Pyytinkarin Jalostaja Runt -kisa 2015 - osa 1

Kaminamille toinen, itselleni ensimmäinen ja Kipparille ties kuinka mones Pyytinkarin kisa on nyt seilattu! Se purjehdittiin tänä vuonna kauniissa kesäyössä ja leppoisissa etelän- ja lounaansuuntaisissa tuulissa. Tässä ensimmäinen raportti kisan kulusta Kaminamin osalta. Seuraavaksi on tulossa pitkän kisan raportin kakkososa ja kolmannessa postauksessa palaan vielä kisan tunnelmiin ja kokemuksiin.

Ihan hyvä startti

Kaminami starttasi perjantaina yksin ja toiseksi viimeisenä kello 19.48. Ihan parhaassa vauhdissa emme starttilinjaa ylittäneet, mutta jarruttelulla varmistelimme että emme varasta lähdössä. Airistolle lähdettiin yhtä kylkeä luoviin aluksi 4 m/s tuuleen. Edellämme oli 35 aiemmin startannutta venettä, joista 11 kisasi kanssamme samassa isompien ja ”pienten mutta pippuristen” veneiden LYS1-luokassa. 29 minuuttia meidän jälkeemme starttasi vielä kisan kovimman LYS-luvun (1,49) vene Farr 40 Mare bos.

 Windseeker pelastaa blägästä Airistolla

Airistolla tuuli heikkeni 2-3 m/s ja kääntyi vähän. Siitä alkoi purjeidenvaihtoralli, joka työllisti kaikki viisi käsiparia. Fokka vaihtui code zeroon – tuuli kääntyi taas vastaisemmaksi – fokka takaisin. Toisten veneiden takaa-ajo ei sujunut toivotulla vauhdilla. Ohitimme ensimmäisen veneen, Hanse 355 Bellonan, juuri ennen Orhisaarta (kartassa reittipiste 2) kello 21.25. 

Samalla alkoi blägä. Jäimme tyvenen alueen keskelle: se vain levisi mukanamme eteenpäin. Silloin alkoi täysi tohina: fokka irrotettiin hakasistaan ja tilalle vaihdettiin erittäin keveisiin tuuliin tarkoitettu uusi ultrakevyt fokka ”windseeker”. Sillä mentiinkin vähintään puoli tuntia. Ilman windseekeriä olisimme todennäköisesti jääneet blägään aika paljon pidemmäksi aikaa.

Kippari komensi Hannu-Hanhen keulaan purjepedille painoksi. Hannu asettui rooliinsa hyvin: rentoutui ja yritti tilata sundeckiltään GT:tä ja Mojitoja. Me hengasimme Jannen kanssa laidalla nauttimassa ilta-auringosta.

Finngulf 41 Favolan ohitimme Airiston eteläpäässä, Orhisaaren tienoilla, ja saavutimme hiljalleen kisaveneiden jälkimmäistä laumaa.

Genaakkerilla kiinni muita veneitä 

Orhisaaren jälkeen pääsimme nostamaan ison genaakkerimme (”Lumikin” eli ”Ison valkuaisen”). Etenimme sillä 20 minuuttia mukavasti kohti Kaskisgrundetia (3). Finnlines tööttäili fleetin takana jo kaukaa - jännäsi varmaan että huomaavatko kisaajat väistää. Tuuli kääntyi taas ja tarkoitti että purjehdustakkien hihat heilumaan, jotta saimme keulaan coden. Ohitimme tällä osuudella monia veneitä.

Kippari ihmetteli etukannen purjekaaosta: ”Kuka sotki mun leikkikentän?” Miehistöä ei voi ainakaan laiskuudesta moittia – laskin että purjeita vaihdettiin koko kisan aikana vähintään 15 kertaa. Keskikesän yönä aurinko laski ja nousi pitkään ja hartaasti, siinä välissäkin oli aika hyvin valoa, sillä taivaalla ei ollut tummia pilviä varjostamassa valoa purjeilta.

Kaskisgrundetilta Pippäragrundetille kaminamin juhlaa

Koko kisassa oli kaksi osuutta, jossa Kaminami oli erityisen vahvoilla. Ensimmäinen niistä oli Kaskisgrundet (3) – Pippäragrundet (9) -väli, jonka pääsimme etenemään hyvällä vauhdilla melkein loppuun saakka codella ja teimme samalla eroa muihin. Vaikka Kaitkiven kääntömerkillä (4) muilla oli spinnut, me jatkoimme codella, sillä saimme sillä tuuleen nähden mukavaa vauhtia ja genaakkeri olisi pian laskettava joka tapauksessa reitin käännyttyä. Kello 23.30 mennessä olimme ohittaneet jälkimmäisen kisaveneiden fleetin, mutta edessä häämötti jo toinen lauma.

Tässä kisaa todennäköisesti koko Pyytinkarin kilpailuhistorian pienin vene: Finnjolla Saga (taustalla Swan 37 Marinella). Voisitteko kuvitella pystyvänne kisaamaan yksin yöllä, Finnjollalla 20 tunnissa 16 minuutissa reilun 80 mailin radan? Saga sijoittui LYS3-sarjassa sijalle 5/8 – se oli todella kova veto!

Korvetin (5,6) ja länsireunamerkin (7) välillä ohitimme monia veneitä laumassa sukkuloiden, mm. Archambault A35 Airsepexin.

Auringon laskettua kulkuvalot syttyivät veneisiin, mutta näkyvyys oli muutenkin hyvä. Keitsorin poijulla, ennen Smörgrundia (8)  saimme kiinni viimeiset etummaisesta fleetistä, ja niistä ensimmäisenä ohitimme X-402 Cetuksen.

Pinnamiehemme Herr P.F. myönsi minulle ”vuoden teräshermo” -palkinnon siitä, että kiljahdin kisan aikana vain kerran. Se tapahtui juuri näissä ohituksissa. Tämä meidän kokenut ratakisaajamiehistö kun ajoi pariin kertaan aivan ohitettavan veneen perään ennen ohi huitaisua. Siellä jostain veneestä jo vähän huudeltiinkin: ”Jarruta jo vähän!” ja Herr P.F. leppoisasti siihen: ”Te voitte ripustaa siihen (Kaminamin pröötiin) vaikka sukkia!” ja ohjasi täysin hallitusti Kaminamusen ohi, säilyttäen vauhtimme. Pelkäsin siis tosiaan sekä Kaminamin nenän että ohitettavan pepun puolesta. Opin kuitenkin, että tästä ohitustavasta hyötyvät sekä ohittaja että ohitettava verrattuna niihin kaukaa kiertoihin. Sillä edellytyksellä, että vene tosiaan on varmasti hanskassa.

Etenimme codella mukavaa 7-7,5 solmun vauhtia 5-6 m/s tuulessa kohti radan eteläisintä kääntömerkkiä. Ennen Pippäragrundetia (9), Santjersin punaisen poijun mutkassa, oli vielä vaihdettava keulaan fokka. Kisan päätyttyä olin kokovartalokipeä kaikista purjeiden nostoista, sillä olin niissä usein ”pianomiehen” tehtävissä. Hoidin siis pianonappuloiden näköisiä vinssinvapauttajia, kiskoin falliköysiä ja pyöritin vinssiä.

Viimeiset ohitukset Houtskärin lounaispuolella 

Pippäragrundetilta (9) kurssin käännyttyä pääsimme taas avoimempiin 3,5 -4,5 m/s tuuliin ja oli kiva rullailla taas code auki, tosin se vaihdettiin melko pian Lumikkiin. Etummainenkin venelauma oli jo ohitettu, mutta edessä häämötti molemmilta laumoilta jo karannut kova kisaaja: X-322 Dat wor et. Vaikka se kilpaili tällä kertaa LYS2-sarjassa, se toimi hyvänä kirittäjänä meille. Lumikkimme veti meidät 7-8 solmun vauhdilla ohi Dat wor etistä ennen Fiskötä (10).

Tässä vaiheessa olimme ohittaneet 34 venettä, emmekä olleet päästäneet ketään Kaminamin ohi. Edellämme purjehti vielä kaksi LYS1-sarjan isoa venettä: Baltic 43 Xanthippe sekä X-40 Exquisite. Dat wor et oli vielä melko lähellä perässämme ja Mare bosin nousu toisten ohi oli vain ajan kysymys. Seuraavaksi edessä oli pitkä yö ja aamun sarastus Kihdillä. Säilytämmekö asemamme? Saavutammeko isot veneet? Jaksaako miehistö? Siitä kuulette raportin kakkososassa keskiviikkona. 

Mukavaa alkanutta viikkoa ja juhannuksen odotusta kaikille!