keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Tuulten tuiverrusta Brännskärissä ja Kaminamin pipi


Muinaistulien yön jälkeen lähdimme vasta kello 11.50 jatkamaan matkaa. Nettiavarattua venepaikkaa saa muuten pitää juuri tuohon kellonlyömään saakka. Lähtöämme viivästytti ensin Korpoströmin terassin kaffettelumahdollisuus ja sen jälkeen sadepilvi, joka toteutti uhkauksensa lirauttamalla 10 minuuttia pientä tihkua. Ei kannattanut sen takia kastua.




Kun irrotimme köydet, tuuli Korpoströmin rännissä 10 m/s. Mies työnsi Kaminamin kylkeä ulommas tuulta vasten ja minä olin pinnassa tähtäämässä sopivaan poijujen väliin, laiturin päädyn muinaistuliponttoonia vältellen. Sitten kuului paha "rrrraaaaps", Kaminamin perä raapi laituriin! Olin kääntänyt liian aikaisin. Kun pääsimme väylälle, sai murhe vallan: "Anteeksi-anteeksi-anteeksi Kaminami... voi pieni baby..." Mies kävi kurkistamassa peräpään kyljen ja totesi että aika pahat skraabut siellä on. Nyt olin vielä enemmän murheissani. Heti perään mies jatkoi: "No, tää on elämää. Se on fakta, että enemmin tai myöhemmin jotain kolhuja tulee." Kävimme läpi lähtötilanteen ja mietimme mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Taas oppi jotain. Hiljaa itsekseni toivoin tietysti mahdotonta: että saisin tehdyn tekemättömäksi.



No, matka jatkui kohti Brännskäriä reippaassa tuulessa. Meillä oli pelkästään isopurje ja siinäkin yksi reivi, kun lähdimme laskettelemaan pääosin myötätuuleen. Fokka olisi jäänyt ison katveeseen ja vauhtia saatiin näinkin. Meri oli tumma ja ajoittain vaahtopäiset aallot heittivät pientä tyrskyä kannelle. Ilmassa oli pikkuisen seikkailua.



Kaminamin keikkuessa kepeästi  kohti päämääräänsä, unohtuivat harmituksetkin. Keskityimme olleen ja menneen sijaan juuri tähän käsillä olevaan ihanaan hetkeen.

 
 
Vaikka tuulta oli reippaasti, ei myötäisellä tuntunut kylmältä ja auringon lämpö imeytyi mukavasti tummiin purjehdushaalareihin sekä Kaminamin siniseen istumalaatikkoon.
 


Suurimman osan matkasta meillä oli reivi isopurjeessa ja silti kuljimme mukavaa 6-8 kn vauhtia. Ennätysvauhti reivatulla isolla taisi olla 7.69 kn 10 m/s tuulessa. Aivan loppumatkasta purimme reivin pois ja jatkoimme täydellä isopurjeen voimalla.


Brännskärin satamassa oli yksi vene ennen meitä ja saimme T-laiturista suojan puoleisen kylkipaikan.
Kun rantautuminen oli hoidettu ja vene paketoitu keskityin hoitamaan Kaminamin ensimmäistä pipiä laiturilta käsin. Haavat pitää tietysti puhdistaa. Hankasin kostealla mikrokuituliinalla harmaita naarmuja peräpään kyljestä. Niitä oli vajaan metrin matkalla ja ne näyttivät pahoilta. Sinnikkäällä jynssäämisellä näytti ensin siltä, että osan skraabuista saa poistettua! Sitten voimani loppuivat ja mies tuli jatkamaan. Toden totta: Kaminamin maalipinta oli tällä kertaa laituria kovempi - kaikki jäljet saatiin poistettua! Huh helpotusta ja hyvää mieltä. Kuka on taas Hannu Hanhi?



Satamatoimisto-kahvila oli tyjillään, omistaja oli kuulemma lähtenyt käymään mantereella, joten kaikkea sai itsepalveluna. Täälläkin oli ollut eilen, muinaistulien iltana, ohjelmaa: lättyjen ja makkaran paistoa, paikalliset pelimannit ja tulet. Kaiken kaikkiaan satama oli pienine yksityiskohtineen sen oloinen, että se toivotti todella lämpimästi vierailijat tervetulleiksi.


 


 Kallioiden päällä on vautsi-vau-hieno tanssilattia-baari -alue.

 
 
Rannassa oli järjettömän tiheitä pikkukalaparvia niin syvälle kuin pystyi näkemään. Kaloja hyppi pintaan joka sekunti. Aina tulee mieleen, että tuostapa olisi helppo vain kauhoa haavilla kalaa, mutta se ei ole totta. Mies nimittäin kokeili sitä jonkun tovin eri strategioilla. Meillä ei olisi ollut (isommallekaan) kalalle käyttöä, mutta oli jännä huomata miten älykkäästi kalat toimivat parvena. Sataman syvyys on muuten 3-14 m, mutta kaiku antaa tulokseksi 0,70 m, todennököisesti juuri tiheän kalaparven vuoksi. 
 



Veneitä tuli myöhemmin lisää ja pari niistä oli lähtenyt samoihin aikoihin Korpoströmistä. Hihhihh... sen jälkeen meiltä kysyttiinkin: "Kuinka lujaa te oikein tulitte?" Kysymys tuntui hassulta, koska tulimme nimenomaan leppoisasti. Melkein jokaisessa satamassa joku on tullut sanomaan: "Toi vene on varmaan puhtaasti kisakäyttöön...?" Kun kerromme, että: "Ei, tämä on meidän perhevene" tai: "Tämä on tällainen vauhdikas hupivene", meitä katsotaan sen näköisesti, että vitsailemme. Jouduin tänäänkin vakuuttelemaan, että meillä on täällä ihan vessa ja köksä ja kaikki...



Illalla tuuli alkoi ujeltaa yhä kovempaa. Aallot heittivät tyrskyjä laiturille ja veneemme keikkui aika hurjasti. Olin juuri silloin kokkailemassa punajuuri-vuohenjuustopyttäriä. Pyysinkin miehen assistentiksi sekoittamaan pannua, samalla kun itse yritin pilkkoa veitsellä punajuuria, enkä sormiani. Ruoka saatiin pöytään ja masuun - taas oli hyvä olla. Punajuuripyttäri on uusi suosikkiruokamme ja lupasinkin jo laittaa sen ohjeen lähiaikoina jakoon.



Lokkien taitolennoista tuli mieleen katkelma Richard Bachin Lokki Jonatanista:

"Sinä saavutat taivaan, Joonatan, samalla hetkellä, jolloin saavutat täydellisen nopeuden. Mutta se ei merkitse, että lentäisit tuhat kilometriä tunnissa tai miljoona kilometriä tai että lentäisit valon nopeudella.
Sillä jokainen luku on rajallinen, mutta täydellisyydellä ei ole rajoja.
Täydellinen nopeus, poikani, on perillä olemista."  (lokkivanhin Tsiang lokki Joonatanille)

Kaminamimmekin tietää tämän...




Säätila oli jännä. Taivaalla oli sekaisin kaikenrotuisia pilvitarhoja.



Iltapalaksi nautimme villasukissamme Kaminamin kotoilutunnelmaa, kupposet lämmintä ja cupcaket.



Myöhemmin illalla, kun olimme jo käymässä nukkumaan ja viimeiset venekunnat tulivat saunasta, loppui tuuli kokonaan. Jäi vain pikkukalojen polskinnan äänet. Yön aikana tuuli kuitenkin voimistui yhä enemmän ja kääntyi kaikkiaan 180 astetta itään. Käännöstä oli luvattukin, mutta vasta seuraavan päivän aikana. Pohjoisella taivaanrannalla näkyi koko taivaan valaisevia elosalamoita, mutta jyrinää ei kuulunut. Hurjaa ukonilmaa oli ollut ainakin Turussa. Vene keikkui ja nyki kuin vuoristoradassa. Kolmen aikoihin yöllä oli reerattava kiinnitykset uuden tuulensuunnan mukaan, eikä siinä paljon ollut unta sitä ennen, eikä tullut sen jälkeenkään. Joskus se on tätä...


14 kommenttia:

  1. Mukavan näköisiä paikkoja siellä Turun suunnalla! Ens kesänä pitää kyllä ottaa ajan kanssa suunnaksi se suunta. Ja pitää myös sitten tiedustella ja konsultoida mukavai reittiehdotuksia täältä suunnalta. =)

    -J-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olemme kyllä onnenpossuja, kun asumme näillä kulmilla. Saaria ja kivoja satamia riittää. Tällä lyhyellä kaudella olemme keskittyneet enemmän noihin kaupallisiin satamiin, mutta veikkaan että ensi kaudella liikumme enemmän Merikarhusaarissa.

      Eri blogeista saa kyllä hyviä vinkkejä satamiin. Kannattaa varmaan seurata niistä useampia, kun suunnittelee reittiään...

      Poista
  2. Kauniita kuvia!! Valitettavasti sitä vaan joutuu oppimaan välillä kantapään kautta. Onneksi ei tullut pahempaa jälkeä ja vaikka olisi tullut, olen sitä mieltä, että harmituksenkin keskellä on veneilyssä aina syytä olla kiitollinen siitä, että tilanne ei kumuloitunut vieläkin pahemmaksi ja henkilövahingoilta säästyttiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi :)

      Juu, tilanteet tulevat nopeasti ja jokainen tilanne on ainutkertainen. Välillä kun koittaa välttää yhtä vaaraa suuntaa suoraan toiseen. Näin mekin aina viimekädessä toteamme: niin kauan kun se on vaan tavaraa kun hajoaa, niin kaikki on hyvin.

      Poista
  3. 8 m/s myötiksellä otin 7,6 kn huiput, että aika samoja nopeuksia mennään ;) . Koskas alatte plaanailemaan genaakkerilla? Hieno homma että saitte jäljet pois. Oli varmaan suuri helpotus. Varmasti haasteellinen teidän vene saada keula irti leveän perän takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! vauhdin hurmaa sielläkin! :)

      Meillä myötätuulen genaakkeriajo tarkoittaa sitä isoa 125 m2 "Lumikki"-genaakkeria. Se on jo sitten vähän kisapeli, eli vaatii lisää käsiä tai vähintää minua osaavampia käsiä veneeseen. Ei ole intoa lähteä kokeilemaan sitä kovemmassa tuulessa kahdestaan. Perhepurjehduksessa käytettävä pienempi "Panda"-genaakkeri taas jää myötäisellä ison katveeseen, mutta toimii sivutuulella.

      Katsotaan nyt, jos tuo mies ehtisi vielä tällä kaudella kokeilemaan Kaminamia kilpapurjehtija-kamujensa kanssa. Olisi hauska saada tuo tämänhetkinen vauhtiennätys (9,27 kn 6,5 m/s sivutuulella, pikkugenaakkerilla) rikki!

      Poista
  4. Menette kyllä niin samoja reittejä kuin mekin menimme =D. Kävimme täälläkin (ja postausta on siis tulossa). Ihastuin myös tähän paikkaan totaalisesti. Kuviasi oli jälleen oli katsella =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska sattuma :) Ja kiva kuulla, että sulta on tulossa, arvatenkin taas ihania kuvia tästäkin kivasta satamasta!

      Poista
  5. Hienoja muistoja ja tarinoita syntyy aina vesillä! Nyt kun saitte naarmutkin poistettua voitte vain myöhemmin naurella tällekin sattumukselle. Hyvä sinä, että rohkeasti tartut kuitenkin pinnaan, sehän on ainoa tapa oppia, eikö niin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, tekevälle sattuu. Se on hetken harmitus - tilanteen käsittely ja oppiminen - vahingon korjaaminen - ja taas mennään. Vaikea noita rantautumisia ja lähtöjä olisi tosiaan oppia kirjoja lukemalla :)

      Poista
  6. Ja onni onnettomuudessa ettei käynyt pahemmin. Brännskäriin mekin rakastuimme. Tuuli tosi osuu laiturille melkein aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Joskus tehdyn näköjään saa tekemättömäksi mikrokuituliinalla :)

      Mietimme samaa tuosta Brännskäristä, että eipä taida olla kovin montaa tuulensuuntaa, jotka eivät siihen osuisi. Kovemmalla tuulella sinne ei ehkä kannata mennä. Toisaalta se oli nin mukava paikka, että yksi uneton yö oli pieni hinta sen näkemisestä tällä kaudella.

      Poista
  7. Onneksi saitte Kaminamin pipit hoivattua ja nyt voi tosiaan keskittyä siihen, mitä tilanteesta opittiin. Meille meinasi käydä kerran loman aikana oikeasti pahasti. Tilanteen kuutioiminen on vielä vähän kesken, mutta ehkä jo viikon päästä rohkenen kirjoittaa siitä. Mutta snaotaan näin, että iloitsimme koko loppuloman siitä, että meillä on pinnalla oleva vene. Ja pinnalla tarkoitan vedenpintaa.

    Brännskär vaikuttaa aivan ihanalta ja se onkin ensi kesän must go -kohde. :) Ja punajuuri-vuohenjuustopyttäri kuulostaa mun uudelta lempiruualta, reseptiä odotellessa, siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui... kuulostaapa kamalalta tuo teidän loman hurja tilanteenne! Sitä miettii monta kertaa, että varmasti kaikki yrittävät aina merellä parhaansa turvallisuuden suhteen, mutta joskus on huonoa tuuria, pienet asiat kasaantuvat, olosuhteet yllättävät jollain tavalla, jotain jää huomaamatta, jotain menee vain rikki... Niin paljon asioita voi mennä pieleen. Voi onneksi selvisitte kuitenkin! Noi todella pahat tilanteet ovat varmaan aika kovia oppimisen paikkoja... joten voimia asian käsittelyyn.

      Brännskär on tosiaan söpönen paikka, mutta siellä keikuttavat melkein jokaisen suunnan tuulet. Eli kannattaa mennä, jos tuulta on vähän kevyemmin. Tuo olisi ihan potentiaalinen satama esim. seuraavan kauden muinaistulien yölle...

      Poista