Jos olen talven aikana ihmetellyt eri kursseilla, että missä
kaikki naiset ovat, niin on vastaus löytynyt! Purjehtijakurssilla on 15
osallistujaa, joista 11 on naisia! Osalla on jo paljonkin
veneilykokemusta joko moottoriveneilyn puolelta tai perhepurjehduksesta. Mukana on myös innokkaita oppilaita, joilla ei ole aiempaa kokemusta ollenkaan, eikä sitä tällä kurssilla edellytetäkään.
Kurssin ensimmäisellä viikolla keskityttiin teoriaan. Keskiviikko-
ja torstai-iltoina (yht. 6 t.) käytiin läpi perusjuttuja. Ensimmäinen
teoriailta piti sisällään…
Purjeveneen anatomiaa
Moni taivasteli uusien käsitteiden vilinää. Itse olin
iloisesti yllättynyt, että olen vuosien aikana huomaamattani oppinut ne melkoisen
kattavasti niillä sanoilla, joita perhevenekunnassa on totuttu käyttämään. Osaan
nimetä jollakin sanalla lähes jokaisen osan, mutta nyt opettelen niiden
lukuisia synonyymejä, esim. takastaagi = takaharus = hekki.
Purjeveneen voimat ja vastavoimat
Tämä osuus saattoi rauhoittaa niiden mieltä, jotka eivät ole
vielä kokeneet veneen normaalia kallistelua purjehdittaessa tai arastelevat
sitä. Kölin tehtävänä on toimia tuulen vastavoimana estäen veneen kaatumista sekä pitää se
kulkusuunnassa.
Tuulensuunnat ja purjehtiminen
Purjehtijan pitäisi oppia havainnoimaan mistä suunnasta
tuulee. Tämän olen kokenut joissain tilanteissa vähän hankalaksikin kaiken muun
tohinan keskellä, jos veneessä (esim. 606:ssa) ei ole windexiä. Kävimme läpi
eri tuulensuuntiin purjehtimisen perusteita ja purjeiden kiristämistä
tuulennopeuden mukaan. Pienoismalli purjeveneen kannesta ja takilasta
havainnollisti asioita piirrosten ohella. Vahinkojiipeistä ja puomin voimasta
päähän iskeytyessä varoiteltiin tietysti moneen kertaan.
Vahinkojiippi on aina päällikön vika
ja se voi aiheuttaa
puomin
iskeytymisen päähän tai
veneen helojen rikkoutumisen
Kurssilla mainittiin, että ei tarvitse purjehtia väylän oikeaa reunaa, jos tuuli on parempi (esim. vasemman reunan läheisyydessä olevien saarten vuoksi) väylän oikeassa reunassa, niin sinne vaan! Tämä on yksi niistä asioista, jonka olen navigointikursseilla huomannut ärsyttävän moottoriveneilijöitä: ”Väylillä pitäisi noudattaa meriteidensääntöjen mukaisesti oikeanpuolista liikennettä, mutta se ei näytä koskevan purjehtijoita”. Niinpä… Jos vettä riittää väylien ulkopuolella, niin kannattaa ehkä mennä sinne etsimään niitä parempia tuulia. Maakravuille tiedoksi, että purjehtijoille kannattaa toivottaa myötätuulten sijaan sivuvastaisia tuulia, niillä kulkee lujempaa ;)
Purjehtiminen väylillä
vastoin oikeanpuoleista liikennettä
voi joskus tuoda paremmat tuulet,
mutta se rikkoo meriteiden sääntöjä
ja ärsyttää
muita veneilijöitä
Solmuja
Ensimmäisen illan päätteeksi harjoittelimme solmuja. Paalusolmu
on tärkein ja se pitäisi osata tehdä paitsi lenkkinä venettä kiinnittäessä tai
purjeen kulmaan, myös nopeasti oman vyötärön ympäri pelastautumissolmuna
silloin kun köyden toisessa päässä on jo vetoa (esimerkiksi laidan yli pudonnut
kaveri). Siansorkka on hyvä fendareiden kiinnittämiseen kaiteisiin ja tämänkin
olin äköjään oppinut veneessä ihan vahingossa. Merimiessolmu oli tuttu
partiosta, mutta kokonaan käyttämättä jäänyt jalussolmu oli unohtunut täysin!
Paalusolmu tulisi osata tehdä myös
yhdellä kädellä ja itsen
ympäri
Kotiläksyksi tuli arvatenkin solmujen treenaamista. Olin
pitkän päivän jälkeen kotona vasta puoli kymmeneltä ja sen jälkeen piti vielä
valmistella seuraavan päivän työreissua. Oli kiva ilta, mutta olin vaan aivan
poikki sen jälkeen. Mukavinta oli huomata, miten paljon asioita oli ihan
huomaamatta päässyt tarttumaan perhepurjehduksilta ja kotona purjehdushullun
miehen kanssa käydyistä keskusteluista. Mies muuten lähti torstaina Tallinnaan
purjehduskisoihin ja jätti treenausköyden olohuonetta koristamaan. Viikonloppuksikin on siis puuhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti