Juhannus piilomaassa

Torstaina tuli taas aika onnenpossu-olo, kun lähdimme reippaina juhannusreissuun, vaikka satoi vettä. Sade kun loppui heti kun saimme veneen purjehduskuntoon ja matkalla merikarhusatama Espskäriin tummat pilvet yllämme pidättelivät vesiään, vaikka ei meitä olisi sade kauheasti haitannutkaan. Puolet matkasta oli tuulta seilata. Yö Espskärissä sujui rauhallisesti kahdeksan muun veneen kanssa aamuyön sateen ropistellessa kattoon. Nukuimme kuin Pöyhösen (onnen-)possut.

Juhannusaattona jatkoimme kahden vieruskaveriveneen kanssa matkaa Espskäristä Kustavin saaristoon, meille ehkä kaikkein mieluisimpaan merikarhusaareen: Karhunmöljään.

Koneajoksi meni koko 17 mailin matka, mutta tyynestä merenpinnasta oli helppo bongata hylkeitä. Iniönaukolla näin yhden pään ja yhden paaaaksun pepun pyörähtävän pinnan alle. Ajoimme ensimmäistä kertaa Karhunmöljään läntistä sisääntuloreittiä (Kihdiltä), joka on syvä mutta kivikkoinen, ja ajettava tarkasti useiden linjojen mukaan. Olemme aiemmin kulkeneet varovasti matalampaa itäistä reittiä, mutta sitä ei suositella tällaisille 2,30 m syväyden veneille ja kyllä se oli silloin vähän stressaavaa...

Vietimme koko juhannusaaton Karhunmöljässä kolmen veneen kesken. Olemme koko porukka suuria Karhunmöljä-faneja ja ihmettelimme suuresti, miksi tänne ei ollut tunkua. Kaiken kaikkiaan huhut kertoivat, että monissa satamissa oli ollut tänä vuonna tavallista hiljaisempaa. Me hihittelime tyytyväisinä sitä, että meillä on pienelle porukalle oma luxus-saari. Tykkäämme kaikki kovasti tämän saaren sokkeloisista maisemista ja kaikki paikathan ovat täällä aina viimeisen päälle kunnossa - kiitos loistavien saari-isäntien. 

Alkuilta oli harmauden, sadekuurojen ja auringonpaisteen kädenvääntöä, mutta lämpöä oli kuitenkin +17. Illaksi aurinko vei voiton ja oli aivan upea keli istua ulkona. Sauna lämpeni ja luonto ympärillä kuhisi elämää. Joku oli juuri nähnyt käärmeenkin uimassa, mutta se ei juhannusuimareita pelottanut. 

Suomenlippu liehui salossa ja juhannuskoivut kasvoivat jo valmiiksi paikoillaan. Sateen raikastamassa ilmassa tuoksuivat melkein kaikki kesän sävyt - paitsi ehkä tuomi, syreeni ja mansikka.

Oikein mässäilimme taas sillä, miten hurjan mukava päivä meillä oli ollut. Täällä sitä taas oltiin: keskellä kaunista suomalaista maisemaa. Näkymät olivat syötävän suloiset mihin tahansa suuntaan, eikä niiden litistäminen valokuvaksi tee todellakaan oikeutta.

Karhunmöljässä on kaksi laituria ja lisäksi haalauspoiju. Lankongeja pitkin pääsee liikkumaan saaren sokkeloissa niin, ettei tarvitse kahlata missään punkkipuskissa. Täällä on lisäksi ehkä maailman hienoin huussi, mielettömillä näköaloilla, joka rakennettiin viime vuonna.

Suomen kesä pitää kokea ulkona!

Oh, joku nisäkäskin pääsi kuvaan: minulla on ollut tämä sama juhannusheila jo 18 vuotta.

Viritimme Kaminamiin iloista väriä risteilemään kattoon (pitkä viirinauha on Tigerista, maksoi ehkä markan).

Pöytään katettiin kesäruokaa: runsaasti hedelmäistä salaattia, halloumipihvejä ja tietysti uutta perunaa, tällä kertaa sienisalaatin kera. Joku qourmet-kokki neuvoi, että uudesta perunasta saa täydellisen, kun keitinveteen laittaa juuri oikean määrän suolaa: 1 rkl (20g) / litra.

Illalla jaoimme makoisan Aureum cavan koko perheemme kesken: ensin aimo kuohahdus Kaminamin kannelle ja me Kipparin kanssa jaoimme mitä jäi - hik... Vaahtonamit sentään söimme kahdestaan. Radio soitti retromusaa ja joutsen-västäräkki-uikku-tiira-lokki-mitänäitänyton -show pyöri non stop.

Sen retromusan kanssa sopi hyvin retro-iltapala: lämpimät voileivät.

Juhannus pääsi tänä vuonna vähän yllättämään, kun nuo edellisen viikonlopun kisat aiheuttivat paljon puuhaa ennen ja jälkeen ja sen päälle tolkutonta väsymystä vielä puoliväliin juhannusviikkoa. Suloisen "Piilomaan" luonto ja hyvä seura tekivät juhlasta kyllä huippuonnellisen. Että ei tarvitse aina niin kauheasti hosua - tulee se juhlamieli vähemmälläkin!

Juhannuspäivänä jatkoimme matkaamme Isokarille, se kun oli melkein kivenheiton päässä Karhunmöljästä. Siitä lisää myöhemmin ja sitä ennen on tulossa vielä luontopostaus Karhunmöljän floorasta ja faunasta. 

Mukavaa alkanutta kesäviikkoa! Juhannus on vain teknisesti kesän puoliväli. 

Käytännössä se on parhaan kesäajan alku, joka jatkuu pitkälle syyskuukausien puolelle.