Saarihyppelyä 1. päivä – Svinö

Kesän toinen lomapurjehdusreissu perheveneellä ja -miehistöllä alkoi viime tiistaina. Suuntana oli pursiseuran satama Svinö. Tuulta oli tarjolla 10-13 m/s ja luovilla pääsimme lähes 8 solmun nopeuteen, sivutuulella sen ylikin. Alkumatkasta tihkutti kevyesti vettä, mutta ei siis rakeita tai lunta. Saaristoon päästyämme ilma kirkastui ja samaa tahtia kirkastuivat myös lomalaisten silmät.

Isi-Kippari ja mieheni puhuivat matkalla mystisiä asioita luovikulmista ja oudoista tavoista trimmata purjeita. Kun kysyin tarkennusta, sain mieheltäni vastauksesi lauseita, joista ymmärsin vain ensimmäisen… puoliksi. Ensi talvena pääsen kuulemma purjetrimmauskoulutukseen (intensiivisenä kotiopetuksena). Suurin osa uusista opeista tuli tänään keskustelujen kautta, mm. miten eri kiinnityksiin voi rantautua, ankkuroinnista, luovikulmista, eri satamista ja niiden ominaisuuksista jne.

Kun rantauduimme poutaisen Svinön iltaan lähdimme heti saareen hyppelemään. Svinössä on tilaa liikkua ja kauniita maisemia on sekä metsässä että kallioisilla rannoilla. Tarkistimme heti tilanteen: ei lapsiperheitä keinuilla. Sitten keinuimme sydämemme kyllyydestä kallioiden päälle tukevasti pultatuissa keinuissa maisemia ihaillen.

Suosikkipaikkani Svinössä on sataman vastapuolella avoimemmalle merelle aukeavat pitkät ja tasaiset kalliot. Rakastan kiviä muutenkin, mutta kallioissa kiehtoo muodon ja kiviaineksen värien lisäksi myös sammaleiden tai muun kasvustoin kirjailut. Saaristosta löytää usein aivan mahtavia leopardi-kuoseja kallioistakin.

Hui kun Hai (-saappaani) säikähti polulla mönkivää mötkälettä!

Poluilla on vähänkin hankalissa paikoilla lankongit.

Olin hakenut aamupäivällä ennen lähtöä sushit kylmälaukkuun (ja tajusin onneksi pyytää soijakastikkeen omaan lasipullooni falskaavien muovikippojen sijaan). Näköjään se on mahdollista, että suosikkiruokakin voi maistua vielä vähän paremmalta veneessä. Sen päälle syötiin vähän makeaa, Linnanmäen tuliaisia. Ilta meni hyvissä fiiliksissä - täällä taas ollaan!