Purjeella troolaten Hangosta Högsåraan tuulta pitämään

Lauantaiaamuna 25.7. tuuli oli rauhoittunut niistä 14-16 m/s hyytävistä puhalluksista ja lähdimme Hangosta keveisiin tuuliin kohti Högsåraa. Code zeromme oli parhaimmillaan, kun pääsimme myötätuulen code-isopurje -virsarin jälkeen liitämään sillä sivutuuleen. Vesi kuohui kyljessä, emmekä juuri hävinneet nopeudessa tuulelle, joskus olimme jopa sitä hieman edellä.

Kahden päivän satamassa lamettumisen jälkeen tuntui siltä, että tämä se vasta on elämää: Hangon läntisen avoimilla vesillä, aurinko paistaa, tuuli humisee, vesi kohisee ja vene kulkee! Hih - tähän mennessä olemme edelleen olleet ainoa näköpiireissä ollut vene, jossa hengataan laidalla lomapurjehduksillakin. Mutta suosittelen kokeilemaan - minunkin painollani sillä on saatu kymmenys lisää vauhti-iloa Kaminamiin, kun vesipainotankit eivät ole olleet käytössä. (Jos tämä loman syöttöporsastelu ei lopu, niin loppulomasta varmaan jo enemmänkin!)

Pari tuntia startista, edelleen Hangon läntisellä, vene kulki hyvää vauhtia kallellaan ja itselläni oli lounassämpylä suussa. Sitten aivan yllättäen kuului valtava pamahdus ja code putosi rämisten mereen. Vaikka näin purjeen troolaavan meressä, kesti pari hidasunutta sekuntia, ennen kuin tajusin mitä tapahtui. Kokematon reagointini tilanteeseen oli: "Nyt äkkiä-äkkiä, pelastetaan code!" ja heitin sämpylän nurkkaan. Mies totesi rauhallisena: "Jaaha, siinä on sakkeli tai rullalaitteen leekari pettänyt. Ei tässä mitään kiirettä ole. Nyt nostetaan code ihan rauhassa kannelle."  Niinhän me sitten nostimme. Arvatkaa painaako tuollainen 72 neliön likomärkä purje rullalaitteineen, kun sitä nostetaan veneen laidan ja kaiteiden yli kannelle. Kuvittelin että mukana tulee valtava kalasaalis, ei purje voi muuten painaa näin paljon, mutta yhtään kalaa emme saaneet. Sydämeni hakkasi vieläkin sekä ponnistelusta että säikähdyksestä, mutta saimme purjeen pelastettua. Onneksi tämä ei tapahtunut kisoissa!

Loppumatkalle nostimme fokan keulaan ja pääsimme luovimaan yhtä kylkeä 7-8 m/s puuskissa, muuten tuuli jäi lauantaina 3,5 - 6 m/s. Mies vastasi navigoinnista ja ohjaamisesta, kun jossain vaiheessa huomautin: "Eikös nuo tuolla ole jo Högsåran tuulimyllyt?" Siinä pistettiinkin hösseliksi ja Kaminami kurvasi vauhdikkaan 90 asteen käännöksen. Mies oli tosiaan niin onnellinen luoviessaan, että oli hilkulla ajaa ohi satamaan johtavalta reitiltä. Tällä kertaa menimme Högsåran länsipuolen satamaan, suojaisassa lahdessa sijaitsevaan Kejsarhamneniin. Uutisissa oli  jo muutaman päivän ajan varoiteltu harvinaisesta kesämyrskystä, joka toisi mukanaan kaatosateita ja jopa myrskytuulia merialueille. Sittemmin ennusteet kesyyntyivät, mutta kovia tuulia oli edelleen luvassa kera sateiden sekä sunnuntaille että maanantaille.

Högsårassa vietimmekin sitten kaksi yötä tuulta ja sadetta pidellessä. Sekä lauantaina että sunnuntaina kävimme syömässä pökerryttävän ihanasti Farmors Caféssa. Lauantaina viiden aikaan jono ylsi pitkälle ulos saakka, mutta mikäs siinä - koko ajan oli kaunista katseltavaa, palvelu oli sujuvaa, ystävällistä ja henkilökohtaista ja lopulta itse ruoka taivaallista. Tuttuni perhe on joka kesä Farmors Cafessa töissä ja tämä jonon muodostuminen ei kuulemma ole mitään tavatonta.

Valitsin a´la cartesta vegeannoksen ja mies kanaa. Lisukkeeksi tuli tuota ihanaa perunaa skandinaavisella pestolla (voita on!) ja yksinkertaista mutta elegantisti maustettua pähkinäistä salaattia. Sunnuntaina otin saman, mutta mies vaihtoi kanan lampaaseen ja se oli kuulemma jopa vielä vähän maukkaampaa.

Voisi luulla, ettei ruuan päälle jaksaisi enää syödä kakkua, mutta kyllä jaksaa! Kippari rakastaa erityisesti suklaakakkuja.

Kassalla muistettiin että syön gluteenitonta (kannattaa näköjään olla kantis), ja suositeltiin uutta mutakakkutyyppistä gluteenitonta kakkua. Oh... tämäkin oli pökerryttävän herkullista! Nyt meille g-ruokavalion asiakkaille on siis lisää vaihtoehtoja tarjolla.

Ihmiset näyttivät viihtyvän; piha kuhisi elämää ja mukavaa kesätunnelmaa. Lapset pelasivat kentällä ja kävivät ihastelemassa pihapiirin eläimiä. Cafén oma koira käyskenteli rauhallisesti pihalla isännöimässä. Kukaan ei valittanut, kiukutellut tai hermoillut mistään.

Lauantai-ilta oli tyyni ja suojaisa Kejsarhamnen tuli lähes täyteen veneitä; osa ankkuroitui lahdelle odottamaan kovaa tuulta. Högsåran toiseen satamaan, Lillbacka bryggaan oli tullut vähemmän veneitä. Tuuli alkoi ulvomaan lauantaina puolilta öin ja sitä jatkui maanataiaamuun saakka 11-16 m/s, kera sateiden. Meillä oli taas tuttujakin satamassa ja sunnuntai-iltaa vietimmekin kyläilemässä naapuriveneessä viinilasillisen äärellä.

Sadepäiviä vietimme mukavasti veneessä kotoillen. Mies teki uuden ennätysaikansa tabletin pasianssissa ja sitä juhlistimme sateen tauottua taas Farmors Cafén kakkupöydän aarteilla.

Maanataina päätimme kuitenkin lähteä puolenpäivän jälkeen kotiinpäin, kun tuulen kovimmat huiput helpottivat ja se tasaantui sellaiseen 10-12 m/s, puuskissa vielä 13 m/s. Siitä lisää videon kera seuraavalla kerralla.

Reaaliaikainen tilanne on se, että eilen kotiuduimme jo toiseltakin lomapurjehdusreissulta, jonka seilasimme eteläisellä Ahvenanmaalla ja käväisimmepä vähän Ruotsinkin puolella. Ylihuomenna siirrymme taas viikonloppupurjehtijoiksi. Näitä postauksia lomaseikkailuista tulee tässä hiljalleen...

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Niin ja lämpimästi tervetuloa katsomaan Turun taiteiden yöhön huomenna torstaina 13.8. 

Åbolly Dancersin pientä bollywood-tanssishowtamme 

Vanhan Suurtorin Raatihuoneen saliin (3. krs) kello 18.00 

ja Jokke Jokilautalle kello 19.30 (vapaa pääsy)!