Saaristomeren karavaanarina: 2. päivä ja Lappon laiturin catwalk

Sunnuntaiaamulla heräsin aikaisin sumuisessa saaristossa. En ole saunoja, joten minulle sopii hyvin, että käyn peseytymässä saunalla vasta aamulla haaleilla vesillä. Lähdimme jatkamaan matkaa Espskäristä sumusta ja alkuun olemattomasta tuulesta huolimatta. Näkyvyyttä riitti sen verran, ettei tutkaa tarvittu. Tuuli kuitenkin nousi puuskaiseksi ja pääsimme mukavaan 6-7 solmun matkavauhtiin.

Ukkosen kaukainen jyminä ja ajoittain havaittavat salamat saattelivat matkaamme. Onnemme kuitenkin jatkui, sillä saimme osaksemme vain pientä tihkusadetta. Perillä kuulin joidenkin veneilijöiden kastuneen tunninkin mittaisissa kaatosateissa. Pilalle palanut korvani, punaniskani ja grillitassuni olivat kiitollisia tästä harmaasta päivästä. Kesä se on silti!


Lappo sijaitsee itäisellä Ahvenanmaalla ja asetuimme sen palveluiden äärelle seuraavaksi yöksi. Kevyesti sateisen Lappon laituri oli melkein täynnä veneitä.

People-watchingia ei sateen vuoksi päässyt kuitenkaan harrastamaan aivan täysipainoisesti. Jotain sentään bongasin laituri-catwalkilla: Reisenthelin korit ovat edelleen påp, Hai-saappaat ovat klassikot ja niitä näkee kaikissa väreissä, crockseja laiturilla tassutteli tällä kertaa vähemmän. Laivakoirissa löytyi söpöjä ja vielä söpömpiä, mutta ei  yhtään ihan omanlaistani, jolle sydämeni olisi erityisesti sykähtänyt.

Päivälliseksi nautimme kesäruokaa: kylmäsavukaloja (minulla soijafileet), uutta perunaa ja salaattia Tannisen Tyrni-chili-kastikkeella, jota voin suositella. Sitruunaöljy (valmista pullotavaraa) oli makoisaa perunoiden kanssa ja varmasti ihanaa esimerkiksi höyrytettyjen kasvisten makujen pyöristäjänä.  

Illalla lähdimme pienelle jaloittelulle tietä pitkin ja jouduimme katsomaan tarkkaan mihin jalallamme astumme. Tiet ja teidenvarret olivat täynnä raidallisia kotiloita sekä tavallisia etanoita. Laskin n. 100 cm x 40 cm:n alueelta helposti reilut 30 raitamökki selässään ryömijää. Liika on liikaa etanoissakin!

Isi-Kippari oli järjestänyt illaksi tutkaan tutustumista ja sumussa liikkumiseen perehdyttämistä. Illan kohokohta oli, kun odotimme veneen jääpalakoneesta jäitä (juu, sähköä riittää tähänkin, jopa ilman maasähköä…) ja Isi-Kippari tarjosi pinkit shotit. Maku oli jotain todella ainutlaatuista ja ennen kokematonta - jopa ällistyttävää. Tähän naukkailuun liittyi monta vitsiä, joita hihittelimme pitkin iltaa juustoherkkujen äärellä.