Iltapurjehdus auringonlaskuun

Nyt on säästettävä toisen kesälomaretken (Etelä-Ahvenanmaa - Ruotsi -seikkailu) jutut myöhemmäksi syksyyn ja siirryttävä lähemmäs reaaliaikaa. Viime keskiviikkona aloimme purkaa pahasti kasaantunutta ja vähän solmuiksikin sotkeutunutta arkea: mm. tv on rikki, auto on rikki ja koti on siivottu viimeksi silloin kun olimme vielä kotihiiriä -siis 2.7.! Tuohon viimeiseen oli helppo ratkaisu: perjantaina pakenemme pölyä siivottuun veneeseen.

Luvassa oli aika täydellinen purjehdusviikonloppu: sivutuulta etelä-pohjoissuunnassa seilaamiseen, kivasti lämpöä ja valoakin vielä pitkälle iltaan. Suosikkituuleni taitaa olla sellainen 6-8 m/s ja nyt oli jotakuinkin sitä. Lähtiessämme (kello 16.20) oli vielä 23 astetta lämmintä ja shortseissa tarkeni hyvin. Alkumatkan pienellä luoviosuudella innostuimme säätämään kaikkea mikä liikkui: purjeita, barduunoita, vesipainolastia ja kuten kuvasta näkyy - lopuksi vielä peräsinten kulmaakin.

Kesä on ollut säiltään poikkeuksellinen ja  poikkeukset ovat luonnon kiertokulussa sääntö. Se suosii vaihteeksi toisia lajeja ja heikentää toisia. Joutsenperheitä seuratessa näyttäisi siltä, että joillain olisi kauden toinen toinen tai myöhäinen pesue. Tälläkin parilla on aika pieniä untuvikkoja höyhenhelmoissaan, kun taas toisilla on jo vahvan oloisia leikki-ikäisiä.

Iltapurjehduksessa on oma taikansa - kunhan sen vaan työpäivän päälle vielä jaksaa. Luvattu sivutuuli tosin kääntyi sen verran, että saimme lopulta luovia enemmänkin - mutta mikäs siinä tälläisena iltana. Purjehdimme 30 mailia, noin neljä ja puoli tuntia merikarhusatama Hummelskäriin. Sinne kaipaamme kahdesta painavasta syystä: maisemat ja auringonlaskut.

Viimeiset 1,5 mailia köröttelimme hiljaa ja huolellisesti koneella saarisokkeloissa. Jännäsin ehdimmekö perille katsomaan auringonlaskun.

Hyvin ehdimme, Kaminami pääsi poijuun huilaamaan kello 20.50 ja saari kylpi vielä auringon punertavissa säteissä. Nälkäkin oli, mutta ruoka sai nyt odottaa. Saaressa oli jo yksi vene meidän vakipaikallamme, mikä oli hyväkin, sillä nyt rohkenimme kokeilla uutta poijua - reilusti syvää oli siinäkin.

Seisoimme sinnikkäästi kallioilla seuraamassa auringon matkaa, vaikka hyttyset inisivät äkäisesti korvissa. Toinen näistä asioista unohtuu ajan myötä: laskevan auringon värit tai hyttyset. Veikkaan viimeeksi mainittuja.

Parhaat jälkisävyt näin lopulta veneen ikkunasta, enkä enää rynnännyt ulos kuvaamaan - kurniva nälkä ajoi onnenporsaankin kesäkotiin ruuanlaittoon. Huomasin taas, että meillä on veneen ikkunoissa auringonlaskun värejä lisää herkullistava sävy. 

Kaikkein upeinta olisi seurata auringon painumista mailleen saarimuodostelmien taa Hummelskärin korkeiden kallioiden laelta. Tällä kertaa tyydyimme alakallioihin.

Yöllä tuuli tyyntyi ja pimeä tuli kymmenen aikoihin. Perjantai-pizzan jälkeen pökerryimme keulaan ja huomasimme veneessä inisevää lentoliikennettä. Jaoimme keulan takakenttään ja etukenttään ja aloitimme saalistuksen omilla alueillamme - kaikkia verenimijöitä emme saaneet silti veneestä ja taas tuli lisää kutiavia pampuloita iholle.

Aamulla oli taas valoa taivaan täydeltä ja nautimme aamiaisen kannella. Olen yrittänyt toimia veneen vinssigorillana, mutta todellisuudessa olen voimiltani ehkä vinssimarakatti. Reippaammilla tuulilla noissa barduunoissa on aika kova veto. Niiden löysääminen tasaisesti ja toisen puolen kiristäminen nopeasti vendoissa on aika haastavaa, kun vene on samalla maksimikallistuksessa. Mies päätti helpottaa barduunojen säätämistäni lisäämällä barduunaan yhden taljan ja johan auttoi. Tässä kuvat ennen ja jälkeen.

Useammassa vierasvenesatamassa on ollut aivan kaameita huusseja. Pahimmillaan silmiä kirvelevä amoniakkihuuru kantautuu kymmenien metrien päähän. Huussi saattaa olla sekä pahanhajuinen että täynnä. Yäk! Mutta merikarhuhuussi ei haise: niissä on pätevät tuuletushormit, jokainen käyttää käydessään kuoriketta ja niitä tyhjennetään riittävän usein. Karhuhuusseissa on melkein aina myös maisemaikkuna (tässä näkymä Hummelskärin huussista). Sanoisin että parhaimmillaan mukavampi kuin vesivessa.

Ennen puolta päivää jätimme Hummelskärin ja jatkoimme minimatkan kohti yhtä suosikkipaikkaamme...

Mukavaa alkanutta viikkoa

 ja onnittelut kaikille, joilla on vielä lomaa -

 nyt on sää kohdillaan, 
nauttikaa sydämenne kyllyydestä!