Viikonloppureviirin laajennus Jurmoon

Viime viikonloppuna oli tuulta, lämpöä ja vielä valoakin pitkälle iltaan niin, että pystyimme laajentamaan viikonloppureviiriämme aina (eteläiseen) Jurmoon saakka. Perjantaina purjehdimme 30 mailia ulkosaariston merikarhusatama Hummelskäriin ja siitä olikin enää reilut 10 mailia lauantaina Jurmoon. Pääsimme purjein koko matkan rantaanajoa lukuun ottamatta.

Saavuimme Jurmoon  kello 13.30 ensimmäisten yöpyjien joukossa. Illan mittaan syvät paikat vähenivät, mutta ihan täyteen satama ei tullut. Aina kun olemme olleet Jurmossa, aurinko on paistanut kuumasti pilvettömältä taivaalta. Pitäisiköhän käydä täällä useammin?

Sekä kahvila että pieni "kioski" ovat lisänneet elintarvikkeiden valikoimaa viime vuodesta. Kaffelasta saa nykyään sekä tuoreet salaattiainekset että muita vihanneksia sekä marjoja, hedelmiä ja jäätelöä. Lisäksi tarjolla on kalaa eri muodoissaan. Kioskin kylmiöstä myydään maitotuotteita sekä leikkeleitä ja lisäksi hyllyt tulvivat mielenkiintoisia kuiva- ja säilyketuotteita sekä juomia. Mukavana yllätyksenä juomavalikoima on ihanan eksoottinen ja hyllystä löytyi jopa raakasuklaata.

En ole aiemmin tutustunut itäiseen Jurmoon ja mieskin on käynyt siellä viimeeksi pienenä. Tällä kertaa emme siis tarponeetkaan lintujen pesimäkauden jälkeen avautuneelle läntiselle luonnonsuojelualueelle, vaan ryhdyimme ensin valloittamaan Högbergetiä. Sen huipulla oli näköjään jo joku muukin käynyt, juhannuksena.

Kiipesimme vuorelle urheasti ilman lisähappea ja huiputimme sen Skumppa- ja Kukko-tölkeillä skoolaten. Näkymät olivat hienot joka suuntaan. Jurmon läntiset pitkät soralonkerot näyttivät kutsuvilta, mutta laskeuduimme vuorelta kylän suuntaan.

Perhoset kisailivat päittemme ympärillä niin että nauratti. Kalliot olivat mielenkiintoiset, tämä on ehkä ollut joskus sulaa kiveä ja sen lisäksi jäiden retuuttamaa maaperää.

1,2 km satamasta kylään päin löytyy komea Jurmo Inn, joka  tarjoaa kotiruokaa. Mitäköhän kaikkea siihen on vielä tulossa? Jotain siellä vielä rakennettiin... Lisää tietoa paikasta löydät tästä: www.jurmoinn.fi 

Kylän vanhan tuulimyllyn ympärillä tepastelivat puuhakkaat ja sympaattiset alpakat. Ne vaikuttivat rauhallisilta ja ystävällisiltä otuksilta: söivät, huilasivat, ottivat hiekkakylpyjä ja imettivät anteliaasti sekä omiaan että toisten vasoja. Alpakka on söpö kuin pupu ja bambi samassa paketissa.

Lintumajan portilla päivysti elävä maskotti.

Jurmon kappelilla pääsi hetkeksi istumaan varjoon. Kirkossa on sisällä saaristoperinteiden mukainen kaunis votiivilaiva, jolla on ikää jo kolmisensataa vuotta. Hautakivet kertovat Jurmoon haudattujen henkilöiden syntymäpaikan ja ammatinkin.

  


Rannassa ihastelimme dyyneiksi kasaantuneita kiviä ja kanervista punaisena hehkuvaa maata. Tuuli alkoi hiipumaan merellä iltapäivällä.

Ah tätä onnea! Rannalla kasvoi matalia hedelmäkarkkipensaita ja metsästäjä-keräilijä -viettini sai taas täyttymyksen. Mies otti pienen merentuijotushetken auringon lämmittämällä kividivaanilla kun minä laidunsin puskissa. Hedelmäkarkkipensaat eivät olleet Jurmon ainoita ihmeitä, näimme myös mm. munkkirinkilöitä (ei kuvaa, kokekaa itse).

Tyyntyneen tuulen raidoittama meri toi mieleen Gallen Kallelan upean taulun "Keitele" (joka taitaa edelleen sijaita Lontoossa National Galleryssa).

Hellepäivä ja vuorenvalloitus veivät voimia ja oli aika suunnata takasin satamaan. Matkalla koimme elämämme ensimmäisen horsmapyryn. Jurmon yli kaksimetrinen läpitunkematon horsmaviidakko pöllytti taivaalle kauniin valkoisen sateen.

Illalla vaihdoimme purjehduskuulumiset kotisataman kamun kanssa, ja kotoilimme veneessä. Kannelta saimme pyyhkiä pääskyjen megakakat. Ihan näin paljon siivottavaa ei ole koskaan ennen tullutkaan. Jostain syystä pienet sirkuttajat tykästyivät sekä mustiin saalinkeihimme että dyneema-kaiteisiimme. Teimme taas vähän merenmittaushommiakin Kaminamin ympäriltä (laiturin päätypaikasta) ja tulokset olivat hieman huolestuttavia. Vesi oli noin 10 cm miinuksella ja perässä vettä oli 10 cm Kaminamin syväyttä vähemmän. Saas nähdä miten tästä lähdetään sunnuntaina...

11 purjevenettä ja yksi moottorivene viettivät keltaista hetkeä auringonlaskun aikaan. Iltakävelyllä hyttyset söivät, mutta onneksi emme törmänneet käärmeeseen. Tuli vaan mieleen, kun venevajojen luota löytyi todella ison käärmeen pieneksi jäänyt nahkatakki.

Yö oli tyyni ja hiljainen. Utön majakan valo välkähteli tahdittamassa yötä. Seuraavan päivänä, sunnuntaina 16.8., olisi kansainvälinen majakkapäivä. Utössäkin pääsisi silloin katsomaa majakkaa ylös linssille saakka. Mutta meillä oli kello herättämässä pitkähkölle kotimatkalle.

 Lämmintä ja aurinkoista elokuun viikonloppua kaikille!