Saarihyppelyä 3. päivä – avomeriseikkailu Utöhön

Aamulla teimme päätöksen lähteä avomeriseikkailulle Muumipapan jalanjäljissä, eli Utön majakkasaarelle (viittaan siis huipputeokseen Muumipappa ja meri).  Poutapäivänä tuulta oli lopulta vain 6-7 m/s ja avomerellä se oli mukavan tasaista verrattuna saariston pörrääviin puuskiin. Luovimiseksi se noin 16 mailin matka meni, mutta mikäs siinä oli luoviskellessa, kun Isi-Kippari arvioi aallokonkin jääneen alle metriseksi.

Vähän sentään tuli maininkia, tyrskyä ja kuohua, joten päästiin seikkailun makuun. Seikkailueväänä oli kaffen kanssa vuohenjuusto-pinaattipiirasta, jonka pohja ei ollut uunin oikkuiluista huolimatta sittenkään kuivunut ihan näkkäriksi.

Suurin haaste taisi olla Utöhön sisään ajaminen, kun aallokko nousi rajusti lahtea lähestyttäessä samalla kun väistelimme kiviä. Vierasvenelaiturissa oli meidän lisäksemme koko vuorokautena vain kaksi purjevenettä. Pahin sesonki oli jo ihanasti ohi!

Utö, Suomen uloin ympärivuotisesti asuttu saari, on paikka jota voin sydämellisesti suositella. Kaikki tietävät Utön majakan, mutta saarella on paljon muutakin mielenkiintoista historiaa: sotaa, armeijan tukikohta, pitkäaikainen luotsitoiminta, useat haaksirikot, kunnallistekniikan ja manneryhteyksien kehittyminen sekä ylipäätään pienen yhteisön selviäminen äärimmäisissä olosuhteissa. Näistä asioista kuulee eläviä tarinoita osallistumalla paikallisen asukkaan – opettaja Hanna Kovasen – opastamalle majakkakierrokselle (60-90 min.). Varaukset tehdään Hanna’s cafesta. Majakkaan pääsee vain oppaan kanssa ja kierroksella kuulee paljon muutakin kuin majakka-tarinoita.

Utössä elää tällä hetkellä noin 45 ympärivuotista asukasta. Yhteysalus Eivor tuo torstaisin tuoretta tavaraa Utön pieneen saaristolaiskauppaan. Lisäksi löytyy kahvilaa, hotelli (jossa on baari ja ruokaravintola), kirkko ja muutaman oppilaan koulu. Saarelaisilla on monenlaista yhteisöllistä toimintaa: mm. viikoittaista keppijumppaa, kirjastopäivä, elokuvakerho, EA-ryhmä jne. Utössä on muutama söpö lahjatavarakauppakin. Niistä suosikkini oli Ymmin puoti, jossa saarella asuva valokuvaaja myy kortteja, tauluja ym. Ymmi kirjoittaa myös blogia: Valokuvia alueelta Itämeri - Utö, jonka kuvissa saaren kauneus pääsee oikeuksiinsa.

  

Kävimme mieheni kanssa opastetun majakkakierroksen ja sillä aikaa Äiti-kippari oli laittanut pötyä pöytään. Olimme varanneet hotellilta saunavuoron ja peseydyimme Itämerestä käänteisosmoosilla valmistetussa vedessä, joka jatkoi pesusta matkaa Utön jätevedenpuhdistamoon ja siitä edelleen takaisin Itämereen. Vesi ei ole täällä ihan halpaa…

Meillä kävi tuuri kun saimme poutaisen päivän ja lempeiden tuulien yön täysikuulla. Saunan jälkeen tuli kumottua pullollinen cavaa vaahtokarkkien kanssa ja siinä taisi aluksi vähän kikatuttaa ja ”sivutuuli heittää”, kun lähdimme iltamyöhään katsomaan majakan valon syttymistä ja kuutamoa. Se oli taikayö: sirkat sirittivät äänekkäästi taustanaan tuulen humina ja meren kohina. Heinikko aaltoili pehmeästi ja muuttuva valaistus puki kalliot aina uusiin sävyihin. Merentuoksuiset tuulet föönäsivät pitkän tukkani aika lailla harakanpesäksi – tai kuten Äiti-Kippari sitä ymmärtäväisesti kutsuu: ”lomatukaksi”. Aurinko laski klo 22.00 ja majakkaan syttyi valo parikymmentä minuuttia sen jälkeen. Odotimme vielä hetken, josko pimeys toisi esiin valokeilankin, mutta se taitaa vaatia vähän sumua.

Avomerenpuoleisilta rantakallioilta löytyi mystinen jatulinintarhakin. Kivifani tykkää! Seurasimme yöllä myös James Bondia - siis Utön luotsia - työssään.  Nopea luotsivene kaarsi laivan kylkeen ja luotsi hyppäsi siitä vauhdissa laivan kyytiin kuskin ajaessa luotsiveneen takaisin Utön satamaan. Yksi suurempi tyrsky lensi kaaressa yli luotsiveneen. Vaaau... Olin vielä hereillä puoli kolmen aikoihin ja nousin kurkkimaan majakkaa veneen ikkunoista – ei valokeilaa silloinkaan. Huokasin itsekseni, että taas oli yksi hyvä päivä ihmisen elämässä eletty, koettu ja kultaisena tallennettu niiden huonompien päivien varalle.

Perjantaiaamu oli harmaa ja sateen uhka häilyi ilmassa. Aamunreippaina hipsimme tutkimaan Salpausselän ulointa osaa: Utön kivikkoista niemeä, sekä ihailemaan vielä kerran avomeren horsionttia ja veden muovaamien kallioiden tyrskyjä. Niemeen pääsee kävelemään lintujen pesimäkauden (heinäkuun) ulkopuolella. Matkalla poimin muutaman villivadelman "heti käyttöön" ja paluumatkalla veneelle ostimme Utö Handelista jätskit koko miehistölle. Kukaan ei valittanut tästä ylläristä :)

Kaikkiaan heräsi pieni mahdoton haave asua saarella kokonainen vuosi ja kokea siellä kaikki vuodenajat sellaisena kuin ne sattuvat mereltä tulemaan. Ainakin Isi-Kippari ymmärtää sielunelämääni, sillä hän muisteli ettei nuorena halunnut missään tapauksessa käydä armeijaa Utössä, mutta (jos ja jos niin) nyt haluaisi suorittaa sen mieluiten juuri täällä!

P.S Utön sataman web-kameraa voi seurata linkistä:

http://www.uto.fi/2.0/main.php?lang=fi&sub=webcam