Saarihyppelyä 2. päivä – Svinöstä kauniisiin hetkiin Ånsörenissä

Toisena purjehduspäivänä päätimme hivuttautua lähemmäs ulkosaaristoa yöpymällä Ånsörenin Merikarhusatamassa. Vaikka satamien välinen etäisyys on kartalla 14 mailia, tehtiin matkaan noin 20 mailin verran, koska etenimme enimmäkseen luovien. Taas sai todeta että tuuli on saaristossa niin oikukasta! Puuskia puuskien perään ja suuntakin hyrrää välillä ilman järkevää selitystä. Sadepilven takareunan ohittaminen teki tällä kertaa kovimmat puuskapiikit.

Koetin maisemista nauttimisen ohella seurata tiiviisti paperi- ja elektronista karttaa sekä Isi-Kipparin suunnitteluprosessia luovien sijoittamiseksi saarten ja matalikkojen väliin. Isi-Kippari vilkaisee karttaa, arvioi sortoa ja tuulen käyttäytymistä, mittailee katsellaan merimaisemaa, huitoo käsillään linjoja ilmaan ja ilmoittaa lopulta päätöksensä seuraavan vendan paikasta. Yleensä näin onnistutaan etenemään minimaalisella vendailuilla.

Välillä otin lomaa uusien asioiden opettelusta ja vilahdin sisälle päivittämään kuulumisia Äiti-Kipparin kanssa. Keitimme merikaffeet koko miehistölle ja söimme niiden kanssa kanelipullat. Myöhemmin Mac Perhevene tuotti makoisia paperiin käärittyjä lounassämpylöitä palveluluukusta takakannelle. Tilasin kyllä myös mansikkapirtelön, mutta eipä näkynyt. Muuten Mac Perheveneen palvelu oli kaikin tavoin erinomaista.

Sisäänajoreitti Ånsörenin Merikarhusatamaan on hyvin kapea, eikä niin kovin syväkään. Sinne ajettiin hiljaa koneella ja rantautuessa valittiin laiturin syvin poijupaikka.

Ånsörenin saunaranta on söpöin ikinä! Kallio muodostaa uimalaiturin ympärille pehmeälinjaisen merivesialtaan. Maisemia kaunistavat kalliot ja kivikot luovat pienen salaisen laguunin tuntua, mutta näkymiin osuu myös avoimempaa merta, jolla voi bongata kauempana ohi purjehtivia veneitä. Maa oli saaressa lits-läts-märkää, olimme ajoittaneet tulomme juuri sopivasti sateen jälkeen.

Olimme niin ajoissa perillä, että saunanlämmitys ei ollut vielä alkanut. Ehdimme istua kaikessa rauhassa aurinkoisella kalliolla ja katsella käden ulottuvilla parveilevien pikkukalaperheen ja meduusojen elämää. Tähän luonnon akvaarion äärelle olisi voinut ottaa kirjan sekä kylmää juotavaa ja viettää vaikka pitkän iltapäivän kyllästymättä.

Iltapäivä kului kuitenkin myöhäissiestan merkeissä saaren toisella puolella, veneessä. Koko miehistö torkkui sisällä ja minä hain kannella kesäfiiliksen maksimointia kirjasta Muumipappa ja meri. Sitä pitää lukea hiljalleen, muumifilosofiaa pohdiskellen ja kielellisen ilmaisun kauneudesta nautiskellen. Aurinko paistoi, mutta toisaalta reipas S/SW -tuuli osui suojaisan lahdenpohjukan yli vilvoittamaan niin, että pikkushortseissa ei olisi pitkään tarennut. Napostelin siinä välipalaksi pari keksiä ja kuivattua mangolihaa eläen intensiivisesti tässä elämän erityishyvässä hetkessä.

Päivälliseksi nautittiin uutta perunaa sienisalaatilla, salaattia ja juustotäytteisiä makeita paprikoita (Pirkka Parhaat -säilyke), lihansyöjät söivät lampaanfilettä ja minä soijalihapullia (lapsuuden klassikko: Nutana middagsboller -säilyke). Illalla veneen ”baarimestari” tarjosi taas ammattimaisella otteella liköörejä ja kossu beachiä jääpaloilla. Kuuntelimme merisäätä radiosta moneen kertaan ja kävimme läpi netin sääpalveluita. Toiveena oli suunnata seuraavaksi Utöseen tai Jurmoon, mutta sää ei vaikuttanut suosivan toiveitamme. Pähkäilimme asiaa moneen kertaan ja jätimme suunnitelmat A, B ja C hautumaan aamuun. 

  

Illalla lähdimme uudelleen kallioille katsomaan auringonlaskua. Se oli kaunein pitkään aikaan ja harmittaa suuresti, etten saanut säilöttyä sitä kameraan. Taivas oli pinkki ja meri välkehti pastellinsävyisenä ultramariinin sinisenä, eli maisema oli juuri sellainen kuin parin vuoden takaisessa erikois-muumimukissa ”Iltapurjehdus”. 



(kuva: Arabia)

Alkuyö meni kulttuurin parissa. Kuuntelin hiljaista saaristosinfoniaa, jossa mastot toimivat hentoina urkuina ja veneen runkoon lyövät aallot vaimeina lyömäsoittimina. Köydet eivät tällä kertaa olleet mukana orkesterissa - hyvä niin. Hengitin syvään viileää meri-ilmaa ja nukahdin pitkään uneen veneen keinuessa lempeästi leppoisilla aalloilla.