Saaristomeren karavaanarina: 3. päivä - kaahaillen Haplottiin

Palvelusatamasta oli päätetty ottaa kaikki irti. Olimme varanneet maanantaiaamuksi saunan Lapposta ja oli ihanaa päästä suihkuun, vaikka vesi olikin niin kylmää, että oli ihme ettei suihkusta satanut jääpuikkoja. Syynä oli inhimillinen erehdys: satamanhoitaja ei ollut muistanut aamulla laittaa lämminvesivaraajaa päälle. Myös perhevene pääsi suihkuun ja näytti onnelliselta puhtaasta kannestaan. Akut oli ladattu maasähköllä, roskat viety ja kaupasta ostettu paikallisia lampaanjauhelihapihvejä, perunaa sekä fanipaloja. Koneella ei oltu ajeltu kuin rantaan tuloissa ja lähdöissä, joten polttoainetta ei tarvinnut täydentää.

Mitä enää puuttui? Ai niin, septitankin tyjennys. Kaikki olivat saunoneet ja puhtaissa vaatteissa ja veneen kansi oli pesty. Isi-kipparilla on kokemusta ehkä miljardeista septitankin tyhjennyksistä ja mieheni meni kannelle mukaan avuksi. Tällä kertaa tankin imulaitteelle tuli paha olo kesken työnsä ja se päätti oksentaa kaaressa ruskeaa liejua Isi-Kipparin, mieheni ja veneen päälle. Itse olin juuri silloin hyppäämässä kaiteen yli kiikuttamaan viimeistä roskista, ja väistin oksennuskaaren vain kymmenien senttimetrien marginaalilla. Äiti-Kippari oli onneksi turvassa sisällä. Nooh… siitä sitten vaatteiden vaihtoon, pesulle ja veneen puhdistukseen. Koetin parhaani mukaan toimia assistenttina ja tarjosin käsidesiä viimeistelyyn. Opetus voisi olla esimerkiksi tämä: varaa aina vaihtovaatteita myös katastrofien varalle. Miehille myönnettiin illalla ”Septitankin sankarin” arvonimet sekä ”Kura-Kalevin” lempinimet tämän kaiken kestämisestä.

Seuraavalle legille saimme reipasta sivutuulta 8-12 m/s. ja olin koko matkan ruorissa. Lähdin aika kevyissä vaatteissa, jotta saisin nautiskella pienestä viluisuudesta. Vene kulki avoimemmilla alueilla reilusti yli kahdeksaa solmua ja tyrskyävässä aallokossa ohjaaminen oli mahtavaa. Nautin niin, että kun aloin palella, en malttanut antaa siksi aikaa ruoria käsistäni, että olisin lisännyt vaatetusta. Koko ajan oli olevinaan joku tilanne: ohitus, vastaantulevan väistäminen, uuden suunnan ottaminen, puuska tms. Seisoin ruorin takana jalat täristen ja sain välillä haukut keulatyrskyistä. Hiukset olivat vielä saunan jäljiltä märkinä tuulen pölyttämällä sykkyrällä, mutta ei haitannut. Isi-Kippari vastasi navigoinnista ja sääti yhdessä mieheni kanssa purjeita.

Haplot on söpö kallioinen Merinallesatama Houtskärissa, jonne rantauduimme illalla. Metsässä oli siellä-täällä jo kypsiä mustikoita – namnam.

Päivälliseksi laitoimme edelleen erilaisia kylmäsavukaloja, sillejä, mätikastiketta  ja minulle pinaattilettuja perunan ja raastesalaatin kanssa. Ruuan jälkeen lysähdin kasaan ja menin joksikin aikaa punkkaan lataamaan akkuja. Isi-Kippari jatkoi Merinalle-rituaaleihin perehdyttämistä ja Äiti-Kippari jakoi arvokkaita vinkkejä veneköksän haasteisiin. Yömyssykäksi saimme Likööri 43:sta jäillä – mmm… Ilta oli kaunis ja seesteinen – maailmassa kaikki hyvin.