Pakko päästä Högsåraan

Högsåra kuuluu niihin muutamiin paikkoihin, joihin on ihan pakko päästä joka kaudella. Onneksi se on viikonloppupurjehdus-reviirillämme. Viime lauantaina seilasimme kahden ja puolen tunnin minipurjehduksen pursiseuran Svinöstä satumaiseen Högsåraan. Tässä hiljattain selvisi että mieheni on oikeastaan "Högsåran prinssejä" - hänen muinaisia sukujuuriaan löytyy saaristosta mm. juuri täältä.

Pääsimme mukavaan matkavauhtiin. 8 m/s sivutuulessa nopeutemme hipoi 9 solmua. Kippari sai voimaa "purjeiden halaamisesta" (tarkasteli taas niiden muotoa).

En muista mitä hengausriemua tässä oli meneillään... Myöhemmin, ennen Högsåran ränniä, oli täytettävä vesipainotankit, sillä tiedossa oli napakkaa puuskaista sivutuulta. Georg von Gyropilot pääsi huilaamaan ja mies otti pinnan omaan hallintaansa ruuhkaisella kapealla väylällä, jossa sukkuloi paljon huviveneitä ja pieni laivakin. Siinä oli puuskissa aika äkäistä kippailua kaikilla purjeveneillä.

Olimme jo kello 13.15 Högsåran Lillbrygganin puolella ja saimme vielä valita mieleisemme paikan. Näihin aikoihin edelliset yöpyjät olivat lähdössä ja illan mittaan satama tuli niin täyteen, että viimeiset tulijat kääntyivät pois (ja menivät ehkä saaren toiselle puolelle Kejsarhamneniin). Laituribaari Rumpan oli muuten laajentanut uuteen ponttooniterassiin.

Farmors Café on tietysti ihana, mutta tuntuu jopa että kylänraitin idyllisyys vain voimistuu vuosi vuodelta. Maisemasta pidetään hyvää huolta monin tavoin. Kaikkien näiden vanhanajan, mummolasta tuttujen, perinnekasvien näkeminen on jo lumoavaa - kuten näiden erisävyisten lupiinien täyttämät pientareet.

Miltä tuoksuukaan vehreä maisema niittyineen, syreeni- ja ruusupensaineen?

Söpöjä eläimiä on kylänraitin varrella aina. Vasikat olivat uteliaita ja villejä. Lampaat märehtivät rauhallisesti varjossa ja yksi piti jännästi nenäänsä kiinni puussa.

Kun nyt pääsee Farmors Caféseen tulee samanlainen fiilis kun lapsena pääsi Korkeasaareen tai Linnanmäelle. Se on aina yhtä jännittävä, sympaattinen, hyväntuulinen, värikäs, ystävällinen, maistuva ja kaunis paikka.

Kakkupöytään oli tullut gluteenittomia uutuuksia: marenkien lisäksi tarjolla oli kahta laatua herkullisen näköisiä pikkuleipiä sekä kookospalleroita. Pyydettäessä keittiöstä saa edelleen sitä taivaallista irish coffee -kakkua, jota otin tälläkin kertaa. Mies kehtasi ottaa aika ison palan suklaakakkua...

Myös lounaspöytä näytti houkuttelevalta, mutta miksi syödä ruokaa, kun voi syödä kakkua?

Ensimmäinen kierros... Tein vertailevan testin mieheni suosiman kakku-lonkun ja perinteisen kakku-kaffeen kesken. Kyllä perinteinen makuyhdistelmä voitti minun makuhermojeni suosion, mutta lonkku oli hyvä aperitiivi ja janojuoma siinä ohella. Suosittelen ottamaan kaiken!

Miehen eka kierros: suklaakakku.

Suklaakakun syötyään mies totesi uhmakkaasti: "Mä menen hakemaan lisää kakkua." Minä: "Mitä? Oikeesti menet?" Mies: "Joojoo." Minä: "No jos oikeesti menet, niin tuo mulle..." Tässä siis miehen toinen kierros: kinuskikakku.

Oma toinen kierrokseni: gluteeniton vadelmapikkuleipä ja lisää kaffetta Farmors Cafén "pohjattomaan kuppiin". Kiitin myöhemmin astioita keräävää tarjoilijaa siitä, että hän pelasti meidät häpeältä: useamman kierroksen kaukkulautasten kertymä oli hyvä poistaa pöydästä ihmisten tuijotukselta. Mukava tarjoilija tietysti vain rohkaisi syömään useita kierroksia kakkuja. Halusin ajatella että tällaisessa paratiisissa se ei ole ihmiselle niin pahaksi, jos vielä nauttii jokaisesta suupalasta kaikin aistein.

Kakkua nautiskellessa maisemat ovat tällaisia...

Farmors Cafén grillin tuoksu nosti veden kielelle ja hyvät ruokamuistot mieleen. Emme olleet viikonoppureissuun lähtiessämme vielä varmoja mihin lopulta päädymme, joten olin varannut omat ruuat jokaiselle päivälle ja ne oli nyt syötävä. Tämä Kaminamin keittiöstä tarjoiltu päivällinen on hyvä esimerkki siitä, että ei se kasvisruokakaan ole aina niin kevyttä. Kutsun tätä sydänkohtaus-päivälliseksi: voissa pikapaistettua parsaa, uutta perunaa voinokareen kera sekä rasvaista mozzarellaa... Ei oteta tavaksi.

Illalla kävelimme Lillbryggan satamasta saaren länsipuolelle Kejsarhamneniin. Sen pienessä söpössä kejsarbodenissa oli myynnissä mm. savukalaa - pitkästä aikaa myös savukampelaa. Kampelaa ei siis ole kahdella viime kaudella näkynyt missään. Yövyimme viime kaudella kerran myös Kejsarhamnenin puolella ja¨uskoisin sen olevan rauhallisempi: ei baaria rannassa eikä ohi ajavien veneiden aiheuttamaa aallokkoa. Lauantai-iltana siellä oli vielä yhdeksän aikaan puolet paikoista vapaina.

Kejsarhamnenista kävelee Farmors Cafélle alle 15 minuutissa, Lillbrygganin puolelta 10 minuutissa. Kahden sataman välin kävelee siis 25 minuutissa. Maisemat ovat mielestäni parhaimmillaan Lillbryggan - Farmors Cafén välillä.

Yö Lillbrygganin täydessä satamassa oli hieman rauhaton, osittain baarielämän vuoksi ja osoittain siksi, että yhdessä veneessä asennettiin keskiyön molemmin puolin purjeita, joka tuotti hampaita vihlovaa kirskuntaa yms. Viideltä aamulla napakka tuuli kääntyi koilliseen ja sen myötä myös laiturin sisäpuolellekin parkkeeraneet veneet pomppivat. Kaminami pomppi muiden mukana ja sen perä paukkui aallokossa, joka tuli eri suunnasta kuin tuuli. Nukuin lopulta pari tuntia vasta aamulla.

Sunnuntaina aamupäivällä meni huonon yön jälkeen useampi kierros shortsi-kaffettelua ennen kotimatkaa. Lämpöä oli +20, (vesi +15), mutta auringossa oli sitäkin lämpimämpi.

Kuuden tunnin kotimatka tuntui väsyneenä vähän pitkälle, mutta siitäkin selvittiin hyvin. Kun lähdimme puolilta päivin, oli sivutuulta alkuun vain 3-5 m/s. Se tarjoiltiin auringon ja kimallemeren kera. Loppumatkasta luovimmekin sitten jo 6-10 m/s tuulissa vesipainotankkien kera. Päivän aikana tuli tuttujakin veneitä vastaan ja ulkosaaristoon suuntavaa lomaliikennettä tuntui olevan melkein enemmän kuin mantereelle suuntaavaa viikonlopun paluuliikennettä. Ennen kotisatamaa hyvän purjehduspäivän kruunasi vielä "päivän ysit" (9,0 kn SOG) 9 m/s sivutuulipuuskassa.

Alkavana viikonloppuna emme purjehdi. Lähden lauantaiaamuna tyttöporukalla moottoriveneellä viikoksi Houtskäriin. Mieheni tulee (sään salliessa) hakemaan minut Näsbystä seuraavana viikonloppuna, josta suuntaamme kesälomapurjehduksille. Alustavana suunnitelmana olisi lähteä kohti Helsinkiä ja sieltä mahdollisesti Tallinnaan. Katsotaan kuinka käy. Yritän nyt ensimmäistä kertaa kirjoittaa myös blogia veneestä matkan varrelta.

Ihanaa viikonloppua kaikille, nauttikaa lämmöstä ja valosta!

Palaan blogin pariin reilun viikon kuluttua kesälomapurjehduksen merkeissä.