Kaminamusemme lepäilee talviunillaan lämpimässä hallissa. En sentään päässyt näin helmikuussa synttäripäivän purjehdukselle, kuten Kipparini pääsi vielä marraskuussa. Kävimme kuitenkin silittelemässä Kaminamia ja suunnittelemassa seuraavia nikkarointihommia. Jopa hallissa ja kaiken remonttiroinan keskellä tuli oman veneen salongissa istuessa sellainen olo, että: "Tultaisiinko tänne nukkumaan ensi yöksi?... Ai ei kuitenkaan?" Hassua miten vene voi olla lähes perheenjäsenen ja kodin asemassa.
Kaminamin huolto ja rakentelu
Mies on jo käynyt hoivaamassa ja huoltamassa namustamme monin tavoin. Tähän mennessä on talven aikana:
- maalattu peräsimet kesällä tehdyn pienen hionnan jälkeen,
- lisätty säätövaraa tuplaperäsinten kulmaan, jonka pitäisi sekä tuoda lisää vauhtia että parantaa ohjaustuntumaa,
- asennettu keulahyttiin kummallekin omat lukuvalot ("niiden oikeiden" lamppujen saaminen kun vähän kesti),
- asennettu 12 V muuntaja läppäriä varten navigointipöytään, jolloin sähköä ei kulu invertterin käyttöön,
- aennettu USB-latauspistoke navigointipöytään kännyköiden ja tabletin lataamista varten,
- tehty kartta- ja navigointitarvikepussi salongin sohvasyvennyksen seinään,
- väsätty custom-made takki navigointitabletille, jolla se voidaan kiinnittää istumalaatikkoon,
- tehty hienosäätöjä köysiin ja pleissattu kotisataman kiinnitysköydet,
- askarreltu narusakkelit puomisuojaan,
- paranneltu vesipainolastitankkien säätösysteemiä (mikä on vielä kesken) ja
- aloitettu lämppärin asennus (jota hoitavat valtuutetut ammattimiehet)
Paljon on silti vielä hommia listattuna, jotka pitäisi tehdä ennen kauden alkua. Isi-Kippari on ollut tarvittaessa innokkaana ja osaavana apuna.
Hankinnat
Monia uusia hankintoja on vielä vireillä ja hamstraustahti kiristyy kevään edetessä. Tähän mennessä talvikaudella on ehditty hankkia:
- code zero (72 m2 genoa rullalaitteella), jonka pitäisi olla pikkugenaakkeriamme ("Pandaa") näppärämpi käyttää cruisingissa tiukemmissa, hiljaisemmissa sivutuulissa,
- sukka isolle genaakkerille (125 m2 "Lumikille") helpottamaan purjeen nostoa ja laskua,
- tekstiilielementit keulahytin seiniin luomaan nojailumukavuutta, akustiikkaa ja tunnelmaa,
- säilytyspussit keulan patjoille (patjat tietysti poistetaan veneestä kisojen ajaksi),
- särkymätön ja uskomattoman kevyt akryylipeili (koon 60 x 38 cm paino 532 g) wc:n oveen ja
- monia pikkutarvikkeita, kuten karttoja, uusi termari, vinssinkampia ja joustoja köysiin.
Miehistö
Mies voi hyvin, mutta minulla on edelleen käsivamma. Oikean käden ranteeni siis murtui pirstaleiksi kotisataman laiturilla viime marraskuussa. Se kipsattiin ja luutui, mutta väärään asentoon. Lisäksi ranteessa on isoja pehmytkudosvammoja. Siirryin hoitoon yksityissektorille ja siellä todettiin, että käsi pitää leikata. Ensin korjataan luut oikeaan asentoon lantiosta otettavalla luusiirteellä ja titaanilevyllä, sekä kiinnitetään loput irtosirut metallipiikeillä. Sitä seuraa kuuden viikon kipsaus ja käden pitäminen lähellä vartaloa kantoliinassa. Olen siis pian absoluuttisesti monohändi ja valitettavasti blogikin jää taas pitkälle tauolle maalis-huhtikuuksi. Kipsin poiston jälkeen jälkeen aloitetaan uudelleen kuntoutus. Toipumisvaiheen jälkeen seuraa toinen leikkaus, jossa korjataan rikkinäiset rustot ja ligamentit. Siitä alkaa seuraava kuntoutusvaihe. On mahdollista, että tarvitaan vielä kolmaskin leikkaus, jossa poistetaan arkaan paikkaan asennettu titaanilevy.
Jos joku luki jostain lehdestä, että kisaamme ensi kaudella pariskuntana, niin tieto leikkausrumbasta muutti nämä suunnitelmat. Onneksi minua sijaistaa ensi kaudella kisavesien konkari: Isi-Kippari. Nyt vähän naurattaa se, että Isi-Kippari yritti muutama vuosi sitten eläköityä kisauraltaan ja on siinä onnistunutkin - aina tähän asti. Itseäni tietysti harmittaa tämä väärästä hoidosta seurannut raskas prosessi ja sen aiheuttamat muutokset elämässä, mutta nämä ovat niitä asioita, joille ei voi mitään. Elämä otetaan vastaan sellaisena kuin sitä tulee. Vielä tässäkin vaiheessa voisin luetella monta asiaa, jotka voisivat olla paljon huonomminkin ja todeta, että olen oikeastaan Hannu Hanhi. Ainakin minulla on nyt osaava erikoislääkäri ja huipputerapeutti ja käteni on sen myötä hyvissä käsissä. Myös vakuutusyhtiöni on hoitanut osansa loistavan sujuvasti. Ensi kauden tavoitteenani on päästä leikkausten 1 ja 2 välissä jonkinlaiseen matkapurjehduskuntoon. Hyväksymme molemmat sen, että katsomme miten käden kanssa käy ja elämme sitten sen mukaan.
P.S. Muutama pieni postaus on tulossa vielä ennen blogin kevättaukoa.