Saaristohyppelyn päätös – kotiinpaluu avarassa luonnossa

Lauantaiaamu Hummelskärissä oli kaunis ja länsituuli puhalsi mukavasti 8 m/s. Kukaan ei kuitenkaan jaksanut lähteä kanssani kiipeämään uudelleen kallioiden näköalapaikalle, joten paremmat maisemakuvat jäivät ottamatta. Kesäaamiaiseksi nautimme eilen saaresta poimituista aarteista väsätyt mustikkamaidot. Suut sinisinä sitten juttelimme hetken rannassa naapuriveneiden karhujen kanssa. Radiosta tuli hauska valastutkijan haastattelu, jossa kerrottiin yrityksistä kommunikoida valaiden kanssa musiikin avulla. Varmasti siinä on tieteellistäkin pohjaa, mutta tarinat varsinaisista kokeista olivat kyllä niin hassuja, että päivä lähti kikatellen käyntiin.

Sitten se alkoi – kotimatka. Juttelimme Äiti-Kipparin kanssa, että tämäkin päivä on vielä purjehduspäivä, vaikka aina harmittaa seilata kotiin. Sovimme että emme ala pakkaamaan tavaroita kesken matkan, vaan koetamme nauttia jokaisesta hetkestä merellä. Ehtiihän sitä sitten kotirannassakin pakkailla. Siitä huolimatta kaikki olivat kotiin purjehdittaessa tavallista hiljaisempia ja vähän korvat luimussa.

Avara luonto 3D-show alkoi varsinaisesti, kun sääksi laskeutui reunamerkin päälle rakentamaansa pesään aivan veneemme lähellä. Se oli juuri sitä ennen syöksynyt mereen ja ihmettelimme mitä sillä on jaloissaan. Kun sääksi sitten lensi lähemmäs huomasimme, että omat jalathan sillä siinä vain roikkui :D  Kamera oli odottavissa käsissäni, kun ohitimme väylän, jossa niitä pyöriäisiä on joskus nähty. Tämän kesän ja koko elämäni pyöriäisbongausten saldo on edelleen 0. Lähellä kotia mieheni huomasi kuitenkin hylkeen aivan veneemme vieressä ja se jäi pitkäksi aikaa napittamaan peräämme. Mikä suloinen saariston muotovalio!

Niin oli viisi päivää vietetty taas merellä ja nähty neljä hienoa satamaa. Isi-Kipparin ja Äiti-Kipparin kanssa purjehdittaessa oppii aina huomaamattaankin kaikenlaista ja on muutenkin hauskaa. Vaikka omissa ystäväporukoissa keskustelut ajautuvat usein mm. koettuihin ongelmiin anoppisuhteissa, niin voin vilpittömästi todeta, että minulla ei edelleenkään ole mitään pahaa sanottavaa omasta anopistani, saatikka apestani. Veneessäkin tulemme toimeen kahden emännän järjestelmällä päivästä ja vuodesta toiseen. Vähän haikein mielin tässä totesin, että jos oma veneemme valmistuu ensi kauden alkuun, niin tämä taisi olla viimeinen kesä, kun purjehdimme perheveneellä neljästään. Nuorena muutetaan omaan kotiin ja keski-iässä omaan veneeseen – niinkö sen elämänkaaren kuuluu edetä?  Ehkä teemme vielä jotain perhe-eskaadereja sitten ensi kesänä...

Aiemmat osat:

Saarihyppelyä 1. päivä - Svinö

Saarihyppelyä 2. päivä - Svinöstä kauniisiin hetkiin Ånsörenissä

Saarihyppelyä 3. päivä - avomeriseikkailu Utöhön

Saarihyppelyä 4. päivä - Utöstä Hummelskäriin syötäväksi