Saaristomeren karavaanarina: 1. päivä - Espskär

Säätiedotteet olivat luvanneet saaristomerelle sateita, jopa kovia ukkospuuskia, kun lähdimme lauantaiaamuna matkaan perheveneellä, neljän hengen miehistöllä. Saimme juuri lastattua veneen ennen sadetta. Koko viiden päivän reissuun mahtui pieniä sateita, sumua, melko reippaitakin puuskaisia tuulia, aurinkoa, pilvipoutaa sekä kauempana jyrisevää ukkkosta, mutta ei mitään sen dramaattisempaa. Olen ikionnelinen, että vältyimme jatkuvalta auringon porotukselta! Hyttysetkään eivät kiusanneet, lähinnä tuo tavallista kosteampi ilma haittasi öisin.  

Neljästä yöstä vietimme vain yhden kaupallisessa satamassa. Isi-kippari ja mieheni ovat Merikarhuja, joten muuten yövyimme rauhallisemmissa merinallesatamissa, joissa on siistit puusaunat, huussit ja grillikatokset, mutta ei mitään turhaa. Sähköä ja vettä niistä ei saa, eikä niissä ole mahdollista tyhjentää septitankkia tai jättää roskapussia. Välillä pitää siis piipahdella palvelusatamissakin.

Ensimmäisenä päivänä sää vaihteli niin paljon, että poltin käteni kirveleviksi grillitassuiksi ruorissa. Samalla muutuin epäsymmetrisesti punaniskaksi ja toinen korvani paloi ihan pilalle. Valitin, sain myötätuntoa ja vannoin olevani jatkossa tarkempi rasvaamisen ja lätsävalintojen suhteen.

Matkalla harjoittelin ensimmäistä kertaa genaakkerin skuuttaamista ja ruorissa ollessani genaakkerin kanssa jiippaamista kahdessa vaiheessa: ensin jiipataan isopurje, sitten vasta genaakkeri. Tämä toimi oikein hyvin kun tiimityö kannella saatiin ajoitettua oikein. Matkan aikana bongasimme merikotkia jopa neljään otteeseen.

Espskär Iniön saaristossa oli ensimmäinen satamamme ja suosikkini koko reissussa. Saaren maasto on kaunista kuivahkoa saaristometsää, jossa pesii paljon kujertavia pikkulintuja. Satama rakennuksineen on hyvin hoidettua ja saaren isäntänä toimii mukavan oloinen karhuherra. Isi-Kippari perehdytti minut saareen käytäntöihin ja Merinallejen tapoihin niin maan perusteellisesti. Mieheni makoili sillä aikaa salongin soffalla lukemassa jännäreitä, vaikka hänen jos jonkun olisi pitänyt olla mukana perehtymässä!

Ensimmäisenä iltana herkuttelimme poronkäristyksellä, uusilla perunoilla ja halloumisalaatilla, joka oli minun pääruokani. Äiti-Kipparilla on aivan ihanat porkkananväriset aidot retrolautaset, joissa on ajaton muotoilu. Ne ovat nyt vielä vuosikymmenten jälkeenkin uuden veroisessa kunnossa. Kun tuon lautasen saa eteensä, on kuin aurinko pilkistäisi pilven takaa. Illalla herkuteltiin ilta-auringossa takakannella pullollisella rose cavaa sekä mansikoilla ja creme vanillalla. Se vatkattiin oikein sähkövatkaimella! Isi-Kipparile on kunnia-asia, ettei perheveneestä lopu ihan helposti akkukapasiteetti.

Yö sujui rauhallisesti perähyteissäkin, joihin muutimme mieheni kanssa keulasta tänä kesänä. Isi-Kipparin meille askartelemat kankaiset hytiovet toimivat hyvin. Yhtenä iltana oven ripustussolmu oli vedetty niin tiukkaan, ettei kangasovi auennut ilman erikoisavainta - ruuvimeisseliä. Sen jälkeen "sarjoitin lukon" uudelleen: vetosolmu aukesi aina - ovi toimi sen jälkeen täydelisesti. Yö oli hikinen ja ilma erittäin kostea joten jälkiviisautena voisi todeta, että lämppärin käyttäminen olisi sittenkin saattanut kannattaa.