sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Tilannekatsaus kauteen 2014


Kaminamusemme lepäilee talviunillaan lämpimässä hallissa. En sentään päässyt näin helmikuussa synttäripäivän purjehdukselle, kuten Kipparini pääsi vielä marraskuussa. Kävimme kuitenkin silittelemässä Kaminamia ja suunnittelemassa seuraavia nikkarointihommia. Jopa hallissa ja kaiken remonttiroinan keskellä tuli oman veneen salongissa istuessa sellainen olo, että: "Tultaisiinko tänne nukkumaan ensi yöksi?... Ai ei kuitenkaan?" Hassua miten vene voi olla lähes perheenjäsenen ja kodin asemassa.




 Kaminamin huolto ja rakentelu

Mies on jo käynyt hoivaamassa ja huoltamassa namustamme monin tavoin. Tähän mennessä on talven aikana:
- maalattu peräsimet kesällä tehdyn pienen hionnan jälkeen,
- lisätty säätövaraa tuplaperäsinten kulmaan, jonka pitäisi sekä tuoda lisää vauhtia että parantaa ohjaustuntumaa,
- asennettu keulahyttiin kummallekin omat lukuvalot ("niiden oikeiden" lamppujen saaminen kun vähän kesti),
- asennettu 12 V muuntaja läppäriä varten navigointipöytään, jolloin sähköä ei kulu invertterin käyttöön,
- aennettu USB-latauspistoke navigointipöytään kännyköiden ja tabletin lataamista varten,
- tehty kartta- ja navigointitarvikepussi salongin sohvasyvennyksen seinään,
- väsätty custom-made takki navigointitabletille, jolla se voidaan kiinnittää istumalaatikkoon,
- tehty hienosäätöjä köysiin ja pleissattu kotisataman kiinnitysköydet,
- askarreltu narusakkelit puomisuojaan,
- paranneltu vesipainolastitankkien säätösysteemiä (mikä on vielä kesken) ja
- aloitettu lämppärin asennus (jota hoitavat valtuutetut ammattimiehet)





Paljon on silti vielä hommia listattuna, jotka pitäisi tehdä ennen kauden alkua. Isi-Kippari on ollut tarvittaessa innokkaana ja osaavana apuna.



Hankinnat

Monia uusia hankintoja on vielä vireillä ja hamstraustahti kiristyy kevään edetessä. Tähän mennessä talvikaudella on ehditty hankkia:
- code zero (72 m2 genoa rullalaitteella), jonka pitäisi olla pikkugenaakkeriamme ("Pandaa") näppärämpi käyttää cruisingissa tiukemmissa, hiljaisemmissa sivutuulissa,
- sukka isolle genaakkerille (125 m2 "Lumikille") helpottamaan purjeen nostoa ja laskua,
- tekstiilielementit keulahytin seiniin luomaan nojailumukavuutta, akustiikkaa ja tunnelmaa,
- säilytyspussit keulan patjoille (patjat tietysti poistetaan veneestä kisojen ajaksi),
- särkymätön ja uskomattoman kevyt akryylipeili (koon 60 x 38 cm paino 532 g) wc:n oveen ja
- monia pikkutarvikkeita, kuten karttoja, uusi termari, vinssinkampia ja joustoja köysiin.


Miehistö

Mies voi hyvin, mutta minulla on edelleen käsivamma. Oikean käden ranteeni siis murtui pirstaleiksi kotisataman laiturilla viime marraskuussa. Se kipsattiin ja luutui, mutta väärään asentoon. Lisäksi ranteessa on isoja pehmytkudosvammoja. Siirryin hoitoon yksityissektorille ja siellä todettiin, että käsi pitää leikata. Ensin korjataan luut oikeaan asentoon lantiosta otettavalla luusiirteellä ja titaanilevyllä, sekä kiinnitetään loput irtosirut metallipiikeillä. Sitä seuraa kuuden viikon kipsaus ja käden pitäminen lähellä vartaloa kantoliinassa. Olen siis pian absoluuttisesti monohändi ja valitettavasti blogikin jää taas pitkälle tauolle maalis-huhtikuuksi. Kipsin poiston jälkeen jälkeen aloitetaan uudelleen kuntoutus. Toipumisvaiheen jälkeen seuraa toinen leikkaus, jossa korjataan rikkinäiset rustot ja ligamentit. Siitä alkaa seuraava kuntoutusvaihe. On mahdollista, että tarvitaan vielä kolmaskin leikkaus, jossa poistetaan arkaan paikkaan asennettu titaanilevy.



Jos joku luki jostain lehdestä, että kisaamme ensi kaudella pariskuntana, niin tieto leikkausrumbasta muutti nämä suunnitelmat. Onneksi minua sijaistaa ensi kaudella kisavesien konkari: Isi-Kippari. Nyt vähän naurattaa se, että Isi-Kippari yritti muutama vuosi sitten eläköityä kisauraltaan ja on siinä onnistunutkin - aina tähän asti. Itseäni tietysti harmittaa tämä väärästä hoidosta seurannut raskas prosessi ja sen aiheuttamat muutokset elämässä, mutta nämä ovat niitä asioita, joille ei voi mitään. Elämä otetaan vastaan sellaisena kuin sitä tulee. Vielä tässäkin vaiheessa voisin luetella monta asiaa, jotka voisivat olla paljon huonomminkin ja todeta, että olen oikeastaan Hannu Hanhi. Ainakin minulla on nyt osaava erikoislääkäri ja huipputerapeutti ja käteni on sen myötä hyvissä käsissä. Myös vakuutusyhtiöni on hoitanut osansa loistavan sujuvasti. Ensi kauden tavoitteenani on päästä leikkausten 1 ja 2 välissä jonkinlaiseen matkapurjehduskuntoon. Hyväksymme molemmat sen, että katsomme miten käden kanssa käy ja elämme sitten sen mukaan.



P.S. Muutama pieni postaus on tulossa vielä ennen blogin kevättaukoa. 


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Kauden 2013 parhaat purjehduskuvat


Kokosin kauden 2013 purjehduskuvistamme omasta mielestäni 12 parasta otosta. Oma suosikkini on tuo n:ro 1 "Keula ja auringon heijastus", koska se on kivalla tavalla jo melko abstraktija silti tunnistettavissa mereksi, veneen keulaksi ja auringon heijastukseksi. Mieheni mielestä n:ro 2. "Rasvatyynessä kohti Isokaria" oli hienoin, koska tuollaista laidasta laitaan tyventä näkee niin harvoin ja se vaan oli niin upea hetki. Mikä on sinun mielestäsi paras (ja miksi)?


1. Keula ja auringon heijastus
Kuva on otettu ensimmäisellä yöretkellämme 8.8. Ilta oli tyyni ja ajoimme loppumatkan koneella kohti pursiseuran Svinötä.



2. Rasvatyynessä kohti Isokaria
Elokuun lopulla meri oli tyyni ja uskomattoman sininen täydessä auringonpaisteessa, kun lähdimme Vuosnaisista kohti Isokaria. Muita ei näkynyt ja vain Kaminamin koneen ääni rikkoi pysähtyneen tunnelman.



3. Lumikin ensipurjehdus
Isi-Kippari kuvasi perheveneestä, kun purjehdimme ensimmäistä kertaa isolla geneekkerillamme, Lumikilla.
Syyskuun ensimmäinen viikonloppu oli uskomattoman lämmin, kun etenimme hiljaisessa tuulessa Airistolla kohti Kasnäsiä. Kaminami oikein poseeraa tässä kuvassa. Sama kuva, vähän pienemmäksi rajattuna, taisi vilahtaa jossain lehdessäkin tässä alkuvuodesta...



4. Keulatyrskyä syyspurjehduksella
Syyskuun puolivälissä seilasimme päivälenkin reippaamissa tuulissa ja 10 m/s puuska nosti mukavia suolaisia tyrskyjä saariston suojissakin.



5. Kolmella purjeella tuulta nopeammin
Syyskuussa Kaminami kulki tuulta nopeammin, kun keulassa oli sekä sivutuulen Panda-genaakkeri että fokka. Tämä oli yksi kauden parhaista purjehduspäivistä.



6. Laidalla hengailua
Joskus on hienoa hiljentyä tuijottamaan veneen kylkeä vasten kuohuvaa merta ja roikkua painona laidalla. Se on lähes meditatiivista



7. Genaakkerivauhtia
Mies skuuttasi Pandaa ja käskytti gyropilottia, kun koimme Kaminamilla ensimmäisen vauhtipurjehduksemme: 9,27 kn 6-7 m/s puuskassa. Oli hauska seurata, kun mies keskittyi intensiivisesti tekemään sitä missä on huippuhyvä ja meni täydessä flowssa.



8. Syksyn heijastus keulassa
Lokakuun lopulla aurinko pilkisteli matalalta pilviharson takaa ja peilasi meren Kaminamin keulaan.



9. Kaminamin perhe 
Ensimmäiseltä yöretkeltämme jouduimme palaamaan kotisatamaan koneella ajaen tuulettomassa säässä. Äiti-Kippari ja Isi-Kippari palasivat samoilta suunnilta kotiin ja Isi-Kippari otti meistä muutamia perhekuvia.




10. Ensimmäisiä kertoja Kaminamin pinnassa
Ensimmäiset päiväpurjehdukset Kaminamilla olivat jännittäviä, mutta luottamus ja kiintymys kehittyi hiljalleen. Reilummankin kallistelun oppi sietämään rutiinina, ohjailtavuus ja vauhti säilyi silti.



11. Harmaa fokka
Nuo aramidi-dyneema 3Di-purjeet näyttävät jossain valossa vaalean harmailta ja toisinaan lähes mustilta. Silmä tuottui niiden väriin, samoin kuin isopurjeen töpötoppiin.



12. Maapallo on pyöreä
Huumoria edustaa otos, jossa kamera seuraa horisontin sijaan kallistuvan veneen kantta. Pääasia että Kippari pysyi kyydissä.



   

tiistai 18. helmikuuta 2014

Tunnustus


Kiitokset Haaveena hyvä kuva -blogin Katinkalle blogitunnustuksesta! Sain sen jo 9.1.2014, mutta oma blogini oli silloin talviteloilla. Joka tapauksessa lämmitti sydäntä kuulla, että omien purjehduskokemusten ja venehääräilyiden jakamisesta on iloa jollekin toisellekin :) Sama tunnustus tuli vielä 19.1. Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa -blogin NJ:ltä sanoin: "Positiivistakin positiivisempi asnne! Nostan hattua!" Kii-tos NJ!




Seuraan lähinnä purjehdus-/veneilyblogeja ja jonkin verran lifestyle-/ruokablogeja. Kaikki nuo sivupalkin blogit ovat tavalla tai toisella mukavia. Tällä kertaa jaan tunnustuksen eteenpäin seuraaville elämää rikastuttaville blogeille: 

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa -blogissa purhtijaperheen äiti NJ löytää aina elämästä kauniita hetkiä ja osaa tallentaa ne upeasti kameralle. Blogi inspiroi positiivisuudessaan ja pyrkimyksessään onnellistaa elämää. NJ:n blogille on nyt sadellut tunnustuksia ja hän on hiljattain saanut tämän tunnustuksen eräältä toiselta blogilta, joten en tietenkään odota, että hän jakaa sen taas uudelleen eteenpäin. Tunnustus on silti hyvin ansaittu minultakin!

S/Y Dolphin Dance -purjehdusblogissa Minna ja Antti seilaavat pohjoismaiden rantoja Hallberg Rassy 29:llä ja kertovat mielettömän upeiden kuvien kera kokemuksistaan. Antti postaa usein myös veneen huoltoon ja varusteisiin liittyvistä asioista. Viime aikoina blogissa on ollut myös upeita videopätkiä. 

Luotsinblogi :ssa Luotsi-Olli valaisee maailmaa huomoristisella kerronallaan jännittävästä työstään luotsina sekä omista purjehduksistaan ja värittää tarinat hienoilla merellisillä kuvilla saaristosta.