Kesäloman ensimmäisen reissun päätös "heinäkuun myrskyssä"

"Harvinaiseksi heinäkuun myrskyksi" nimetty matalapaine saapui Saaristomerelle lauantaina 26.7., mutta onneksi odotettua vaisumpana. Pahimmat tuulet vinkuivat lauantaiyön ja maanataiaamun välisenä aikana, jolloin olimme suojassa Högsåran Kejsarhamnenin satamassa. Maanantaina päätimme jatkaa matkaa kotisatamaamme Ajolanrantaan, kun tuuli heikkeni puolenpäivän jälkeen 10-12 m/s ja puuskatkin kesyyntyivät 13 m/s. Otimme kuitenkin isopurjeeseen yhden reivin, jolloin purjepinta-alamme vastasi jota kuinkin tavallisen 10-metrisen matkaveneen täysiä purjeita.

Pääosan matkasta pääsimme mukavasti myötäiseen tai sivumyötäiseen tuuleen. Aallokkoa oli muodostunut jonkun verran saaristossakin. Myötäaallokko on toisaalta varsin mukavaa loivaa vuoristorataa: kohisee mennessään, mutta ei kastele tyrskyillään. Keskinopeutemme oli reilun 37 mailin matkalla 7,75 solmua, eli välillä kuljimme vähän hitaamminkin. Tarkka huippunopeus unohtui näköjään merkitä ylös, mutta Kaminami ui parhaimmillaan siinä kympin paikkeilla. Runkonopeuden ylityttyä peräaalto ei saanut meitä kiinni ja aina se jaksaa aina huvittaa. Se on veneessä eräänlainen "äänivallin murtumishetki". Ai että kun olisi ollut vähän enemmän osaavia käsipareja nyt matkassa, niin olisi voinut koittaa jotain muuta kuin fokkaa keulassa tai jos tuuli olisi tullut sopivammasta kulmasta...

Nauvon lossien jälkeen kurssi kääntyi tiukkaan sivutuuleen. Koko miehistö ja vesipainotankit olivat tietysti laidalla. Aallokko löi vastaan, vesi lensi ja tyrskyt kastelivat jossain vaheessa vaatteetkin. 

Kyllähän tämä meni mukavasti myötäiseen suuntaan, luoviminen ei varmasti olisi ollut yhtä leppoisaa. Muistelenpa vaan ensimmäistä purjehduskisaani (Kihti TwoStar 2015 kisaraportti), kun alkumatkasta luovimme Kaminamilla 14-17 m/s puuskissa samanlaisella purjevarustuksella: isossa yksi reivi. 

Tässä pätkä vähän hiljaisemmasta menosta myötätuulella... (Näkyy ehkä paremmin YouTuben puolella.)

Ensimmäinen kesäloman purjehdusreissu itään ja takaisin kesti 12 päivää ja maileja kertyi 355. Reitti oli seuraava: 

Ajolanranta, Rymättylä (kotisatama) - 

Näsby, Houtskär - 

Tammo, Gullkrona (merikarhusatama) - 

Ådskär, Rosalan saaristo (mk-satama) - 

Itäsatama, Hanko - 

Ångestö, Inkoon saaristo (mk-satama) - 

Skrubbö (taas mk-satama) - 

Helsinki, Katajanokka (3 yötä) - 

Ångestö (mk-satama)  - 

Matgruvan, Tammisaaren saaristo (mk-satama, 2 yötä) - 

Itämeren Portti, Hanko (2 yötä) -  

Kejsarhamnen, Högsåra (2 yötä) -

Ajolanranta 

Paluumatkalla länteen vietimme joskus ylimääräisiä öitä kovemman vastatuulen ja sateen vuoksi, Helsingissä ja Hangossa myös huvikseen. Kaiken kaikkiaan reissusta jäi paljon uusia kultasia muistoja ja hyvä mieli. Oli kiva nähdä monia meille uusia Merikarhusatamia. Pari kaupunkisatamaa olivat niille aikoinen kotrasti, mutta nautin niistäkin: oli hyvää ruokaa, kaikki palvelut, mielenkiintoista nähtävää ja tekemistä. Melkein jokaisessa satamassa tapasimme tuttuja ja tutustuimme myös moniin mukaviin uusiin ihmisiin. Erityisesti merikarhusatamissa on sellainen mukava yhteisöllinen henki, jossa kaikki ovat jo lähtökohtaisesti sen verran tuttuja toisilleen, että aina syntyy keskustelua - aivan ihanaa! Loman aikana työvelvollisuudet tekivät pienen pakollisen katkon purjehduksiin, mutta heti niiden jälkeen pääsimme toiselle lomapurjehduksellemme.

Mukavaa elokuista viikonloppua!