maanantai 24. elokuuta 2015

Jurmosta kotiin viikonlopun paluukisassa


Viikonloppureviirin laajentaminen kauemmas ulkosaaristoon tarkoitti herätyskellon kilahtamista kello 6.30 sunnuntaiaamuna 15.8. Hyvälläkin tuulella ja vauhdilla Jurmosta purjehdittaisiin melkein koko päivä kotiin ja tuulten ennustettiin hiljenevän iltapäivästä. Peruutimme varovasti ulos laiturin päätypaikasta ja pian tömähti köli pohjaan, ilmeisesti saveen. Veden korkeus oli noin 10 cm alle keskitason. Onneksi emme jääneet siihen jumiin ja se tosiaan oli ennemmin tömähdys kuin kolahdus. Kaminamin kölin bulbin terävä peräpää on erityisen herkkä vaurioille.

Suurimman osan matkasta saimme itäistä sivu- ja sivuvastaistatuulta mukavat 5-7 m/s. Matka taittui pitkin Lövskär-Utö väylää joutuisammin, kuin olisi päässyt koneella ajaen. Aurinko paistoi täysillä, mutta luin juuri Forecan Sään takaa -blogista, että elokuun auringon teho on enää neljännes kesän huippulukemista. Meillä oli silti varoiksi korkean suojakertoimen rasvat kasvoissa ja uv-suojapaidat päällä, sillä auringossa oltaisiin pitkään.

 '

Merellä oli hiljaista. Pitkään seuranamme oli vain tuulen suhina ja peräaallon kohina. Joskus kannattaa lähteä aikaisemmin liikkeelle ihan vaan nähdäkseen luonnon heleissä ja puhtaissa aamuvalon sävyissä.



Matkalla opettelin ohjelmoimaan autopilottiamme ja se lähti sujumaan ihan mukavasti. Olen oppinut tällä kaudella paljon uusia pieniä, mutta tärkeitä, tehtäviä veneessä.



Yhdentoista aikoihin merellä alkoi olla muutakin paluuliikennettä ja järjestimme tietysti omat "kisat". Ohitimme kaukanakin edessä olevat veneet, emmekä päästäneet isompiakaan takaa ohitsemme. Teimme kyllä kaikkemme: fokkaa ei otettu alas, ennen kuin code oli hyvässä vedossa ylhäällä. Lyhyillä luoviosuuksilla hengasin täysillä laidalla. Vendat tehtiin hösselillä: jalkani tuskin koskettivat veneen kantta, kun hypin laidalta toiselle säätämässä barduunoja. Samaan aikaan "kisakumppaneiden" veneissä saatettiin juoda kaffetta ja ottaa aurinkoa...



Tuuli hiljeni Bärskärs Fjärdenillä, ennen Korpoströmin risteystä (3-4,5 m/s), mutta codella saimme huomattavasti lisää vauhtia. Toinen hiljainen osuus sattui kotirännissä, jossa tuuli vaihteli paljon, 2-7 m/s sivuvastaisena.



Kipparini on "salalirauttaja": meillä oli vesipainotankit jossain vaiheessa käytössä, kun jouduimme luovimaan ja purjehtimaan tiukaa sivutuulta. Sen jälkeen mies oli käynyt salaa lirauttamassa vedet pois ja kun niitä myöhemmin taas tarvittiin puuskaisella luoviosuudella, niin piti odotella lähes 10 minuuttia veden pumppautumista takaisin tankkiin.



Purjehduspäivä oli sään puolesta täydellinen ja vielä oli vähän "kisakumppaneitakin" tarjolla. 40 mailin kotimatkamme taittui rantautumiseen kaikkineen 6 tunnissa 20 minuutissa. Olimme sunnuntai-pizzamme ansainneet.



Aurinkoista alkanutta viikkoa!

4 kommenttia:

  1. Te kyllä osaatte ottaa kaiken ilon irti purjehduksesta ja niin pitääkin. Mikä sen ihanampaa kuin olla vesillä. Minäkin pääsin toissa viikonloppuna hetkeksi purjeveneen kyytiin ja yllätyin totaalisesti, miten hiljaista menoa oli =D. Tykkäsin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että olit päässyt purjehtimaankinja vielä tykännytkin! :)
      Tuota hiljaisuutta on alkanut pitämään itsestäänselvyytenä, kunnes tulee se blägäpäivä ja ajetaan pitkät matkat koneellä pöristäen. Juuri sen pörinän takia koneajo on niin vastenmielistä - siihen ääneen ei ole tottunut.

      Poista
  2. Komppaan Katinkaa! Teillä on mahtava asenne ja vaikka itse en purjehduksesta juurikaan mitään ymmärrä, tulee teidän tekemisen meiningistä aina itsellekin iloinen mieli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Ansku :) Joo,aina pitää olla hauskaa ja kun saariston oikukkaissa tuulissa purjehtiessa riittää aina puuhaa. Kyllä nämä meidän cruising-kisat ovat enemmän meidän omassa päässä - ei niissä muissa veneissä niin tosissaan sitä vauhdin tavoittelua aina oteta...

      Poista