keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Kolmisarvisella Lumikilla Kasnäsin keitaalle


Viidettä yöretkeämme Kaminamilla hellittiin lämpimällä ja niin kauniilla säällä, että melkein itketti. Matkaa Kasnäsin venekeitaalle oli yli 40 mailia, joten vauhtia piti saada näistä keveistäkin 3-4 m/s tuulista.



Alkumatkaa kevensimme jättämällä vesipainotankit tyhjiksi ja hengasimme sen sijaan laidalla, kun isopurje-fokka -parivaljakko veti meitä etelään. Sadepöksyt olivat jalassa aamukasteen vuoksi. Aamulla oli sumuja merellä, mutta ei onneksi meidän reitillämme. Menisiköhän koko tämä puolikas kausi ilman sumuseikkailuja?



Emmää kestä, kun maailma on niin kaunis! Laittoiko joku jotain taikasieniä aamukahviin vai oliko tämä todella totta? Toistelemme elämälle syvästi kiitollisina pitkin päivää: "Täällä me taas ollaan, ihanaa!"



Tänään testasimme K-koeveneessä ihan uutta Spilockin XTR -vinssinvapauttajaa, jossa on samanaikaisen ylä- ja alapurennan mahdollistavat hampaat. Sillä pitäisi olla lujempi pito kovalle vedolle joutuvan fokan (kuvassa punaiselle) fallille. Meille piti alunperin tulla juuri näitä uusia malleja, mutta niitä ei ollut vielä Kaminamin valmistuessa saatavilla. Näin ollen muut Kaminamin isot vinssinvapauttajat ovat vanhempaa XTS-mallia. Totesimme, että köysi todella juoksee XTR:ssä ilman kitkaa lukon ollessa kiinnikin (kehitystä!), mikä keventää purjeen nostamista. XTR on myös helppo avata ja puhdistaa. Pidon lujuutta emme päässeet keveillä tuulilla vielä kunnolla testaamaan. (Spinlockin XTR:ää tuo maahan Sailtech )



Samalla testasimme peräsinremontin tuloksia: ah - hiljaisuutta! Vaikka hiomistoimenpiteestä on tutkittuakin tietoa, sen toimivuus yllätti silti. Peräsinten öykkäröinnin loputtua meille avautui uusi (normaali) purjehtimisen äänimaailma: veden solinaa, tuulen kevyttä suhinaa... Hei, meidän George von Gyropilothan murahtelee miehekkäästi kuin Cheek: "Rrrmmm-aaaaa..." Muitakin pieniä äänimaailman ihmeitä avautui pitkin päivää.

Äiti-Kipparin puhelu keskeytti sekä maailman kauneuden ihailun että koetilanteet: "Nyt on näköyhteys!" Tiesimme että perheve seilaa tänään samalla väylällä etelään ja heidän oli tarkoitus kuvata Kaminamia purjehtimassa, jos vaan ehtisimme aamunvirkkujen Äiti-Kipparin ja Isi-Kipparin aikatauluun. Näköjään ehdimme ja päätimme nostaa ison 125 m2 myötätuuligenaakkerin ensimmäistä kertaa ylös. Se oli harras hetki.



Iso genaakkeri on nimetty värinsä mukaan Lumikiksi. Nimi alkoi kuitenkin vähän arveluttamaan, kun sulottaren etukulmasta löytyi kaikkiaan kolme sarvea. Yksi etuliikissä, toinen pitelee vahvistuksen yllä napanuoraa ja kolmas on vastaavassa kohtaa kääntöpuolella. Nooh, kaikilla meillä on pienet kauneusvirheemme ja funktionaalisuus ennen kaikkea.



Isi-Kippari kuvasi genaakkeriajoamme samalla kun matka eteni vähän leikkaillen kohti Nauvon losseja. (Alla olevat veneen ulkopuolelta otetut kuvat ovat siis Isi-Kipparin otoksia.) Merellä pystyi laskemaan näköpiiristään noin 50 purjevenettä. Aivan mahtavaa, kun niin moni pääsi nauttimaan tästä upeasta syyskuun viikonlopusta!
 







Ennen losseja oli laskettava Lumikki ja nostettava sarveton fokka sen tilalle. Siinä kohtaa myös Siskoni amélie -blogin kirjoittaja Pia oli bongannut meidät samassa rännissä seilatessaan ja napannut Kaminamista muutaman kuvan (kuvat löytyvät Pian blogin linkistä).

Lossin tienoolla kaikki joutuivat ajamaan koneella - tuuli hiipui täysin. Mutta sen jälkeen pääsimme luovimaan perheveneen kanssa kilpaa. Vaikka Isi-Kippari on jäänyt eläkkeelle kilpauraltaan, hän etsii aina cruisaillessaan haastajia ja kisaa coolista habituksestaan huolimatta erittäin tosissaan... no ehkä vähän vekkuli pilke silmäkulmassan. Myös Äiti-Kipparilla on kisataustaa. Meille meinasi käydä luovikisailussa huonosti: perhevene pääsi hyvään etumatkaan. Se on isompi, silläkin on vesipainotankit ja ennen kaikkea niillä eläkeläisillä on ollut yhteenlaskettuna noin 100 vuotta aikaa treenata!

 
 
Kaminami kulki 3,5-4 m/s tuulessa oudon tahmeasti, alle 6 kn. Ujosteliko se, vai mikä nyt oli? Eih - olimme unohtaneet sulkea vesipainotankin venttiilin, joten lähes koko laidalla istuva miehistömme oli valunut mereen, mikä vähensi ilman muuta vauhtia. Toisekseen epäilimme potkurin jääneen konetuksen jälkeen huonosti, joten teimme pikakäynnistyksen koneelle. No sitten tuuli keveni parantamaan asemiamme ja saavutimme edellä kiitävän perheveneen juuri ennen pistettä, jossa tiemme erkanivat eri suuntiin. 
 


 
 
Ah... pääsimme ennen pitkään aavoille ja kimaltaville vesille, tasaiseen tuuleen. Päivän vauhtiennätys jäi arkipurjekerralla ja 4-5 m/s sivutuulella runkonopeuden tuntumaan, 7,3 kn. 



Reilun seitsemän tunnin seiluulla ei yksi lounassämpylä ja hyvin kevyesti Xantélla maustettu kaakao ihan elättänyt, joten köksän kaapeista kaivettiin lisäksi välipalaa. 



Alkuillasta rantauduimme Kasnäsin veneilykeitaalle: minä ajoin, mies hyppeli ja onnistuimme molemmat ihan hienosti tehtävissämme. Hei me opitaan! Nyt kun tämä tarina venähti, niin teen Kasnäsistä tuota pikaa oman pienen satamapostauksensa.

 

8 kommenttia:

  1. On hän vaan upea ilmestys merellä. Ja valtavan kokoinen tuo teidän lumikki. Saa olla kyllä varovainen sen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Marko :)

      Olen itse jo aika sokeutunut Kaminamin habitukselle. Kun joku on rakas, se on aina erityisellä tavalla kaunis ja abjektiivinen kauneus on sivuseikka :D

      Näin pikkutuulella pärjäämme näköjään Lumikin kanssa kahdestaankin. Sukka voisi kyllä olla hyvä hankinta. Tuo Lumikki kun ei taivu rullalaitteelle samalla tavalla kuin litteämpi pikkugenaakkerimme (se Panda).

      Poista
  2. Sunnuntaina tuli varmaan +100 venettä vastaan Airistolla, joten tosiaan taisi kaikki kynnellekykenevät veneet seilaamassa viime viikonloppuna. Hienoa että saitte kuvia Kaminamista purjehtimassa, hyvältä näyttää meno!

    Kasnäs on Högsåran ohella sellainen paikka, jossa ei olla veneellä käyty, joten mielenkiinnolla odottelen seuraavaa blogijuttua. Sillä suunnalla riittää siis kolumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, siinä on saattanut tulla jo rasitussärkyä yläraajaan kaikille moikkaillessa :D Seilasimme vähemmän kuumassa loppuryhmässä 12.00 lähtien Kasnäsistä ja saavuimme Nauvoon 17.20. Koko matkan oli pohjoiseen seilaavaa porukkaa ympärillä.

      Oli tosiaan kiva saada vihdoin kuvia Kaminamista ulkopuoleltakin. Seuraavaksi olisi kiva saada kuvia vähän avoimemmilla vesillä ja tiukemmassa tuulessa...

      Kasnäsistä taitaa tulla aika minipostaus... Se ei ollut ihan sellainen meidän ihannesatama, joskaan ei nyt mitään erityistä huonoakaan sanottavaa paikasta ole. Se on omanlaisensa - veneilykeidas. Me tykkäämme enempi noista luonto- ja saaristolaismeininkikohteista. Onneksi merikarhuviiri tulee vihdoin postissa ensi viikolla!

      Poista
  3. Olipa mieletön juttu teille, että saitte itsestänne ja kaunokaisestanne tällaiset kuvat!!

    Tuossa yllä jo ehditkin todeta jotain pikapikaa Kasnäsistä, mutta sanonpa kuitenkin, että meillä se on ollut aina sellainen pakollinen huoltosatama, jossa on vaan poikettu ja äkkiä rynnätty jonnekin kivempaan paikkaan. Paitsi jos sattuisi olemaan joku hirmumyrsky, niin ehkä silloin varmaan arvostaisi Kasnäsinkin turvallista laituria :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli kyllä! Ne on noi Äiti-Kippari ja Isi-Kippari aina vaanimassa, että miten voisivat jotenkin meitä auttaa :)

      Juuri näin, Kasnäs on erinomainen ja monipuolinen huoltosatama.

      Poista
  4. Veneitä tosiaan piisasi k.o. viikonloppuna. Myös me olimme liikkeellä ja bongasimme teidät Seilin lähistöllä. Tosi kivan näköistä menoa lumikilla.
    -Meritara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että tekin pääsitte merelle :)

      Emme me sillä Lumikilla niin kovin pitkään lopulta päässeet menemään, mutta oli sekin kiva kokeilla nyt hiljaisilla tuulilla.

      Poista