Pyytinkarin Jalostaja Runt -kisa 2015 - osa 2

Tämä on Kaminamin Pyytinkarin kisaraportin jälkimmäinen osa. Ensimmäinen osa julkaistiin maanataina ja se löytyy tästä linkistä.

Olimme siis edenneet Fisköhön, joka näkyy ratakartan lounaiskulmassa (kääntömerkki 10) ja siitä alkoi eteneminen myötäisillä tuulilla pitkin Kihtiä. Ennen Fiskötä olimme ohittaneet muut veneet, lukuunottamatta Baltic 43 Xanthippeä sekä X-40 Exquisitea.  Meidän jälkeemme startannut Farr 40 Mare bos oli varmasti saavuttamassa meitä jossain takanamme.

Yö Kihdillä myötätuuleen leikkaillen ja väsymystä vastaan taistellen 

Fiskö (10) - Korsö (11) –legiä seilasimme isolla valkoisella genaakkerillamme "Lumikilla" vähän siksakkia leikkaillen. Myötätuuleen suorin tie kun ei ole se nopein. Tuulta oli 6-7 m/s ja pääsimme etenemään mukavasti tavoitenopeuksia. Huutelin välillä tietokoneen ääreltä tuloksia takakannelle: ”Hyvin menee: ollaan päästy 93-107 % tavoitenopeudesta!” Kaiken kaikkiaan nopeutemme olivat hyvät suhteessa tavoitteisiin eri osuuksilla. Joskus tuulen pyöriessä pahemmin tulos putosi ymmärrettävästi 80 % paikkeille. Mitään vauhti-ilottelua tämä kisa ei kyllä ollut: paras vauhtimme taisi näissä hiljaisissa tuulissa jäädä 8.3 solmuun. Korsön tasoituspisteessä (11) olimme yksin. Etummainen isompi kisalauma oli jäänyt jo kauas taakse, mutta X-332 Dat wor et eteni selkeästi lähempänä takanamme.

Yö Kihtiä pohjoiseen (11 Korsö – 13 tutkamerkki –legi) oli edelleen pitkää tasaista jurnutusta Lumikilla myötätuuleen leikkaillen. Meren mukavan solinan ja aaltojen loiskeen rikkoivat säännöllisin väliajoin jiippien räminät. Ette usko miten hyvin tuollainen hiilikuitukoppa kaikuu, kun levanki-puomi -orkesteri paukuttaa jiippi-soolonsa ja vinssejä kierretään raivokkaasti. 

Pinnamies Herr P. Flinkmään pyysi aamuyöstä ”mitä tahansa kofeiinipitoista” ja järkkäsin hänelle ensin termarista tummapaahtoiset-reilunkaupan-luomu-murukaffeet ja sen jatkeeksi colaa. Janne veti hirsiä salongin sohvan ”hiilikuitupatjalla”. Kävin rauhoittelemassa Jannen pariin kertaan takaisin uneen, kun hän havahtui jiippien räminään ja oli jo ryntäämässä takakannelle ”kriisiapuun”. Itse yritin huilata hetken keulassa, mutta luovutin ensimmäiseen jiippiin, kun liu'uin koko leveän keulan läpi päin seinää siinä kamalassa metelissä. Perähytin putkareihin ei voinut mennä, koska paino piti saada eteen. Hannu-Hanhi on aina niin happy, että näytti pärjäilevän kaffetilkalla. Siinä on sellainen sitkeyden, tyytyväisyyden ja iloisuuden onnekas luonnonoikku, jonka kuka tahansa ottaisi miehistöönsä. (Niin, Hannu oli saanut muitakin tarjouksia tähän kisaan, mutta valitsi Kaminamin!) Kipparia sen sijaan heikotti ja hän elvytti itseään juomalla limupullon yhdellä kulauksella ja syömällä banaanin. Tuputin koko kisan ajan miehistölle nesteitä ja ruokaa ja olen aika tyytyväinen tulokseen. Kukaan ei ainakaan saanut nestehukkapäänsärkyä tai nääntynyt nälästä.

Aamu sarasti kauniisti Kihdillä ja viimeistään tässä kohtaa totesin kisan kaiken olevan vaivan arvoista.

Kihdillä Dat wor et jäi kauas taakse ja samalla teimme ensimmäiset varmat havainnot Mare bosista. Sillä oli vielä reilusti matkaa meihin. Isot veneet Xanthippe ja Exquisite kävivät kaksintaisteluaan kaukana edellämme. Olimme vähän kedeja heidän tasatahtisesta kisakumppanuudestaan - siellä on varmasti pysynyt fiilis katossa koko pitkän kisan ajan. Kihdin puolivälin paikkeilla (12 länsiviitta) olimme saavuttaneet jonkin verran kärkikaksikkoa hiljaisen myötätuulen (n. 6 m/s) ansiosta. Exquisiten (valkoinen spinnu) ja Xanthippen (sininen spinnu) purjeista hahmottuivat jo joten kuten purjenumerot.

Kihdiltä itään: hyvää vauhtia ja blägää 

Vaikka tähän legiin mahtui vastoinkäymisiäkin, pääsi Kaminamin vahvuus liikkua codella hiljaisessa tuulessa oikeuksiinsa. Eli tämä oli kisan toinen hyvä osuus Kaminamille. Kello viiden jälkeen aamulla päättyi Kihti –legimme tutkamerkkiin (13), josta Xanthippe ja Exquisite kääntyivät 21 minuuttia ennen meitä itään. Loppumatkalla saavutimme isoja veneitä vain pari minuuttia. Janne herätettiin torkuiltaan ja Lumikki vaihtui codeen 5 m/s tuuleen, jossa nopeutemme vaihteli vähän 7 solmun molemmin puolin. Käytimme muuten genaakkerissa sukkaa myös nyt hiljaisen tuulen kisassa ja olimme ratkaisuun tyytyväisiä - purjeiden nopeita vaihtoja oli siks verta paljon. Siinä tehtiin tuulen pyöriessä uusi fokka-code vaihtorallikin.

Seuraava blägä iski Anckargrundetin (14) tienoolla ja tilanne vaati sekä suklaata että puujalkavitsejä. Mitä väsyneempi on, sitä enemmän tietysti naurattaa. Olimme nähneet miten isommat veneet hidastuivat radan pohjoisemmalla reunalla, joten valitsimme eteläisemmän reunan. Tuuli katosi kuitenkin myös sieltä. Takana Mare bos näytti saavuttavan meitä jonkin verran. Pääsimme blägästä ulos codella 10 minuutissa, mutta atomiaikaan säädetyn kelloni perusteella Mare bos jäi myöhemmin siihen pidemmäksi aikaa.

Leikkisää luovia kisan kovimmissa tuulissa

Rata kääntyi lähes etelään (SSE) itäreunamerkiltä (14) ja alkoi luoviosuus. Isot veneet luovivat edellämme aivan rinta-rinnan. Tuuli vaihteli pitkän aikaan hiljaisesta kohtalaiseen, kunnes etelä-reunamerkillä (17) saimme kisan kovimmat tuulet: 8-10 m/s. Siinä kippailimme yli 10 minuuttia hyvää vauhtia. Meillä ei ollut koko kisan aikana vesipainotankkeja käytössä, joten nyt sai hengata laidalla ihan tosissaan. Janne oli siinä ihan paras, ja lisäksi vahva ja rohkea keulakansimies.

Kippari komensi minut ja Jannen vaihtamaan hengauspuolta niin, että emme häiritse takakannella purjeita trimmaavaa ja venettä ohjaavaa miehistöä; eli meidän piti kulkea hytin katon ja puomin välistä. Ehhehhehh… ei siinä nyt niin paljon tilaa ole! Ensin keksimme siirtyä eri tyyleillä laidalta toiselle: litteänä sammakkona, kaksoiskierre-pyörähdyksellä ja pää edellä sukeltaen. Takakannen yleisö alkoi pian nostamaan rimaa ja esitti monenlaisia toiveita: kengurutyyliä, mittarimatoa jne. Hauskaahan se oli mutta pääasia on tietenkin, ettei ketään sattunut, eikä kukaan pudonnut veneestä. Jossain vaiheessa siirryin sitten takapenkkiin hoitamaan barduunavinssejä - niitäkin sai kiristää ihan tosissaan. Tästä jatkettiin taas puujalkavitseillä, biisien uudelleensanoituksilla ja väsyneellä naurulla. Hyvissä ajoin ennen seuraavaa shikaani-mutkaa tuuli ja vauhti hiljeni taas. Mare bos ei kuitenkaan päässyt meitä hiostamaan.

Omituinen loppukiri maaliin 

Radan viimeiseltä kääntömerkiltä Kuiva Kalsaaren itäviitta (18) pääsimme nostamaan taas Lumikin valaisemaan aamuamme ja kirittämään vauhtiamme reiluun 7 solmuun (tuuli 4,5-5 m/s). Kippari näki genaakkerin hyvin sivukannelta ja käskytti vinssiä hoitavaa Hannua: "Trim...Trim-trim!" Tämä oli minulle ihan uutta kommunikointia, mutta pääsin siitä heti jyvälle. Herr P.F:llä on kyllä uskomaton keskittymiskyky väsyneenäkin. Miehistö tarjosi hänelle monta kertaa kisan aikana huilitaukoa, mutta mies pinnasi koko kisan alusta loppuun tarkasti keskittyen ja taktikkaa pohtien. 

"Nyt kulkee ja kohta ollaan maalissa" –fiilis tyssäsi Pakinaisten itäpuolella, vain vähän ennen maalia. Lumikki putosi rapisten alas ja valkoinen verho tuli päin näköä, kun liu’uimme vanhalla vauhdillamme blägään. Maalilinja näkyi jo ja olisimme mielellämme pinnistäneet kaiken vauhdin hampaat irvessä, mutta ei ollut tuulta! Mare bos oli taas näkyvissä ja saavutti meitä koko ajan. Lumikki vaihdettiin ripi-rapi fokkaan ja sitten alkoi se temppukoulu. Miehistöä siirrettiin hiipimällä laidalta toiselle ja tuijoteltiin veden pintaan muodostuvia pieniä väreitä silmä niin kovana että päätä särki. Nopeutemme jäi pahimmillaan vain 0,5 solmuun. Pari pientä virettä vei meidät lopulta maalinjan yli ja kuului kauan odotettu: ”Tööööt!” ”Kii-tos! Se on tässä!" Kello olikin jo 10.18 lauantaina ja olimme lähteneet kotisatamasta starttialueelle perjantaina kello 16.

Tulokset ja tavoitteiden toteutuminen

Kaminamin purjehdusaika oli 14:30:38. LYS-tasoituksen jälkeen sijoituimme sillä 13 veneen LYS1-sarjassa kolmanneksi. Oman sarjamme voitti Baltic 43 Xanthippe ja toiseksi seilasi X-40 Exquisite, jonka purjehdusaika (ilman LYS-korjausta) 14:10:20 oli samalla koko kisan nopein. 

Kaikkien 37 veneen kokonais-LYS -tuloksissa Kaminami sijoittui viidenneksi. Sen edelle nousivat Xanthippen ja Exquisiten jälkeen vielä LYS2-sarjan voittaja X-322 Dat wor et sekä LYS3-sarjan voittaja IW 31 Ilona Tuulikki. Onnittelut meiltäkin kaikille ja kiitokset kivasta ja reilusta kisasta!

Olemme erittäin tyytyväisiä sekä itse kisaan, miehistöön että tulokseen. Kaikki tavoitteemme toteutuivat sääriippuvaista vauhti-iloittelua lukuunottamatta. Tärkeimpänä kaikista: meillä oli kivaa. Kippari sai myös kaipaamaansa lisäkokemusta siitä, miten Kaminamin purjeet toimivat erilaisilla avotuulikulmilla. Paransimme sijoitusta viime vuodesta roimasti (tosin LYS1-luokassa oli nyt viisi venettä vähemmän kuin 2014). Sitten kun ensi vuonna taas unohtaa miten järkyttävän väsyneitä olimme kisan jälkeen, niin ilmoittaudumme varmasti taas uudestaan. 

Kiitokset vielä kerran miehistölle: Hannu, Janne ja Pete F! Kiitokset myös Turun Pursiseuralle tämän perinteikkään kisan järjestämisestä vuosikymmenestä toiseen! 

Hyvää juhannusta kaikille! Pitäkää valo sydämmissänne, jos aurinko jää piiloon.