaikka sekä tuulensuunnan että estäisyyden osalta ensimmäiselle kääntömerkille. Veneet pakkautuivat siis parveilemaan poijupäätyyn. Me tulimme porukan alapuolelta kohti starttilinjan päätä, jolloin muut joutuivat väistämään meitä. Saimme startissa hyvän paikan ja myöhästyimme linjalta vain noin veneen mitan verran. Kracer 36 Hurrewind ylitti starttilinjan ensimmäisenä ja sillä oli peitto meihin, mikä tarkoitti oikeutta ottaa sisäpaikka kääntömerkin kierrossa. Lyhyen legin viimeisellä kolmanneksella nostimme kurssia lähemmäs Hurrewindin kylkeä häiriten samalla sen tuulta, jolloin Hurrewindin vauhti putosi ja me pyyhkäisimme siitä ohi. Tämä saattaa kuulostaa vähän likaiselta peliltä, mutta se on ihan normaalia taktiikkaa ratapurjehduksessa. Kiersimme kääntömerkin ensimmäisenä, hännässämme Hurrewind ja sen perässä tämän kisan mieluisin kamumme X-40 Exquisite. 

Starttialueella lämmittelemässä Int 8mR Iroquois ja X-332 dat wor et

2. legi Lillmälöltä Haverön itäpoijulle päivän parhaissa vauhdeissa

Lillmälön poijulla kääntäessämme nostimme light kisafokan ulkopuolelle code zeron ja saimme päivän nopeusennätykset 9,5 solmua (SOG) muutamssa hyvässä puuskassa. Exquisite ohitti Hurrewindin, mutta jäi tässä vaiheessa reilusti taaksemme. Teimme tällä legillä hyvän eron muuhun fleettiin. Jonkin aikaa meillä oli molemmat purjeet keulassa, mutta tuulen muuttuessa asetelma ei enää toiminut ja fokka laskettiin pois sulkemasta solaa. Tämä oli Kaminamin parhaimpia osuuksia näissä kisoissa.

Kaminami code zero ja light kisafokka keulassaan (kuva: JP Arimaa / Exquisite)

Muut veneet Kaminamin takana, lähimpänä Exquisite


3. legi Haveröltä Purhan vihreälle poijulle - coden vaihto kisafokkaan

Alkumatkalla tuuli oli kevyttä Haverön katveessa, mutta pääsimme kuitenkin code zerolla suhteellisen hyvää vauhtia. Majholmenin ohittamisen jälkeen, legin viimeisellä kolmanneksella, saimme voimakkaampaa tuulta. Emme pystyneet ajamaan codella niin ylös tiukkaan sivuvastaiseen tuuleen, joten sen vaihto light fokkaan oli oikea ratkaisu. Muodostimme Exquisiten kanssa jo tässä kohtaa kärkijoukon, muun fleetin jäätyä omaksi porukakseen kauemmas taakse.



4. legi Purhalta Orhisaarelle - kevyesti genaakkerilla

Purhan poijulla jiippasimme samalla nostaen ison genaakkerimme "Lumikin". Laskettelimme sillä yhtä kylkeä kevyehköön 5-6 m/s sivumyötäiseen.


5. legi Orhisaarelta Vähä-Terville - parempaa tuulta hakemaan keskeltä Airistoa

Kisan pisin legi purjehdittiin Airistoa pohjoiseen. Tuuli näytti kevyemmältä Airiston länsirannan puolella, vaikka reitti sitä pitkin olisi ollut lyhin. Päätimme jatkaa Orhisaarelta myötätuuleen genaakkerilla leikkaillen aina Kirveskarille saakka, eli keskelle Airistoa parempiin tuuliin. Sieltä pääsimme ajamaan pitkään yhtä kylkeä Vähä-Tervin ja Rajakarin suuntaan, Airiston itäistä rantaa pitkin. Mikki tähysteli nyt tuulia isopurjeen puomilta, oma märssykori mastossa olisi varmaan kiva.



Exquisite pääsi spinnullaan vähemmillä leikkailuilla lännenpänä, eikä näyttänyt saavuttavan meitä. Ennen Vähä-Terviä näpertelimme light kisafokan tilalle st-fokan valmiuteen, sillä tuuli osoitti voimistumisen merkkejä. Kisafokan pätevyys loppuu viimeistään 5 m/s tuuliin.



6. legi Vähä-Terviltä Rajakarille vauhdilla ja vähän genaakkerilla broachaten

Tervien kohdalla tuuli kääntyi lännemmäksi ja puuskissa pääsimme pariin otteeseen hetkeksi yli 9 solmun vauhtiin. Yksi semi-broachauskin siinä tuli ja genaakkeri oli päästettävä vähän lepattamaan. Tilanne saatiin kuitenkin heti hallintaan. Kaminami on kipakka, mutta myös tottelevainen.


7. legi Rajakari - Grangrundenin länsipoiju - väärä keulapurje ja Exquisite saavuttaa meitä

Rajakarin kääntömerkillä Lumikki laskettiin, vaikka se rimpuili vähän ja olisi halunnut päästä uimaankin. Porukalla kesytimme sen kuitenkin keulaluukusta alas rauhoittumaan. Jiipistä jatkoimme st-fokallamme Airistoa etelään, kohti seuraavaa kääntömerkkiä.  Exquisite sekä muut kisaajat tulivat meitä myöhemmin vastaan.



Vielä edellisen legin aikana vaikutti että tuuli olisi voimistumassa, mutta nyt se kääntyikin taas lännempään ja keveni. Meillä oli siis liian pieni keulapurje - olisi sittenkin pitänyt jättää light fokka keulaan. Aluksi väärästä fokasta ei ollut juurikaan haittaa, mutta loppulegillä tuuli keveni entisestään ja kääntyi avoimemmaksi. Perässämme genoalla seilannut Exquisite saavutti meitä uhkaavasti. Pulssi jyskytti ohimoilla ja suu kuivui.



Hiukan ennen Gangrundenin kääntömerkkiä nostimme taas code zeron ja pääsimme sillä taas vähän karkuun Exquisitea. Olen tehnyt aika vähän tehtäviä keulakannella, mutta nyt minut lähetettiin laskemaan fokkaa veneen kippaillessa välillä ihan kunnolla. Se oli sykettä nostavaa hommaa. Lisäksi jouduin riuhtomaan hampaat irvessä fokan laskoksiin jumiin jäänyttä coden toista skuuttia, samalla kun Kaminami kasteli kylkeään. Olin aika tyytyväinen suoritukseeni.


8. legi Grangrundetilta maaliin tiukkaa kaksintaistelua 

Viimeinen legi oli hermoja raastavan jännittävä - siis kisaamista parhaimmillaan. Nyt meillä oli olosuhteisiin sopiva keulapurje: code zero. Tuulta oli sen verran paljon ja tiukasta kulmasta, että genaakkerilla emme olisi päässeetkään. Exquisite vaihtoi genoansa spinnuun, kun vauhtimme kasvoi codella. Aina kun tuuli vähän enemmän, kasvatimme eroa Exquisiteen ja tuulen keventyessä Exquisite saavutti taas meitä. Ensimmäisen kerran pidätin hengitystäni Linsörin saarten katveessa kevyessä tuulessa, kun Exquisite saavutti meitä selkeästi. Olemme pitäneet kärkipaikan tänne asti, nytkö sen menetämme? Siitä hätääntyneenä viritimme genaakkerin uudelleen nostovalmiuteen yhä kevenevään tuuleen. Sen nostosta suhteellisen tiukkaan sivutuuleen, coden ulkopuolelle, olisi kuitenkin voinut kehittyä kohtalokas härdelli. Hommaa ei ole koskaan edes kokeiltu Kaminamilla.



Onneksi Linsörin jälkeen oli taas paremmin tuulta ja vähän puuskaakin, mikä piti välimatkan Exquisiteen samana. Päätimme että emme ota genaakkerin nostoon liittyvää riskiä, vaan menemme nyt codella syteen, saveen tai maaliin saakka. Heti päätöksen jälkeen tuuli taas keveni ja kääntyi myötäisemmäksi Haverön ja Stormälön välillä, tuoden etua kaksintaistelun jälkimmäiselle osapuolelle. Codemme ei toiminut enää hyvin ja vauhtimme putosi merkittävästi. Seurasimme silmät ammollamme miten Exquisite saavutti meitä ensin tasaisesti ja sitten vielä hyvän puuskan vauhdittamana. Tämä oli ehkä maailman parasta jännäriviihdettä! Voimme vain laittaa tärisevät sormemme ristiin ja toivoa parasta. Vikisin jotain tuskanhikisenä, mutta pinnamiehemme Pete, joka on myös taitava taktikko, rauhoitteli: "Tänään on Kaminamin päivä. Niiltä loppuu matka kesken, maali on jo niin lähellä." Ja niin myös kävi: päivän ensimmäinen maalipaukku pamahti meille: Taisin vielä epäuskoisena kysyä: "Oliko se ihan varmasti meille?" Hypimme heittelemässä yläfemmoja tavoitteemme toteutumisesta. Upea kisakamu Exquisite ylitti maalilinjan vain 20 sekuntia meidän jälkeemme, joten täpärälle se meni.

Kaminamunen vei siis toiselta kisapäivältä line honoursit päivän nopeimmalla purjehdusajalla 3:04:40 ja sijoittui LYS-tasoituksen jälkeen kuudenneksi. Voiton vei X-332 dat wor et (LYS 1,24, purjehdusaika 3:18:46). Exquisite sijoittui toiseksi (LYS 1,34, 3:05:00) ja Dehler 34 DD Windrose kolmanneksi (LYS 1,25, 3:19:49).

Kahden päivän kokonaiskisassa sijoituimme kuudenneksi, LYS1-luokan kokonaiskisan voitti dat wor et, toisena Exquisite ja kolmantena Iroquois (Int 8 mR).



Mietteitä

Toinen kisapäivä sujui meiltä kokonaisuutena paremmin ja tuulet olivat helpommat purjehtia. Hävisimme voittajalle - dat wor etille - tänään LYS-korjatussa ajassa vain 4 %. Laskennallisesti meidän ihanneaikamme tällä radalla näissä tuulissa olisi ollut 2:58, eli 6 minuuttia 40 sekuntia nopeampi. Tuo laskennallinen ihanneaika on tietysti hyvin teoreettinen: se on laskettu kunkin legin keskituulen mukaan, eikä se  huomioi esimerkiksi manöövereihin kuluvaa aikaa. Keskinopeutemme oli tänään hieman yli 7 solmua.

Uskomatonta kyllä, meiltä tuntui loppuvan Kaminamin istumalaatikossa tila, varsinkin purjeiden nostoissa ja laskuissa. Vaikka istumalaatikkomme on valtava, se on kuitenkin suunniteltu toiminnallisesti kaksinpurjehdukseen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun meillä oli kuuden hengen miehistö, emmekä edelleenkään ole treenannet kisoihin. Mitään askelmerkkejä ja toimintojen yhteensovittamista ei siis ole kokeiltu. Eli nyt olisi pitänyt tehdä itselleen tilaa kyynärpäillä ja kommunikoida kovaa huutaen, kirosanoin tehostaen. Ehkä siinä treenamisessa on vinha peränsä...

Itselleni tämä oli elämäni kolmas purjehduskisa ja nyt alan paremmin löytämään rooliani miehistössä. Olen tällä kaudella opetellut monia uusia juttuja, jotta voin joustavasti tehdä monenlaisia pieniä tehtäviä. Sellaista roolia miehistössä kutsutaan termillä "floater". Koska emme tereenaa tiiminä, hoidin tässä kisassa pianistin hommia, eli köysiä purjeiden nostoissa ja laskuissa. Lisäksi olin sivutoimisesti taas se veneen "mediahenkilö", joka kuvaa ja raportoi kisasta. Vieläkään en ymmärrä ihan kaikkea noiden kokeneiden ratakisaajien juttuja taktiikasta, mutta eteenpäin mennään...

Kaikkiaan olimme oikein tyytyväisiä kisaan. Meillä oli todella kivaa ja iso kiitos siitä kuuluu samanvauhtiselle kisakamu Exquisitelle sekä tietysti myös muille kisaajille. Gullkrona Kryssarklubbenille kiitos kivoista radoista, joissa on mahdollisuus nähdä toisiakin kisaajia. GK:n tarjoama hernekeitto ja punssi -hetki kisasatamassa oli mukava bonus syksyisessä kisassa. Kisaa myös kuvattiin järjestäjän puolesta ja sunnuntain kisakuvat löytyvät täältä GK:n Flickr-kansiosta.

Kisaajia Orhisaaren kulmilla sunnuntaina 

Pirteää syysviikonloppua kaikille!
Emme lähde nyt lokakuun aamupakkasiin seilaamaan, 
tanssishow meni edelle. 
Toivottavasti teilläkin on jotain oikein kivaa tiedossa!