Minipurjehdusten tuulinen viikonloppu

Kyllä on tuullut, siis monena viikonloppuna peräkkäin. Eihän se reipas tuuli tuolla merellä haittaa, varsinkaan jos ei tarvitse luovia pitkiä matkoja, mutta ei ole kiva rantautua puuskissa ja yöpyä pyörivän kovan tuulen aallokoissa. Perjantaina seilasimme reilun tunnin lähisaareen Härjänmaankarille - taas. Pistimpä merkille, että joskus voi lyhytkin reissu olla antoisa ja tapahtumarikas.

Perjantai-ilta oli mahdottoman kaunis! Huomatkaa: ei karvalakkeja eikä untsikkaa. Taivaan sinisyys melkein sattui silmiin ja meille puhalsi lempeä sivutuuli 3-4 m/s.

Merellä asiat loksahtavat mittasuhteisiinsa ja mieli onnellistuu silloinkin, kun murheet painavat. Ennen lähtöä mies poti työstressiä ja pientä ärtymystä ja minä murehdin ystävän perheen puolesta, jota kohtasi yllättävä dramaattinen elämäntapahtuma. Merellä olimme ihan toisessa vireessä. Puhuimme edelleen näistä murheista, mutta etäisempinä asioina ja pystyimme laittamaan ne pian sivuun mielistämme.

Veneitä oli paljon liikkellä, vaikka lauantaille ja sunnuntaille ennustettiin taas reipasta retkikeliä.

Härjänmaankarilla meidät vastaanotti Meri-Taran miehistö ja jos luette tätä, niin laittakaapa viestiä (matkalla.merenneidoksi@gmail.com), olisi kuvia tulossa teistä seilaamassa. Härjis on ollut viime vuosina yksi suosituimmista Saaristomeren merikarhusatamista. 2013 siellä oli kolmanneksi eniten käyntejä Kifskärin ja Lillholmenin jälkeen. Saari onkin maisemiltaan hurmaava, hyvin hoidettu, hienolla saunalla ja huusseilla varustettu ja myöhään syksyllä rantaparlamentti pääsee siirtymään laiturilta purjehtijamajan takkatulen ääreen.

Laiturilla tiivistettiin veneiden kiinnityksiä, jotta viimeiset tulijat saatiin mahtumaan. Siinä sitten kelluimme kuin rivari-mökkiläiset tiiviinä pakettina. Yöllä oli kiinnittynyt vielä yksi vene tuuliseen takalaituriin, joten yhteensä pienessä saaressa yöpyi 17 venettä. Pääsin taas rapsuttamaan useampaa söpöä ja tomeraa laivakoiraa. Ennen purjehdukselle lähtöä kävimme katsomassa ystävän venäjänsinisiä kissanpentuja ja haaveilin taas laivakissasta - kunnes allergia muistutti itsestään - niisk. Yö oli valoisa ja lempeä, joku sanoikin, että se oli ihan kuin juhannusyö. Rannassa oli mukavasti elämää, tällä kertaa enimmäkseen nuorempaa väkeä, mutta yörauha on aina taattu. Halausvalssin sijaan illalla soi ACDC - merikarhuista on moneksi.

Yöllä tuuli (4-5 m/s) kääntyi ja osui laituriin niin, että se teki Kaminamin mastosta maanjäristyssimulaattorin. Noin 10 sekunnin välein koko vene tutisi rytmikkäästi - nuku siinä sitten. Kovemmalla tuulella tätä ei tapahdu. Noh, nyt meidät on sitten valmennettu maanjäristyksiin, jos vielä matkustamme niille alueille.

Lauantaiaamuna tuuli alkoi voimistumaan (alkuun 7-8 m/s) ja siinä yksi lähtijä pökkäsi sivutuulipuuskassa naapuriaan keula-ankkurilla kaidetolppaan. Auts... Osaavillekin voi sattua, jos olosuhteet yllättävät. Koitamme aina oppia sekä omista että toisten virheistä ja kävimme tämänkin tapauksen keskenämme läpi ja pohdimme mitä siinä olisi voinut tehdä.

Olin nukkunut vain silmäyksiä kahtena edellisenä yönä. Haukoin henkeäni peiton alla melkein koko harmaan, ajoittain sateisen ja tuulisen päivän, eli jäimme poikkeuksellisesti Härjikselle lamettumaan toiseksikin yöksi. Horrostelun väillä lueskelin hai-kisameiningeistä ajalta, jolloin meidän vanhempiemme sukupolvi oli nuoria. Aivan loistavia juttuja! Oli helppo eläytyä tuohon maailmaan ja naureskella sitä, että vaikka tietyt asiat muuttuvat ajan myötä, niin sama into ja huumori on elänyt myös sen ajan nuorten purjehtijoiden sydämissä. Kiitokset Ledan miehistölle tästä hienosta lahjasta!

Tuuli ujelsi mastossa ja aallokko paiskoi Kaminamin perää. Harmaa lauantai (harmantai) yllätti päättymällä huikeaan värikkääseen auringonlaskuun.

Välillä vähän keikuimmekin, mutta onneksi ennusteet pitivät paikkansa ja tuuli kääntyi lauantain ja sunnuntain välisen yön aikana idästä lounaaseen, jolloin meillä oli laiturin rauhallisin paikka. Tuulinen oli silti tämäkin yö. Olin moneen otteeseen hereillä ja kävin aina katsomassa ikkunoista, että kaikki me neljä venettä olemme turvallisesti kiinni. Juuri silloin kun nukuin korvatulpissani ja silmälapuissani tapahtui jotain. Havahduin kuuden aikoihin, tuulen ollessa kovimmillaan, dieselin tuoksuun. Naapurin venettä pakitettiin ja työnnettiin irti laiturista kahden kipparin voimin. Sen ankannokka oli jo vääntynyt vähän rikki. No homma oli jo hallinnassa, joten emme lähteneet hinaamaan Kaminamia pitkistä yökiinnityksistään kohti rantaa - tuskin olisimme ehtineet enää pyjamissamme apuun. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Mutta sunnuntaina nautimmekin kauden ensimmäisen aamiaisen veneen kannella, valossa, lämmössä ja kesän äänissä kylpien. Voi että!

Kotimatkalla näimme paljon reivattuja purjeita, yhdellä purjeella seilaavia sekä konettajia.

Mikäs sitä Kipparia nyt naurattaa? Ai niin, tulimme pelkällä fokalla kotiin aika kivaa matkavauhtia. Sivutuulta oli 7-11m/s ja Kaminami kulki keskimäärin vähän alle ja vähän yli 7 solmua ilman isopurjettakin. Puuskissa pääsimme Kaminamin runkonopeuteen: 7.6 solmuun. Mies selitti, miten yhdellä purjeella purjehtiessa purjeen trimmaaminen on haastavaa ja se tosiaan on hurjan tarkkaa. No, tulipahan kokeiltua.

Härjänmaankarin ihanasta kesäillasta on tulossa oma tunnelmapostauksensa. Ah mikä pehmeä iltavalo ja sininen taivas siellä olikaan! Tällä viikolla valmistaudumme myös seuraaviin kisoihin: perjantai-iltana starttaamme Pyytinkarin yökisassa  ja minulla on ihan uusia tehtäviä... jännittävää!

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!