Punkkipulmia osa 1 – punkki puree merenneitojakin

Joskus sitä kuvittelee, että purjehduksessa seikkailua on kuohuva aallokko ja humisevat puuskat, mutta oikeasti sitä on pienten punkkien järjestämä onnenpeli.


Punkkituliainen saaristosta

Olipa kerran merenneito, joka hyppeli elokuun alun lämpimänä iltana saariston varvikoissa mustikkakipon kanssa. Olipa myös verenhimoinen punkki, joka iski kimppuun kuin possu pullaan,  vaikka merenneidolla oli suojaava vaatetus ja saappaat räpylöissään, hän teki punkkitarkastuksen ja vaihtoi heti vaatteet veneessä. Tuo viheliäinen otus löytyi nivustaipeesta vasta kolme vuorokautta viimeisen saarihyppelyn jälkeen. Se oli paikassa, johon ei ikinä tule katsottua nivustaipeessa (alla), eikä siihen välttämättä käsikään tarkasti osu peseytyessä. Punkki oli seesaminsiementä pienempi, noin kahden millin kokoinen. Se voi hyvin piiloutua esim. vaatteen saumaan ja vaeltaa pitkäänkin iholla hyvää ruokailupaikkaa etsien.

 
Mitä pidempään punkki on saanut olla kiinnittyneenä, sen suuremmaksi borrelioosin infektioriski kasvaa.

 
Punkin irrottaminen

Minulla oli jousi-malliset punkkipihdit, joilla yritin tarttua ohjeiden mukaan punkkia kärsästä ja kiertää niitä usean kerran samalla nostaen punkkia iholta. Näin onnistuin: neljä ensimmäistä yritystä johtivat pinsettien lipsumiseen otteesta ja niillä puristamiseen punkkia mahasta (ei missään tapauksessa näin!). Viidennellä kerralla sain otteen, mutta pyöritä nyt siinä pihtejä, kun punkki on hankalassa paikassa. Kierros jäi yhteen, iho venyi ja punkki piti täysin kiertein kiinni saaliistaan. Lopulta sain se irti ja punkki mokoma vielä sätkytteli kiukkuisena jalkojaan! Desinfioin ärtyneen ihon sekä pihdit, pesin käteni ja huokasin ensimmäisestä helpotuksesta.

 

Päätin ostaa toisenlaiset punkkipihdit, jotta irrottaminen onnistuisi jatkossa helpommin. Apteekissa suositeltiin saaristolääkäreiden kanssa yhteistyössä kehitettyjä z-pihtejä. Ne ovat ensiapulaukun monitoimityökalu, sillä parsinneulamaisen terävät kärjet sopivat myös mm. tikkujen poistamiseen. Toisaalta z-pihtejä käytetään lappeellaan ja esim. nivustaipeen alla ei z-pihdeillä oikein ole tilaa kiertää punkkia irti. Jatkossa aion pitää molemmat pihdit mukana.

 

Punkkien mieluisimpia pureutumispaikkoja ovat lämpimät ihoalueet, joissa verenkierto on hyvä.  Mm. taipeet, varpaanvälit, genitaalialue ja korvien taustat ovat tavallisia puremapaikkoja, lapsilla myös päänahka. Näitä paikkoja kannattaa erityisesti tarkkailla. Niiden on havaittu hakeutuvan jopa korvakäytävään ja silmäripsien väliin. Omilla tuttavillani punkkeja on löytynyt myös vatsasta, navasta ja nilkasta.

 

Punkkien mieluisimpia pureutumispaikkoja ovat lämpimät ihoalueet, joissa verenkierto on hyvä. 

 

Punkin testaus borrelioosin varalta

Suljin punkin pieneen muovipurkkiin ja menin seuraavana päivänä uteliaisuuttani apteekkiin ostamaan testiä, jolla voidaan selvittää kantoiko kyseinen punkki borrelia-bakteeria. Ensimmäinen apteekki ei suostunut edes testejä myymään, koska ”se ei kerro mitään”. Ymmärrän: testi kertoo kantaako punkki borreliaa vai ei. Jos se kantaa borreliaa, se ei vielä tarkoita, että bakteeri onnistui siirtymään puremasta ihmiseen. Ostin testin toisesta apteekista.

 

Testipakkauksessa on kaikki tarvittavat välineet ja selkeät ohjeet. Punkki saa olla kuollut, mutta se ei saa olla kuiva. Oma punkkini näytti jossain määrin kuivaneen yön aikana, joten testaus ei ollut luotettava. Ohjeiden mukaan punkki tulisi pakastaa, jos testi ei ole heti käytettävissä. Tässä kohtaa pääsin puremaan takaisin: punkki nimittäin murskataan liuosta sisältävään koeputkeen mukana tulevalla tikulla. Sen jälkeen koeputkesta otetaan pipetillä muutama pisara nestettä, joka tiputetaan testiliuskan ruutuun. Tulos valmistuu 10 minuutin sisällä. Liuskaan ilmestyy viivoja sen mukaan onko tulos positiivinen, negatiivinen tai testaus epäonnistunut. Kuivunut punkkini sai (todennäköisesti väärän) negatiivisen tuloksen. Noh, oli kiva leikkiä hetki laboranttia.

 

 

 

Huolella tehty testi kertoo kantaako punkki borrelioosibakteeria vai ei - se ei kerro onnistuiko bakteeri siirtymään ihmiseen.

Oireilua

13 vuorokautta punkin irrottamisen jälkeen nousi 38 asteen kuume, niveliä särki niin ettei saanut nukuttua ja päänsärky oli todella kirpeä. Kuume sahasi 3-4 päivää ja päänsärkyilyä kesti viisi päivää. Luulin ensin että kyseessä olisi tavallinen kulkutauti, mutta kurkkukivusta, nuhasta tai yskästä ei ollut tietoakaan. Oireet sopisivat sekä borrelioosin että puutiaisaivokuumeen ensioireisiin. Puremapaikkaa näytti ympäröivän tummempi kämmenkokoinen laikku, mutta en ollut ihan varma. Toisekseen selitin mielelläni itselleni sen johtuvan punkin irrottamisen aiheuttamasta järkytyksestä hennolle hipiälleni. 

 

Lääkäriin

Tänään, kolmisen viikkoa punkin irrottamisen jälkeen, menin näyttämään nilkkaani lääkärille. Totesin, että olisi tässä tällainen punkkijuttukin… Lääkäri katsoi puremapaikan ja oli ihomuutoksen perusteella sitä mieltä, että antibiootti kannattaa aloittaa. Imusolmukkeetkin vähän aristivat. Siitä se sitten lähti: kahden viikon doximycin-kuuri. Nyt napostellaan kaksin käsin antibioottia ja maitohappobakteerikapsulaa.

 

 

 

Nyt mietin vaan, miksi ihmeessä jahkailin näin kauan?