Nauvossa kuutamolla

Alkuviikolla muun muassa Windguru lupasi melkein hirmumyrskyä Saaristomerelle elokuun viimeiselle viikonlopulle. Onneksi ennusteet laimenivat pitkin viikkoa ja perjantai-iltana purjehdimme lopulta mukavissa 7-10 m/s tuulissa Nauvoon. Vieläkin oli +22 astetta lämmintä jopa viiden aikaan illalla!

Tumma pilvi yritti uhitella, mutta olimme vain kiitollisia sen tuomista 10 m/s sivutuulipuuskista. Seilasimme 8,6 mailin kotirännin tunnissa etelään. Päivän paras nopeus oli 10,5 m/s puuskassa 9,5 solmua ja se oli suklaapatukan paikka.

Odotimme Silja Linen menevän reipasta vauhtia ohi risteävällä väylällä, mutta joko se hidasteli tai me menimme arvioitua lujempaa ja niinpä jouduimme laivan väistämisen myötä muuttamaan suunniteltua reittiä. Toisin sanoen: meni yllättäen luovimiseksi. Mikäs siinä oli silti luoviessa, kun oli lämmintä ja näillä tuulilla kaikkiaan vain parin tunnin matka Nauvoon. Olin Maailman vahvin Nalle, kun pyöritin vendoissa barduunoita uusilla lisätaljoilla - niin paljon helpompaa se oli nyt.

Saavuimme Nauvoon ennen seitsemää ja tilaa oli vielä hyvin. Rannan kaupatkin olivat vielä hetken aikaa auki ja niissä oli meneillään purjehdusvaatteiden syysale. Löysimme kivan pitkähihaisen Hilfigerin paidan kipparille. Miestä kun ei ikinä saa vaatekauppaan, niin tässä se kävi kätevästi matkalla lonkulle Najadeniin. Eieiei, se ei ollut suunnitelmallista huijausta, vaan onnekas sattuma. Vasta nyt huomasin, että Najadenissa on tansilattia alakerrassa - ooo!

Iltaa vietimme veneessä: söimme perjantai-pizzat ja katsoimme Yle Areenasta samana päivänä Turun yliopistolla nauhoitetun Esko Valtaojan jäähyväisluennon. Suosittelen sitä kaikille tulevaisuuden kauhuskenaarioita murehtiville, laman lamaannuttamille, tieteen merkityksestä ja maailman menosta kiinnostuneille, sekä Esko-faneille. Luento oli valoisa ja asioita mittasuhteisiinsa asettava näkemys ihmiskunnan historiasta ja tulevaisuudesta. On helppoa rajoittaa pikkujutuista valittamistaan pohdittuaan asioita Eskon tarjoamista näkökulmista.

Illan jo hämärtyessä rantautui samaan laituriin miehen kisakaveri J.S. perheineen. Mies rekrytoi heti Herra J.S:n mukaan Kaminamin seuraaviin kisoihin. Niin moni kaveri on ilmoittanut haluavansa kisata Kaminamilla, että koitamme vähän kierrättää miehistöä eri kisoissa. Ei tässä nyt kuitenkaan ole ollut aikaa treenata millään porukalla - paitsi meillä kahdella cruisaillessa. J.S. tulikin vielä lauantaiaamuna tutustumaan työmaahansa: sovimme tehtävät kisassa ja näytimme paikat. 

Ah, elokuu ja pimenevät lämpöiset illat...

Vierusnaapuriveneemme kannella istuttiin iltaa pikkutunneille. Voih... meillä oli tulpatkin korvissa ja mies sai kyllä nukuttua, mutta minä herkkäuninen en. Ymmärrän hyvin että ystävien kanssa ajankulu unohtuu kun on hauskaa ja viiniä siemaillessa ei itse huomaa, kuinka kovaa ääntä tulee pidettyä. Kello 2.40 en ollut vielä nukkunut yhtään ja aloin olla aivan poikki. Raotin luukkua ja nostin sormeni huulilleni: "Ssshhh". Veneen rouva ymmärsi vinkkini ja vastasi pahoitellen. Hetken aikaa olikin hiljaisempaa, mutta sitten volyymi karkasi taas. Nukahdin vasta joskus puoli neljän aikoihin. Niinno sen lisäksi poppi kantautui vaimeahkona rantabaarista ja yhteysalus keikutti laituria vielä puoli kolmen aikoihin yöllä.

Se hyvä puoli naapuriveneen illanistujaisissa oli, että tuli nähtyä elokuun yö. Kuutamo oli mahdottoman kaunis ja yhdentoista jälkeen yöllä leimahtelivat vielä vihreät revontuletkin itäisellä taivaalla. Tämä on harvinaista herkkua näin etelässä. Jälkikäteen jäi vähän harmittamaan, etten väsyneenä viitsinyt ryhtyä virittämään kameraa ja kuvaamaan niitä. Seuraavaa mahdollisuutta voi joutua vähän odottamaan.

Lauantaiaamu lähti väsyneenä käyntiin aika tahmeasti. Noh, ei tässä ollut minnekään kiire - Kaminamilla ehtii. Aurinko paistoi kuumasti ja nautimme aamiaisen takakannella. Naapuriveneestä kävi sekä rouva että kippari vilpittömästi pahoittelemassa "mölyämistään" ja olisivat tarjonneet cappucinotkin. Olipa sydämellistä ja huomaavaista. Toinen naapurimme oli sporttinen X-99 -vene, jonka kippari on kisannut joskus samoissa kisoissa mieheni kanssa ja on lisäksi blogini lukija (terveisiä!), joten siinäkin oli taas jutusteltavaa. Näköjään parhaat kisamuistot säilyttävät hohtonsa vuosikymmeniä. Kilpapurjehtijoille pitäisi ehdottomasti perustaa oma vanhainkoti tai kommuuni, jossa he voisivat joka päivä innostua yhä uudelleen muinaisista kisamuistoistaan keinutuolissa kiikkuen.

Lauantain muinaistulien yöstä seuraavassa postauksessa...

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 

Vielä on kesää jäljellä...