Pyytinkarin kisafiiliksiä ja mietteitä

Tällaiseen yön yli kisaan osallistuminen oli kyllä mahtava elämys. Nyt kun nautimme valoisasta kesäyöstä leppoisissa tuulissa, niin sehän oli oikein mukavaa. Vaikka olen kuullut paljon tarinoita Pyytinkarin kisoista, yllätti kokemus minut silti - positiivisella tavalla.

 Favola starttialueella

LYS1-sarjan veneitä: Alda, Sanna 4 ja Cetus starttialueella

 Omien rajojen koettelua 

Kovissa tuulissa rata olisi suoritettu nopeammin, mutta purjehtiminen olisi ollut fyysisesti rankempaa, joten veikkaan että väsymyksen määrä maalissa on suunnilleen vakio säästä riippumatta. Joka tapauksessa olimme 14 tunnin ja 30 minuutin kisan ja yhteensä viiden tunnin siirtymisten (starttialueelle ja maalista kotisatamaan) jälkeen kaikki aivan poikki. Yllättäen hiljaisellakaan tuulella ei jäänyt pidempiä luppoaikoja, sillä rata ja tuulet vaativat aktiivista purjehtimista. Että jäi ne makaronilådat lämmittämättä tälläkin kertaa.

Jonkinlaisesta säännöllisestä kuntosaliharjoittelusta olisi ollut ilman muuta hyötyä. Olimme Kipparin kanssa molemmat hapoilla kisan jälkeen, eniten selästä, yläraajoista ja alaraajoista - eli vain vatsalihakset säästyivät. Oli siis todella hakattu olo tai yhdessä univajeen kanssa ennemminkin sellainen "auton alle jäänyt raato" -olo. Väsymyksen tasaaminen kisan jälkeen vei aikansa. Voin heti sanoa, että tämä on maksimimittainen kisa minulle.

LYS2-sarjassa kisannut Bellona

Favola Orhisaaren kupeessa

Tiimityö

Pyytinkarin kisa oli ensimmäinen varsinainen "tiimikisani", sillä Kihti TwoStar oli kaksinpurjehdusta. Viime vuonna Kaminami purjehti saman kisan neljän miehen miehistöllä ja Kipparin mielestä kisaaminen sujui nyt viidennen kanssa paljon mukavammin. Emme olleet treenanneet tiiminä yhtään, joten tehtävänjaot eivät olleet tarkkaan sovitut. Käytännössä Herr. P.F oli koko kisan pinnassa ja mietti yhdessä Kipparin kanssa taktiikkaa. Kippari trimmasi purjeita yhdessä Hannun kanssa ja hoiti etukannen tehtäviä Jannen kanssa purjeiden nostoissa ja laskuissa. Minä hoidin purjeiden nostoissa ja laskuissa pianoa, eli niitä pianonappuloiden näköisiä vinssinvapauttajia, kiskoin falliköysiä ja pyöritin vinssejä. Lisäksi hengasimme Jannen kanssa painona laidalla ja kovemmassa tuulessa luovittaessa kävin hoitamassa barduunavinssejä. Oman luppoaikani käytin ruuan ja juoman tarjoiluun miehistölle sekä "mediahenkilön tehtäviin": tapahtumien kirjaamiseen ja kuvaamiseen. Vesipainotankkeja emme käyttäneet ollenkaan, joten tehtävistäni jäi pois niiden venttiileistä ja pumpusta huolehtiminen.

Kannustimena muille, jotka eivät ole vielä kisanneet: miehistössä voi olla ainakin yksi henkilö, joka ei vielä osaa trimmata purjeita ja ohjata venettä silleen oikein hienosti kisatyyliin. Kisaamisen voi aloittaa erilaisista avustavista tehtävistä. Toki kaikki osaaminen tuo joustavuutta miehistön toimintaan ja aion opetella lisää tehtäviä.

Sanna 4

Meillä oli koko kisan ajan mukava fiilis tiimissä, enkä kyllä muuta odottanutkaan. Kipparilla oli välillä pää niin täynnä ajatuksia, että varoin häiritsemästä keskittymistä, mutta huumori, innostus ja ystävällinen kommunikaatio säilyi kisan loppuun saakka. Opin vähän kisapurjehduskieltäkin, jota emme kahdestaan seilatessa käytä.

Sanna 4 

Navigointi, taktikointi ja tavoitenopeudet

Kippari hoiti sitten kuitenkin navigoinnin pääosin itse ja nyt ymmärrän, että sitä on vaikea erottaa taktikoinnista. Navigoin lopulta vain muutamissa kivikkoisissa paikoissa varmistamassa, että luovit tai genaakkerilla myötätuuleen leikkailut mahtuvat meren puolelle. Seurasin myös vauhtia suhteessa tavoitenopeuksiin ja siihen voimme kyllä olla tyytyväisiä. Saariston tuuli elää jatkuvasti suunnaltaan ja voimakkuudeltaan, mutta vauhtimme pysyi hyvin siinä 90-110 % välissä tavoitteista. Vaikka paras vauhtimme jäi johonkin 8.3 solmuun, pinnisti pieni Kaminamunen kuitenkin yli runkonopeuttaan pitkiä aikoja pitkin kisaa.

Sään suhteen Herr P.F. on taitava ja vaikka ennusteita sekä Saaristomeren mittauspisteiden tämänhetkistä tuulta seurattiin, niin lopulta sillä mentiin mitä tuli. Niitä kolmea blägä-aluetta emme päässeet kiertämään.

Airsepex

Kaminamin kisa-excel, johon syötetään tuulen suunta ja nopeus, vahvisti päätöksiä oikean purjeen valinnasta. Mitään radikaaleja taktisia ratkaisuja emme joutuneet tekemään, eikä mikään päätös jäänyt kaivertamaan mieltämme jälkikäteen tyyliin "tämä olisi pitänyt tehdä toisin". Kippari, Herr P.F ja Hannu olivat yhtä mieltä että tämän vuoden Pyytti oli viime vuotta eheämpi suoritus.

Windrose

Parasta kisassa

Kesäyö merellä on jo kokemus sinänsä: nähdä auringonlasku, ne muutamat hämärät tunnit ja pian taas auringonnousu. Varsinkin nuo keskikesän varhaiset auringonnousut jäävät yleensä näkemättä ja kisassa sen kokeminen oli ehkä juuri siksi todella upeaa.

Meillä oli mukava tiimi, tehtävät hoituivat ja siinä sivussa oli kaikkea pientä hauskaa juttua. Tällaisen puulaaki-kisaamisen pitää olla hauskaa, joten se että on "hyvä tyyppi" on vähintään yhtä tärkeää kuin tekninen osaaminen. Yhdessä tekemisen meininki oli loistavaa.

Myös osana 37 veneen ryhmää kisaaminen toi tietysti oman mukavan jännityksensä, siitäkin huolimatta että puolet matkasta meillä oli vain niukasti näköyhteys muihin.

Moondance, Menoa, Belle Amie, Alda ja Sanna 4

Onhan se kieltämättä joskus myös antoisaa koetella omia rajojaan. Itselleni tämä oli jo vähintään puolimaraton-suoritusta vastaava ponnistus. Opin tetysti paljon uusia pikkujuttuja, niin että pää on vielä vähän pyörälläkin niistä. Mieheni on kisannut koko ikänsä ja vasta nyt kun olen itse ollut parissa kisassa mukana, alan ymmärtää paremmin hänenkin kokemuksiaan. 

Sportiga Marie ja Xantippa

Oma kuvaamiseni jäi vähiin järjestelmäkameralla. Lisäksi tähän kännykkä-pokkarikameraani (Samsung Galaxy S zoom) on jostain ilmestynyt harmittavainen tumma täplä, minkä poistaminen vaatisi huollossa käyttämistä. Mutta onneksi Kari Heikkilän kuvaustiimin ottamat upeat pro-otokset Pyytinkarin kisasta on julkaistu täällä: Studio Kukka / purjehduskuvia. Siellä taitaa olla kaikkien aikojen vauhdikkaimmat otokset Kisanamista!