perjantai 27. syyskuuta 2013

Kengurutuulessa luovien kotisatamaan


Viime viikonlopun yöreissu oli siis kauden viimeinen. Tuulinen sunnuntai ehti vielä avaamaan kauden untsikka-pipo -purjehdukset, kun lähdimme aamupäivällä Äiti-Kipparin ja Isi-Kipparin kotirannasta kohti omaa kotisatamaamme. Aloitimme matkan täydellä isopurjeella ja reivatulla fokalla, kun tuulta oli 7-9 m/s. Sivutuuliosuudella Kaminami ui selvästi yli runkonopeutensa 8,6 kn vauhtia. Piposta kiinni ja mennään!

 
 

Tuuli oli harvinaisen puuskaista - siis todellista kengurutuulta - joka hyppi silmänräpäyksessä 4-5 m/s hipsuttelusta 11-12 m/s huiskeeseen. Jos olisimme laittaneet niukasti purjeita, olisimme hermoilleet hiljaisessa tuulessa vauhdin hyytymistä. Nyt kun vain fokassa oli reivi, niin meno oli kuin huvipuistossa. Kevyt Kaminami hyökkää heti vauhtiin, kun puuska tulee, mikä on siis ihan kiva. Se myös kippaa mielellään kyljelleen, mutta ei onneksi ole vielä kertaakaan käynyt piehtaroimaan mereen köli pinnalla. (Siitä olisi varmasti toruttu sekä Kaminamia että Kipparia.) Eloisana tyyppinä Kaminami tykkää myös tanssia electroboogieta aallokossa. Epäilen että Kaminamillamme on vähintään hyperaktiivisia pirteitä.



Ne sekunnissa tapahtuvat reilusti yli 30 asteen kippaukset ja seuraavassa sekunnissa pystyyn nousut ovat pidemmän päälle vähän rasittavia. Vesipainotankit olivat tietysti käytössä ja olisihan sitä voinut ottaa reivin isopurjeeseenkin jo aiemmin, eikä vasta puolivälissä matkaa. Toisaalta oli niin kiva kun oli vauhtiakin. Ei meillä kuitenkaan ollut kuin kolmen ja puolen tunnin kotimatka.


 
 
Mies elää nyt siirtymävaihetta, jossa purjehduksen painopiste on vaihtumassa aktiiviselta kilpauralta perheveneilyyn. Sunnuntaina hän tähyili selvästi vähän haikeana Airistolla kisanneiden veneiden suuntaan. Katsotaan nyt, mitä tulevaisuus tuo tullessaan... Kuten tähänkin mennessä, hän saa tietysti valita väylänsä itse, minä en siihen puutu. 
 

 
 
Kiva päivähän se oli, mutta jos legi olisi ollut pidempi, olisimme varmaan olleet täysin poikki. Loppumatkalla vedin untsikan hupunkin päähän ja puin paksummat coretex-hanskat käsiin, enkä voi sanoa palelleeni. Silti pelkästään jo sään armoilla oleilu ja veneen hötkynnässä mukana pysyminen vievät voimia.
 



Kotirännissä tuuli keveni jo hieman. Ihan kotivesillä purjehti vielä vastaan yksi kamu ja hän ehti vähän kuvaamaan luovimistamme. Kiitos Mikki! (Seuraavat kuvat ovat siis Mikin otoksia.)


 
Kaminami siirtyy nyt yöretkeilijästä päiväpurjehtijaksi.
Yritämme viedä sen lauantaina pienelle lenkille.   
 
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Suotuisia tuulia sekä lämmittäviä ajatuksia viikonloppuna seilaajille! 
 


4 kommenttia:

  1. Mukavasti näyttää Kaminami kiitäneen :) Missäpäin seniorikipparien kotisatama sijaitsee jos sieltä Ajolaan tulitte 3,5h? Missä veneluokissa kippari on urallaan kisannut? Väitän että useimmilla kisavietti ei poistu koskaan verestä jos sen piikin on joskus saanut.. ;) Mutta eihän perhepurjehdus ja kisaaminen sulje toisiaan pois - aikataulutusta ehkä vaan tarvitaan enempi et kumpaakin (hiukan?) ehtii.. :)
    t. Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seniori-Kippareiden kotisatama on mukavasti Airiston äärellä.

      Oma Kippari taas on tähän (käpy-)ikään mennessä ehtinyt kisata jo monenlaisilla veneillä, sekä radoilla että avomerellä. Omia kisaveneitä on ollut kolmea eri rotua, mutta sen lisäksi hän on kisannut monissa miehistöissä muilla veneillä. Hän on ollut useammassa tiimissä saman kauden aikana. Saas tosiaan nähdä, miten kisavietin käy. Siihen taitaa vaikuttaa vahvasti ne yksilölliset syyt, joiden vuoksi ylipäätään hakeutuu kisaamaan. Kipparini ei ole koskaan ollut kauhean kunnianhimoinen, voittoa tärkeämpää on ollut itse tekemisen hauskuus:: vene kulkee, on hyvä tiimi jne. Nyt sitä iloa saa perhepurjehduksista Kaminamillakin.

      Poista
  2. Ihania kuvia ja tunnelmia jälleen. Alkaa kyllä olemaan todella hakiea olo, kun tämä kausi on kohta taputeltu. No, uutta odottamaan =). BTW minun blogissa on tänään sinulle haaste, käy kurkkaamassa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katinka :)

      Apua mikä haaste - laitetaan hautumaan ja tulee aikanaan :D

      Poista