Väistämistilanteita, merirosvoja ja mahtituulta Matgruvanissa

Tiistain 21.7. matkamme Inkoon Ångestöstä Tammisaaren saaristoon kuuluvaan merikarhustama Matgruvaniin sai yllättävän hauskan alun. Tänään oli sellainen päivä, että ajoimme koko matkan koneella vastatuuleen, enimmäkseen kapeissa ränneissä. Siinä alkumatkasta Inkoon vesillä ajoi vierellemme moottorivene, josta vilkuteltiin innokkaasti... ja sitten vielä innokkaammin. Hetken kuluttua moottoriveneessä haettiin Pikku-Kipparikin vilkuttamaan ja sitten tajusin: sehän on blogituttu Aavan perhe! Vahinko, ettei ollut kameraa siinä käsillä... Itään matkaavat tulivat vastaan hartaasti virsikirjoilla.

Porkkalanselällä olimme taas, tällä kertaa 8 m/s vastatuulessa, ja etenimme dieselponien voimalla. Siitä matka jatkui kapealle sisäväylälle. Tällä kertaa valitsimme Bärösundia eteläisemmän rännin tutkittavaksemme (3,7 m "Olympiaväylä"). Siitä ei juurikaan aiheutunut ylimääräisiä maileja. Tämä reitti vaikutti sellaiselta, että se olisi purjehdittavissa isopurjeella myötätuuleen. Toisekseen nyt koneella ajaessa siellä ei ollut kapeita mökkialueita, joissa olisi ollut nopeusrajoituksia.

Puolivälissä matkaa vastatuulta oli jo reilut 10 m/s. Taas oli lämpimät vaatteet tarpeen koneajossakin. Jossain vaiheessa syntyi vähän hankala tilanne yhden koneella ajavan Bavarian kanssa, jolla oli isopurje ylhäällä. Veneessä ei tietenkään ollut mustaa kolmio-päivämerkkiä osoittamassa, että se etenee konealuksena. (Kaiken kaikkiaan olemme nähneet todella paljon purjein konettavia veneitä tässä lomamme aikana, mutta tähän mennessä vain yhdessä [saksalaisessa] veneessä on ollut asianmukainen päivämerkki käytössä.) Siinä oli vähän epäselvyyttä Bavarian kanssa väistämissäännöistä viimetinkaan saakka. Toinen tilanne sattui muutamaa päivää aiemmin, kun liikuimme purjein. Meillä oli paapuurin halssi ja törmäyskurssilla olevalla purjeveneellä styyran halssi - tosin viimehetkellä ilmeni, että se toinen ajaa koneella isopurje "tehokulutus-hajoituksessa" ylhäällä räpättäen. Joskus vaikuttaa - pelottavaa kyllä - jopa siltä, että jotkut purje ylhäällä konettavat eivät itse hoksaa olevansa väistämissäännöissä konealuksia.

Kepeä Kaminami kulkee kivasti koneellakin ja pääsi helposti karkuun tältä ruotsalaiselta samaan suuntaan koneella matkaavalta merirosvoveneeltä.

Saavuimme Matgruvaniin alkuillasta ja jäimme suosiolla syvempään länsilaituriin. Suurin osa sataman paikoista on kauniissa ja suojaisessa lahdessa itäpuolella (kuvissa), jossa yöpyi tiistaina ainakin 14 venettä. Sisäänajo lahteen on Kaminamille paikallisten merikarhujenkin mukaan riskipeliä. Jos ajaa lahteen korkean veden aikana, sinne voi jäädä myös jumiin vedenkorkeuden laskiessa. Tämä lahti on ollut satamakäytössä jo viikinkien aikana.

Matgruvanin iso saari on metsäistä ja rehevää. Siellä asuu mm. peuroja, minkkejä ja jopa hirviä. Joku karhuveli kertoi nähneensä edellisenä iltana majan viereisellä niityllä, lasten pelikentän vieressä, kauniin peuran rauhallisesti ruokailemassa.

Saaren viimeisen vakinaisen asukkaan, kalastaja "Mata-Kallen", entisessä majassa ja vajassa sai tutustua entisajan elämään pienten esineiden, valokuvien ja muiden dokumenttien kautta. Majassa toimii myös pieni merikarhujen kirjasto, josta sai ottaa kirjoja itselleen lainaan yhtä monta kuin tuo vaihtoon.

Saunoja satamassa on kaksin kappalein, tämä on se uudenpi.

Länsilaiturin puolella oli omaa rauhaa. Itälaiturissa taas kuhisi elämää: tuttavaporukat pitivät rantaparlamenttia, lapset leikkivät ja pelasivat, saunottiin, tiskattiin tiskikatoksessa, grillattiin ihania tuoksuja ilmaan ym. satamaelämää.

Illalla kirjoittelin blogia ja mies piti toimistoaan sangrialasin kanssa takakannella. Tosin vähän ennen yhtätoista sää muuttui. Pian sade paiskoi kantta, aallot veneen perää ja tuuli ulvoi mastossa. Mies joutui menemään kaatosateeseen säätämään kiinnitysköysiä ja hakkaavia falleja. Kaminamin maston laskeminen alas hydraulisella pumpulla vaimensi tuuliurkuja mastossa.

Nämä meidän styrox-täytteiset kansituolit ja -pöytä ovat monikäyttöisiä. Niillä tukkii myös ovettoman kulkuaukon perähyttiin, jolloin veneen perään hakkaavien aaltojen pauke vaimenee merkittävästi.

Keskiviikkoaamuna tuuli 12-15 m/s ja sateli edelleen vaihtelevasti. Pääskyn herätyslaulu tuli lähes vartin myöhässä, mutta onneksi siinä oli sen jälkeen myös torkkutoiminto... aika tiheästikin toistuva. Kuivattelimme lämppärillä sakeaa kosteutta veneestä. Sateen tauotessa ihmisiä tuli katsomaan Kaminamia, jolloin miehellä oli taas pientä puuhaa kysymyksiin vastaillessa. Reipasta tuulta riitti iltaan saakka ja päätimme että veneessä kotoilu voittaa Hankoon luovimisen tuossa puhalluksessa. Netti toimi huonosti, joten katselimme taas radiota.

Matgruvanin itäpuolelle oli yllättäen uinut yksi IMX40-vene, jonka syväys on vielä suurempi kuin Kaminamin, eli 2,5 m! Toisaalta vedenkorkeuskin oli laiturin mittarin mukaan +20 cm. Emme kyllä silti lähteneet kokeilemaan kivikkoiseen lahteen Kaminamin kölillä...

Tiistaiyö sujui länsilaiturissa mukavasti. Tuuli tyyntyi yön aikana ja kolmelta oli jo täysin tyyntä. Torstaiaamuna sää olikin jo "paremmalla tuulella" ja pääsimme jatkamaan matkaamme kohti Hankoa.