Sadepäivän purjehdusonnea

Viime perjantaina sää oli epävakainen, mutta emme ole vaahtokarkista, joten lähdimme tietysti merelle. Viikonlopun tavarat oli kiva kärrätä näillä Ajolanrannan uusilla kottari-tyyppisillä kärryillä ja saimme ne veneeseen kuivina. Ukkonen jo jyrähteli ja taivas tummeni yllämme.

Sade alkoi melkein saman tien kun saimme isopurjeen ja fokan ylös. Vesi valui noroina isopurjeen pintaa pitkin ja siitä näyttävinä puroina alas puomilta. Kävimme vuorotellen sisällä vaihtamassa sadevaatteet ja syömässä välipalat. Tähänkö meidän onnenopossuus nyt loppui?

Ehei, me onnenpossut emme edes kastuneet - sadevaatteet kastuivat. Onneksi hankin jo ennen Pyytinkarin kisoja uudet sadehousut, jotka eivät falskaa. Kylmäkään ei tullut ja kun oikein tunnustelimme, niin kivahan tässä sateessakin oli seilata. Siitä olikin jo aikaa, kun viimeksi olimme purjehtineet oikein kunnon sateessa. Kyllä nyt ainakin kerran kaudessa täytyy kesäsade kokea!

 '

Toisekseen sadepilvet toivat mukavia 11-12 m/s sivutuulipuuskia. Kaminami kulki vähintään 12 minuuttia yhtä päätä 9-10 solmun nopeutta todella nätisti ja kepeästi, eikä edes kipannut paljon. Ennätysvauhti oli reilut 10 solmua (SOG). Muunkin ajan pääsimme ihan hyvää matkavauhtia ja laskettelimme noin 8 mailin mittaisen kotirännimme läpi tunnissa. Sade loppui samoihin aikoin.

Joku toivoikin jo aiemmin pääsevänsä Kaminamin kyytiin videon avulla, joten tässä tulee nyt tuosta puuskan vauhtiosuudesta pieni välähdys.

Myöhemmin tuulet hiljenivät aina vaivaksi saakka, mutta onneksi on code. Hiljaisissa tuulissa sillä pääsee usein tuulen nopeutta. Ajoittain saimme vähän vauhtiakin ja pääsimme vielä ennen nälkään nääntymistä perille pursiseuran Svinöhön.

Meikä-Merenneito on "rantakunnossa":  purjehdushaalareissa.

Kotona tehty pizza lämpeni uunissa nopeasti ja nälkä kiljuikin jo Kiinaan saakka reilun neljän tunnin purjehduksen jälkeen. Tiskinsäästövinkkinä: paistan ja lämmitän pizzan uunivuoassa leivinpaperin päällä. Sen jälkeen pizza, tai jopa lasagne, on helppo nostaa paperin avulla ylös vuoasta lautaselle jaettavaksi ja ta-daa - vuoka on puhdas! Kaasu-uunissa täytyy tietysti varoa paperin syttymistä, jonka vuoksi leivinpaperin reunat pitää leikata miniksi ja peittää vuoka foliolla ennen uuniin laittamista.

Ilta-aurinko valaisi maisemat hienosti tummaa taivasta vasten. Olimme vasta viides vene Svinössä kello 20.20, mutta meidän jälkeemme tuli vielä toiset viisi yöpymään. Upeita nämä valoisat kesäillat - nyt ehtii kotisatamasta perjantai-iltanakin niin pitkälle kuin vaan jaksaa seilata.

Aiemmin melko säännöllinen perjantain ohjelmanumero Club Kaminami on vähän jäänyt. Sen tilalle on tullut villasukat jalassa salongin soffalla rentoutuminen ja Hercule Poirotin seikkailujen seuraaminen Yle Areenasta. Se on meri-ilman ohella parasta unilääkettä. Aina se naurattaa, jos huomaa toisen aloittavan silmien luppaamisen kesken juonen kehkeytymisen. Saaristossa käy vaan usein niin, että nettiyhteys katkeaa kesken kaiken ja niin jäi perjantainakin puolet Neiti Lemonin erehdyksestä näkemättä. Ei silti, uni oli jo kaatamassa meidät keulaan siinä puolivälissäkin. En jaksanut edes riisua hupparia pyjaman päältä. Vedin vaan hupun päähäni, ettei se jää mytyksi niskaan, ja nukahdin.

Lauantaina nautimme pilvipoutaisesta aamusta kannella. Kauan odotettu kisakamu Exquisiten raportti Pyytinkarin kisasta oli vihdoin julkaistu ja sitähän piti tietysti käydä yhdessä läpi. Aamupäivällä lähdimme Svinöstä 16 mailin minipurjehdukselle ihanaan Högsåraan. Siitä lisää seuraavaksi.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja ihanaa lomaa niille, jotka ovat jo aloittaneet!