Saaristolenkkeilyä

Lähdimme eilen kesäisessä aamussa päiväpurjehdukselle Saaristomerelle. Menomatkaa luoviessa olivat pitkähihainen ja huppari sekä kerrastonpöksyt edelleen tarpeen, mutta pipo on sentään vaihtunut lippikseen. Myötätuulessa olikin sitten – huh-huijaa – riittävän lämmin ja villahousut sekä huppari pääsivät takaisin varustekassiin. Siinä kohtaa olisi ollut vihdoin shortsit ja T-paita -keli.

Jalaksen muotoisia pilviä ja ilmanpaine nousussa

Pyöriäisbongaus-harrastukseni ei tuottanut eilenkään tulosta, mutta pari muuta mielenkiintoista  havaintoa tehtiin kyllä. Yhdessä pitkässä saaressa näimme pari vaaleaa nelijalkaista kalliokiipeilijää, jotka juoksivat rantaviivassa ketterästi veneemme rinnalla pitkän matkan. Mieheni naureskeli niiden olevan etelänlomalle lähteneitä poroja, mutta oikeasti ne taisivat olla vuohia tai lampaita. Yksi merikotka bongattiin sekä meno- että paluumatkalla. Se jäi kiinni vierailusta Mac Merimetso -ravintolassa, josta se jatkoi toisen saaren ylle. Siellä sitä odottivat ärhäkkäitä ilmahyökkäyksiään tekevät lokit. Matka pikaruokalaan voi olla kotkallekin vaarallinen.

Merikotkien suosima Mac Merimetso -pikaruokala

Se ei ole roska linssissä, vaan Mac Merimetsosta palaava merikotka

Tuuli oli leppoisaa, joten noin 30 mailin lenkkiin kului kuutisen tuntia 4-7 solmun nopeudella. Totesinkin tässä itsekseni että normaalilla kelillä tuollainen 30-40 mailia tai 4-7 tuntia päivässä on aika mukavan mittainen päivämatkana. Kai sitä sitten siinä kohtaa, jos Jurmo tai Gotanti siintäisi mielessä, pinnistäisi pidempäänkin. Navigoinnissa käytimme pääasiassa paperikarttaa ja koitin painaa mieleeni Isi-Kipparin vinkkejä vaaranpaikoista näillä kulmin. Muistan tuttuja maisemia kerta kerralta paremmin, vaikka olenkin jostain syystä  yleensä todella toope muistamaan mitään reittejä ulkoa.

Paluumatkalla nostimme mieheni kanssa perheveneen pienemmän genaakkerin myötätuulen iloksi. "Iso G "olisi ollut tänään parempi, mutta se oli vielä talvivarastossa. Pääsimme vähän kisaamaankin toisen veneen kanssa, joka myös lasketteli myötäistä genaakkerillaan. Sillä oli hyvä etumatka, mutta voitto tuli silti meidän perheeseen.

Siellä se toinen genaakkerilla purjehtiva vene häämöttää, mutta pian osa vaihtuvat.

Mietinkin miksi se epävirallinen kisaaminen on mukamas niin tärkeää ja hauskaa... Jotkut moottoriveneilijät taivastelevat sitä, että purjehtijoiden pitää aina voittaa toisensa ja saada vene kulkemaan mahdollisimman kovaa, kun taas osa moottoriveneilijöistä on päättänyt tietyn mukavan matkanopeuden, jolla jurnuttavat aina nautiskellen paikasta toiseen. Toiminnoilla on yksilöllisiä merkityksiä tässäkin kohtaa. Totta kai siitä tulee hyvä mieli kun saa monien valintojen ja monimutkaisten säätöjen jälkeen tuulen valjastettua kuljettamaan venettään mahdollisimman hyvin – siis lujaa – vaihtuvissa olosuhteissa. Lisäksi samanaikaisina haasteina on mm. valita paras reitti tuulen suhteen, navigoida kivien välistä ja huomioida muu liikenne. Toinen vene on sillä hetkellä konkreettinen mittari sille, miten haasteessa onnistutaan.

Yksikään köysi ei ole turha... eihän?

Lounaaksi olin tehnyt vuohenjuusto-pinaatti-tomaattipiirasta ja sen päälle juotiin kanelipulla-kaffeet. Mums… ruoka saa olla aikamoista gourmeta jotta voittaisi simppelin lounaan merellä!

Juttelin Isi-Kipparin kanssa taas vähän käytännön asioista retkipurjehduksessa. Siis niistä, joista hän on aina hiljaa itsekseen huolehtinut kun olemme kesäisin reissanneet, jotta meillä riittäisi vettä, sähköä, septitankkia jne. Harjoittelin edelleen luovimista, mikä olikin tänään vähän haasteellisempaa kun tuuli pyöri ja vaihteli tavallistakin enemmän. Tällä kertaa seurasin enemmän virtauslankoja ja vähemmän tuulentulokulmia mittareista. Uusien torujen pelossa mieheni myös huolen siitä, että pääsin tänään sekä nostamaan että laskemaan genaakkeria. Hyvä niin. Tältä päivältä tuli toruja vain parin vendani sotkemisesta kesken käännöksen veneen toisella ruorilla.

Seuraavaksi suunnitellaan jo pientä kesälomapurjehdusta. Jos sää ja sattuma sallii, niin vene irtoaa laiturista jo viikonloppuna. Ajatuskin siitä lämmittää jo mieltä.