Genaakkerituulia hattarapilvien alla

Tänään oli hieno päivä merellä! Kiersimme Isi-Kipparin perinteisen saaristolenkin hattarapilvien välistä pilkistelevän auringon alla. Suotuisan tuulensuunnan ansiosta nostimme paluumatkaksi genaakkerinkin tuulettumaan.

Reitti oli kartalta väyliä pitkin mitattuna 33 mailia, mutta koska ei tarvinnut luovia ja oikaisimme vähän, kertyi maileja 31 ja aikaa reissuun kului vain viisi tuntia. Tuuli noudatti aamun ennusteita eli puhalsi 4-7 m/s. Tällä kertaa ei päässyt tulemaan orpo olokaan, sillä parhaimmillaan näköpiirissä oli samanaikaisesti nelisenkymmentä purjevenettä. Jotenkin siitä tulee hyvä mieli, että niin moni muu on jakamassa tätä mukavaa kokemusta hienona päivänä.

Olin paljon ruorissa, mutta leppoisa keli houkutteli myös vähemmän kehittäviin oheistoimintoihin: kameralla leikkimiseen, tyhmien kysymysten kyselemiseen Isi-Kipparilta, pitkään lounas- ja kaffetaukoon ja öh…jopa joidenkin vastaan tulevien purjeveneiden omistajien selvittämiseen purjenumeroiden perusteella. Aamusta tuuli oli vastaisempi ja sumu teki ilmasta koleamman, joten vaatetusta, ja erityisesti pipotusta, käytiin säätämässä sisällä useampaan otteeseen. Paluumatkalla, myötäisemmällä tuulella, saikin taas vähentää päällimmäistä kerrosta ja lähes rentoutua.

Mies ehti nykäistä genaakkerin ylös sukan kanssa sillä aikaa kun valmistelin lounasta pentterissä. Olin siitä aavistuksen näreissänikin ja myöhemmin änkesinkin mukaan keulakannelle ottamaan sitä alas. Siinä ei sitten ollutkaan paljon tekemistä. Genaakkerin trimaamisesta juttelimme, mutta miehet hoitivat sen käytännössä kun minä tyyräsin.

Perhevene ei ole ollut vielä tällä kaudella yöretkillä, joten sen varustelukin on vaiheessa. Päiväpurjehduksilla emme oleskele sisätiloissa käytännössä lainkaan. Astioina käytämme kertsareita ja ruuat kokkaamme valmiiksi etukäteen. Tänäänkin söimme ja kahvittelimme vauhdissa ja siinä ei kattauksilla hienostella. Miehiä nauratti, kun olin laittanut mukin pohjaan kynällä kunkin etunimen alkukirjaimen merkiksi. Tarkoituksena oli siis säästää vähän luontoa tarjoamalla samoista mukeista ensin Pommacit pizzan kanssa ja perään kaffet tai kaakaot. Kun sitten nauroivat, niin kehoitin olemaan tarkkana myös pullan valinnassa, siillä niidenkin pohjissa saattaa olla nimikirjaimet ;)

Matkalla ohitimme Innamon itäpuolella sijaitsevat merimetsoyhdyskuntien tuhoamat ”kummitussaaret”, eli Stora Äggskärin ja Lilla Äggskärin. Toivottavasti merikotkakannat eivät pääse ainakaan nykyisestään hiipumaan…

Stora Äggskär ja Lilla Äggskär

Reissusta jäi hirmuisen hyvä mieli, mutta kumma miten paljon unihiekkaa tuolla merellä pöllyää…